Lue keskustelun säännöt.
Haittaako lasta jos tämä saa kuulla olevansa "vahinkoraskauden" seuraus?
05.10.2022 |
Jos kuitenkin annetaan ymmärtää että lapsi on silti aina ollut rakastettu jne.?
Kommentit (27)
On ihan ok kertoa lapselle, että jopa aborttia harkittiin raskauden alkuaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneppä peilin eteen ja sanot itsellesi, "olet vahinkolapsi" "isä pani* äitiä kännissä ja tässä olet" "kuka lie sunkin isäs ollu" "joo, ei me sua suunniteltu, kunhan pantiin" Tuntuuko hyvältä häh!
Oisko kiva lapsen kuulla tuommoista!
Minä tiedän, että vanhempani tekivät keskeytyksen ennen minua. Taustalla oli lääkärin suositus, äitini terveydellinen syy. Joten olen melko varma, että minäkin olen vahinko, vaikka asiasta ei ole suoraan puhuttu.
Olen aina kokenut olevani hyvin rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Meneppä peilin eteen ja sanot itsellesi, "olet vahinkolapsi" "isä pani* äitiä kännissä ja tässä olet" "kuka lie sunkin isäs ollu" "joo, ei me sua suunniteltu, kunhan pantiin" Tuntuuko hyvältä häh!
Oisko kiva lapsen kuulla tuommoista!
Nih. Lapsi voi kysyä että miksi ette abortoineet, häh?
Vierailija kirjoitti:
Meneppä peilin eteen ja sanot itsellesi, "olet vahinkolapsi" "isä pani* äitiä kännissä ja tässä olet" "kuka lie sunkin isäs ollu" "joo, ei me sua suunniteltu, kunhan pantiin" Tuntuuko hyvältä häh!
Oisko kiva lapsen kuulla tuommoista!
Joo niin tuo abortti..."meinattiin abortti mutten uskaltanut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meneppä peilin eteen ja sanot itsellesi, "olet vahinkolapsi" "isä pani* äitiä kännissä ja tässä olet" "kuka lie sunkin isäs ollu" "joo, ei me sua suunniteltu, kunhan pantiin" Tuntuuko hyvältä häh!
Oisko kiva lapsen kuulla tuommoista!
No eihän sitä noin tarvitse kertoa 🤦
Voi käyttää vaikka sanoja "ihana yllätys".
Minkä ihmeen takia lapselle pitäisi kertoa? Nyt järki käteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vahinkoraskauksia, ellei raskaus ole seuraus raiskauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia lapselle pitäisi kertoa? Nyt järki käteen!
No osaa ne kyllä laskea 1+1, jos huomaavat että vanhempien ensitapaamisesta on kovin lyhyt aika omaan syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok kertoa lapselle, että jopa aborttia harkittiin raskauden alkuaikoina.
Tässä on aika iso merkitys lapsen iällä ja elämäntilanteella. Jos lapsi itse on aikuinen ja harkinnut aborttia mutta päätynyt pitämään lapsen, tieto voi olla hyvinkin hyödyllinen ja voimauttava.
Monessa muussa tilanteessa ei.
Itse olen kertonut suoraan että oli vahinko isolla veellä mutta päivääkään en ole katunut. Tosin kerroin vasta kun oli jo yli 20 vuotias. En olisi kertonut alaikäisenä. Pieni lapsi tai teini ei välttämättä tajua. Aikuinen ymmärtää jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me 60-luvulla syntyneet ollaan monetkin vahinkoraskauden tulosta. Ei ole sanottu, mutta äitini oli 42v ja viides lapsi, joten aina olen asian tiennyt.
Ei haittaa. Mutta kuka taukki menee sen lapselle suoraan sanomaan?
