Lue keskustelun säännöt.
miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?
Miksi kaikki muuttuu niin väkinäiseksi ja harmaaksi ?
Kommentit (843)
Kiirako se siellä taas runoilee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää jaksanut seurata musiikkia, uusia julkaisuja, saatika uusia artisteja. Onneksi the Queenin tuotanto kestää, ja kestää.
Muuten ei oikein mikään enää ns päräytä.
Kävin parikymmentä vuotta talvisin kiertelemässä aasiassa. Nyt on paratiisisaaret rakennettu täyteen kerrostalon kokoisia hotellikomplekseja, spontaanit tutustumiset ei enää tapahdu kun kaikki istuu selaamassa omia laitteitaan. Seikkailu ja taika on sieltäkin jyrätty.
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.
En minäkään -70 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutuudenviehätys häviää sitä mukaa kun mikään kokemus ei nyt vain enää ole uusi ja kaikki on koettu ja nähty useasti. Tähän liittyy jotenkin kai just se kun ihmisellä on kyky tunnistaa toistuvia kuvioita niin mikään ei enää yllätä, tietää jo etukäteen miten asiat kulkee.
Olen tosiaan kummastellut samaa ilmiötä. Jotenkin koen sellaisen pyrkimyksen järkeillä, ennustaa tulevia tapahtumia perustuen kokemukseen, ja hakea johdonmukaisuutta kaikista elämän ilmiöistä tuhonneen sellaisen oikean hetkessä elämisen kykyni ja kykyni leikkiä, eli tehdä jotain vain tekemisen ilosta pyrkimättä mihinkään tiettyyn lopputulokseen, kadonneen. Yhdistän tämän taiteen tekemiseen, vuosia sitten leikin paljon tehden kuvataidetta ja kun ei ole ollut aikaa tai jaksamista sellaiseen enää, on samalla kadonnut mielikuvitus. Muistan että lapsena mielessäni oli ihan hiljaista eikä siellä kukaan ollut selvittämässä jotain kaiken aikaa, ja oleminen oli paljon aistinvaraisempaa.
Kokemus opettaa ja pettymykset. Ei ole mitään magiaa missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni taian kohde on vain muuttunut. Enää niin ihmeelliseltä ei tunnu vaikkapa matkustelu, ihmissuhteet, juhliminen ym mutta nautin suuresti luonnosta, ulkoilmasta, liikkumisesta, lukemisesta, elokuvista, teatterista, konserteista jne.
Aikansa siis kutakin.
Ei ole kadonnut,sitä voi luulla nähneensä ja kokeneensa kaikenlaista,mutta ei se pidä paikkaansa..edelleen on paljon uuttakin,kun vain tahtoo ja pysyy uteliaana.Pysähtyy välillä katsomaan ja kuuntelemaan. 64v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.
En minäkään -70 vuotta.
Enkä minä, 63v
Ei taika häviä, se tasaantuu, jos siitä ei pidä huolta.
Taika vaatii pieniä huoltotoimenpiteitä. Ilkikurisuutta, jekkuja, satua.. pidä vaikka prinsessapäivä - henmottele itseäsi. Tai käy metsässä halailemassa puita. Askartele tonttuovi tai edes suunnittele ja tälle elämä.
Ota lapsi tai pari. Tehkää hupsuttelupäivä. Lapsi pukee ja vaatettaa sut ja eikun seikkailemaan.
Pienillä asioilla saa taian houkuteltua takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on edelleen uutta ja ihmeellistä, esim taide, musiikki, elokuvat...
Sudankylässä oli taas semmoisia kokemuksia tunnista toiseen, päivien ajan. Jo matkustaminen sinne ja takaisin oli huimaava kokemus, samanhenkisiä ja niin erilaisia ihmisiä bussi täynnä...
Kesärespassa töissä tapasin monia upeita ihmisiä...
Olen säilyttänyn uteliaisuuden uutta kohtaan, se saa elämän hetkittäin tuntumaan 'ihmeelliseltä'. Uuden oppiminen myös: ilahduin niin, kun osasin eka kertaa neulomaan sukan kantapään... netin ihmeellisen maailman ja neuvonnan mukaan... luonto ilahduttaa aina, vuodenajat... kyllä se nuorena kevätiltoina tunnettu kaiho ja kaiherrus rinnassa tuntuu, 30v sama puoliso on tuttu ja turvallinen...
N63
Elämässähän näkee paljon enemmän kun tulee ikää. Toki AP ja suurin osa ihmisistä on tyhmiä, joten tunne on päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässähän näkee paljon enemmän kun tulee ikää. Toki AP ja suurin osa ihmisistä on tyhmiä, joten tunne on päinvastainen.
Täällä uskallan myöntää, että olen samaa mieltä kanssasi. Tietenkin ihmiseen on sisäänrakennettu ominaisuus, että kaikesta tulee tavallista, aivot rakastavat rutiineja. Mutta älykäs ihminen pysyy leikillisenä, havainnoivana ja uutta oppivana loppuun asti.
"On kaksi tapaa elää: joko niin että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin että kaikki on ihmeellistä." -Albert Einstein. En nyt ihan ole samaa mieltä tästä dualistimista, mutta on siinä joku totuus. Voi valita että elää ihmeiden keskellä tai sitten ylenkatsoa niitä
Aikuinen voisi tutustua suomalaisiin keijuihin, maahisiin, taikoihin, perinteisiin ja perinnehoitoihin. Suomalaisessa perinteessa on todella paljon taikaa :)
Vierailija kirjoitti:
Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.
Mulla on vanha koira ja se intoilee ihan hirveesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.
Mulla on vanha koira ja se intoilee ihan hirveesti.
Sama :)
Se on sellainen asenne ja elämänfilosofia. Mummoni säilytti kujeellisuutensa, vitsikkyytensä ja leikkisyytensä kuolemaansa asti. Ajattelin elää samoin. Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, joka kannustaa vaalimaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta. Tuohon ajatukseen kannattaa tutustua syvällisesti.
Kysymys on sinun omasta elämästäsi ja siitä, että valitset tuntuuko sinusta paskalta vai kivalta. Filosofioita on paljon ja niistä voi valita sen, joka itselle parhaalta tuntuu. On kuitenkin kivempi elää, kun tuntuu kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Kokemus opettaa ja pettymykset. Ei ole mitään magiaa missään.
Taika onkin siinä että jaksaa jokaisen pettymyksen jälkeen nousta kohti uusia haasteita! Upeita kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Yhtään en vaihtaisi pois. Voiton puolella silti, taikaa on yhä jokaisessa päivässä!
Mikä ihmeen taika?? Olen 76v ja ihan mukavalta ja samalta tuntuu ,kuin aikaisemminkin.
"miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?"
Sitä ei enää osaa iloita pienistä asioista, vaikka siitä että naapuri on tehnyt huonomman sähkösopimuksen ja maksaa sähköstään huomattavasti enemmän kuin mitä itse maksaa.