Opettajat avautuvat: näin koulut tuhottiin muutamassa vuodessa
Suomen ennen niin ylistetty koulujärjestelmä on muutettu hirviöksi. Nyt ääneen pääsevät opettajat. He kertovat karulla tavalla siitä, miten järjettömäksi työ on muuttunut.
Sen piti olla unelmien ammatti. Opettaja.
Niin se olikin lähes 20 vuoden ajan. Mutta nyt suomalainen koululaitos on syvässä ja nopeassa syöksykierteessä. Seuraukset ovat kohtalokkaat.
Opettajana yritän kovasti, että kaikilla oppilailla olisi hyvä olla, mutta nykyään se alkaa olla mahdotonta. Joudun tekemään koko ajan arvovalintoja oppilaiden kustannuksella, helsinkiläisopettaja sanoo suoraan.
Opetushallitus, opetusministeriö tai -ministeri voisi vihdoinkin ottaa vastuun niistä kaikista perceelleen menneistä ns. uudistuksista ja korjata asiat takaisin ennalleen.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ec1c170d-2e0f-4648-9c6e-5ad89153255a
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä on niinku ihan käytännön tasolla töpeksitty? Joku opetussuunnitelma, vai mikä juttu toi nyt on?
Muutama yksityiskohta:
- liian suuret opetusryhmät
- epäpätevät opettajat, ja tästä kärsivät myös pätevät
- erityisopetuksen vähentäminen ja integrointi
- opetussuunnitelma, joka ei ole enää yhtä selkeä kuin ennen
- kirjoista ja kirjoista luopuminen ja siirtyminen digitaaliseen oppimateriaaliin, jota kaikki eivät osaa tai voi käyttää
- luokkatiloista luopuminen ja avokonttorityyppisiin kouluihin siirtyminen.
Kyllä näinä aikoina kiitän niitä, jotka eivät aikanaan valinneet minua pätevää aineenopettajaa vakituiseen opettajan virkaan eikä varsinkaan rehtoriksi vaan olen nyt muissa töissä.
Tässä on lueteltu juuri ne typerät tekosyyt, ainoa todellinen syy on heikot ja häiriköivät oppilaat ja tätä ongelmaa ei vielä 20 vuotta sitten ollut, en ymmärrä miten joku voi vieläkin väittää, että näitä tarvitaan?
Ennen oli tarkkisluokat. Nyt häiriköt on siirretty normaalien koululaisten joukkoon pilaamaan oppitunnin.
Totta, meilläkin oli ala-asteella 80-luvulla pieni tarkkailuluokka mutta nyt monissa Helsingin kouluissa 85% oppilaista pitisi laittaa tarkkailuluokalle, joten ei oikein toimi, ehkä pitäisi tehdä toisin päin ja ottaa erikseen luokka niille, ketkä osaa käyttäytyä.
Olen usein pohtinut, onko samaan luokkaan "sulauttaminen" hyvä idea. Useinhan muutkim lapset villiintyvät, kun näkevät yhden yrittäessä että aikuisen auktoriteettia voi koetella ja jos opettajalla ei ole enää valtaa/auktoriteettitettia puuttua mihinkään, näkevät lapsetkin sen.
Siis jos joku lapsista tai parikin lasta koettelee aikuisen pinnaa luokassa ja tämä ei voi kunnolla puuttua asiaan --> muutkin lapset näkee tilaisuuden ottaa valta takaisin. Lapsilla ja nuorilla on taipumus lähteä mukaan tilanteisiin, joissa voidaan kapinoida. "Ai että! Eipä se Olli Opettaja meille mahtanutkaan mikään! Häh, näittekö se ilmeen?" *liidut lentelee, osa porukasta liitelee siellä täällä, kauhea meteli*
Lisäksi joidenkin erityisoppilaiden käytös voi olla toisista lapsista pelottavaa - varsinkin jos aistivat ettei opettaja saa häiriköitä kuriin tai tietävät ettei opettaja mahda mitään.
