miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Koska on jo nähnyt ja kokenut niin monta vuosikymmentä. Uutuudenviehätys häviää ja kaikki tuntuu niin nähdyltä.

Sama täällä. Ikää 53 ja tuntuu ettei oikein mikään sytytä enää. Toisaalta huomaan että tuo 2v coronasulku täällä pks alueella teki varmasti tehtävänsä. Ennen sitä harrastin vaikka mitä, matkustelin ja elämä tuntui kivalta. Nyt kun taas kaikki ois mahdollista ni oikein mikään ei enää kiinnosta eikä jaksa tehdä mitään, tai kun teen niin teen ns puolivaloilla.

Elämästä on kadonnut rentous, ilo ja odotus.

south parkissa oli jakso tuostakin ilmiöstä- ja lääkekin siihen.

Mulle tulee vieläkin tuo "taikaolo" kaikista glitterjutuista, tekotimanteista ja paljettijutuista. Sekä punaisista joulupalloista. 🥰

40v n olen

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen ja -pitkällä tähtäimellä- rakastaminen ovat ainoat keinot palauttaa taika elämään. Rakkauden kohteita on vaikka kuinka, kun ihmisellä on silmät nähdä ne.

Joskus taika katoaa elämän ankaruuden, arkipäivän kovuuden tähden. Silloin ei auta kuin "hetki" sinnitellä haastavissa olosuhteissa ja elättää taian mielikuvaa. Unelmoida, vaikka mikään ei todistaisi, että unelmajoskus toteutuu. Se auttaa sinua kuitenkin pääsemään yli vaikeimman ajan. Kun taas helpottaa, se on itsessään palkinto.

hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tulee alapeukkuja, mutta alkoholin jättäminen oli itselleni yksi ratkaiseva tekijä. Se nimittäin oikeasti muuttaa aivokemioita. Nykyään elämä tuntuu taas mielekkäältä ja värikkäältä.

yläpeukkuja pitäisi tulla !! hieno juttu ! jatka samaan rataan ... täällä ollaan samalla tiellä!

mulla taas alkoholin kanssa satunnaiset kohtaamiset toimii paremmin kuin kokonaan jättäminen.

Taika katoaa jos ei pysähdy. Mietipä vaikka lapsia koulumatkalla verrattuna aikuisiin. Aikuiset paahtavat paikasta A paikkaan B ja eivät huomioi mitään matkan varrelta. Lapset ovat aistit avoinna ja katsovat ympärilleen.

hyvissä fiktioissa asustaa edelleen sense of wonder eli se taianomaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Vielä nuorena niitä riittää, isoja sellaisia. Aikuisena kaikki kokemisen arvoinen on jo koettu moneen kertaan.

Jotkut taistelevat vastaan esim. aloittamalla joka syksy jonkin uuden harrastuksen. Toiset syventyvät vanhaan niin, että tulevat todellisiksi eksperteiksi. Osa taas pitää siitä, ettei enää tarvitse hötkyillä sinne tänne vaan elämä on tässä ja nyt, vaikka ottaisi rauhallisemmin.

Sitä en silti ymmärrä, miten aika tuntuu kuluvan aina vain nopeammin ikääntymisen myötä. Onko tiede antanut tähän selityksen?

Tiede on tutkinut asiaa, ja kirjoitit itse sen selityksen. "Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä."

Tutkimuksen mukaan aika tuntuu hitaammalta jos on uusia kokemuksia.

😄 Kiitos.

"Taika" on mielikuvitusta ja tunnetusti järki syrjäyttää mielikuvitusta.

Ironisesti, se "taika" on olemassa juuri sen takia, että ihminen haluaa samalla kokea jotain hyödyllistä. Kaikilla se ei kuitenkaan onnistu, joten "taika" jää osaksi elämää jopa kuolemaan asti. Esim. uskovaiset, taikauskoiset tai muuten vain mieleltään köyhät ihmiset ovat sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Vielä nuorena niitä riittää, isoja sellaisia. Aikuisena kaikki kokemisen arvoinen on jo koettu moneen kertaan.

Jotkut taistelevat vastaan esim. aloittamalla joka syksy jonkin uuden harrastuksen. Toiset syventyvät vanhaan niin, että tulevat todellisiksi eksperteiksi. Osa taas pitää siitä, ettei enää tarvitse hötkyillä sinne tänne vaan elämä on tässä ja nyt, vaikka ottaisi rauhallisemmin.

