Paljonko isovanhemmat antavat n. 10 vuotiaiden lasten vanhemmille vapaa-aikaa?

Tässä syy, miksi meille ei tule yökyläilijöitä. Kotini ei ole ilmainen lapsiparkki.

Mun äitini oli kuollut ja isäni yrittäjä, joka teki tuolloin useimmat viikonloputkin työtä. Mutta muutamia öitä vuodessa lapseni oli edesmenneen puolisoni vanhempien luona. Mutta enimmäkseen kävimme yhdessä, ovat meille tärkeitä ihmisiä

Itse olintuon ikäisenä usein isovanhemmilla yötä, kävimme koko lapsuuteni mummoloissa paljon perheenä ja rakastin siellä yökyläilyä. Eivät vanhempani pyytäneet menojensa vuoksi mua sinne, vaan itse kyselin saanko taas tulla. Olin aika ns. helppo lapsi, viihdyin kirjojeni ja vihkojeni kanssa kammarissa. Ihanat muistot on ja vielä oman lapseni kanssa kävin isovanhempia auttamassa ja moikkaamassa viikottain.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini oli kuollut ja isäni yrittäjä, joka teki tuolloin useimmat viikonloputkin työtä. Mutta muutamia öitä vuodessa lapseni oli edesmenneen puolisoni vanhempien luona. Mutta enimmäkseen kävimme yhdessä, ovat meille tärkeitä ihmisiä

Itse olintuon ikäisenä usein isovanhemmilla yötä, kävimme koko lapsuuteni mummoloissa paljon perheenä ja rakastin siellä yökyläilyä. Eivät vanhempani pyytäneet menojensa vuoksi mua sinne, vaan itse kyselin saanko taas tulla. Olin aika ns. helppo lapsi, viihdyin kirjojeni ja vihkojeni kanssa kammarissa. Ihanat muistot on ja vielä oman lapseni kanssa kävin isovanhempia auttamassa ja moikkaamassa viikottain.

ja nyt siis ovat kuolleet ja siksi imperfekti.

Ei minusta tuollaiselle ole mitään syytä/tarvetta.

Isovanhemmilta toivoo apua hätätilanteissa ja kontaktia lapsenlapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11v ja jos tulis tarve niin tiedän kyllä että isäni auttaisi mua ja ikää 80v hyvässä kunnossa. Mutta ei 11v tarvitse enää niin hoitaa. Hommaa ruuat valmiiksi ja joko paappa tänne yöksi tai lapsi sinne ruokien kanssa niin kyllä ne pärjäis. Sais seuraakin paappa samalla.

Toiv. Ohjeistat lastasi, miten toimia, jos pappa saa atakin tai kaatuu yllättäen.

Olen ollut alle 4 -vuotias, kun mummo sai infarktin minua hoitaessaan. En jättäisi lasta yhden vanhan isovanhemman hoitoon.

Meidän muksut olivat kaikki yökyläilynsä isovanhemmalla, miehen äidillä, ollessaan alle 9v ja niitä kertoja oli ehkä 5kpl.

Ikinä milloinkaan ja koskaan muulloin eivät olleet missään yökylässä.

Välillä väsytti, varsinkin lasteni ollessa alle 4v, koska tuona aikana myös nuori (40+v) äitini sairastui, sairasti ja kuoli, se saattohoito aihe oli äärimmäisen raskasta aikaa.

Eli kyllä siitä ihan ilman apujakin selviää, ainakin jos on ns pakko.

Vierailija kirjoitti:

Meidän muksut olivat kaikki yökyläilynsä isovanhemmalla, miehen äidillä, ollessaan alle 9v ja niitä kertoja oli ehkä 5kpl.

Ikinä milloinkaan ja koskaan muulloin eivät olleet missään yökylässä.

Välillä väsytti, varsinkin lasteni ollessa alle 4v, koska tuona aikana myös nuori (40+v) äitini sairastui, sairasti ja kuoli, se saattohoito aihe oli äärimmäisen raskasta aikaa.

Eli kyllä siitä ihan ilman apujakin selviää, ainakin jos on ns pakko.

Oliko ne lapset pakko saada? Vai mistä juontaa juurensa ajatus siitä, että lapsia sopii tehdä vaikka miten monta, koska tekotapa on kiva, mutta itse ei joudu hoitamaan, sitä varten on isovanhemmat.

