Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

En pidä siitä kun viet lapsesi hoitoon silloin kun olet itse vapaapäivällä ja pidät heitä siellä vielä täyden hoitopäivän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Minulle tulee heti vahvat red flagit, jos ihminen kehuu itseään älykkääksi ja sivistyneeksi 🚩

Muutenkin tästä huokuu vahva ylemmyyden tunne. 

 sivusta

Vaikuttaa erittäin toksiselta tyypiltä 🥶

Tunnen sympatiaa miestäsi kohtaan. Hän joutuu taas vastaanottamaan sun raivon ja tunnekuohut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

Se on oikeasti kiusallista, kun tapaa pariskunnan yhdessä ja he käyttäytyvät onnellisena pariskuntana. Istut siinä ja muistat ne lukuisat kerrat kun mies on haukuttu maanrakoon.  Hymyile siinä, kun tiedät miehen satuttaneen naista seksin aikana. Pinnallisten ja esittävien ihmisten seurassa pitää itsekin olla pinnallinen ja leikkiä mukana.

Kertoisin. Varsinkin jos tietämäni jutut on sellaisia, että mieskin ymmärtää ne todeksi. Siis tunnistaa itsensä.

Sana sanaa vastaan on hankala mutta jos on faktaa, niin mikä ettei.

Riippuu myös siitä mitä haet? Eroa, kostoa, jalustalta pudottamista, miehen pelastamista petturilta?

Haluaisin nuolla pilluasi ja sitten panna sinua anaaliin.

Seikkaperäiset selostukset seksihommista on white trash käytöstä. Olisi ikävää kuulla, jos vaimoni olisi kohdellut minua noin halventavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

Se on oikeasti kiusallista, kun tapaa pariskunnan yhdessä ja he käyttäytyvät onnellisena pariskuntana. Istut siinä ja muistat ne lukuisat kerrat kun mies on haukuttu maanrakoon.  Hymyile siinä, kun tiedät miehen satuttaneen naista seksin aikana. Pinnallisten ja esittävien ihmisten seurassa pitää itsekin olla pinnallinen ja leikkiä mukana.

Kertoisin. Varsinkin jos tietämäni jutut on sellaisia, että mieskin ymmärtää ne todeksi. Siis tunnistaa itsensä.

Sana sanaa vastaan on hankala mutta jos on faktaa, niin mikä ettei.

Riippuu myös siitä mitä haet? Eroa, kostoa, jalustalta pudottamista, miehen pelastamista petturilta?

Kertoisitko pettämisestä?

Jos emäntä on ollut niin kännissä, että on ravintolassa lähtenyt pikaisille vessaan jonkun randomin kanssa? Ei ehkä itse muista tai halua muistaa. Juon niin paljon vähemmän, että kaikkea on tullut nähtyä.

Vierailija kirjoitti:

Olet narsisti. Valehtelet jatkuvasti ja luulet sen menevän läpi. Hyväksikäytät muita ihmisiä. Normaalit ihmiset kuvaavat muita ihmisiä herkiksi ja empaattisiksi. Eivät itseään.

No on sullakin ongelmat.

Tottakai ihminen voi kuvailla olevansa herkkä ja empaattinen. Ne ovat myös kuormittavia piirteitä, jos ei osaa laittaa rajojaan. 

Sun kanssa pitää olla hiljaa tai vaan kehua sua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

Se on oikeasti kiusallista, kun tapaa pariskunnan yhdessä ja he käyttäytyvät onnellisena pariskuntana. Istut siinä ja muistat ne lukuisat kerrat kun mies on haukuttu maanrakoon.  Hymyile siinä, kun tiedät miehen satuttaneen naista seksin aikana. Pinnallisten ja esittävien ihmisten seurassa pitää itsekin olla pinnallinen ja leikkiä mukana.

Kertoisin. Varsinkin jos tietämäni jutut on sellaisia, että mieskin ymmärtää ne todeksi. Siis tunnistaa itsensä.

Sana sanaa vastaan on hankala mutta jos on faktaa, niin mikä ettei.

Riippuu myös siitä mitä haet? Eroa, kostoa, jalustalta pudottamista, miehen pelastamista petturilta?

Kertoisitko pettämisestä?

Jos emäntä on ollut niin kännissä, että on ravintolassa lähtenyt pikaisille vessaan jonkun randomin kanssa? Ei ehkä itse muista tai halua muistaa. Juon niin paljon vähemmän, että kaikkea on tullut nähtyä.

Sukupuolitautien kannalta pitäisi kertoa, jos mies luulee elävänsä yksiavioisessa suhteessa.

Testeihin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

Se on oikeasti kiusallista, kun tapaa pariskunnan yhdessä ja he käyttäytyvät onnellisena pariskuntana. Istut siinä ja muistat ne lukuisat kerrat kun mies on haukuttu maanrakoon.  Hymyile siinä, kun tiedät miehen satuttaneen naista seksin aikana. Pinnallisten ja esittävien ihmisten seurassa pitää itsekin olla pinnallinen ja leikkiä mukana.

