Ujostellen HEINÄkuulle

Tuntuu hullulta tulla ilmottautumaan mukaan, koskapa tilanne voi muuttua ensi viikon tai tulevien viikkojen aikana.. Kuitenkin uskoa ja toivoa täytyy olla. Nyt pp10 ja testasin plussan, hailakan kylläkin aconin testillä, mutta plussan silti. Toivotaan, että pysyy sellaisena. Siirrettiin 2 alkiota ja tämä oli 7. PAS ja välissä 2 ivf:ää. TOisesta ivf:stä meillä on 2-vuotias poika ja nyt nämä alkiot on samasta satsista. Tälle vuodelle tämä oli viides PAS. Mutta kuten joku aiempi (en muista nimimerkkiä) totesikin, että nyt ollaan raskaana ja sillä selvä, niin asennoidutaan niin. En edes tiedä milloin la olisi, mutta ehkä heinäkuun lopussa? elokuun alussa? Tarkastetaan ja toivotaan parasta. :)

HUomiseen. Tästä alkaa nyt se jokapäiväinen testaus..

ronsu

Kiva, kun mukaan sopii. Miten sitä sanotaankaan, että joukossa hauskuus tiivistyy vai...



Minä sain ultran vasta 30.11 eli Oikku72 kanssa ois sitten samana päivänä. Pitkältähän tuo aika tuntuu, olisihan se kiva tietää heti, että kaikki varmasti ok. Niin la olis 16.7. Hoitaja laski niin, että siirtopäivä olisi ikäänkuin hedelmöittymispäivä.



Juu ja saa minulta kysellä, tuntuu vain, että mitään ei muista enää ja kaikki on yhtä jännää kuin viime kerrallakin ;).



Ainiin sen verran mielenkiinto heräsi, että mitä opiskelet Onni-79? Sen takia kiinnostaa, kun tässä hoitovapaalla olen aloittanut yliopisto-opinnot ja mietityttää, että miten niiden nyt sitten käy...



Lumisin terveisin

Peerit

tervetuloa mukaan, ja isot onnittelut plussasta! Aina lämmittää mieltä kun joku meisä lapsettomista saa kauan kaivatun plussan!!



Joalin. Ollaan Thai Villagessa. Haluttiin oikein perushemmottelua, joten otettiin vähän parempi hotelli. Viime kesä meni meiltä ohi, kun mies oli koko kesän töissä pitkin Suomea enkä häntä juurikaan nähnyt. Tämä loma on nyt meidän kesäloma! Oletteko te lähdössä samoihin aikoihin? Teillä kuulostaa mukavalta tuo kiertelysuunnitelma! Ehkäpä mekin ensi kerran kierrellään. Toivon, että voidaan myös lasten kanssa jatkaa matkusteluharrastusta. Me oltiin alussa lähdössä Koh Lantalle, mutta vaihdettiin viime hetkellä Krabiin.



Täällä tuntuu aika monella olevan nelijalkaisiakin ystäviä. Saako udella minkä rotuisia? Itselläni on 3vuotias lagotto tyttö, ja olet hurahtanut koiriin jo äidin masussa. Siksi tätä asiaa niin tiiviisti kyselen.



Ja kivaa, että meillä on mukana myös lapsellisia odottajia. Varmastikin osaatte sitten rauhoitella ja opastaa meitä ensikertalaisia!



ruu. 5+2

Voi itku, että ällöttää. Monihan on jo sanonut, että on vähän paha olo. Musta on tuntunut ettei mitään suurempaa ole ollut, eilen illalla riemu sitten repesi ja aloitin tutustumisen tuohon meidän kylppäriin oikein kunnolla¿.tosi ihanaa. Toisaalta on tätä niin kauan odotettu, että josko tästäkin sitten vaan iloitsisi =)



Joalin; Nyt tiedän mistä se Espoo, silloin aikaisemmin laitoin jotain espoon sivuilta löytyneestä infosta. Espoolla on vaan aika kivasti opastettu odottajia monenlaisin ohjein, bongasin sen netissä surffaillessa¿



Peerit; Myöskin yliopiston opintoja tässä työn ohessa suoritan. Haaveena olisi päästä vielä yksi tutkinto saada. Katsotaan missä vaiheessa tuota sitten pääsee toteuttamaan, nyt kun tämä tilanne näyttäisi muuttuvan.