Sitä en silti ymmärrä, miten aika tuntuu kuluvan aina vain nopeammin ikääntymisen myötä. Onko tiede antanut tähän selityksen?

Tiede on tutkinut asiaa, ja kirjoitit itse sen selityksen. "Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä."

Tutkimuksen mukaan aika tuntuu hitaammalta jos on uusia kokemuksia.

😄 Kiitos.

Onhan tuossa myös se, että ajan kokeminen on suhteellista. Jos kokija on ollut täällä vaikka viis vuotta, niin silloin hänen ajan kokemuksensa on yleisesti ottaen sellainen, että aika kuluu hitaasti. Mitä pidempään täällä viettää aikaa, sen nopeammin aika kuluu. Kun on vuosikymmeniä jo takana, niin viis minuuttia tuntuu kuluvan paljon nopeammin kuin lapsella. En enää tarkalleen muista mistä tuo johtuu, mutta jotenki se että koko ajan koetaan aikaa muuttaa sitä kokemusta siittä.

Vierailija kirjoitti:

"Taika" on mielikuvitusta ja tunnetusti järki syrjäyttää mielikuvitusta.

Ironisesti, se "taika" on olemassa juuri sen takia, että ihminen haluaa samalla kokea jotain hyödyllistä. Kaikilla se ei kuitenkaan onnistu, joten "taika" jää osaksi elämää jopa kuolemaan asti. Esim. uskovaiset, taikauskoiset tai muuten vain mieleltään köyhät ihmiset ovat sellaisia.

Taika on sydämellisyyttä, iloa, rakkautta=merkityksellisyyttä :) Mitään sen järkevämpää ei maailmassa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee vieläkin tuo "taikaolo" kaikista glitterjutuista, tekotimanteista ja paljettijutuista. Sekä punaisista joulupalloista. 🥰

40v n olen

Minä olen tehnyt aikamoisia taikasisustuksia ja myös 40. Rakastan tunnelmaa baleteissa, joulukonserteissa jne. ja olen tehnyt aikamoiset puitteet itselleni. Ne tuottavat iloa joka päivä ja niitä voi myös vaihdella. Miksi jättää luomatta tunnelmaa omaan kotiin kun sitä voi luoda? Ei tarvitse tyytyä pelkkään tähtitaivasvalokattoon saunassa jos haluaa enemmän. Kerranhan täällä vain eletään joten tunnelmoin koko elämän edestä :D

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joillakin tähän syynä alkoholin käyttö. Itse en käytä ollenkaan ja jopa voisin sanoa olevani normaalia lapsenomaisempi aikuinen. Mieheni on monesti sanonut että on minun ansiosta oppinut että maailmassa on taikaa.

Miehesi on harvinainen löytö tuossa mielessä. Yleensä miehet inhoavat taiasta nauttivia naisia. Ovat itse niin kuivia, etteivät näe, kuule tai ymmärrä.

Ihmisissä ei ole mitään mielenkiintoista, mutta kyllä minä vieläkin koen taikaa pimenevissä syys illoissa, ruskassa, jäätyvässä järvessä, viluisessa kaupunkinäkymässä korkealta katsottuna, ensilumessa on taikaa aivan samoin kuin kevään merkeissä. 

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen ja -pitkällä tähtäimellä- rakastaminen ovat ainoat keinot palauttaa taika elämään. Rakkauden kohteita on vaikka kuinka, kun ihmisellä on silmät nähdä ne.

Joskus taika katoaa elämän ankaruuden, arkipäivän kovuuden tähden. Silloin ei auta kuin "hetki" sinnitellä haastavissa olosuhteissa ja elättää taian mielikuvaa. Unelmoida, vaikka mikään ei todistaisi, että unelmajoskus toteutuu. Se auttaa sinua kuitenkin pääsemään yli vaikeimman ajan. Kun taas helpottaa, se on itsessään palkinto.

Rakkaus kukkasiin, puihin, järviin, elämään -kyllä. Rakkaus johonkin toiseen ihmiseen -ei. Turhaan rakkauteen ja turhaan toivoon rakkaudesta uskominen on yksi suurimmista epätoivon aiheuttajista ihmisillä. Iso osa ihmisistä ei koskaan kohtaa rakastavaa parisuhdetta ja vielä isompi osa kohtaa huonon parisuhteen, josta jää vain paha maku suuhun. Toisen ihmisen takana olevia asioita ei kannata laittaa oman onnensa ehdoksi.

