Kommentoitiinko lapsuuden kodissanne painoasi tai muiden painoa?

Minä olen ollut muistaakseni ala-asteella tai nipin napin yläasteella kun kaalikeitto-villitys tuli. Äiti keitti sitä yksin minulle. Enkä edes ollut järin iso, hiukan pömppövatsainen vain. Söin myös joskus jotain luontaistuotteita painonpudotukseen, äidin ostamana.

Äiti oli kova leipomaan ja pullaa oli kahvin kanssa tarjolla monta kertaa päivässä. Ja taas ihmeteltiin miten tuo tyttö pyöristyy. Ei kotiruoka lihota ym.

Kaupassa sanoi että tuo vaate ei sovi lihaville kun jotain pyysin. Seurueessa monia muitakin jotka puolustivat minua ja sanoivat ettei tyttö ole lihava. Minä meinasin kuolla häpeästä, teki mieli itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Tädilleni ei ollut mikään oppiarvo niin tärkeä kuin ihmisen hoikkuus. Vanhat kylän ukotkin kommentoivat painoa ja ylipäätään kehitystä kovaäänisesti pitkin raittia. Se tuntui ihan normaalilta, enkä kokenut siitä paineita, huvitti lähinnä. Nut olen jo eläkeikäinen, normipainoinen., vähän ihmettelen nykyistä herkkyyttä , jos painoa kommentoidaan., vaikka eihän se ole sivistynyttä.

Vanhat ihmiset suuttuu siitä, jos heistä tai heidän tavoistaan sanoo jotain negatiivista. Vaikka sanoisi ihan asiasta kuten että kädet pitää pestä ulkoa sisälle tullessa tai sisällä ei kävellä kengät jalassa.

Kyllä, hoikkuuttani arvosteltiin ruokapöydässä. En välittänyt siitä.

Kyllä kommentoitiin, valitettavasti. Vaikka monista ihmisistä on hyviä muistoja, nämä painon kommentoinnit muistuvat aina mieleen, en voi sille mitään. Miksi ei vaan voinut olla kommentoimatta? 

Vierailija kirjoitti:

Ei painoa, olin normaalipainoinen/hoikka aina. Mutta sen sijaan pieniä rintojani kommentoitiin jatkuvasti negatiiviseen sävyyn, varsinkin isorintainen äitini. Ihan kuin olisin voinut tehdä asialle jotain.

Itsetuntoni olikin todella surkea nuorena.

Meillä oli sama juttu! Isorintainen äitini kommentoi pieniä rintojani. Kerran jopa nöyryytti minua muiden ihmisten edessä kommentoimalla naureskellen minun topatuista rintaliiveistä. Silkkaa ilkeyttä. Hänen mielestään hauska juttu.

Muutenkin vartaloni arvostelu oli äidilleni vapaata riistaa. Vaikka olin pienimmilläni kokoa 34, niin kuulin välillä kuinka takapuoleni oli iso ja reiteni paksut.

Itsetuntoni ja itsearvostus vedettiin alas jo teini-iässä.

Meillä on ihan ok välit. Mitä nyt poden syvää katkeruutta välillä sisimmässäni. Joskus mietin, että mikähän myrsky siitä syntyisi, jos alkaisin kommentoida hänen vanhenemisen tuomia kehon muutoksia.

Rintojen kokoa meiläkin taivasteltiin, toki äitini siskon puolelta. Hän tuli sukujuhlissa takaapäin ja nappasi kourillaan rintani käsiinsä ja sanoi että täällähän on jo rintaa kouran täydeltä. Olin ehkä seiskaluokalla. Ihan hirveää. Ja kaikki ns fiksuja, koulutettuja ihmisiä.