Tervetuloa Ronsu-75 joukkoomme ja myös sulle onnea plussasta!



Nyt takaisin työn ihmeelliseen maailmaan¿



-Onni-

Ja onnea teille plussista!



Itselläni on takana kiireinen työviikonloppu ja huomaa että paljon tavallista väsyneempi olen mitä aiemmin. Iltaisin kun tuon viikarin saa nukkumaan niin eipä ole monesta minuutista kiinni kun mamma tekee seuraa.. Samoin tuo jokailtainen pahoinvointi muistuttaa että jotain on kehossa käynnissä. Mutta en aio valitella vaivojani, ovat aivan pientä tämän ilon rinnalla ja ainoat jutut mistä edes tiedän kuukautisten puuttumisen lisäksi olevani raskaana.



Joku , en muista kuka oli kysellyt koiriemme rotua ja cavalier kingcharlesin spanieleitahan meidän sohvaa on valtaamassa nyt kaksittain. Eka nyt 3,5 v ja tämä duracell-malli 11 viikkoa. Samoin oli juttua muutostamme. Ostamamme talo tyhjenee 1.12 ja pienen fiksauksen jälkeen jouluksi haaveilemme pääsevämme uuteen kotiin.



Meillä oli eilen hoidossa iki-ihana 3kk vauvavesseli joka toi hiukan tunnetta siihen mitä tuleman pitää. Ihana vauvantuoksu, valloittava sydämet sulattava hymy-- aluksi mies oli hieman varuillaan mutta kun pojan poisluovuttamisen aika läheni suorastaan kilpailimme kumpi häntä saa hoitaa. Ainut joka ei ollut vauvasta yhtään iloinen oli tuo pian 2-vuotiaamme jonka mielestä varsinkaan äidin syliin ei tällä hetkellä ole kenelläkään kaksijalkaisella hänen lisäkseen asiaa.



Ensi viikolla meilläkin sitten eka ultra keskiviikkona, sitä odotellen.

Toivo

piti tehdä kotona lumitöitä, mutta enpä paljoa jaksanut lapioida. Saa jäädä huomiseen, jolloin mies sitten saa lapioida. Voi turvotus, siis niiiin pallo maha taas ettei mitään rajaa. Teki taas loppupäivän tiukkaa istua farkut jalassa ja olisi tehnyt mieli lähteä aikaisemmin kotiin kun oli niin tuskanen olo. Eilen illalla tuli niiiiin kamalan paha olo mutta helpotti, kun mies toi hapankorppuja. Tänään aamulla myös töissä oli paha olo ja nyt se sitten varmaan alkaa. En kyllä valita, koska näitä oireita on odotettu yli 2 vuotta ja nyt ne ovat vihdoin osuneet mun kohdalle. Oli töissä tänään kehityskeskustelu ja tuli ekaa kertaa huono omatunto siitä, että mun tilalle joudutaan palkkaamaan joku uusi. Kyseessä pieni firma ja mäkin olen ollut talossa kohta vasta 4kk. Mutta eiköhän ne ole tiedostaneet sen, että kun kyseessä on 26vee nainen niin lapset ovat tosiaan vasta edessä päin. Milloin ootte muut ajatelleet kertoa töissä?



Onni nii siitähän se on sitten tainut tulla. Mä olen syntynyt Hyvinkäällä :)



Ruu kyllä mäkin haaveilen matkustelusta lapsen/lapsien kanssa. Kyllä mä olen jo yrittänyt miestä lämmitellä, että lähdettäisiin koko perheen voimin alkuvuodesta 2008. Tosin niin pienen kanssa ei silloin olla varmaan kun yhdessä paikassa ja nyt on hyvä, kun käydään niin monessa niin tietää mihin vois sitten mennä pidemmäksi aikaa lapsen kanssa. Me ollaan oltu Koh Samuilla ja siellä kyllä tykättiin...