Kertoisin. Varsinkin jos tietämäni jutut on sellaisia, että mieskin ymmärtää ne todeksi. Siis tunnistaa itsensä.

Sana sanaa vastaan on hankala mutta jos on faktaa, niin mikä ettei.

Riippuu myös siitä mitä haet? Eroa, kostoa, jalustalta pudottamista, miehen pelastamista petturilta?

Kertoisitko pettämisestä?

Jos emäntä on ollut niin kännissä, että on ravintolassa lähtenyt pikaisille vessaan jonkun randomin kanssa? Ei ehkä itse muista tai halua muistaa. Juon niin paljon vähemmän, että kaikkea on tullut nähtyä.

Sukupuolitautien kannalta pitäisi kertoa, jos mies luulee elävänsä yksiavioisessa suhteessa.

Testeihin! 

Niistä jutuista on jo joitain vuosia. Taudit ei nyt ole se juttu. Mutta kiitos hyvästä pointista.

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet narsisti. Valehtelet jatkuvasti ja luulet sen menevän läpi. Hyväksikäytät muita ihmisiä. Normaalit ihmiset kuvaavat muita ihmisiä herkiksi ja empaattisiksi. Eivät itseään.

No on sullakin ongelmat.

Tottakai ihminen voi kuvailla olevansa herkkä ja empaattinen. Ne ovat myös kuormittavia piirteitä, jos ei osaa laittaa rajojaan. 

Sun kanssa pitää olla hiljaa tai vaan kehua sua?

Sinun maailmassasi noin, minun maailmassani ei. 

Olen elämäni aikana huomannut, että itseään em. määreillä kuvaavat ovat niitä kaikkein vähiten empaattisia ja herkkiä ihmisiä. Minulla on myös toisenlaisia ystäviä, joiden seurassa viihdyn paremmin ja voin hyvin. Eivät he kehu minua, mutta sen sijaan puhuvat kauniisti muista ystävistään, josta siitäkin tiedän heidän olevan luotettavia ja kivoja ihmisiä.

Empaattisia, kiltteys, ystävällisyys ja herkkyys näytetään teoin, olemalla oma itsensä, ei kertomalla muille, että tällainen olen ja sinunkin pitää ottaa tämä tieto annettuna.

Väite, että empaattisuus on kuormittava ominaisuus on melko jännä. En ole itse koskaan kokenut, että empatian tarjoaminen toiselle ihmiselle veisi energiaa. Tai empaattinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Vähän sama kuin sanoisi, että "ystävällisyys on niin kuormittavaa, olen liian ystävällinen". Joskus tuntuu, ettei ihmisillä ole kykyä minkäänlaiseen itsereflektioon. Henkilö, jota ei kiinnosta yhtään muiden murheet, mutta on valmis kuormittamaan heitä omillaan jatkuvasti, kutsuu itseään "liian empaattiseksi". Kun tämä jatkuu vuosia ja edelleenkään se empatia ei näy missään kohtaa, alkaa vähän tuntua siltä, että ominaisuus on keksitty selitys sille, ettei aidosti kiinnosta muut ihmiset ja heidän tunteensa. Sumutusta.

Täällä on nyt joku, jolla on tosi paha olla?

Outoja pitkiä ja toksisia postauksia. Ihan kuin hän kuvittelisi puhuvansa suoraan jollekin tietylle henkilölle. 

Olisi rakentavampaa istua alas ja puhua asiat auki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

En myöskään ymmärrä mikä idea on vedättää ystäväänsä, vaikka haluaisikin tämän olevan entinen? Sadistista toimintaa naureskella itsekseen, kun toinen on omasta mielestä niin tyhmä, että sai huijattua hänet katkaisemaan ystävyyden eli tekemään "likaisen työn" puolestaan. Mitä ihmettä? Kuka tekee noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

En myöskään ymmärrä mikä idea on vedättää ystäväänsä, vaikka haluaisikin tämän olevan entinen? Sadistista toimintaa naureskella itsekseen, kun toinen on omasta mielestä niin tyhmä, että sai huijattua hänet katkaisemaan ystävyyden eli tekemään "likaisen työn" puolestaan. Mitä ihmettä? Kuka tekee noin?

Samaa mietin.

Olisiko kuitenkin kyse loukatusta ylpeydestä. Tuli torjutuksi ja haluaa nyt kääntää asiaa toisinpäin. Koville on näköjään ottanut tuo "ystävyys". Ehdottomasti hyvä molempien kannalta, että päättyi.

Ellei tässä sitten tapella mielikuvitusystävån kanssa. Monet voivat nykyään todella huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

En myöskään ymmärrä mikä idea on vedättää ystäväänsä, vaikka haluaisikin tämän olevan entinen? Sadistista toimintaa naureskella itsekseen, kun toinen on omasta mielestä niin tyhmä, että sai huijattua hänet katkaisemaan ystävyyden eli tekemään "likaisen työn" puolestaan. Mitä ihmettä? Kuka tekee noin?