Haluaisin kysyä, miten häiriköivä oppilas tulee tuollaisessa enemmän hyväksytyksi kuin tarkkis- tai erityisluokalla? Eikö hän saa vain enemmän negatiivista huomiota kun häiriköinti aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia sekä toisissa lapsissa että vanhemmissa? Lisäksi mahtaa olla erityistä tukea tarvitsevalla olla paineita "tavallisten" oppijoiden keskellä.
T. Nuorisotyössä ja joskus /erityisten vaativien nuorten kanssa läksyjä tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten (3) kautta peruskoulujärjestelmää on tullut seurattua 11 vuotta. Esikoisen aloittaessa tuntui, että painotus oli enemmän niissä perusasioissa. Vanhempainilloissa keskusteltiin asioista yhdessä, myös erityisopettaja oli usein paikalla ja mukana keskustelussa.
Toisen lapsen aloittaessa muutamaa vuotta myöhemmin alkoivat vanhempainillat olla ryhmäytymisleikkejä ja mielikuvaharjoituksia. Tuntui että ne asiat jäävät toissijaiseksi.
Ensimmäisen lapsen ollessa alemmilla luokilla wilmaan ei tullut jatkuvaa viestien tulvaa ja arviointia koulupäivästä. Tuntuu että tämä käytäntö muuttui. Wilma on itsessään hyvä kanava, mutta jatkuva arviointi ja työpäivän aikana saadut (turhatkin) viestit kuormittavat varmasti niin opettajia, kuin vanhempia.
Myös tuo luokaton luokka, jossa opiskellaan vaikka sohvalla löhöten tai säkkituolissa ryhmätöitä tehden, johti siihen että ne tunnolliset tekevät ja osa leikkii puhelimella. Myös ympäristö on levoton.
Keskimmäisen ollessa 5 luokalle jouduimme me vanhemmat puuttumaan luokassa vallitsevaan tilanteeseen. Luokkaan oli sijoitettu erityisopetusta tarvitseva lapsi. Opettajan kaikki aika meni tämän yhden lapsen kanssa, joka oli myös aggressiivinen. Koulupäivän aikana tavaroita lenteli luokassa, kokeet jouduttiin keskeyttämään.
Tässä vanhemman muutamia huomioita.
Vanhempainilloissa ryhmäytymisleikkejä ja mielikuvaharjoituksia?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen on alakoulussa vapaaehtoista (lukupassi). Useimmat pojat ei lue, ei suurin surminkaan. Kyllä se lukemiseen velvoittaminen pitää tulla koulusta ja osana opetussuunnitelmaa. Ei niin, että koulussa "rohkaistaan" lukemaan ja annetaan extra pisteitä kun luet kirjan. Kaikki jää sitten kodin varaan patistella lapsi lukemaan. Ja nyt ennen kuin kukaan tulee viisastelemaan vanhempien vastuusta: Kyllä, pojalle on luettu iltasatuja koko pikkulapsuus. Pojalle on hankittu kirjoja, lehtiä, sarjakuvia, äänikirjoja. Olen lukenut hänelle kolmanneksen nuortenkirjaa vielä 5 luokalla, jotta hän innostuisi tarttumaan itse loppuun, että saisi selville miten tarina jatkuu. On maksettu lukemisesta euro/kolme sivua. Kaikkea on koitettu, mutta se pakko on tuossa asiassa vähän vaikea asia, ellei se tule koulusta.
Tässä nyt on vaan se ongelma, että ei siellä koululla ole yhtään enempää keinoja patistella. Ennemminkin vähemmän, kun vanhempi voi kuitenkin kieltää/sallia lapselleen mitä haluaa lastensuojelun rajaan asti. Koulun ainoa keino on numero todistuksessa, joka ei kyllä motivoi yleensä mitenkään. Eikä jälki-istuntoakaan voi antaa lukemattomuudesta. Kotoa ne keinot on löydettävä, koulu voi sitten auttaa pysymällä samalla linjalla vanhempien kanssa.
