Psykoterapia ajautunut kaaokseen

Vierailija kirjoitti:

Kävin vuosi sitten lääkärillä masennuksen takia. Löi pilleripurkin kouraan, eivät ole auttaneet yhtään. Muutaman kerran jutteluaika terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, jolla ei ollut psykologin eikä psykiatrin koulutusta. Se sanoi että käy vaikka kävelyllä, ja voisit käydä juomassa kahvin lähimetsässä etkä kotona, niin piristyisit. Just joo. Ehkäpä käyn poimimassa metsästä suippomadonlakkeja ja syön niitä ja katson kuinka käyn, koska yhteiskuntaa ei työtön yksinäinen mies kiinnosta hevonpaskan vertaa. Luin netistä että niillä voi kertaheitolla parantua masennus.

Voit terapoida jonkun verran itseäsi, jos kykenet hahmottamaan mistä masennuksesi on puhjennut. Ajatuksia voi kirjoittaa ylös tai puhua ääneen. Siitä voi saada hyviä oivalluksia.

up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin vouosi sitten lääkärillä masennuksen takia. Löi pilleripurkin kouraan, eivät ole auttaneet yhtään. Muutaman kerran jutteluaika terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, jolla ei ollut psykologin eikä psykiatrin koulutusta. Se sanoi että käy vaikka kävelyllä, ja voisit käydä juomassa kahvin lähimetsässä etkä kotona, niin piristyisit. Just joo. Ehkäpä käyn poimimassa metsästä suippomadonlakkeja ja syön niitä ja katson kuinka käyn, koska yhteiskuntaa ei työtön yksinäinen mies kiinnosta hevonpaskan vertaa. Luin netistä että niillä voi kertaheitolla parantua masennus.

Joo tuota se just on, käy kävelyllä, käy kahvilla jonkun kanssa jne. Aijaa, empä olisi tuollaista mitenkään itse keksinyt.. ongelmat enemmän siinä ettei ole ystäviä lähiseudulla, kävelyllä käyn mutta se ei tunnu miltään ja mietin vaan että mitä järkeä tässäkin tai yhtään missään loppupeleissä on. Eli ei ihan sairaanhoitajan "pikku tsempeillä" näitä ongelmia ratkaista.

Tässäpä se just ongelma näkyy. Eli terapiaa haetaan asioihin joihin se lähtökohtaisesti ei voi auttaa. Terapiasta et saa ystäviä tai työpaikkaa tai merkityksen tunnetta elämään. Terapia on tarkoitettu mt-ongelmien hoitoon. Jos sinun ongelma on yksinäisyys, ei se terapialla poistu. Korkeintaan voit miettiä siellä, miksi on vaikea lähestyä muita tai miten jännittämisestä huolimatta voisi tehdä aloitteen. Mutta siinä se. Ainahan yksinäisyys ei todellakaan johdu siitä että ihmisellä olisi mt-ongelma. Entä jos lähtisit ratkaisukeskeisesti miettimään että mistä saisi ystäviä etkä terapiaan puhumaan miten kurjaa yksinolo on?

Suosittelen kirjaa: Mielen yhteydet, masennuksen todelliset syyt (Johann Hari)

Kiitos, laitan kirjavinkin mieleen. Ja kyllä, niinhän se on ettei terapia ratkaise mitään konkreettisia ongelmia. Minulla esimerkiksi koulukiusaamistaustaa, nyt työpaikkakiusaamista (tuntuu ainakin siltä) ja erinäisiä muita itsetunto-ongelmia ja varmaan jotain lievää persoonallisuushäriötä myös, ongelmia parisuhteissa jne. Eli tästä löytyy varmaankin syitä, miksei niitä ystäviä ole enempää ja jokapaikassa tuntuu ulkopuoliselta. Lisäksi olen elänyt eksistentiaalista kriisiäni tässä jo muutaman vuoden ajan ja toivoisin siihenkin jotain "apuja". Nuo tuollaiset käy kävelyllä, syö terveellisesti, harkitse vapaaehtoistyötä -neuvot kuulostaa korvaani siltä kuin minua pidettäisi jotenkin tyhmänä, eli etten tajua miten niitä ystäviä esimerkiksi voisi saada tai sitä että ruokavaliolla on vaikutus mielialaan ja fyysiseen oloon. Ongelmani ovat paljon syvemmällä.