Minä ja sisarukseni ollaan tiedetty jo nuoresta että vahinkoja oomme. Ei ole vaikuttanut elämään eikä tuntemuksiin mitenkään, meitä on rakastettu. Äiti sanoi ääneen "ootte vahinkoja kaikki mutta rakkaita" kun olimme jo aikuisia ja meitä nauratti jotta ollaanhan me se jo tiedetty.
Ei kai pienelle lapselle nyt tarvetta ole tuommoista asiaa sanoa, mutta jos sen isompana kertoo niin ei tuo mitenkään kamala asiakaan ole jos lasta on rakastettu ja siitä on huolehdittu ja välitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on äiti ihan suoraan sanonut, että olin vahinkoraskaus aikoinaan vanhempieni senaikaisessa elämäntilanteessa, mutta sitä huolimatta ihana yllätys ja ihan yhtä rakastettu kuin mitä olisin ollut, jos olisin ollut alkujaan toivottu lapsi.
Ei tullut traumoja.
Minä kerroin rehellisesti että ei ollut suunniteltu (raskaus) mutta lapsi on silti ihaninta maailmassa. Silloin kun hän oli pienempi puhuimme myös siitä että kaikkia asioita maailmassa ei voi selittää mutta ne voivat silti olla niitä kaikkein parhaita. Mietin joka päivä sitä että lapsen biologista isää ei kiinnosta pätkääkään, ei ole koskaan edes lasta nähnyt. Se ei kuitenkaan estä minua rakastamasta lasta täydestä sydämestä. Olen sitä mieltä että lapsen ikätasoon nähden voi kertoa rehellisesti asiasta. Salailu ja valehtelu vain antavat lapselle häpeän kannettavaksi. Tilastoja on myös siitä kuinka moni avioliitossa syntynyt vauva on biologisesti jonkun muun mutta silti ei tiedä asiasta. Tarkoitan nyt siis muuta syytä kuin hedelmöityshoidot.
Minä olen kertonut lapselle että hän on yllätyslapsi. Minusta se on positiivisempi ilmaisu kuin vahinko.
Se on lapselle ollut ihan ok koska on aina ollut kovasti rakastettu ja sitten kuitenkin äidin puolelta toivottu(isä ei olisi halunnut lapsia enää ja kierukka oli käytössä).
Minä ja sisarukseni ollaan tiedetty ihan pienestä, että me ollaan vahinkoja. En ymmärrä, miksi se on pitänyt lapsille kertoa. Ei vanhemmat ole koskaan sanoneet, että me oltaisiin rakkaita tai meidän syntymä olisi ollut hyvä juttu. Kumpikin heistä olisi ollut onnellisempi, jos eivät olisi koskaan tavanneetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia lapselle pitäisi kertoa? Nyt järki käteen!
Oletetaan nyt esimerkiksi, että lapsen toinen vanhempi on täysin kyvytön vanhemmuuteen tai lapsi ei ole koskaan edes nähnyt häntä. Aikuisuuden kynnyksellä, kun omat juuret alkavat kiinnostaa on luonnollista kysyä, että miksi ihmeessä teitte minut, kun isällä/äidillä oli työ toisessa maassa/toinen perhe/skitsofrenia/tertiäärikuppa.
Kumpi silloin sitten on parempi vaihtoehto kuulla: joo, toivottiin sua sellaiseen tilanteeseen, vai että näin vain kävi, mutta olet ollut minulle parasta maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kertonut lapselle että hän on yllätyslapsi. Minusta se on positiivisempi ilmaisu kuin vahinko.
Se on lapselle ollut ihan ok koska on aina ollut kovasti rakastettu ja sitten kuitenkin äidin puolelta toivottu(isä ei olisi halunnut lapsia enää ja kierukka oli käytössä).
Jos olisi käynyt niin päin, että isä olisi alun perin halunnut pitää lapsen ja sinä et, olisiko silloinkin ollut ok, että isä olisi kertonut lapselle ettei äiti alun perin toivonut häntä?
Lähinnä kiinnostaa kuulla teiltä joilla on omakohtainen kokemus
Ap