Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Olet 40-vuotias nainen ja kahden lapsen äiti. Olisiko jo aika kasvaa aikuiseksi?

Valehtelet, lupailet ja sovit asioita, joita et aio edes pitää. Luulet olevasi hyvinkin viisas ja luulet etteivät muut huomaa manipulointiasi sekä pelejä joita pelaat.

Ei ole minun tai kenenkään muun ongelma, että ns. paremmat ystäväsi roikottavat sinua sisäpiirin reunoilla ja heittävät välillä luun sinulle säälistä. Se ei anna sinulle oikeutta jättää sovitut menot välistä ja ghostata muut ihmiset.

Olet itsekeskeinen ja kuvittelet, että sinulla on oikeus tuhlata muiden ihmisten aikaa, energiaa ja rahoja.

Et koskaan pyydä anteeksi käytöstäsi, aina vain huonoja ja halpoja tekosyitä tarjolla.

Miksi muut menevät aina edelle?

Etkö huomaa ollenkaan itse että puhut ihan kokoajan itsestäsi. Keskeytät muut.

Puhut päälle ja haluat aina sanoa viimeisen sanan asiaan kuin asiaan.

Jankutat samoja asioita joka ikinen kerta kun nähdään, toistat niitä kuin jotain maneeria. Etkö muista että ne asiat on käsitelty jo 5-10x.

Vaikutat melko itsekeskeiseltä eikä sinulla ole mitään empatiakykyä, pikemminkin olet vahingoniloinen ja jopa hiukan ilkeä ihan huviksesi.

En viihdy enää seurassasi, en tule luoksesi siksi että kaipaisin seuraasi.

Sivistäisit hyvänen aika itseäsi vähän. Joskus suustasi tulee ulos ihan absurdia juttuja tai möläytyksiä. Häpeän seurassasi kun et osaa perus käytöstapoja ja olet jopa ylpeä tuosta mehtäläisyydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät??? kirjoitti:

Sinä ystäväni, jonka kanssa ollaan tunnettu 50 vuotta, sano miehellesi, että hän on kuullut vain yhden version minusta eli sinun kertomasi, väritettynä mutta se ei ole totuus!!

Ja vaikka oletkin päässyt köyhyydestä vihreälle oksalle ja olet nyt rikas, asut kuuden huoneen rivitalossa kahden miehesi kanssa, lomailet huvilallasi ja matkustelette kaukomatkoja, luxus-lomia, pitkiä vkl Lontooseen, Pariisiin, Roomaan tai Leville talvella, ajelette molemmat city-maastureilla (vaikka metrolle on n.400 m, niin oley hyvin itsekäs ihminen ja omahyväinen, et koskaan käy kylässä, koska asun väärässä suunnassa mutta käyt kyllä usein sillä paremmalla ystävällä vain 500 km päässä, muistat minua vain synttärinä ja jouluna ja jos vahingossa kohdataan, et tarjoa edes kahvikupillista työttömälle (ilman omaa syytään) ns. ystävällesi. Et koskaan kutsu huvilallesi kylään tai luoksesi, mutta kutsut kyllä niitä *parempia* lue rikkaampia/menestyneitä ystäviäsi. Tiedätkö, kuinka loukkaat minua? Mutta minulla on jotain, jota sinulla ei koskaan tule olemaan, nimittäin lapset, joiden syntyessä et edes onnitellut ta heille mitään koskaan ostanut saati minulle. Sanon sinulle häpeä, olet itsekäs ja ajattelematon, huomaat sen vielä joskus!

Siis minkä helvetin takia rikkaamman ystäväsi pitäisi ostaa sinulle saati lapsillesi asioita? Se ylimielinen ihminen tässä olet kyllä sinä. Mene töihin ja kustanna oma elämäsi, pummi.

En oo tuo mutta kyllä mä opiskelijana annoin lahjoja ystävieni vastasyntyneille vauvoille. Se nyt vaan kuuluu sivistyneisiin tapoihin, viedä kukkia tai onnittelu, nykyään on baby shoverit.

Mut miks ihmeessä tuo sit edes on tuon rikkaan ystävä, en tajuu, jätä se ja lopeta yrittämästä.

Aikuisella lapsellanne on vakava laihuushäiriö. En usko että olette edes huomanneet.

Toinen pukeutuu pahemmin kuin Reeberbahnin katuh.....

Ihmettelen ettei mitään rajoja tai välittämistä kai ole

Tuki joko perseehis se kännykkä tai mee kotias räpläämään sitä. Tai herätä kahville kun oot lähdössä.

Kahden alkoholistin jälkeen vaihdoit huumeidenkäyttäjään, joka istuu viimeisintä (mutta ei varmasti viimeistä) tuomiotaan. Et voi parantaa kaikkia, tai ehkä ketään rakkaudella. Hoidat omaa pahaa oloasi ja huonoa itsetuntoasi tatuoinneilla, lävistyksillä, lääkkeillä ja alkoholilla. Vanhin lapsesi voi todella huonosti, anorektisen laiha, hakee netissä vähintäänkin epäilyttäviä kokemuksia, varsinkin mt-ongelmiinsa peilaten. Keskimmäisellesi, alaikäiselle, ei ole ok opettaa alkoholin juomista äidin opastuksella. Nuorin on vielä viaton ja ehkä tämän kaiken ulkopuolella.