Poliitikot ei arvosta psykoterapiaa. Jos vaikkapa hammaslääkäreissä olisi vastaava tilanne, että tuhannet haluaa hammaslääkäreille, joita on olemassa vain pari ja siksi edes rahalla ei pääse vuosikausiin, niin johan koulutettaisiin lisää hammaslääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin vuosi sitten lääkärillä masennuksen takia. Löi pilleripurkin kouraan, eivät ole auttaneet yhtään. Muutaman kerran jutteluaika terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, jolla ei ollut psykologin eikä psykiatrin koulutusta. Se sanoi että käy vaikka kävelyllä, ja voisit käydä juomassa kahvin lähimetsässä etkä kotona, niin piristyisit. Just joo. Ehkäpä käyn poimimassa metsästä suippomadonlakkeja ja syön niitä ja katson kuinka käyn, koska yhteiskuntaa ei työtön yksinäinen mies kiinnosta hevonpaskan vertaa. Luin netistä että niillä voi kertaheitolla parantua masennus.

Joo tuota se just on, käy kävelyllä, käy kahvilla jonkun kanssa jne. Aijaa, empä olisi tuollaista mitenkään itse keksinyt.. ongelmat enemmän siinä ettei ole ystäviä lähiseudulla, kävelyllä käyn mutta se ei tunnu miltään ja mietin vaan että mitä järkeä tässäkin tai yhtään missään loppupeleissä on. Eli ei ihan sairaanhoitajan "pikku tsempeillä" näitä ongelmia ratkaista.

Jos ongelma on ystävien puute lähiseudulla niin miten sairaanhoitajan kanssa keskustelu auttaa? Eikö sinun kannattaisi lähteä etsimään uusia ystäviä? Älä nyt sitä hoitajaa sinun ystävien puutteesta soimaa, ei hän niitä sinulle voi hankkia tai ystäväksesi ryhtyä. Tee sotasuunnitelma ystävien hankintaan ja missä voisit uusia ihmisiä tavata ja mieti mitä voisit itsessäsi kehittää. Eivät sienetkään ystäviksi taivu.

sh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että niitä lähetteitä terapiaan tehdään nykyään liian heppoisin perustein. Nyt koko systeemi sakkaa. Terapiaan pitäisi mielestäni ohjata ne, joilla on hyvin vakavia traumoja tms, mutta normaalit kasvukivut eivät kuulu Kela-korvattavan terapian piiriin. Jos joku haluaa niitä terapiassa setviä, niin omakustanteisesti. 

Ja sanokaa mitä sanotte, näin se menee. 

Kyllä sä olet kovin väärässä. Ne "kasvukivut" johtaa usein niihin traumoihin, elämäntragedioihin, masennukseen, päihteidenkäyttöön jne. Psykoterapiaa pitäisi saada matalalla kynnyksellä, jolloin ongelmiin pystytään puuttumaan ajoissa tai jopa ehkäisemään niiden syntymistä.

Psykoterapia on kovin laaja käsite. Vakava asia, mutta kun vihreät hoki "lyhytterapiaa!" joka välissä ennen vaaleja ja rovaniemeläinen popparikin on tätä nykyä lyhytterapeutti, niin pistää miettimään. Olen samaa mieltä että keskusteluapua tulisi saada kohtuullisessa ajassa jotta ongelmat eivät kasaantuisi. Ja kyllä, olen itsekin avun tarpeessa. Jos pystyisin, hakeutuisin yksityisen hoidon piiriin. Julkisella puolella (erikoissairaanhoito) olen kuunnellut omalla keskusteluajallani hoitajan lääkärikäynnit, palkkausperusteita, lääkärien keskinäisiä jupakoita, byrokratiaa, kokouksia, you name it. Koekaniiniksikin olisin päässyt erääseen terapiamenetelmään josta jouduin kolme kertaa kieltäytymään ennen kuin suostuttelu loppui. Lääkärille ei saa aikaa, hoitaja ei muista lääkitystä tai sählää sen kanssa. Ja tosiaan sanottiin että psykoterapiaan pääsyssä kannattaa tehdä omasta taustasta mielenkiintoinen ja vähän mielistellä terapeuttia jotta suostuisi ottamaan potilaaksi. Kela kuulemma käsittelee korvaukset nopeasti kun vain terapeutti löytyy. No, tässä sitten ollaan edelleen lirissä koska olen sitä mieltä että lapsuuden traumat (henkinen ja fyysinen väkivalta, alistaminen, vapauden rajoittaminen, yksityisyyden loukkaaminen) eivät ole kauppatavaraa josta joku rahan perässä oleva tyyppi voi niin sanotusti "ottaa kopin".

