Deittailusta kysymys. Jos ei olla missään vaiheessa sovittu, ettei tapailla muita, onko muiden tapailu OK

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pettämistä. Voit vapaasti tapailla ketä haluat, kunnes muuta sovitaan. Ja onhan se järkevääkin olla ripustautumatta vain yhteen ihmiseen. Siinä tulee helposti nostettua toinen jalustalle eikä huomaa ilmeisiä puutteita ja vajavaisuuksia.

Mitä ihmettä höpötöt? Normaali aikuinen ymmärtää kertoa toiselle jos ei ole kiinnostunut pelkästään tästä ja antaa näin toiselle mahdollisuuden tehdä oma ratkaisunsa. Ei miehetkään siedä sitä että kiinnostava nainen sekstaa vähän siellä tåällå kun ei ole kerran erikseen sovittu! Ei miehille ole eri sääntöjä.

En tiedä, minkä ikäinen olet ja missä asut, mutta multideittailu on ainakin pari- kolmikymppisten kaupunkilaisten keskuudessa sääntö ennemmin kuin poikkeus. Eli tulisi mielenkään ajatella, että tyyppi, jonka olen tavannut sovelluksen kautta vain koska hän haluaa aktiivisesti deittailla, ei aktiivisesti deittailisi?

Taidat olla näitä tyyppejä, jotka olettavat mieluummin kuin sopivat selvästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Tässä ketjussa opimme ainakin sen, miten pihalla nykydeittailusta vuosikymmeniä sitten avioituneet boomerit ja gen X:t ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana tuli ihastuttua melkein ensisilmäyksellä ja sitten pettymys olikin suuri, kun toinen osoittautuikin ihan erilaiseksi kuin millaisen kuvan olin hänestä mielikuvituksessani luonut. Tästä syystä mä haluan tutustua hitaasti. Voin olla kiinnostunut toisesta ihmisestä, mutta kiinnostus ei tarkoita loppujen lopuksi mitään muuta kuin että olen valmis tapaamaan uudelleen. Aika sitten näyttää, säilyykö kiinnostus vai lopahtaako se esimerkiksi siksi, että toinen onkin alkoholin vaikutuksen alaisena täysin ääliö tai ei osaa keskustella erimielisyyksistä vaan alkaa riitelemään. Mä en edes haluaisi alkaa ensimmäisllä treffeillä pitämään sellaisia ristikuulusteluja, joiden perusteella voisin tehdä mitään päätöksiä. Sitäpaitsi tietenkin alkuvaiheessa antaa itsestään mahdollisimman hyvä kuvan ja usein myös esittää asiat sellaisessa muodossa, mitä olettaa toisen haluavan kuulla. Ja noin muutenkin monet asiat, jotka vaikuttavat kiinnostuksen säilymiseen, tulee esille vain tietyissä tilanteissa (esim edellä mainitsemani alkoholin käyttö sekä erimielisyyksistä aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen).

Voin olla kiinnostunut tapailemaan useampaakin kuin vain yhtä ihmistä kerrallaan. Ihan vain siksi, että viihdyn heidän seurassaan, he ovat hauskoja ja yhdessä oleminen on mukavaa. Johtaako jokin tapailuista sitten seurusteluun, sitä en voi millään tietää parissa kuukaudessa enkä välttämättä vielä puolessa vuodessakaan. 

Mun mielestä on ihan hyvä, että selkeästi sovitaan, jos ei enää tapailla muita. Jos toinen ei ole vielä valmis tähän, toinen osapuoli voi sitten tehdä omat päätöksensä. Osa ihmisistä tuntuu etenevän todella vauhdikkaasti ihmissuhteissaan. Mulle on muutamat miehet kertoneet olevansa rakastuneita muhun ja mä olen ihmetellyt, miten se voi olla mahdollista, kun eiväthän he tunne mua vielä juuri lainkaan. Mutta he ovatkin olleet rakastuneita mielikuvaan, jonka ovat omassa päässään musta kehitelleet. Tai sitten he eivät ole edes olleet rakastuneita vaan sanoneet vain niin, koska ovat kuvitelleet mun haluavan kuulla sellaista. Väärässä ovat, koska mulle liian nopea eteneminen ja sitoutuminen on nk red flag. 