Ei tietenkään mihinkään voi patistaa oppilasta joka ei yhtään piittaa arvosanoistaan. Mutta keskimäärin oppilas kyllä lukee kirjan jos siitä pitää tehdä tehtävä saadakseen ylipäätään arvosanaa ko aineesta. Vaikkei lukisi jos lukemalla voi saada paremman arvosanan. Lapseni ei osallistunut vapaaehtoiseen lukupassiin alakoulussa, kuten ei kuulema kukaan luokan poika. Nyt kyllä lukevat Antti Tuuria, mm, kun kirjoihin liittyvät tehtävät ovat pakollisia.
Kerro muuten ihmeessä kuinka olet paistellut lapsen lukemaan. Meillä kun ei auttanut yhteiset lukuhetket, ei luettavan aineiston valitseminen yhdessä, ei leffan ja lukukokemuksen yhdistäminen, eikä edes suoranainen rahalla lahjominen.Itse olen saanut omat poikani lukemaan ihan vaan rajoittamalla peli-/puhelinaikaa. Vanhempi (6lk) alkaa nyt olla sen ikäinen että saattaa jopa itse valita että lukee ennemmin kuin on puhelimella.
hyvä juttu. Meillä ei ole ollut tarvetta rajoittaa ruutuaikaa kun lapsi olisi aina ulkona kavereiden kanssa. No, onpahan sosiaalinen ja liikunta on aina tullut runsaasti, mutta ei häntä kyllä lukemaan saa. Tuo lukeminen on vähän sama kuin liikunta. Osa lapsista ei välittäisi liikkua ollenkaan. Siksi kouluissa lisättiin liikuntaa. Lukemisen ja kirjoittamisen opettaminen ei sitten kai ole enää niitä koulun ydintehtäviä kun lukee se kenellä siihen on halu [jos ruutuaikaa on kotona rajoitettu]. Lukemisen lisääminen osana opetusohjelmaa kun on ilmeisesti jotenkin huono idea kun mietitään kuinka suomalainen opetus palautettaisi menestyksen tielle.
Ihan kuin lukemista ja kirjoittamista ei enää opetettaisi koulussa. Mitä enemmän tästä asiasta kirjoitat, sitä enemmän kuulostaa siltä, että olet vain nostanut kätesi pystyyn ja ulkoistanut koko asian koululle. Lukudiplomeja on vaikea enää määrätä pakollisiksi, sillä osa lapsista ja nuorista ei kerta kaikkiaan osaa tai pysty lukemaan kokonaisia kirjoja. Jos arvosanan saaminen olisi kirjallisuustehtävistä kiinni, jäisi arvosana varmaan puolella pojista saamatta. Lisksi jos kirjoja luettaisiin pelkästään koulussa opettajan valvovan silmän alla, ei koulussa ehdittäisi muuta tekemäänkään. Kyllä ne lukukirjat pitää kotona lukea ja vanhempien huolehtia siitä, että kirjat tulevat luettua. Koska hyvin suuri osa vanhemmista ei tähän kykene, ei kirjojen lukemista ja tehtävien tekemistä luetuista kirjoista voi määrätä pakolliseksi.
Eli jos joku asia on vaikeaa opettamisen ja pedagogiikan ammattilaisille, se kuitenkin onnistuu ihan maallikkovanhemmilta? Esim. heiltä, joiden oma lukutaito on puutteellinen tai eivät osaa ollenkaan suomea?
Eli ulkoistetaan opettaminen vanhemmille?
Miten muut aineet; toimiiko niissä sama menettely?
Olisi tärkeää saada työrauha kouluun, jotta opettajat voivat opettaa ja lapset oppia.