Samaa mietin.

Olisiko kuitenkin kyse loukatusta ylpeydestä. Tuli torjutuksi ja haluaa nyt kääntää asiaa toisinpäin. Koville on näköjään ottanut tuo "ystävyys". Ehdottomasti hyvä molempien kannalta, että päättyi.

Ellei tässä sitten tapella mielikuvitusystävån kanssa. Monet voivat nykyään todella huonosti.

Entinen ystäväni tunnusti tehneensä samoin toiselle ystävälleen. Kyllä se muutti käsitystäni hänestä, vei luottamuksen häneen sekä arvostukseni häntä kohtaan. Tuollaisessa käytöksessä on jotakin hyvin synkkää ja toksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

En myöskään ymmärrä mikä idea on vedättää ystäväänsä, vaikka haluaisikin tämän olevan entinen? Sadistista toimintaa naureskella itsekseen, kun toinen on omasta mielestä niin tyhmä, että sai huijattua hänet katkaisemaan ystävyyden eli tekemään "likaisen työn" puolestaan. Mitä ihmettä? Kuka tekee noin?

Harvinaisen vahvaa ylemmyyden tuntoa. Toiset ovat vain pelinappuloita. Tuskin tuossa on ollut kyse ystävyydestä. Riippuvuutta ja tarvetsevuutta vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

En myöskään ymmärrä mikä idea on vedättää ystäväänsä, vaikka haluaisikin tämän olevan entinen? Sadistista toimintaa naureskella itsekseen, kun toinen on omasta mielestä niin tyhmä, että sai huijattua hänet katkaisemaan ystävyyden eli tekemään "likaisen työn" puolestaan. Mitä ihmettä? Kuka tekee noin?

Samaa mietin.

Olisiko kuitenkin kyse loukatusta ylpeydestä. Tuli torjutuksi ja haluaa nyt kääntää asiaa toisinpäin. Koville on näköjään ottanut tuo "ystävyys". Ehdottomasti hyvä molempien kannalta, että päättyi.

Ellei tässä sitten tapella mielikuvitusystävån kanssa. Monet voivat nykyään todella huonosti.

Entinen ystäväni tunnusti tehneensä samoin toiselle ystävälleen. Kyllä se muutti käsitystäni hänestä, vei luottamuksen häneen sekä arvostukseni häntä kohtaan. Tuollaisessa käytöksessä on jotakin hyvin synkkää ja toksista.

Narsistista käytöstä. Tällainen henkilö kertoo todennäköisesti asiat eri tavalla eri suuntiinsa, jotta suosio säilyisi. Esittää ehkä ystävää monille, muttei kykene siihen aidosti. Moni voi kuitenkin loukkaantua tällaisesta käytöksestä, että yhtäälle esitetään toista ja toisaalle jotain ihan muuta. Varsinkin jos sitä toista osapuolta pilkataan jommalla kummalla puolella ja ainoa linkki niiden välillä on se satutäti tai -setä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia ystäviä? 

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Mutta miksi tämä henkilö olisi ainoa ystävä?

Outo tunneryöppy.

En myöskään ymmärrä mikä idea on vedättää ystäväänsä, vaikka haluaisikin tämän olevan entinen? Sadistista toimintaa naureskella itsekseen, kun toinen on omasta mielestä niin tyhmä, että sai huijattua hänet katkaisemaan ystävyyden eli tekemään "likaisen työn" puolestaan. Mitä ihmettä? Kuka tekee noin?

Samaa mietin.

Olisiko kuitenkin kyse loukatusta ylpeydestä. Tuli torjutuksi ja haluaa nyt kääntää asiaa toisinpäin. Koville on näköjään ottanut tuo "ystävyys". Ehdottomasti hyvä molempien kannalta, että päättyi.

Ellei tässä sitten tapella mielikuvitusystävån kanssa. Monet voivat nykyään todella huonosti.

Entinen ystäväni tunnusti tehneensä samoin toiselle ystävälleen. Kyllä se muutti käsitystäni hänestä, vei luottamuksen häneen sekä arvostukseni häntä kohtaan. Tuollaisessa käytöksessä on jotakin hyvin synkkää ja toksista.

Narsistista käytöstä. Tällainen henkilö kertoo todennäköisesti asiat eri tavalla eri suuntiinsa, jotta suosio säilyisi. Esittää ehkä ystävää monille, muttei kykene siihen aidosti. Moni voi kuitenkin loukkaantua tällaisesta käytöksestä, että yhtäälle esitetään toista ja toisaalle jotain ihan muuta. Varsinkin jos sitä toista osapuolta pilkataan jommalla kummalla puolella ja ainoa linkki niiden välillä on se satutäti tai -setä.

Tämä on niin tuttua!