Taidat olla niitä naisia jotka kuorossa huutaa että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja miehen kuuluu pyytää treffeille, ei naisen ja samaan hengen vetoon sanot että pyytäjä maksaa treffit vaikka sinä vaadit useampia treffejä ennen kun mies saa tietää mahdollisesta jatkosta

Väärin meni. Mä ehdotan tapaamista, jos haluan tavata. Ja maksan omat syömiseni ja juomiseni itse, koska muussa tapauksessa tuntisin jääväni treffit velkaa, jos antaisin toisen maksaa. Mä haluan myös parisuhteessa, että on omat rahat, omat velat ja omat omaisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Eli ei varsinaisesti ihastuta/rakastuta keneenkään, vaan nähdään ihminen kasana ominaisuuksia, joiden osalta paras sitten valitaan jatkoon. Itse taisin syntyä väärälle aikakaudelle, kun en ollenkaan ymmärrä tätä. No onneksi ei ole pakko deittailla. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Eli ei varsinaisesti ihastuta/rakastuta keneenkään, vaan nähdään ihminen kasana ominaisuuksia, joiden osalta paras sitten valitaan jatkoon. Itse taisin syntyä väärälle aikakaudelle, kun en ollenkaan ymmärrä tätä. No onneksi ei ole pakko deittailla. Eri

Tämä on käsityksesi deittailusta? Huomaa kyllä, miten kujalla olet parisuhteista ja niiden muodostumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa opimme ainakin sen, miten pihalla nykydeittailusta vuosikymmeniä sitten avioituneet boomerit ja gen X:t ovat.

Ei se ikäkysymys ole vaan liittyy siihen, elääkö tindermaailmassa vai jossain muualla. Oma aikuinen lapseni tapasi puolisonsa kavereiden kautta, hänen paras kaverinsa keikalla, nuori työkaverini tutustui nykyiseen vaimoonsa myös kaveripiirin kautta.

Itse tapasin ensimmäisen kerran nettideittipalstan kautta miehen helmikuussa 1996. Viimeiset netin kautta sovitut treffit olivat joskus ennen tai jälkeen 2010. Siinä välissä seurustelin useamman vuoden miehen kanssa, jota en tavannut netissä. Pisin netin kautta alkanut suhde kesti 1,5 vuotta, yksi jotain 8-9 kk ja loppuja en suhteiksi edes laskenut.

Tiedän netin (lasken Tinderin mukaan) kautta syntyneitä parisuhteita, mutta väitän, että niissä tutustuminen alkaa väärästä päästä. Ensin joillakin spekseillä ja still-kuvien perusteella yritetään päätellä, olisiko toinen itselle sopiva, ja vasta sitten tavataan. Useimmiten fiilis on hyvin laimea ja tutustumisen jatkaminen riippuu lähinnä siitä, onko parempaa tekemistä vai ei.

Elävässä elämässä tapahtuu ensin "kolahtaminen", eli molemmat tietävät heti, että toinen on puoleensavetävä. Ei tarvitse arpoa, että onko hän riittävän haluttava vai ei. Tutustuminen sitten osoittaa, miten hyvin sovitaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Eli ei varsinaisesti ihastuta/rakastuta keneenkään, vaan nähdään ihminen kasana ominaisuuksia, joiden osalta paras sitten valitaan jatkoon. Itse taisin syntyä väärälle aikakaudelle, kun en ollenkaan ymmärrä tätä. No onneksi ei ole pakko deittailla. Eri

Tämä on käsityksesi deittailusta? Huomaa kyllä, miten kujalla olet parisuhteista ja niiden muodostumisesta.

Juuri tuollaista se tuntuu olevan. Montaa tapaillaan samaan aikaan, vertaillen heitä keskenään, ja sitten laskelmoidusti sieltä valitaan jatkoon "paras". Ei siis niin, että treffeillä kohdataan aidosti ja ihastutaan, jolloin ei edes näe enää muita vaihtoehtoja.