Minulla meni todella huonosti ja varasin hoitajalle aikaa, kysyin että saisinko samalle viikolle ajan että olisi joku kenen kanssa keskustella niin ensimmäinen aika oli yli kuukauden päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin vuosi sitten lääkärillä masennuksen takia. Löi pilleripurkin kouraan, eivät ole auttaneet yhtään. Muutaman kerran jutteluaika terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, jolla ei ollut psykologin eikä psykiatrin koulutusta. Se sanoi että käy vaikka kävelyllä, ja voisit käydä juomassa kahvin lähimetsässä etkä kotona, niin piristyisit. Just joo. Ehkäpä käyn poimimassa metsästä suippomadonlakkeja ja syön niitä ja katson kuinka käyn, koska yhteiskuntaa ei työtön yksinäinen mies kiinnosta hevonpaskan vertaa. Luin netistä että niillä voi kertaheitolla parantua masennus.

Joo tuota se just on, käy kävelyllä, käy kahvilla jonkun kanssa jne. Aijaa, empä olisi tuollaista mitenkään itse keksinyt.. ongelmat enemmän siinä ettei ole ystäviä lähiseudulla, kävelyllä käyn mutta se ei tunnu miltään ja mietin vaan että mitä järkeä tässäkin tai yhtään missään loppupeleissä on. Eli ei ihan sairaanhoitajan "pikku tsempeillä" näitä ongelmia ratkaista.

Jos ongelma on ystävien puute lähiseudulla niin miten sairaanhoitajan kanssa keskustelu auttaa? Eikö sinun kannattaisi lähteä etsimään uusia ystäviä? Älä nyt sitä hoitajaa sinun ystävien puutteesta soimaa, ei hän niitä sinulle voi hankkia tai ystäväksesi ryhtyä. Tee sotasuunnitelma ystävien hankintaan ja missä voisit uusia ihmisiä tavata ja mieti mitä voisit itsessäsi kehittää. Eivät sienetkään ystäviksi taivu.

Toisaalta, jos on sellainen mielenterveysongelma, jonka seurauksena on yksinäisyyttä (ja paljon muutakin), silloin se taustalla oleva mt-ongelma pitäisi hoitaa. Tätä eivät kaikki sairaanhoitajat eivätkä välttämättä terapeutitkaan vaikuta tajuavan, vaan tuntuvat ajattelevan, että taustaongelmatkin häviävät, kun vaan menee johonkin kerhoon. Telkkarissa oli joku sarja nykyajan mt-ongelmista ja niiden hoidosta, siinä henkilö oli saanut sellaista terapiaa, joka ei yleisenkään tiedon mukaan sopinut hänen ongelmaansa. Terapeutti oli vaan jatkanut, vaikka luulisi osan ammattitaitoa olevan myös se, että osaa valita oikean terapiamuodon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiakoulutuksen tulisi olla maksutonta. Koulutuksen tulisi olla mahdollinen niille, joilla on älyä ja lahjoja kyseisessä ammatissa toimia - ei pelkästään hyvätuloisille ja varakkaaseen perheeseen syntyneille.

Siis aivan normaali yliopistokoulutus, johon vaaditaan tiukka pohjakoulutus. Tämän lisäksi soveltuvuustestit ja pääsykoe. Ei sen kummempaa.

Ei vaadita tiukkaa pohjakoulutusta, mutta paksu lompakko kyllä. 