Kotona pitäisi ohjata lapsia rauhalliseen käytökseen opetuksessa. Erikseen sitten välitunneilla voisi vaikka liikkua fyysisesti, huutaa ja riehua. Välituntipihallakin voisi oll eri alueita rauhallisempaan oleskeluun ja vaikka pallopeleille tai kiipeilyyn.
Hesarissa oli artikkeli, miten (enemmän rahaa saanut joidenkin alueyhdistämisten takia) jossain koulussa inkluusio toimi erinomaisesti. Paikalla luokassa oli koko ajan 3 aikuista, jotka puutuivat ongelmiin heti.
Oikeasti opettaja joutuu yksinään käytännössä hallitsemaan luokkaansa, vaikka se olisi kuinka ongelmallinen, yksi avustaja voi käydä paikalla vaikka yhden tunnin viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli artikkeli, miten (enemmän rahaa saanut joidenkin alueyhdistämisten takia) jossain koulussa inkluusio toimi erinomaisesti. Paikalla luokassa oli koko ajan 3 aikuista, jotka puutuivat ongelmiin heti.
Oikeasti opettaja joutuu yksinään käytännössä hallitsemaan luokkaansa, vaikka se olisi kuinka ongelmallinen, yksi avustaja voi käydä paikalla vaikka yhden tunnin viikossa.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009085492.html
Kunnathan sen päättävät, kuinka paljon rahaa kouluihin käyttävät ja kuinka paljon henkilökuntaa palkkaavat. Samat kuntapäättäjät, jotka leikkaavat vuosi vuoden jälkeen opetuksesta ovat kovaan ääneen eduskunnassa ja somessa syyttämässä hallitusta, punavihreitä tiesketä omista mokistaan.
Lapsilta on nykyään viety lapsuus pois. Aikuisilla ei ole aikaa ja voimia olla, keskustella ja kasvattaa lapsiaan. Digilaitteet laitettu käteen jo vaippaikäiselle, joka ei osaa enää leikkiä. Materiaa on yllin kyllin, mutta lapsi ei saa kaipaamaansa huomiota. Hänestä tulee aggressiivinen, impulsiivinen, epävarma, turvaton, rajaton, kielelliset ja sosiaaliset taidot ovat olemattomat.
Koulussa sitten kohdellaan kuin aikuisia: vaaditaan itseohjautuvuutta, pitää osata asettaa itselle tavoitteita, arvioida. Mahdollisimman halvalla pitää tuottaa yhteiskuntaan digiosaajia, perustaidoilla, kuten lukeminen, kirjoittaminen tai laskeminen, ei niin väliä. Isoissa ryhmissä, vaihtuvissa tiloissa meteli ja sekasorto kasvaa, ei pysty keskittymään. Odotukset ja vaatimukset ovat liian suuria ihmiselle, joka on vielä LAPSI!
Kaikki tietävät nykykoulun valuviat, mutta niitä ei haluta korjata, koska tämä olisi merkki päättäjien valtavasta epäonnistumisesta, joka on jo aiheuttanut valtavat tuhot, puhumattakaan tulevaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli artikkeli, miten (enemmän rahaa saanut joidenkin alueyhdistämisten takia) jossain koulussa inkluusio toimi erinomaisesti. Paikalla luokassa oli koko ajan 3 aikuista, jotka puutuivat ongelmiin heti.
Oikeasti opettaja joutuu yksinään käytännössä hallitsemaan luokkaansa, vaikka se olisi kuinka ongelmallinen, yksi avustaja voi käydä paikalla vaikka yhden tunnin viikossa.
Juuri näin. 300 oppilaan koulussa saattaa olla kolme (3) koulunkäynninohjaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on taas paksua soopaa. Koko viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajat opettajat eivät ole muuta tehneet, kuin valittaneet. On liian pieni palkka, liian vaikeita oppilaita ja lasten vanhemmat ne vasta hulluja ovatkin.
Meeppä kokeileen ite sitä hommaa
Koronan aikaan monet vanhemmat oli ihan kauhuissaan ku joutu oleen lastensa kanssa koko päivän.