Ei siinä mitään että ihmiset valitsevat kumppaninsa tuohon tyyliin, mutta itse mielelläni jättäydyn tuosta meiningistä pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Eli ei varsinaisesti ihastuta/rakastuta keneenkään, vaan nähdään ihminen kasana ominaisuuksia, joiden osalta paras sitten valitaan jatkoon. Itse taisin syntyä väärälle aikakaudelle, kun en ollenkaan ymmärrä tätä. No onneksi ei ole pakko deittailla. Eri

Tietenkin valitaan jatkoon paras. Ei siinä ihastumiset eikä rakastumiset paljon paina, jos toinen osoittautuukin päihteiden väärinkäyttäjäksi, peliongelmaiseksi, aggressiiviseksi, kenties on jotain rikostaustaa tms. Mun mielestä on paljon järkevämpää selvittää nämä asiat ennenkuin alkaa sitoutumaan toiseen. Ja nämä asiat selviävät ajan kanssa. Jos tapailun alkuvaiheessa kysyt toiselta niitä, luuletko hänen oikeasti kertovan totuuden itsestään? 

Minulle taas rakastuminen ja ihastuminen on helppoa, ja pystyn hyvin rakastamaan useampaa ihmistä samaan aikaan. Siksi useamman ihmisen samanaikainen tapailu tuntuu hyvin luontevalta ja itselleni sopivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Eli ei varsinaisesti ihastuta/rakastuta keneenkään, vaan nähdään ihminen kasana ominaisuuksia, joiden osalta paras sitten valitaan jatkoon. Itse taisin syntyä väärälle aikakaudelle, kun en ollenkaan ymmärrä tätä. No onneksi ei ole pakko deittailla. Eri

Tietenkin valitaan jatkoon paras. Ei siinä ihastumiset eikä rakastumiset paljon paina, jos toinen osoittautuukin päihteiden väärinkäyttäjäksi, peliongelmaiseksi, aggressiiviseksi, kenties on jotain rikostaustaa tms. Mun mielestä on paljon järkevämpää selvittää nämä asiat ennenkuin alkaa sitoutumaan toiseen. Ja nämä asiat selviävät ajan kanssa. Jos tapailun alkuvaiheessa kysyt toiselta niitä, luuletko hänen oikeasti kertovan totuuden itsestään? 

Kyllä minä haluan luottaa, että ihmiset puhuvat totta. Teen ihmissuhteissa valintani tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

2kk säännöllisiä tapaamisia on minusta jo vakiintunutta tapailua, etten enää sopisi treffejä muiden kanssa. Tinderin poistaisin sitten kun olen varma, että tapailusta muodostuu suhde. Muutoin olisi ikävä, jos Tinderin poistaa liian aikaisessa vaiheessa, kun silloin menettää kaikki matchit.

Tässä ei kysytty, tapailisitko muita kahden kuukauden jälkeen, vaan sitä, onko muiden tapailu pettämistä.

Olen  eri, mutta minusta tuo kuulostaa ihan turhalta termeillä pelailulta. Luulisi, että kahden kuukauden aikana tietäisi jo, onko kiinnostunut toisesta - jos ei ole, miksi jatkaa tapailua, ja jos taas on, onko syytä tapailla muitakin?

Sinä voit toki luulla näin, mutta kaikilla ei suinkaan ole näin. Kaksi kuukautta on vain kourallinen treffejä, ja aika monet tapailevat siinä vaiheessa useampaa ihmistä samaan aikaan. Mutta tällä nyt ei sinänsä ole merkitystä, koska jos on jo sovittu, ettei muita tapailla, on tietenkin väärin toimia toisin.