Mulle muuten eilen tehtiin sellainen " sormuspyöritys" eli sen pitäisi näyttää kuinka monta lasta ja missä järjestyksessä, mun tulos oli poika, poika ja tyttö. Saa nähdä kasvaako täällä massussa poika?



t. joalin + aarre rv5+6 (ensi viikon ultraa odotellessa täälläkin)

odotan vähän että mullekin tulis (edes vähän), en tietenkään mitään massive atackia tahdo, mutta pientä edes. Olis jotain muuta kuin viiva tikussa ja veriarvot.



Uskaltauduin soittamaan tänään neuvolaan, kun olen ajatellut että se tuottaa huonoa onnea. Pöljää. Nyt on aika varattu joulukuun alkuun. Jänskää!! Neuvolatäti kuulosti ihan kivalta, mutta ällöttävän neuvolan tädilliseltä realismeineen ja kaikkineen (" jos menee kesken niin ei sille voi mitään" kun toin esille huoleni keskenmenosta). No, sehän on niiden työtä, ja kuuntelevat kymmeniä odottavia äitejä päivässä huolineen kaikkineen.



Joalin, me ollaan vähän aateltu, että lähdetään heti syksyllä Kreikkaan tms. perushelppoon kohteeseen vauvan kanssa. Mutta saa nähdä sitten kun todellisuus koittaa...



ruu.

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa omasta puolestani myös Peeritin ja ronsun tervetulleiksi mukaan ja onnittelut molemmille plussasta. Toivottavasti pysytte mukana seurassamme seuraavat 8-9kk:tta :)



Täällä on niin ihania matkasuunnitelmia, että ihan pienimuotoinen kateus meinaa iskeä ;) Voi kun pääsisi itsekin jonnekin ettlän lämpöön. Viimeksi odotin tuota esikkoa, kun olimme etelässä....nyt olisi hyvä uusia sama juttu.



Tänne ei mitään erikoista. Pientä kuvotusta ja hajuherkkyyttä on ilmennyt. Mies on joutunut paistamaan niin jauhelihat kuin pilkkomaan muutkin lihatuotteet. Makkarat ja rasva saavat oksettamaan...mutta ei haittaa, tätä onkin jo odoteltu. Kahvikin vielä menee alas vaikka ajatus siitä laittaa kylmänväreet selkäpiitä pitkin.

En sitten sitä neuvolaa ole saanut aikaiseksi soittaa ja tänään kun kävin tytön kanssa lastenneuvolan puolella oli ä.neuvola tänään kiinni. Katson jos soittelen loppuviikosta tai sitten vaan kylmästi odotan ultran jälkeistä aikaa.



Koiraroduista puheenollen, meidän haukun rotu selviääkin jo nickistä. Eli weimarinseisoja asustaa täällä päin. Metsästys ja lenkkikaveri, reilu 1,5vuotias narttu.



Nyt on pakko syödä jotain, kun olen koko päivän ollut vähän säästöliekillä....ei oikein ole maistunut mikään. Tyttökin meni juuri nukkumaan, joten voin syödä vaikka jotain hyvää ;). Mieskin on iltavuorossa, joten itsensä hemmottelu on tässä tilanteessa ihan suotavaakin, eikö vain?



Mukavaa illanjatkoa ja kuulumisiin.



Weimari, joka odottaa unimaahan pääsyä.

Onni -79, muistatko kun sanoin, että me -79 plussataan loka/marraskuussa? Tänä aamuna tuli plussa ja tahtoisin tulla teidän pinoonne, jos vain suinkin uskallan ja jos mukaan mahtuu. Veritesti minulla on vasta perjantaina, mutta testiin tuli tänä tiistaiaamuna ihan oikea kunnon viiva. Kyydissä on kaksi, mutta toinen oli kolmosluokan alkio, joten varmaan vaan ykkösluokkainen on kiinnittynyt. Ellei sitten ole tuulimuna, tai jo alkanut keskenmeno tai ties mitä.