Tarkoitinkin että näin sen _pitäisi_ olla. On helvetillinen häpeä, että meillä voi opiskella psykoterapeutiksi esimerkiksi lähihoitajapohajalta. En ikinä, koskaan menisi tällaiselle *terapeutille*.

Ihan varoituksen sana. Psykoterapia ei ole mikään ihmeapu ongelmiin. Tämän lisäksi siellä sikiää myös sairasta kasvustoa - yleistämättä kuitenkaan liikaa. Henkilökohtaisesti kokemusta sekä hoitosuhteen seksualisoitumisesta että sadismista. Ihminen on valitettavasti aina ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiakoulutuksen tulisi olla maksutonta. Koulutuksen tulisi olla mahdollinen niille, joilla on älyä ja lahjoja kyseisessä ammatissa toimia - ei pelkästään hyvätuloisille ja varakkaaseen perheeseen syntyneille.

Siis aivan normaali yliopistokoulutus, johon vaaditaan tiukka pohjakoulutus. Tämän lisäksi soveltuvuustestit ja pääsykoe. Ei sen kummempaa.

Ei vaadita tiukkaa pohjakoulutusta, mutta paksu lompakko kyllä. 

Tarkoitinkin että näin sen _pitäisi_ olla. On helvetillinen häpeä, että meillä voi opiskella psykoterapeutiksi esimerkiksi lähihoitajapohajalta. En ikinä, koskaan menisi tällaiselle *terapeutille*.

Ei kai pysty? Katsoin juuri Tampereen yliopiston psykoterapiakoulutuksen nettisivuilta pohjakoulutusvaatimukset ja niissä alin mahdollinen tutkinto oli sairaanhoitajan tutkinto. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan varoituksen sana. Psykoterapia ei ole mikään ihmeapu ongelmiin. Tämän lisäksi siellä sikiää myös sairasta kasvustoa - yleistämättä kuitenkaan liikaa. Henkilökohtaisesti kokemusta sekä hoitosuhteen seksualisoitumisesta että sadismista. Ihminen on valitettavasti aina ihminen.

Jep. Eikä ole edes ihan hirvittävän harvinaista. Tässä sitten hajoaa psyyke lopullisesti.

Monikin somessa esiintyvä kertoo käyvänsä terapiassa. "Jokaisen pitäisi käydä terapiassa" on yhdenkin ajatus. Eivät vaikuta niin sairailta että terapia olisi tarpeen. En tosin tiedä ihmisten traumoja mutta jollain tavalla kyllä ilmenisi päällekin päin. Jos kykenee tekemään töitä, hankkimaan lapsia ja sitä sun tätä julkisuudessa niin en koe, että olisi ihan tarpeen jatkuvasti käydä terapiassa. Eikä se toki mulle kuulu mutta varmasti tämän vuoksi oikeasti apua tarvitseva jää sitä ilman.

Vierailija kirjoitti:

Monikin somessa esiintyvä kertoo käyvänsä terapiassa. "Jokaisen pitäisi käydä terapiassa" on yhdenkin ajatus. Eivät vaikuta niin sairailta että terapia olisi tarpeen. En tosin tiedä ihmisten traumoja mutta jollain tavalla kyllä ilmenisi päällekin päin. Jos kykenee tekemään töitä, hankkimaan lapsia ja sitä sun tätä julkisuudessa niin en koe, että olisi ihan tarpeen jatkuvasti käydä terapiassa. Eikä se toki mulle kuulu mutta varmasti tämän vuoksi oikeasti apua tarvitseva jää sitä ilman.

Ongelmat ei välttämättä näy ulospäin. Mutta olen kyllä samaa mieltä että terapiassa käy sellaisia ihmisiä joiden ei tarvitsisi, taitanut rantautua Jenkeistä tämä ilmiö. Olen itse todella vakavasti psyykkisesti sairas, mutta en käy terapiassa koska minulla ei ole siellä mitään puhuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikin somessa esiintyvä kertoo käyvänsä terapiassa. "Jokaisen pitäisi käydä terapiassa" on yhdenkin ajatus. Eivät vaikuta niin sairailta että terapia olisi tarpeen. En tosin tiedä ihmisten traumoja mutta jollain tavalla kyllä ilmenisi päällekin päin. Jos kykenee tekemään töitä, hankkimaan lapsia ja sitä sun tätä julkisuudessa niin en koe, että olisi ihan tarpeen jatkuvasti käydä terapiassa. Eikä se toki mulle kuulu mutta varmasti tämän vuoksi oikeasti apua tarvitseva jää sitä ilman.