Rakkaus on omanlaisensa fysiologisesti mitattavissa oleva tila ja omanlaisensa taika, mutta sen tavoittelu on aiheuttanut enemmän pahaa kuin hyvää. Jopa itsemurhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen ja -pitkällä tähtäimellä- rakastaminen ovat ainoat keinot palauttaa taika elämään. Rakkauden kohteita on vaikka kuinka, kun ihmisellä on silmät nähdä ne.

Joskus taika katoaa elämän ankaruuden, arkipäivän kovuuden tähden. Silloin ei auta kuin "hetki" sinnitellä haastavissa olosuhteissa ja elättää taian mielikuvaa. Unelmoida, vaikka mikään ei todistaisi, että unelmajoskus toteutuu. Se auttaa sinua kuitenkin pääsemään yli vaikeimman ajan. Kun taas helpottaa, se on itsessään palkinto.

Rakkaus kukkasiin, puihin, järviin, elämään -kyllä. Rakkaus johonkin toiseen ihmiseen -ei. Turhaan rakkauteen ja turhaan toivoon rakkaudesta uskominen on yksi suurimmista epätoivon aiheuttajista ihmisillä. Iso osa ihmisistä ei koskaan kohtaa rakastavaa parisuhdetta ja vielä isompi osa kohtaa huonon parisuhteen, josta jää vain paha maku suuhun. Toisen ihmisen takana olevia asioita ei kannata laittaa oman onnensa ehdoksi.

Rakkaus on omanlaisensa fysiologisesti mitattavissa oleva tila ja omanlaisensa taika, mutta sen tavoittelu on aiheuttanut enemmän pahaa kuin hyvää. Jopa itsemurhia.

Kyllä rakkaus toiseen ihmiseen antaa paljon. Mutta on paljon virheellisiä käsityksiä ja odotuksia asian suhteen. Jos odottaa toiselta ihmiseltä jotain, tekee se asetelmasta epäedullisen kumpaakin osapuolta kohtaan, tai se jos laittaa toivon paremmasta huomisesta, paranemisesta tai mistä ikinä toisen ihmisen harteille

Enpä ole mitään tuollaista muutosta huomannut. Olen kuitenkin jo keski-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen ja -pitkällä tähtäimellä- rakastaminen ovat ainoat keinot palauttaa taika elämään. Rakkauden kohteita on vaikka kuinka, kun ihmisellä on silmät nähdä ne.

Joskus taika katoaa elämän ankaruuden, arkipäivän kovuuden tähden. Silloin ei auta kuin "hetki" sinnitellä haastavissa olosuhteissa ja elättää taian mielikuvaa. Unelmoida, vaikka mikään ei todistaisi, että unelmajoskus toteutuu. Se auttaa sinua kuitenkin pääsemään yli vaikeimman ajan. Kun taas helpottaa, se on itsessään palkinto.

Rakkaus kukkasiin, puihin, järviin, elämään -kyllä. Rakkaus johonkin toiseen ihmiseen -ei. Turhaan rakkauteen ja turhaan toivoon rakkaudesta uskominen on yksi suurimmista epätoivon aiheuttajista ihmisillä. Iso osa ihmisistä ei koskaan kohtaa rakastavaa parisuhdetta ja vielä isompi osa kohtaa huonon parisuhteen, josta jää vain paha maku suuhun. Toisen ihmisen takana olevia asioita ei kannata laittaa oman onnensa ehdoksi.

Rakkaus on omanlaisensa fysiologisesti mitattavissa oleva tila ja omanlaisensa taika, mutta sen tavoittelu on aiheuttanut enemmän pahaa kuin hyvää. Jopa itsemurhia.

Rakkaudettomuus on se, mikä minua on elämäni varrella satuttanut. Toisaalta myös opettanut, etten anna kenenkään enää tuhota minua sillä. Jos jonkun rakkaus minua kohtaan sammuu, onhan se surullista, voi olla sydäntäsärkevääkin, mutta selviän siitä kyllä, koska rakastan itseäni ja pidän myöskin loppuun asti kiinni kyvystäni rakastaa muita.

Just mietin sanaa tänään. Nuorena, sanotaanko 30-vuotiaaksi asti joulukin tuntui ihan mahdottoman ihanalta ajalta. Nyt yritän kaikkeni, että pääsisin siihen tunnelmaan takaisin.