Musta tuo oli outoo, kuka ei haluis olla oman lapsensa kans?
Onko lapset tehty vaan yhteiskunnan kasvatettaviks? Miks sitte hankitaan lapsia?
Sanni Grahn-laasonen opetusministeriö ajoi koulujärjestelmän todella alas. Myös korkeakoulut ja yliopistot. Törkeä ja vastuuton ministeri, olihan Stubbin henk koht avustaja aikoinaan ja siitä Stubb teki ministerin. Täysin kyvytön . Syyttää jatkuvasti sekä eduskunnassa että lehdessä kaikkia muita alasajosta, vaikka hän itse ja kokoomus ajoivat asiat alas. Kansa muistaa, toivottavasti poistuu ensi vaalikaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli artikkeli, miten (enemmän rahaa saanut joidenkin alueyhdistämisten takia) jossain koulussa inkluusio toimi erinomaisesti. Paikalla luokassa oli koko ajan 3 aikuista, jotka puutuivat ongelmiin heti.
Oikeasti opettaja joutuu yksinään käytännössä hallitsemaan luokkaansa, vaikka se olisi kuinka ongelmallinen, yksi avustaja voi käydä paikalla vaikka yhden tunnin viikossa.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009085492.html
Kunnathan sen päättävät, kuinka paljon rahaa kouluihin käyttävät ja kuinka paljon henkilökuntaa palkkaavat. Samat kuntapäättäjät, jotka leikkaavat vuosi vuoden jälkeen opetuksesta ovat kovaan ääneen eduskunnassa ja somessa syyttämässä hallitusta, punavihreitä tiesketä omista mokistaan.
Kyllä koulujärjestelmän isot muutokset tapahtuivat jo edellisen hallituksen aikaan. Mistä kunnat ne rahat repivät kun opetusministeriö pisti lapun luukulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä on niinku ihan käytännön tasolla töpeksitty? Joku opetussuunnitelma, vai mikä juttu toi nyt on?
Muutama yksityiskohta:
- liian suuret opetusryhmät
- epäpätevät opettajat, ja tästä kärsivät myös pätevät
- erityisopetuksen vähentäminen ja integrointi
- opetussuunnitelma, joka ei ole enää yhtä selkeä kuin ennen
- kirjoista ja kirjoista luopuminen ja siirtyminen digitaaliseen oppimateriaaliin, jota kaikki eivät osaa tai voi käyttää
- luokkatiloista luopuminen ja avokonttorityyppisiin kouluihin siirtyminen.
Kyllä näinä aikoina kiitän niitä, jotka eivät aikanaan valinneet minua pätevää aineenopettajaa vakituiseen opettajan virkaan eikä varsinkaan rehtoriksi vaan olen nyt muissa töissä.
Tässä on lueteltu juuri ne typerät tekosyyt, ainoa todellinen syy on heikot ja häiriköivät oppilaat ja tätä ongelmaa ei vielä 20 vuotta sitten ollut, en ymmärrä miten joku voi vieläkin väittää, että näitä tarvitaan?
Ennen oli tarkkisluokat. Nyt häiriköt on siirretty normaalien koululaisten joukkoon pilaamaan oppitunnin.
Totta, meilläkin oli ala-asteella 80-luvulla pieni tarkkailuluokka mutta nyt monissa Helsingin kouluissa 85% oppilaista pitisi laittaa tarkkailuluokalle, joten ei oikein toimi, ehkä pitäisi tehdä toisin päin ja ottaa erikseen luokka niille, ketkä osaa käyttäytyä.
Olen usein pohtinut, onko samaan luokkaan "sulauttaminen" hyvä idea. Useinhan muutkim lapset villiintyvät, kun näkevät yhden yrittäessä että aikuisen auktoriteettia voi koetella ja jos opettajalla ei ole enää valtaa/auktoriteettitettia puuttua mihinkään, näkevät lapsetkin sen.