Niin, moni varmaan tekee toisin kuin minä. Itse tiedän jo parien treffien perusteella, onko toinen kiinnostava vai ei. Ja parin, muutaman kuukauden tapailun aikana asia selvenee entisestään. Itse en pidä niin suurena "uhrauksena" sitä, että keskityn pari, kolme kuukautta tutustumaan yhteen ihmiseen, josta olen jo kiinnostunut, saadakseni selville, synkkaako meillä kaikilla osa-alueilla riittävän hyvin ja syveneekö kiinnostukseni. En itse jaksaisi tapailla paria kuukautta ilman minkäänlaista ihastumista, ja jos olen ihastunut, ei kiinnosta tapailla muita. Mutta ymmärrän, että moni saattaa tehdä toisin. En itse vaan ymmärrä, miksi tapailla kuukausikaupalla jotain, johon ei ole ihastunut - ja toisaalta en tajua, mitä ihastunut ihminen vielä muista hakee. No, ehkä olen sitten vaan erilainen näissä.

Juu, ei tarvitse ymmärtää, ja voit tehdä ihan niin kuin itse haluat. Jos haluat sopia ensitreffeillä, että muiden kanssa olla, se on täysin okei. Mutta tämä ei taas liitykään enää ketjun aiheeseen millään tavalla.

Ketjun aihe on se, että aloittaja yrittää kysellä jonkinlaista yleispätevää sääntöä tai mammapalstan lupaa sille, että han tapailee monia kertomatta siitä näille.

En tajua miksi. Monisuhteilijat kommunikoivat statuksensa avoimesti, ja sitten saavat mitä haluavat - usein mutkatonta seksiä, monesti myös jotain syvempää.

Jos haluaa yksiavioisen suhteen, miksi tapailla muita?

Ja jos ap:n kumppanit haluavat eksklusiivisen suhteen, mikseivät sano sitä?

Niin paljon turhaa draamaa ja salailua.

Pointti on kai siinä, että jokainen tapailukuvio on aina ei-eksklusiivinen, ellei muuta sovita.

Ei kyse ole siitä onko jotain sovittu vaan siitä voiko asiasta kommunikoida avoimesti. Jos et voi hyvällä omallatunnolla avoimesti kertoa toiselle tapailevasi myös muita niin silloin kyllä oikeasti tiedät että se asia ei ole toiselle ok. Ihan turha hurskastella muuta jostain sopimisesta.

Kyse ei ole siitä, etteikö muiden tapailusta voisi avoimesti puhua, vaan siitä, että jotkut ihmiset saattavat vetää hirveät pultit ja syyttää pettämisestä, KUN tulet maininneeksi, että tapailet muitakin. He eivät nimittäin ymmärrä, että lähtökohtaisesti jokainen on vapaa tapailemaan, ketä haluaa, ja eksklusiivisuus syntyy vain, kun molemmat siihen suostuvat. On älytöntä päättää salaa mielessään, että suhde on eksklusiivinen, ja sitten suuttua, kun toinen ei lukenutkaan ajatuksiasi.

Ja tämänKIN takia avoin keskustelu kannattaa - kuka tällaisen pulttaajan kanssa haluaisi jatkaa tapailua?

Minä en, mutta ehkä joku muu, joka suhtautuu tapailuunkin supereksklusiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ymmärrä, miksi edes tapailisin ihmistä, joka ei niin paljon kiinnosta että muut jäisivät automaattisesti pois mielestä. Kun puolisoni tapasin, niin olin jo ensitapaamisella niin myyty, että ei olisi tullut pieneen mieleenikään haaveilla samaan aikaan muista. Enkä varmasti hänen kanssaan olisi tutustumista jatkanutkaan, ellen olisi ollut siinä määrin ihastunut.

Hassulta tuntuisi myös ajatus, että hän olisi halunnut tavata heti pari päivää myöhemmin uudestaan ja alkanut soitella minulle lähes päivittäin ja viettää viikonloput kanssani, ja samaan aikaan olisi etsinyt koko ajan jotain toista..

Mä kirjoitin jo kommentissani 84, että nuorempana tuli ihastuttua päätä pahkaa ja sitten oli hirveä pettymys, kun toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Ja sen takia niitä suhteita nuorena olikin paljon. Peräkkäin, ei samaan aikaan. Ihastumisia tulee ja menee, mutta vain harva ihastuminen johtaa yhtään pidemmälle. Ja joskus käy niinkin, että on tuntenut toisen jo pitkään ihan vain kaveripohjalta ja romanttisen suhteen edellytys eli ihastuminen syntyykin vasta myöhemmin. 