Uskaltaakohan täällä pinoillakaan, kun lapsettomana tai ainakin lapsettoman identiteetillä varustettuna tietää kaikki sudenkuopat?



Meillä taas mies luki testin, kun minä inhoan sitä. Mikä IHANA aamu, piina on ohi!

Onnea myös kunpavauvalle plussastasi ja tervetuloa joukkoon.



Mua alkanut vaivaa rintojen kutiaminen, kuulostaa siis hölmöltä mutta kutittaa koko ajan ihan törkeesti. Mikään ei ole niin hirveetä kun istuu avokonttorissa ja tekisi koko ajan mieli raapia. Onko muilla tälläistä ja liittyykö se jotenkin raskauteen? Kukaan kavereista kun ei ole tällaisesta maininnut tai sitten olen sulkenut korvat kaikelta raskaushömpötykseltä aiemmin¿



Mäkin vannon noiden näkkäreiden ja hapankorppujen nimeen sekä omenan. Oi, miten hyviä ne ovatkaan ja pitävät tuon pahan olon loitolla. Sunnuntaina just olin syönyt vähän raskaammin ja hetihän se kostautu. Pitäis varmaan kokeilla noita sokerikorppuja, vois olla ihania teen kanssa iltasella¿Ihan uusia juttuja tulee tässä esille.



Niin tuo koiruusjuttu jäi multa viimeksi vastaamatta. Meillä on 6-vuotias rottweiler, meidän iki-ihana sohvaperuna¿Me jäätiin sen kanssa käyttöpuolelta ¿varhaiseläkkeelle¿ tuossa vajaa pari vuotta sitten.



Saitkohan Peerit mitään tolkkua siitä mun koulujutusta. Olin varmee ajatellut montaa asiaa samaan aikaan¿



Ihanaa päivän jatkoa kaikille.



Onni rv 5+6

kun on kipeänä, saa nukkua vaikka koko päivän ympäriinsä. Ja katsoa iki-ihania Gilmoren tyttöjä... Sopii mulle. Koiran puolesta vain harmittaa, kun en jaksa mitään jättilenkkejä liikkua ja saa tyytyä vain koirapuistoon. Vielä kun on hiukan hutera olo ja väsyttää kovasti. Tosin se saattaa johtua raskaudestakin.



Voi, ihanaa weimarilla on weimari. Ne on tosi kauniita!!! Ja onnilla rottweiler!! Se on mun lempparirotu, ensimmäinen koirani oli rottweilertyttö. Jo miehen kanssa ollaan puhuttu, että kun lapset on suurempia ja koti rakennettu, ostetaan rotikka. Kun kunnon paneutumiseen on taas aikaa!



Niin, ja tervetuloa kunpavauva!! Ja onnea plussasta!



ruu.

Kunpavauvalle ja Ronsulle tervetuloa ja onnea plussasta minunkin puolestani, vaikka uusi olen itsekin.



Minulla oli opiskeluissa sama tilanne periaatteessa kuin sinulla Onni eli työn ohessa aloin opiskella, mutta sitten ne jäi, kun aloin odottaa kaksosia. Oli niin paljon kremppaa ja kaikkea muuta ajateltavaa ettei kuennyt opiskelemaan.



Meilläkin on koira tai siis kaksi koiraa. Collie ja monirotuinen. Vähän liian vähälle huomiolle jäävät nykyään ja siitä on ainainen huono omatunto. Jos joskus vielä hankin koiran niin se olisi jokin pienempi rotu.