Toisesta tuutista työnnetään kuinka tärkeää on parisuhdeaika ilman lapsia ja toisesta sitä, että kyllä ne lapset pitää hoitaa itse 24/7. En yhtään ihmettele, että nämä 24/7 tyypit on yleensä eronneita. Ihan tosi. Missä kohtaa te olette muka hoitaneet parisuhdetta, jos lapset eivät ole ikinä olleet missään yökylässä?

Mun mielestä kohtuus kaikessa. Sille ei voi tietenkään mitään, jos ne isovanhemmat ovat jo vanhoja tai heitä ei enää ole. Mutta sitten löytyy muita keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini oli kuollut ja isäni yrittäjä, joka teki tuolloin useimmat viikonloputkin työtä. Mutta muutamia öitä vuodessa lapseni oli edesmenneen puolisoni vanhempien luona. Mutta enimmäkseen kävimme yhdessä, ovat meille tärkeitä ihmisiä

Itse olintuon ikäisenä usein isovanhemmilla yötä, kävimme koko lapsuuteni mummoloissa paljon perheenä ja rakastin siellä yökyläilyä. Eivät vanhempani pyytäneet menojensa vuoksi mua sinne, vaan itse kyselin saanko taas tulla. Olin aika ns. helppo lapsi, viihdyin kirjojeni ja vihkojeni kanssa kammarissa. Ihanat muistot on ja vielä oman lapseni kanssa kävin isovanhempia auttamassa ja moikkaamassa viikottain.

ja jos joskus saan itse lapsenlapsia, toivon olevani itse heille yhtä läheinen " muori" jonka luo on mieleistä ja helppoa tulla

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tuutista työnnetään kuinka tärkeää on parisuhdeaika ilman lapsia ja toisesta sitä, että kyllä ne lapset pitää hoitaa itse 24/7. En yhtään ihmettele, että nämä 24/7 tyypit on yleensä eronneita. Ihan tosi. Missä kohtaa te olette muka hoitaneet parisuhdetta, jos lapset eivät ole ikinä olleet missään yökylässä?

Mun mielestä kohtuus kaikessa. Sille ei voi tietenkään mitään, jos ne isovanhemmat ovat jo vanhoja tai heitä ei enää ole. Mutta sitten löytyy muita keinoja.

Siinä vaiheessa kun lapset on tarpeeksi vanhoja yökyläilemään, voi sopia kaverien kyläilemisestä vastavuoroisesti.

Meillä ei edes ole yhtään isovanhempaa elossa.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tuutista työnnetään kuinka tärkeää on parisuhdeaika ilman lapsia ja toisesta sitä, että kyllä ne lapset pitää hoitaa itse 24/7. En yhtään ihmettele, että nämä 24/7 tyypit on yleensä eronneita. Ihan tosi. Missä kohtaa te olette muka hoitaneet parisuhdetta, jos lapset eivät ole ikinä olleet missään yökylässä?

Mun mielestä kohtuus kaikessa. Sille ei voi tietenkään mitään, jos ne isovanhemmat ovat jo vanhoja tai heitä ei enää ole. Mutta sitten löytyy muita keinoja.

Parisuhdetta hoidetaan joka päivä siinä arjessa, koska elämä on tässä ja nyt. Ne pelkkiin hotelliöihin parisuhteensa perustavat eroavat paljon useammin kuin ne, joille puoliso on olemassa joka päivä.

Moni mies tosin nauraa, että vaimolle riittää kylpyläviikonloppu kahdesti vuodessa, niiden jälkeen se taas siivoaa ja hoitaa kotityöt, koska pääsee kehumaan, miten hyvä parisuhde heillä on. Miehelle viikonloppu on toki silkkaa seksiä, mutta aika pieneksi te tunnutte parisuhteenne supistavan, jos se on kokonaan tuossa. On helpompi vaihtaa petikumppania kuin jokaisen päivän jakajaa.

Meidän lapset eivät ole koskaa yökyläilleet mummulassa, vaikka mummula on lähellä, ja yksi lapsista on toivonut kovasti pääsevänsä yöksi sinne.

Kyllä oli taas trolli aloitus, tee vain sen verran lapsia mitä viitsit hoitaa.

Kaikki lapsen tekoa miettivät, olet itse vastuussa lapsen aikuisuuteen asti.

Puolisoa ei tietenkään sinulla ole kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä syy, miksi meille ei tule yökyläilijöitä. Kotini ei ole ilmainen lapsiparkki.