Siis jos joku lapsista tai parikin lasta koettelee aikuisen pinnaa luokassa ja tämä ei voi kunnolla puuttua asiaan --> muutkin lapset näkee tilaisuuden ottaa valta takaisin. Lapsilla ja nuorilla on taipumus lähteä mukaan tilanteisiin, joissa voidaan kapinoida. "Ai että! Eipä se Olli Opettaja meille mahtanutkaan mikään! Häh, näittekö se ilmeen?" *liidut lentelee, osa porukasta liitelee siellä täällä, kauhea meteli*
Lisäksi joidenkin erityisoppilaiden käytös voi olla toisista lapsista pelottavaa - varsinkin jos aistivat ettei opettaja saa häiriköitä kuriin tai tietävät ettei opettaja mahda mitään.
Haluaisin kysyä, miten häiriköivä oppilas tulee tuollaisessa enemmän hyväksytyksi kuin tarkkis- tai erityisluokalla? Eikö hän saa vain enemmän negatiivista huomiota kun häiriköinti aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia sekä toisissa lapsissa että vanhemmissa? Lisäksi mahtaa olla erityistä tukea tarvitsevalla olla paineita "tavallisten" oppijoiden keskellä.
T. Nuorisotyössä ja joskus /erityisten vaativien nuorten kanssa läksyjä tehnyt
Mites luulet niiden erityislasten vaikuttavan toinen toisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Koronan aikaan monet vanhemmat oli ihan kauhuissaan ku joutu oleen lastensa kanssa koko päivän.
Musta tuo oli outoo, kuka ei haluis olla oman lapsensa kans?
Onko lapset tehty vaan yhteiskunnan kasvatettaviks? Miks sitte hankitaan lapsia?
Tajuatko, että niiden vanhempien piti tehdä työnsä siinä samalla.
Koululla on vastuu opettamisesta koulupäivän aikana mutta vanhemmilla muulloin. Olen ollut vapaaehtoisena alakoululaisten läksyavustajana yli viisi vuotta ja syksyisin aina ihmettelen, miksi osa ekaluokkalaisista ei tunne edes aakkosia!? He jäävät heti jälkeen kuukausitolkulla, voivat syrjäytyä tai joutua kiusatuksi.
Eivätkö omat vanhemmat välitä lapsistaan vai mistä on kysymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koronan aikaan monet vanhemmat oli ihan kauhuissaan ku joutu oleen lastensa kanssa koko päivän.
Musta tuo oli outoo, kuka ei haluis olla oman lapsensa kans?
Onko lapset tehty vaan yhteiskunnan kasvatettaviks? Miks sitte hankitaan lapsia?Tajuatko, että niiden vanhempien piti tehdä työnsä siinä samalla.
Niin se opettajakin yrittää tehdä työnsä samalla kun 15 rääkyy ja riehuu samalla. Siinä jää ne loput 10 opettamatta ja oman onnensa nojaan. Kukaan ei opi mitään ja ope saa burnoutin.
Että kyllä sitä nyt ne omat tai oma pitäs saada työn ohessa ohjattua oikeaan toimintaan.
Jaska Senior kirjoitti:
Koululla on vastuu opettamisesta koulupäivän aikana mutta vanhemmilla muulloin. Olen ollut vapaaehtoisena alakoululaisten läksyavustajana yli viisi vuotta ja syksyisin aina ihmettelen, miksi osa ekaluokkalaisista ei tunne edes aakkosia!? He jäävät heti jälkeen kuukausitolkulla, voivat syrjäytyä tai joutua kiusatuksi.
Eivätkö omat vanhemmat välitä lapsistaan vai mistä on kysymys?