Tottakai se on pettymys, kun ihastuminen "romahtaa". En silti osaa kuvitella tilannetta, että olisin ollut niin ihastunut puolisooni kuin mitä heti alussa olin, ja sitten olisin ihan varmuuden vuoksi tapaillut muitakin. Tai huvikseni juossut arki-illat muiden kanssa treffeillä ja viikonloput ollut hänen kanssaan.

Enkä kyllä tiedä, mistä edes niitä muita tapailukumppaneita olisi yhtäkkiä ilmestynyt, kun en mitään sovelluksia käyttänyt,

Tässä onkin varmaan se ero, että nykyisin monet käyttävät sovelluksia. Tutustutaan useampaan kivalta vaikuttavaan tyyppiin. Jonain päivänä sitten todetaan, että kun on tullut toisen huonotkin ominaisuudet esille, pystyy silti hyväksymään myös huonot ominaisuudet ja sen jälkeen voi muuttaa suhteen tapailusta seurusteluksi. Se vaan yleensä vaatii aikaa, että ne huonot ominaisuudet ylipäätään tulevat esille. 

Eli ei varsinaisesti ihastuta/rakastuta keneenkään, vaan nähdään ihminen kasana ominaisuuksia, joiden osalta paras sitten valitaan jatkoon. Itse taisin syntyä väärälle aikakaudelle, kun en ollenkaan ymmärrä tätä. No onneksi ei ole pakko deittailla. Eri

Tietenkin valitaan jatkoon paras. Ei siinä ihastumiset eikä rakastumiset paljon paina, jos toinen osoittautuukin päihteiden väärinkäyttäjäksi, peliongelmaiseksi, aggressiiviseksi, kenties on jotain rikostaustaa tms. Mun mielestä on paljon järkevämpää selvittää nämä asiat ennenkuin alkaa sitoutumaan toiseen. Ja nämä asiat selviävät ajan kanssa. Jos tapailun alkuvaiheessa kysyt toiselta niitä, luuletko hänen oikeasti kertovan totuuden itsestään? 

Kyllä minä haluan luottaa, että ihmiset puhuvat totta. Teen ihmissuhteissa valintani tunteella.

No mä taas en tee. Mulla tosin ystävystyminenkin kestää kauan. Haluan tutustua toiseen pitkään ennenkuin esimerkiksi kerron mitään luottamuksellista. Aloitan kaikissa uusissa ihmissuhteissani varsin pinnallisella tasolla ja syvemmälle mennään ajan myötä, jos toinen osoittautuu sellaiseksi, että haluan mennä.

Minulle ei ole mitään väliä, tapaileeko kumppanini muitakin samaan aikaan. Jos jollekulle tällä asialla on väliä, eikö juuri hänen kannattaisi ottaa asia puheeksi ja tarvittaessa pyytää eksklusiivisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa opimme ainakin sen, miten pihalla nykydeittailusta vuosikymmeniä sitten avioituneet boomerit ja gen X:t ovat.

Ei se ikäkysymys ole vaan liittyy siihen, elääkö tindermaailmassa vai jossain muualla. Oma aikuinen lapseni tapasi puolisonsa kavereiden kautta, hänen paras kaverinsa keikalla, nuori työkaverini tutustui nykyiseen vaimoonsa myös kaveripiirin kautta.

Itse tapasin ensimmäisen kerran nettideittipalstan kautta miehen helmikuussa 1996. Viimeiset netin kautta sovitut treffit olivat joskus ennen tai jälkeen 2010. Siinä välissä seurustelin useamman vuoden miehen kanssa, jota en tavannut netissä. Pisin netin kautta alkanut suhde kesti 1,5 vuotta, yksi jotain 8-9 kk ja loppuja en suhteiksi edes laskenut.