Kummallinen sävy näissä jutuissa. Meille sai aina tulla yökyläilijöitä. Tietysti perään piti katsoa, mutta lapset tekivät enemmänkin omia juttujaan, minäkin pystyin sitten vaikka soittamaan kaverille. Samalla tietää, missä omat lapset ovat, ja miten kehittyvät ystävyyksien solmimisessa. Siis win-win, ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tuutista työnnetään kuinka tärkeää on parisuhdeaika ilman lapsia ja toisesta sitä, että kyllä ne lapset pitää hoitaa itse 24/7. En yhtään ihmettele, että nämä 24/7 tyypit on yleensä eronneita. Ihan tosi. Missä kohtaa te olette muka hoitaneet parisuhdetta, jos lapset eivät ole ikinä olleet missään yökylässä?

Mun mielestä kohtuus kaikessa. Sille ei voi tietenkään mitään, jos ne isovanhemmat ovat jo vanhoja tai heitä ei enää ole. Mutta sitten löytyy muita keinoja.

Lapset eivät ole hereillä 24/7.

Katsoin viime viikon 10 -12 vuotiaita. Syysloman siis. Äitinsä oli mukana mutta teki etätöitä ja kävi parina iltana tapaamassa entisiä kavereitaan.

Olen 75. Rehellisesti sanoen väsyin, enemmän ruokaa piti laitella, käytin ( autolla) lapsia isolla leikkikentällä jossa puuhaa isommillekin lapsille, vielä liikennekaupunkikin heitä viihdytti. Pelasin paljon heidän kanssaan. Eilen joku ihmetteli kun heille vielä luinkin ääneen. Molemmat lukevat hyvin, ovat hyviä koulussa mutta perheen tapa. Yksi kirja jota luetaan ääneen, muuten kumpikin lukee omia mieleisiään.

Mutta nuori en enää ole. Parhaani teen.

Ja ihan samat palvelut " miniän lapsille" eli pijan, kun heillä on halua tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tuutista työnnetään kuinka tärkeää on parisuhdeaika ilman lapsia ja toisesta sitä, että kyllä ne lapset pitää hoitaa itse 24/7. En yhtään ihmettele, että nämä 24/7 tyypit on yleensä eronneita. Ihan tosi. Missä kohtaa te olette muka hoitaneet parisuhdetta, jos lapset eivät ole ikinä olleet missään yökylässä?

Mun mielestä kohtuus kaikessa. Sille ei voi tietenkään mitään, jos ne isovanhemmat ovat jo vanhoja tai heitä ei enää ole. Mutta sitten löytyy muita keinoja.

Lapset eivät ole hereillä 24/7.

Itselläni aikoinaan ei ollut mummoja eikä kummejä apuna. Miehen kanssa vuoroteltiin jos "omaa aikaa". Kaipa tuo parisuhdekin tuli hoidettua kun kuolemaan asti oltiin yhdessä. 44 vuotta. Vanhimman ja nuorimman ikäero 13 vuotta.

Lapset eivät ole ikinä yön yli isovanhemmilla. Miksi pitäisi olla? Me olemme heidän vanhempiaan. Miksi meitä rasittaisi isot lapset öisin, jotka ei valvota kuten pikkulapset?

Lapset ovat nyt 7v ja 9v, ja ovat olleet yökylässä isovanhemmilla n. yhden käden sormilla laskettavan määrän. Mutta koen heidät hyvin osallistuviksi! Eilen oltiin luistelemassa jäähallissa, vaari oli innolla mukana, hän on pojat opettanut luistelemaan. Huomenna mennään kaikki mummon kanssa yhdessä uimaan. Ensi viikolla vaari hoitaa osan harrastuskuskauksista. Mummolla on nytkin kasa meidän sukkia parsittavana. Auttaa ja olla mukana voi niin monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole isovanhempien tehtävä antaa vapaa-aikaa lapsenlapsiensa vanhemmille, vaan sen pitäisi olla täysin päinvastoin. Eli Teidän aikuisten lasten tulisi antaa aikaanne lastenne isovanhemmille, eli omille vanhemmillenne ja auttaakin jos he apua tarvitsevat ja huolivat.

Kannattaa pitää mielessä, että eivät he ole ikuisesti täällä seurassamme ja jälkeenpäin, silloin kun se on liian myöhäistä saattaa harmittaa.

Tämä viesti kuvaa niin hyvin nykyisovanhempien (x-sukupolven) mielenmaisemaa ja minäkeskeisyyttä. Silti kun itse oltu pienten lasten vanhempia ysärillä-2000-luvun alussa, niin ne omat lapset on huoletta dumpattu mummolaan hoitoon harva se viikonloppu :D