Ongelmat ei välttämättä näy ulospäin. Mutta olen kyllä samaa mieltä että terapiassa käy sellaisia ihmisiä joiden ei tarvitsisi, taitanut rantautua Jenkeistä tämä ilmiö. Olen itse todella vakavasti psyykkisesti sairas, mutta en käy terapiassa koska minulla ei ole siellä mitään puhuttavaa.

Miten voit arvioida, että terapiassa käy ihmisiä jotka eivät sitä tarvitsisi, jos kuitenkin tunnustat sen, etteivät ongelmat välttämättä näy ulospäin?

Vierailija kirjoitti:

Kävin vuosi sitten lääkärillä masennuksen takia. Löi pilleripurkin kouraan, eivät ole auttaneet yhtään. Muutaman kerran jutteluaika terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, jolla ei ollut psykologin eikä psykiatrin koulutusta. Se sanoi että käy vaikka kävelyllä, ja voisit käydä juomassa kahvin lähimetsässä etkä kotona, niin piristyisit. Just joo. Ehkäpä käyn poimimassa metsästä suippomadonlakkeja ja syön niitä ja katson kuinka käyn, koska yhteiskuntaa ei työtön yksinäinen mies kiinnosta hevonpaskan vertaa. Luin netistä että niillä voi kertaheitolla parantua masennus.

Älä mene lääkärille vaan ota yhteys oman kaupunkisi mielenterveyspalveluihin suoraan. Sieltä saat hoitokontaktin. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoija Sanna Solin, viitaten tähän hs-artikkeliin, saa minulta sata pistettä.

Niin minustakin.

Siinä kirjoittaa kokenut ihminen, joka tietää mistä puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikin somessa esiintyvä kertoo käyvänsä terapiassa. "Jokaisen pitäisi käydä terapiassa" on yhdenkin ajatus. Eivät vaikuta niin sairailta että terapia olisi tarpeen. En tosin tiedä ihmisten traumoja mutta jollain tavalla kyllä ilmenisi päällekin päin. Jos kykenee tekemään töitä, hankkimaan lapsia ja sitä sun tätä julkisuudessa niin en koe, että olisi ihan tarpeen jatkuvasti käydä terapiassa. Eikä se toki mulle kuulu mutta varmasti tämän vuoksi oikeasti apua tarvitseva jää sitä ilman.

Ongelmat ei välttämättä näy ulospäin. Mutta olen kyllä samaa mieltä että terapiassa käy sellaisia ihmisiä joiden ei tarvitsisi, taitanut rantautua Jenkeistä tämä ilmiö. Olen itse todella vakavasti psyykkisesti sairas, mutta en käy terapiassa koska minulla ei ole siellä mitään puhuttavaa.

Sinä ilmeisesti olet ajatellut olla kroonisesti sairas tai koet, ettet ole parannettavissa. Itse olen vain sen verran sairas, että kykenen puhumaan ja käsittelemään traumojani ja siksi hakeudun aina hoidattamaan niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on, että terapiaan laitetaan aivan liian sairaita potilaita, jotka tarvitsisivat muutakin psykiatrista hoitoa. Ei terapialla mitään persoonallisuushäiriöitä paranneta. Terapialla voidaan parantaa toimintakykyä osalla potilaista, jotka ovat itse siinä kunnossa, että haluavat ja pystyvät työstää omia ongelmiaan pitkäjänteisesti. Terapia ei niitä yksin heille ratkaise. 

Nimenomaan parannetaan. Ja muitakin vakavia häiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni todella huonosti ja varasin hoitajalle aikaa, kysyin että saisinko samalle viikolle ajan että olisi joku kenen kanssa keskustella niin ensimmäinen aika oli yli kuukauden päähän.

Jos on rahaa, avun saa yksityiseltä puolelta jo samalle viikolle.