Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Oletko umpihomo vai mikä sua riivaa nyhjäät vaan mamman oppien mukaan  pilaat elämäs kammarissa.. 

Homofobia on vähän kulunutta. Olisko vaan pelkkä mamanppika?

Että "jessus sä valitat liikaa, kaikesta ja kokoajan, kukaan kavereistasi ei enää jaksa kuunnella". 

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Kyllä sanasi olivat sellaiset että multa on enää turha tulla apua pyytämään, jos soitat jätän vastaamatta puheluusi, en kysäise edes viestillä myöhemmin että oliko jotain akuuttia koska onhan sulla muitakin jotka jeesaa jos hätä tulee tai muuten tarviisit jotain. Miksipä minä korvaani lotkauttaisin koska et sinäkään. Win win tilanne.

Täytyy sanoa että en olisi ikinä uskonut että ystävyytemme (tai tutavuutemme) menee tähän pisteeseen...... tai no... oikeastaan nyt kun tarkemmin mietin niin kyllähän sinä varoittelit jo varmaan 15 v sitten tästä tyylistäsi.....  Eli joo, ei tilanne tullutkaan yllätyksenä. 

Olen laittanut sinulle estot kaikilla alustoilla. Nyt ei ole pelkoa, että soittelet kännissä tai muissa tunnekuohuissa.

Ihmissuhteet on vapaaehtoisia. Usein molemmat tajuavat samoihin aikoihin, ettei homma toimi. Sillä ei ole merkitystä, kuka katkaisi välit. Vai onko sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Minulle tulee heti vahvat red flagit, jos ihminen kehuu itseään älykkääksi ja sivistyneeksi 🚩

Muutenkin tästä huokuu vahva ylemmyyden tunne. 

 sivusta

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

^ 

Tietynlaisilla naisilla on tarve puhua miehen peniksen koosta. Oli se sitten iso tai pieni. 

Puhuvatko miehet samoin? Joo, kyllä sillä on aika isot häppärit mutta muuten jees.

Miellän tämän sivistymättömien wt naisten touhuksi. Ja toki miehiltä yhtä sivistymätönyä, jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

Se on oikeasti kiusallista, kun tapaa pariskunnan yhdessä ja he käyttäytyvät onnellisena pariskuntana. Istut siinä ja muistat ne lukuisat kerrat kun mies on haukuttu maanrakoon.  Hymyile siinä, kun tiedät miehen satuttaneen naista seksin aikana. Pinnallisten ja esittävien ihmisten seurassa pitää itsekin olla pinnallinen ja leikkiä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan pakko saada kertoa miehensä gigulin koko, ärsyttävät seksitavat ja muita noloja juttuja, sen tekee omalla vastuulla.

Muutaman kerran pokka on meinannut pettää kahvipöydässä. Hyvin ikävää miehesi kannalta. Joskus olen miettinyt, olisiko hyvä kertoa hänelle. Nolottaa liikaa kertoa.

Minä harkitsisin kertomista.

Miehellä on oikeus tietää mitä hänestä on kerrottu. Ja eikö hänen ole hyvä tietää millaisen naisen kanssa on suhteessa.

Käännetään toisin päin

Haluaisiko nainen tietää, mitä miehensä hänestä puhuu? Siis sukuelimestä, seksitaidoista jne. Olisiko mies heti sika, joka pitää laittaa luiskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että älä levittele asioitani ympäriä kyliä ja Suomen maata, jopa ihmisille joita en edes tunne. Tämän takia en enää kerro sinulle suunnitelmistani ja henkilökohtaisista asioistani ja muutenkin olen vähentänyt yhteydenpitoa. Kerrot minulle ihan liikaa toisten ihmisten asioita, ja mietin vain, keille kaikille kerrot minusta samalla tavalla. Olen kai aika tyhmä, mutta pitkään luulin että asiamme ovat luottamuksellisia. Sitten puolivahingossa kerroit minulle, miten olit kertonut minun asioistani jollekin tyypille jota en edes tunne.

Onkohan tuokin jonkinlaista narsistista problematiikkaa? Ensin kuvitellaan, että joku haluaa kuunnella luottamuksellisia asioita? Sitten kuvitellaan, että jotakuta kiinnostaa sun asiat niin paljon, että vaivautuu kertomaan eteenpäin. Ja sitten vielä tarvitaan kolmas osapuoli, joka muka haluaisi kuulla jonkun randomin asioita.

Suuruuskuvitelmia itsestäsi? 

Vai onko paranoia puhkeamassa?

No tässä oli kyse rintasyöpäepäilystä, josta tosiaan kerroin ystävälleni siinä kuvitelmassa, ettei hän kertoisi tällaisia asioita eteenpäin. Olin siis väärässä. 
No, jos sinun mielestäsi tämä on minun narsistista suhtautumistani, niin en haluaisi kaltaisiasi ystäviä. 

Tämä on erikoinen näkökulma. Vaikea saada kiinni. Siis joku on puhunut tuntemattoman ihmisen syöpäepäilystå tuntemattomalle ihmiselle? Toisilleen vieraat ja keskiössä oleva tuntee molemmat? Mikä ongelma tässä on? 

Minun työkaverilla oli rintasyöpäepäily. Otettiin ohutneulanäyte. Ei onneksi ollut syöpä. Loukkasinko työkaveriani?  

Jotkut ovat herkempiä kuin toiset. On kuitenkin vaikea nähdä mikä tässä puristaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Aidosti älykäs ja sivistynyt ihminen ei koskaan korota itseään toisen yläpuolelle, kuten tässä tehdään. Tunneäly ainakin puuttuu ihan kokonaan.

eri

Vierailija kirjoitti:

Oletko umpihomo vai mikä sua riivaa nyhjäät vaan mamman oppien mukaan  pilaat elämäs kammarissa.. 

Mitä pahaa siinä on, jos joku on homo? 

Olet narsisti. Valehtelet jatkuvasti ja luulet sen menevän läpi. Hyväksikäytät muita ihmisiä. Normaalit ihmiset kuvaavat muita ihmisiä herkiksi ja empaattisiksi. Eivät itseään.

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Ystäväni tekee tällaista. Ihmisten manipulonnissa ei ole mitään hienoa, sivistynyttä ja älykästä. Tuollainen käytös on narsistista, ei tervettä. Sinulla on heikko itsetunto ja teet noin tunteaksesi itsesi älykkääksi. Hyvät ihmiset, hyvät ystävät, eivät päätä ystävyyksiään tuolla tavoin. Sisälläsi on paljon patoutunutta vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Tällä on varmaan riesaksi asti kavereita.

Eiku...