Työtön, miten pääset sängystä ylös aamuisin?
Mä pötköttelen vielä, ei ole mitään syytä miksi nousisin.
Kommentit (60)
Pitäähän sitä nousta, kun haluan olla kuntosalilla klo 06.30.
T: Pitkäaikaistyötön
Itsellä on jääkaappi sängyn vieressä, äsken heräsin ja nyt jatkan makoilua peiton alla ja juon aamukaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin herään kuin työssäkäyvänäkin - eli herätyskello soi seiskalta. Mies lähtee töihin, joten en jää lorvimaan sänkyyn, vaan aloitan päivän ysin aikoihin sähköposteja lukien ja hakemuksia vääntäen.
Tämä ei ole TE-toimisto. Ei tarvitse valehdella.
No ihan oikeasti. Mulla on yliherkkä omatunto, joten en vaan VOI lorvia, koska tunnen syyllisyyttä työttömyydestäni joka hetki. Jos en tee hakemuksia, niin mä siivoan tai käyn kaupassa tai teen muuta hyödyllistä.
Miksi koet syyllisyyttä työttömyydestäsi? Miten aiheutit mielestäsi työttömyytesi? Liian vähän siivoamalla ja hakemuksia lähettämällä mulkuille työnantajille? Kerro.
Suomalaisten syyllistämisasenteet saavat häpeämään työttömyyttä. Poliitikkoja myöten osaavat sen taidon oikein hyvin.
Jossain USAssa ja monissa muissa maissa työttömiä ja kodittomia on jo niin rutkasti, että syyllistämistoimet on unohdettu aikoja sitten. Sasivat kokonaisia kaupunginosia ihmisineen syyllistää, jos sille linjalle lähtisivät.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pääsen! Herään aina aamuisin n. klo 8-9 välillä. Keitän hitaat kahvit, teen aamupalaa. Puuroa, itsetehtyä kauraleipää, smoothieta. Kastelen kasveja, luen uutisia, kirjoitan päiväkirjaa.
Sitten lähden yleensä pitkälle juoksulenkille, välillä jumppaan, välillä kaverin kanssa uimahallille uimaan.
Sitten alan iltapäivällä valmistaa ruokaa, usein käyn kaupassa ennen. Kokkailen, otan sen jälkeen pienen ruokalevon ja katson pari jaksoa jotakin sarjaa.
Illalla usein harrastan. Maalaan, luen kirjoja, näen ystäviä, käyn näyttelyissä yms, kirjastossa, kirppiksellä, hevostallilla, avannossa.. Siivoan, sienestän.. Mitä ikinä keksin. Viikonloppuisin usein matkustan. Joskus arkenakin teen päiväreissuja naapurikuntiin tai +150km päähän Helsinkiin tai Tampereelle.
Klo 22-24 välillä menen tyytyväisenä nukkumaan. Joskus poltan pilveä illalla tai käyn vielä pienellä iltakävelyllä haahuilemassa tai iltateellä naapurilla. Minulla ei koskaan ole tylsää! En ymmärrä miten joskus aikoinani ehdin käymään töissä :--D
Kuka saisi ne TE-täditkin tajuamaan, että työtönkin sentään ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ siitä työttömyydestä huolimatta, eikä esim. istu jonkun luurin vieressä kotona joka päivä odottamassa tylsiä TE-yhteydenottoja.
Minullekin valitetaan vähän väliä, ettei minua saada kiinni. Kuinka sattuvatkin aina silloin soittamaan, kun on luuri kiiinni tai olen pois kotoa. Ihan ihmetyttää itseäkin.
En ymmärrä miksi asiaa kysytään. Ylös pääsee, jos kiinnostaa nousta. Jos ei ole mitään syytä nousta, eikä kiinnosta, niin eo sitten nousta. Ei ole mitään ongelmaa, mikä pitäisi ratkaista.
Mulla on lapsi ja koira hoidettavana, en voi makoilla sängyssä. Lisäksi haen aktiivisesti töitä, en ajatellut jäädä työttömäksi. Lähden opiskelemaan jos en työllisty muuten.
olen typerä ja ahdasmielinen stereotypia. en tietenkään pääse ylös sängyltä- miten voisinkaan, kun olen koko ajan sohvanpohjalla se ehtymätön kaljapullo kourassani.
Ihan helposti koska nukun tarpeeksi ja herään luonnostaan 7-9. Ensimmäisenä keitän aamukahvit.
Herään ja valun kuin ameeba vessan kautta keittiöön. Kahvia tippuvaan ja valumissuunta eteläsiipeen päin. Rahvaat puhuvat olohuoneesta. Telkkarista aamu tv kuulumaan ja läppäri päälle. Siinä se aamu ja aamupäivä meneekin kahvia juoden. Täyttä elämää vai mitä?
Toisella puolella asuntoa olevasta puhelimesta kajahtaa joka aamu Eppu Normaali soimaan. Näytä minulle ihminen, joka EI nouse sängystä paiskaamaan puhelinta seinään!