Pitikö sinun lapsuudessasi osata aakkoset ekaluokalle mennessä? Minun lapsuudessasi ei todellakaan tarvinnut, mutta se ikäpolvi loisti pisakokeissa. Itse tosin osasin ekalle mennessä lukea ja kirjoittaa, enkä loistanut pisakokeissa yläasteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koronan aikaan monet vanhemmat oli ihan kauhuissaan ku joutu oleen lastensa kanssa koko päivän.
Musta tuo oli outoo, kuka ei haluis olla oman lapsensa kans?
Onko lapset tehty vaan yhteiskunnan kasvatettaviks? Miks sitte hankitaan lapsia?Tajuatko, että niiden vanhempien piti tehdä työnsä siinä samalla.
Niin se opettajakin yrittää tehdä työnsä samalla kun 15 rääkyy ja riehuu samalla. Siinä jää ne loput 10 opettamatta ja oman onnensa nojaan. Kukaan ei opi mitään ja ope saa burnoutin.
Että kyllä sitä nyt ne omat tai oma pitäs saada työn ohessa ohjattua oikeaan toimintaan.
Ehkä ne koulut sitten on tuhottu, jos opettajat ei jaksa mutta toisaalta homma hoituu keneltä tahansa jonkun muun työn ohella Asia selvä.
Onko sulla ollu 25 sekopäistä metelöivää muksua häiritsemässä konttoritetätyötäsi 7 tuntia vuorokaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen on alakoulussa vapaaehtoista (lukupassi). Useimmat pojat ei lue, ei suurin surminkaan. Kyllä se lukemiseen velvoittaminen pitää tulla koulusta ja osana opetussuunnitelmaa. Ei niin, että koulussa "rohkaistaan" lukemaan ja annetaan extra pisteitä kun luet kirjan. Kaikki jää sitten kodin varaan patistella lapsi lukemaan. Ja nyt ennen kuin kukaan tulee viisastelemaan vanhempien vastuusta: Kyllä, pojalle on luettu iltasatuja koko pikkulapsuus. Pojalle on hankittu kirjoja, lehtiä, sarjakuvia, äänikirjoja. Olen lukenut hänelle kolmanneksen nuortenkirjaa vielä 5 luokalla, jotta hän innostuisi tarttumaan itse loppuun, että saisi selville miten tarina jatkuu. On maksettu lukemisesta euro/kolme sivua. Kaikkea on koitettu, mutta se pakko on tuossa asiassa vähän vaikea asia, ellei se tule koulusta.
Tässä nyt on vaan se ongelma, että ei siellä koululla ole yhtään enempää keinoja patistella. Ennemminkin vähemmän, kun vanhempi voi kuitenkin kieltää/sallia lapselleen mitä haluaa lastensuojelun rajaan asti. Koulun ainoa keino on numero todistuksessa, joka ei kyllä motivoi yleensä mitenkään. Eikä jälki-istuntoakaan voi antaa lukemattomuudesta. Kotoa ne keinot on löydettävä, koulu voi sitten auttaa pysymällä samalla linjalla vanhempien kanssa.
Ei tietenkään mihinkään voi patistaa oppilasta joka ei yhtään piittaa arvosanoistaan. Mutta keskimäärin oppilas kyllä lukee kirjan jos siitä pitää tehdä tehtävä saadakseen ylipäätään arvosanaa ko aineesta. Vaikkei lukisi jos lukemalla voi saada paremman arvosanan. Lapseni ei osallistunut vapaaehtoiseen lukupassiin alakoulussa, kuten ei kuulema kukaan luokan poika. Nyt kyllä lukevat Antti Tuuria, mm, kun kirjoihin liittyvät tehtävät ovat pakollisia.