Minä vieläkin odotan oireita. Toisaalta viimeks alkoi oksentaminen 5+ jotakin ja loppui sitten vasta rv13, niin sellaista en nyt toivo. Te joilla on paha olo kokeilkaa B-vitamiinia, sen pitäisi auttaa. Minä syön nyt jo ennaltaehkäisevästi eikähän B-vitamiinista pitäisi muutenkaan haittaa olla. Ja nyt kun aloin näistä vitamiineista niin joko te muut syötte D-vitamiinia?



Leppoisaa päivänjatkoa kaikille



Peerit

Piinisaikana minulla meni kaikki tarmo piinistelyyn ja ajattelin palaavani väitöskirjan pariin heti kun piina on ohi - ja nyt se siis on ohi, mutta ajatukset on täysin kohdussa, eikä missään uraauurtavassa tutkimuksessa. Ja ensi viikolla olisi yksi tieteellinen konferenssikin, johon pitäisi saada valmiiksi paperi.



Miten teidän työt - kärsiikö ne?



kunpavauva

3+6 (kuulostaa kyllä tosi vähältä, olisipa jo 13+6)

Kivaa taas yksi uusi Heinis, tervetuloa mukaan Kunpavauva¿ Eiköhän kaikki odota, että päästäisiin sinne rv12 paremmalle puolelle. Mutta ollaan toiveikkaita sen suhteen, että aika menee kuin siivillä, kun on nuo joulutohinat edessä.



Peerit mä napsin noita multivitan 2+:a niitä otan sen 2kpl päivässä ja aloitin noi silloin samaan aikaan kun oli siirto¿ Musta siinä on aika kattavasti kaikkea ja D-vitamiina saan varmaan roppakaupalla, silloin kun lähdetään matkalle.



Onni mulla on kanssa tota rintojen kutinaa, mutta se on lähinnä iltaisin. Eilen illalla sänky vain hytkyi, kun peiton avulla yritin lievittää kutinaa. Mä mietin voisko se olla jotain kasvunmerkkejä, kun muistaisin, että silloin kun rinnat nuorena tyttönä kasvoi ne kutisi myös silloin¿



Tänään päästiin sitten rv6, olin tänään autossa (onneksi yksin) ja tuli aivastus ja ai kamala mikä repäisykipu. Piti oikein kovaan ääneen valitella. Kävin tänään ostamassa lumilapion ja otinpa samalla mallikappaleita lastenhuoneen boordiin :) ei yhtään ajoissa tms. :) Tänään valitin väsymystä töissä ja työkaveri sanoi, että joo sä oletkin pari päivää näyttänyt ihan nuutuneelta. Olisi tehnyt mieli sanoa, että no arvaa miksi oon nuutunut. Tää pahoinvointi; mulla tulee tosi paha olo aina kun pitää aloittaa syöminen tai miettiä syömistä. Mietin tässä jo viitsisinkö soittaa mun kummille, kun hän on joskus aikoja sitten sanonut, että vie mut homeopaatille, jos mulla tulee pahoinvointia. Pahoinvoinnin kestän kyllä ihan hyvin kotona, mutta töissä on välillä vaikeaa olla ja varsinkin kun asiakkaiden kanssa pitäisi näyttää ¿hyväkuntoiselta¿. Onko muuten muilla miten tota massun turvotusta vai olenko mä ainoa pallomaha? Mulla ei oikeasti mene enää kaikki vaatteet päälle, tänäänkin jouduin housuissa jättämään osan napeista auki kun puristi liikaa¿



t. joalin + aarre

Kyselit Joalin sitä koska kertoa töissä? Mä olen pohtinut samaa asiaa monta kertaa puolin ja toisin. Musta tuntuu tosi epäkorrektilta ottaa hoitoon asiakkuuksia, joita hoidetaan pitkällä tähtäimellä. Siis meillä saa aina hoidetusta casesta pienen bonarin, mutta mulla on paljon asiakkuuksia joissa bonuksien saanti häämöttää vasta vuoden tai puolentoista päässä. Joku muu voisi hoitaa ne varmasti paremmin, koska ehkä mun motivaatio ei ole niin korkea. Vaikka tietysti pitäisi olla, sitä vaan yrittää ajatella kaiken olevan ok ja toisaalta oon ajatellut että täysillä mennään. Jos tuo ensiviikon ultra näyttää kaiken olevan ok, kerron töissä. Musta on reilua, että joku tulee jakamaan mun kanssa mun asiakkuuksia ja keskittyy niihin varmasti täysillä. Mä oon pohtinut pääni puhki, että onko tää viisasta? Mitä mieltä te ootte? Onko muut miettineet missä vaiheessa kertoa?