Vierailija kirjoitti:
Välillä helposti ja välillä hankalasti, riippuen selän kivun tasosta. Elelen luonnonvalon mukaan, joten kesäisin herään 6-7 aikoihin auringon paistaessa silmiin ja talvella pimeämpään aikaan saatan nousta vasta 9-10 aikaan. Siitä sitten sujuvasti päivän askareisiin, kuten päivän menun suunnittelua mieheni kanssa, kevyttä lenkkeilyä läheisellä pururadalla ja kasvien hoitoa, lukemista ja dokumenttien katsomista. Autan myös naapurin vanhuksia jos he tarvitsevat apua jossakin.
Miksi et tee palkkatöitä vaan lusmuilet?
Muutaman viikon ryyppyputken jälkeen on aikas naatti, pari päivää menee horteessa, hikoillessa ja painajaisten kourissa mutta kyllä se siitä sitten taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä helposti ja välillä hankalasti, riippuen selän kivun tasosta. Elelen luonnonvalon mukaan, joten kesäisin herään 6-7 aikoihin auringon paistaessa silmiin ja talvella pimeämpään aikaan saatan nousta vasta 9-10 aikaan. Siitä sitten sujuvasti päivän askareisiin, kuten päivän menun suunnittelua mieheni kanssa, kevyttä lenkkeilyä läheisellä pururadalla ja kasvien hoitoa, lukemista ja dokumenttien katsomista. Autan myös naapurin vanhuksia jos he tarvitsevat apua jossakin.
Miksi et tee palkkatöitä vaan lusmuilet?
Varmaan siksi etten pysty istumaan tai seisomaan paikallani kymmentä minuuttia pidempään. Voi myös olla osasyynä se, että onnettomuuden takia fyysiset hommat ei onnistu, ilman että minun on tauotettava tekemiseni aina parin tunnin jaksoihin. Työnhakuvelvoitetta minulla ei ole, sillä työkkäri on lyönyt jo hanskat tiskiin kanssani. Olen silti hakenut 240-320 työpaikkaa kuukaudessa eli kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin joita kunnassamme on. Ymmärrät varmaan että olen työnantajalle iso riski, sillä sairaslomakierteeni olisi melkoinen, kun olen etenkin talvisin ison osan ajasta vuodepotilaana. Olen vasta kylmekymppinen mutta eivät nämä kivut minun syytäni ole, enkä aio tieten tahtoen myöskään lisätä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin herään kuin työssäkäyvänäkin - eli herätyskello soi seiskalta. Mies lähtee töihin, joten en jää lorvimaan sänkyyn, vaan aloitan päivän ysin aikoihin sähköposteja lukien ja hakemuksia vääntäen.
Tämä ei ole TE-toimisto. Ei tarvitse valehdella.
No ihan oikeasti. Mulla on yliherkkä omatunto, joten en vaan VOI lorvia, koska tunnen syyllisyyttä työttömyydestäni joka hetki. Jos en tee hakemuksia, niin mä siivoan tai käyn kaupassa tai teen muuta hyödyllistä.
Miksi koet syyllisyyttä työttömyydestäsi? Miten aiheutit mielestäsi työttömyytesi? Liian vähän siivoamalla ja hakemuksia lähettämällä mulkuille työnantajille? Kerro.
Suomalaisten syyllistämisasenteet saavat häpeämään työttömyyttä. Poliitikkoja myöten osaavat sen taidon oikein hyvin.
Jossain USAssa ja monissa muissa maissa työttömiä ja kodittomia on jo niin rutkasti, että syyllistämistoimet on unohdettu aikoja sitten. Sasivat kokonaisia kaupunginosia ihmisineen syyllistää, jos sille linjalle lähtisivät.
Käynnissä oleva sukupuuttomme johtuu suurilta osin todellisten toimeentulomahdollisuuksien puuttumisesta.
Näillä sähkönhinnoilla ei sängystä kannata noustakaan ennenkuin on päivä valjennut niin ei tarvitse kalliita sähkövaloja pitää päällä!
Olen rakentanut erityisen nostimen. Petauspatja 160/200 on yhdistetty nailonköysillä kattoon asennettuun kiskoon. Ratavalinnat ovat vessa, keittiö ja olohuone. Tämä säästää jalkatyötä kokopäivän. Tämä on niin mukava että harkitsen sängystä luopumista. Vai pitäiskö sitä ruveta vuokraamaan? Hmm?
Nostettuna muodostaa riippukeinuluolan. Täällä todella viihtyy.
Pääsin helposti. Sain nukkua pidempään kuin töissä käydessä ja oli koko päivä aikaa tehdä kaikkea mukavaa. Ei saisi sanoa näin, mutta nautin työttömyydestäni.
En ole neljään vuoteen käyttänyt herätyskelloa. Herään n 10.30 joka päivä.
Surullista että ihmisten elämässä ei tosiaan ole mitään muuta tekemistä kuin työ...
oletteko oikeasti niin surkeita ja luusereita luonteeltanne että ette keksi mitään muuta syytä herätä ajoissa kuin työ?
milläsiä yksinkertaisia losereita tämä palsta oikein vetää puoleensa:D mietin välillä.
Ihan normaalisti. Vaikeampaa se on työaamuina!