Kerro muuten ihmeessä kuinka olet paistellut lapsen lukemaan. Meillä kun ei auttanut yhteiset lukuhetket, ei luettavan aineiston valitseminen yhdessä, ei leffan ja lukukokemuksen yhdistäminen, eikä edes suoranainen rahalla lahjominen.Itse olen saanut omat poikani lukemaan ihan vaan rajoittamalla peli-/puhelinaikaa. Vanhempi (6lk) alkaa nyt olla sen ikäinen että saattaa jopa itse valita että lukee ennemmin kuin on puhelimella.
hyvä juttu. Meillä ei ole ollut tarvetta rajoittaa ruutuaikaa kun lapsi olisi aina ulkona kavereiden kanssa. No, onpahan sosiaalinen ja liikunta on aina tullut runsaasti, mutta ei häntä kyllä lukemaan saa. Tuo lukeminen on vähän sama kuin liikunta. Osa lapsista ei välittäisi liikkua ollenkaan. Siksi kouluissa lisättiin liikuntaa. Lukemisen ja kirjoittamisen opettaminen ei sitten kai ole enää niitä koulun ydintehtäviä kun lukee se kenellä siihen on halu [jos ruutuaikaa on kotona rajoitettu]. Lukemisen lisääminen osana opetusohjelmaa kun on ilmeisesti jotenkin huono idea kun mietitään kuinka suomalainen opetus palautettaisi menestyksen tielle.
Ihan kuin lukemista ja kirjoittamista ei enää opetettaisi koulussa. Mitä enemmän tästä asiasta kirjoitat, sitä enemmän kuulostaa siltä, että olet vain nostanut kätesi pystyyn ja ulkoistanut koko asian koululle. Lukudiplomeja on vaikea enää määrätä pakollisiksi, sillä osa lapsista ja nuorista ei kerta kaikkiaan osaa tai pysty lukemaan kokonaisia kirjoja. Jos arvosanan saaminen olisi kirjallisuustehtävistä kiinni, jäisi arvosana varmaan puolella pojista saamatta. Lisksi jos kirjoja luettaisiin pelkästään koulussa opettajan valvovan silmän alla, ei koulussa ehdittäisi muuta tekemäänkään. Kyllä ne lukukirjat pitää kotona lukea ja vanhempien huolehtia siitä, että kirjat tulevat luettua. Koska hyvin suuri osa vanhemmista ei tähän kykene, ei kirjojen lukemista ja tehtävien tekemistä luetuista kirjoista voi määrätä pakolliseksi.
Eli jos joku asia on vaikeaa opettamisen ja pedagogiikan ammattilaisille, se kuitenkin onnistuu ihan maallikkovanhemmilta? Esim. heiltä, joiden oma lukutaito on puutteellinen tai eivät osaa ollenkaan suomea?
Eli ulkoistetaan opettaminen vanhemmille?
Miten muut aineet; toimiiko niissä sama menettely?
Olisi tärkeää saada työrauha kouluun, jotta opettajat voivat opettaa ja lapset oppia.
Kotona pitäisi ohjata lapsia rauhalliseen käytökseen opetuksessa. Erikseen sitten välitunneilla voisi vaikka liikkua fyysisesti, huutaa ja riehua. Välituntipihallakin voisi oll eri alueita rauhallisempaan oleskeluun ja vaikka pallopeleille tai kiipeilyyn.
Mutta kun ei nykyään opettajan enää kuulu opettaa vaan lapset ovat itseohjautuvia oppijoita. Opettaja vaan antaa tehtävät ja siitä sitten oppilaat alkavat opiskella.
Sitä minä vaan ihmettelen, miten se onnistuu lapsilla, kun ei onnistu edes kaikilla aikuisilla yliopistossa. Sen tietenkin näin kasvatustieteen maisterina kirkkaasti ymmärrän, että tarkoitus on valmentaa lapsesta asti tuleviin opintoihin ja työelämään: avokonttoreihin, digitaalisuuteen, itseohjautuvuuteen. Sitä en ymmärrä, että oppimiskäsitys on näin kovasti muuttunut lyhyessä ajassa.
Ihan uteliaisuuttani lainaan heti tänään kirjastosta jonkun uusimman kasvatustieteen oppikirjan.
Vanhempainliitto voisi toimia samoin.