Tiedän netin (lasken Tinderin mukaan) kautta syntyneitä parisuhteita, mutta väitän, että niissä tutustuminen alkaa väärästä päästä. Ensin joillakin spekseillä ja still-kuvien perusteella yritetään päätellä, olisiko toinen itselle sopiva, ja vasta sitten tavataan. Useimmiten fiilis on hyvin laimea ja tutustumisen jatkaminen riippuu lähinnä siitä, onko parempaa tekemistä vai ei.

Elävässä elämässä tapahtuu ensin "kolahtaminen", eli molemmat tietävät heti, että toinen on puoleensavetävä. Ei tarvitse arpoa, että onko hän riittävän haluttava vai ei. Tutustuminen sitten osoittaa, miten hyvin sovitaan yhteen.

Eihän se nyt hyvänen aika ole haluttavuudesta kiinni vaan yhteensopivuudesta. Kyllä minä ainakin tiedän 30 sekunnissa, onko toinen kiinnostava vai ei, oli kyseessä Tinder-deitti tai vaikka kaverin kaveri kotibileissä. Mutta eipä siitä ole mitään iloa, jos toisella on aivan erilaiset arvot, seksimieltymykset, parisuhdekäsitykset ja tulevaisuuden toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole mitään väliä, tapaileeko kumppanini muitakin samaan aikaan. Jos jollekulle tällä asialla on väliä, eikö juuri hänen kannattaisi ottaa asia puheeksi ja tarvittaessa pyytää eksklusiivisuutta?

Minua kyllä kiinnostaa siinä vaiheessa, kun on seksiä. Turvaseksikeskustelu on kuitenkin jollain tavalla käytävä, myös suuseksin suhteen.

Miten sinä hoidat nämä, kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole mitään väliä, tapaileeko kumppanini muitakin samaan aikaan. Jos jollekulle tällä asialla on väliä, eikö juuri hänen kannattaisi ottaa asia puheeksi ja tarvittaessa pyytää eksklusiivisuutta?

Minua kyllä kiinnostaa siinä vaiheessa, kun on seksiä. Turvaseksikeskustelu on kuitenkin jollain tavalla käytävä, myös suuseksin suhteen.

Miten sinä hoidat nämä, kiinnostaa?

Käytän kondomia yhdynnän aikana, käyn säännöllisesti testeissä, ja vasektomia pitää sen pahimman seksitaudin loitolla.

Mitä sä meiltä tätä kysyt? Eikö olisi järkevämpää kysyä tapailukumppanisi mielipidettä? Nämä jutut olisi ehkä hyvä sopia sen kanssa, koska meille ulkopuolisille on jokseenkin samantekevää, mitä sä touhuat.

Riippuu paljon siitä, miten tiivistä ja intiimiä tapailunne on. Jos tapaatte useampana päivänä viikossa niin kyllähän se silloin on tiivis suhde ja toisella on oikeus olettaa, että te olette yhdessä.

Toisaalta, jos tapaatte tyyliin vain joka toinen viikonloppu kännipanojen merkeissä niin asia on eri.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä meiltä tätä kysyt? Eikö olisi järkevämpää kysyä tapailukumppanisi mielipidettä? Nämä jutut olisi ehkä hyvä sopia sen kanssa, koska meille ulkopuolisille on jokseenkin samantekevää, mitä sä touhuat.

Riippuu paljon siitä, miten tiivistä ja intiimiä tapailunne on. Jos tapaatte useampana päivänä viikossa niin kyllähän se silloin on tiivis suhde ja toisella on oikeus olettaa, että te olette yhdessä.

Toisaalta, jos tapaatte tyyliin vain joka toinen viikonloppu kännipanojen merkeissä niin asia on eri.

Ei "yhdessä olo" tarkoita, että suhde on seksuaalisesti eksklusiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Tapailu ei ole koskaan ekslusiivista, ellette nimenomaisesti sovi, että se on ekskusiivista. Ei seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa nyt hyvänen aika muutu pettämiseksi vain siksi, että kuluu tietty määrä aikaa. :D

Oletko juuri oppinut uuden sanan ymmärtämättä sen tarkoitusta?