Meillä kans eilen meidän tj kysyi, että onko kaikki ok? Olen kuulemma nykyisin todella väsyneen näköinen¿Mä luulen että täällä on jo vähän aavisteltu mitä tulemaan pitää niin senkin puolesta haluisin turvata selustan¿



Noista vitamiineista on kans ollut puhetta. Mä olen aloittanut jo tuossa vuosi sitten popsimaan noita Multitabsin 2+ ja nyt sen lisäksi olen ottanut Foliren- foolihappovalmistetta sekä kalkkia (pureskelutabletti). Neuroottista!?!?



Tänään aamusella oli tosi takkunen olo ja oon aikas kade Ruulle, kun kehuskeli nukkuvansa vaan päivät ympäriinsä.



Kunpavauva pohti kärsiikö työt. Välillä joo ja väliillä ei. Nyt on saanut ihan hyvin kiinni taas ns. normielämästä ¿ uskokoon ken tahtoo =). Tosin täällä netissä tulee käytyä aika ahkerasti. Toisaalta muut menee aamusumpille ja tupakalle ja mä lueskelen nykyisin tosi usein sitten täällä kuulumiset, enää en pysty menemään seuraksi tuonne savuun ¿hyi olkoon.



Niin ja Joalin, mä olen samassa veneessä tuon turvotuksen kanssa. Tuntuu kauheelta, kun mikään ei mahdu päälle ja kun saa jotain kiskottua ylle ei pysty hengittään¿mutta ei valiteta =)



Oukei, ryhmä rämä palailee töihin joten pakko sulkea tämä kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettu VAUVA-sivu!



Iloista päivää =)



Onni rv 6+0

Onneksi minun työssäni tutkijana istutaan yksin huoneessa ja kehitetään viisaita ajatuksia. Kukaan ei kyttää mitkä sivut on auki ja miten masu pömpöttää. Poissaolojani on kyselty, mutta olen selittänyt olleeni pahassa ja pitkässä flunssassa. Koska minulla on lapsettoman identiteetti, en voisikaan kuvitella uskaltaa kertovani töissä ennen kuin 12 viikkoa on mennyt. Viimeksi kerroin lähimmälle kollegalleni viikolla 10, koska suunnittelimme opiskelijoiden viemistä ekskulle Pietariin. Sanoin lähimmälle kollegalleni, että minä en mahdollisesti uskalla lähteä Pietariin, kun olen viimeisimmilläni raskaana. Eli emme sitten vieneet opiskelijoita Pietariin, vaan turvallisempaan paikkaan ;). Minun oli pakko kertoa silloin niin aikaisin - muut kollegat saivat tietää vasta viikolla 15, kun maha oli jo niin iso, ettei salailua voinut jatkaa.



Nyt ei onneksi keväällä tai kesällä ole näköpiirissä mitään työmatkoja. Olen ilmoittautunut yhteen kansainväliseen konferenssiin kesäkuulle, mutta jos kaikki menee hyvin, niin minun ei sinne tarvitse lähteä. Ehtiihän tätä tutkimusta tekemään sitten äitiysloman jälkeenkin.



Eikö teilläkin raskausoireet tule ja mene? Minua huolestutti viime raskaudessa ihan sikana, miten jonain päivinä oli oireita ja jonain ei. Tänään on ollut taas oireetonta ja tilaisin mieluusti muutaman repimisen.