Toivon vilpittömästi, että saatte kaikki apua tilanteeseenne. Se ei vaan onnistu katkomalla välit ystäviin ja valehtelemalla. Ota apua vastaan, kun sitä tarjotaan.

Haluaisin sanoa entiselle ystävälle, että vähättely tuntuu todella ikävältä. Kerroin erään vaikean asian, jota ei todellakaan ole kenelle vain helppo kertoa. Kysymys oli vainoamisesta. Ystävä sanoi; en usko. Äänen sävy oli vähän kuin ivallinen. Hän oli tuntenut vain kuukauden verran vainoojan, kun meni samaan työpaikkaan töihin missä vainoojani on. Minut hän on tuntenut sentään jo yli kymmenen vuotta lapsuudesta asti. Tosin tällainen vähättelevä asenne hänellä on ollut ennenkin. Mutta tämän jälkeen minulla ei ole hänelle mitään asiaa.

Eroa siitä petturista nyt eikä huomenna. Ja lopeta sen naisen syyttely, jonka kanssa miehesi petti. Miehesi sen valinnan teki. Olisi tehnyt joka tapauksessa jonku kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Että keskity omiin asioihisi. Vittuako mun pukeutuminen, ihonhoito, ulkonäkö, ylipäätään koko elämä sulle kuuluu?

Valitettavasti kuuluu, koska aina valitat, miten palkka ei riitä mihinkään. Voisi riittääkin, jos pääsisit irti prinsessasyndroomastasi. Ja jos haluat elää noin, niin älä sitten valita raha-asioista.

Ei varmasti kannattaisi juuri häneltä kysyä kyytiä jos olet jonnekin menossa,kun tiedät hänen tekevän oharit.

Teidän koiramme ei ole luonteikas vaan huonosti kasvatettu sairaan rodun edustaja. Olette liian laiskanpulskeita koiran omistajaksi. Älkää ottako toista koiraa!

Haluaisin sanoa ystävälleni, että hän voisi harjoittelemalla esimerkiksi kieliä saavuttaa omia tärkeitä tavoitteitaan, mutta sen sijaan hän hyvin pessimistisesti vain märehtii omaa huonommuuttaan. Se ei vie häntä eteenpäin ja kun yritän kannustaa ja tsempata, hän haluaa vain ajatella negatiivisesti.

Lopeta se kaikkitietävyys ja neuvominen asiassa kuin asiassa. Ei kukaan halya kuunnella kuinka sinä teet oikeita diagnooseja ja annat hoito-ohjeita, koska lääkärit eivät osaa. Lopeta jatkuva oikeassaolo ja loukkaantuminen milloin mistäkin hölynpölyasiasta.

Olet aika feikki

Lopeta se märehtiminen äläkä valita jatkuvaa rahapulaasi jos et aio luopua erittäin kalliista elämäntyylistäsi. Jostain pitää luopuakkin, kuten kalliit harrastukset, kalliit erikoiskahvit leivonnaisten kera sekä ulkomaan matkat... Saisit nopeasti aikaan monen tuhannen euron säästöt jos haluaisit oikeasti tehdä asioille jotain.

En ymmärrä negatiivista asennettasi kaikkeen.

-Joku hymyilee kauniille tummahoiselle lapsellesi niin näet hyväntahtoisessa eleessäkin rasismia.

-Muilla on mielestäsi asiat aina sinua paremmin. Sen sijaan että kiukuttelet asiasta, voisit yrittää joskus tehdä niille asioille jotain.

-Muiden elämä ei ole sen kummempaa kuin sinunkaan, he vaan keskittyvät niihin positiivisiin asioihin, joten se myös näkyy naamasta.

- Muualla asuva kaverisi ei ole velvollinen ilmoittamaan kun käy kotikonnuillasi. Hänellä on siellä varnaan kymmenittäin muitakin tuttuja, joten tuskin on aina mahdollista tavata kaikkia.

Sun runot ja mielipidekirjoitukset on niin heikkotasoisia, ettei edes paikallinen ilmaisjakelulehti suostu niitä enää julkaisemaan. Ja silti sä kuvittelet kaikkien olevan sulle kateellisia koska olet "tunnettu runokirjailija"?

Olen ollut koko ajan tietoinen koko siitä ajasta kun puukotit minua selkään työnsaralla, vähättelit, valehtelit ja jauhoit perheenjäseniesi kanssa jatkuvasti paskaa. Mitään vastuuta et kykene ottamaan, vieläkin voisit. Voisit kertoa edes toimintasi syyt. Laittaa vaikka viestiä. Olet lapsena ylisuojeltu pikkuprinsessaa ja enkeliuskoon aivopesty ihminen vailla empatiaa. Et ole niin erityisen kiltti, vaikka luulet niin. Sinulle on vain tuon uskohömpän myötä annettu erityinen leima jo lapsena. Olet ihminen siinä missä muutkin. Toivottavasti edes häpeät ka ennenkaikkea olet oppinut jotain. Olin sentään aidosti vilpitön ja pyrin ottamaan sinun tunteet ja elämäntilanteesi huomion. Muistelen sua varmasti pahalla vielä pitkään, ilkimys.