Minulla on perjantaina hcg-verikoe, mitähän arvojen pitäisi olla, jotta

a) ylipäänsä olen raskaana

b) että yksi on kiinnittynyt

c) että kaksi on kiinnittynyt



Verikoepäivänä olen 4+2 eli kaksi viikkoa siirrosta, niin kuin vissiin me kaikki. Se lienee standarditestipäivä.

Minäkin olen vähän miettinyt töissä kertomista, vaikka olenkin hoitovapaalla. Minulla ehtisi olla töitä n. 1,5kk ennen äitiysloman alkua ja olen nyt yrittänyt pähkäillä mitä teen. Menisinkö töihin/kykenenkö siinä vaiheessa vai jatkaisinko hoitovapaata äitiysloman alkuun. Toisaalta vähän nolottaa mennä kertomaan pomolle etten sitten vielä tulekaan...



Minulla ei tosiaan nyt työt kärsi mutta tenttiin lukemiset kyllä. Onneksi suoritan kursseja sellaiseen rauhalliseen tahtiin, niin enköhän saa kaiken jotenkin tehtyä.



Pitiköhän jotain muuta, en nyt muista. Ainiin oireiden vaihtelusta, että tuntuu jonkin verran vaihtelevan, mutta lähinnä minua huolestuttaa, kun ei oireita oikein ole.. No tänään oli aamulla vähän huono olo ja rintojakin taas vaihteeks aristaa, että eiköhän tämä tästä. Hirmu pitkä aika odottaa sitä ultraa (30.11.)



Piti vielä kysymäni, että tehtäiskö jonkinlainen esittelyjuttu? Ja kirjoitellaanko jatkossa viikkopinoihin vai jatketaanko samaan pinoon, kunnes kasvaa liian isoksi. Huomasin, että ainakin näin alkuun meissä on monta aktiivista kirjoittelijaa ja pino kasvaa nopsaan. Kivaa!! Itse taidan olla nyt ihan riippuvainen näistä sivuista.



Peerit

Minä olen tainnutkin jo jotain itsestäni kirjoittaa. Olen historioitsija Helsingin yliopistolla, olen hoidossa Diacorissa ja meillä on yksi 1,5-vuotias poika ennestään. Minä olen 27 v. ja mieheni on 34 v. Mieskin on tutkija.



Nyt on 4+0 ja tärppi luomuyrittämisen (pojan syntymästä lähtien) ja yhden epäonnistuneen inssin jälkeen ekalla IVF:llä. Pakkasessa on vielä 14 alkiota, joten toivottavasti tämä oli elämämme viimeinen IVF-hoito. Minulla " normaalipainoisen" pco (eli ei parannettavissa laihduttamalla) ja miehellä huonot siittiöt. Olen ollut kovin urasuuntautunut ihminen, mutta lapsettomuus sekoitti pakon - nyt monesta lapsesta on tullut suoranainen pakkomielle ;). Ja mikäs sen mukavampaa!

Mä jouduin tänään livistämään töistä aikaisemmin, kun oksentamisesta ei vaan tullut loppua. Mä en tajuu¿miten se nyt noin alkoi. Nyt olo on taas kohtalainen. Etoo, mutta ei tarvii juosta koko ajan vessaan. Tottuukohan tähän?



Kun lähdin joku totesi, onkohan tuo pieniin päin? Mitä h¤#0ttiä mä nyt teen? Ei kai tää nyt tällaisena voi jatkua tai voi, mutta miten voi raskauden pitää salassa jos meno jatkuu tällaisena? Kuulostan varmaan hysteeriseltä, mutta just aattelin että ehkä vielä sittenkin liian aikaista alkaa kertoa ultran jälkeen töissä. Nyt todella hukassa, mä en haluu menettää työtäni¿joten olisiko sittenkin viisaampi turvata selustaa ja kertoa koko totuus? Bisnes on kuitenkin aina bisnestä ja mua alkoi nyt jännättää¿



Sori vuodatukseni, mutta otan mielellään ajatuksia vastaan¿kiitos=)



-Onni-