miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Ei hyväkään vitsi jaksa enään naurattaa, kun sen on muutamaan kertaan kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus on aikaa oppia lainalaisuuksia maailmasta. Tähän liittyy leikki ja kaikesta kiinnostuminen. Murrosiästä lähtien ihminen keskittyy selviytymiseen ja lisääntymiseen käyttäen lapsuudessa oppimiaan asioita.

Olet väärässä. Ihminen on henkisesti aikuinen vasta noin 30 -vuotiaana.

Kurt T U Rose kirjoitti:

Ei hyväkään vitsi jaksa enään naurattaa, kun sen on muutamaan kertaan kuullut.

Paitsi kun joku sanoo sen eri äänellä, eri yhteydessä, sellaisen kuulleen jonka ei pitänyt kuulla sitä jne.

Mä jaksan edelleen hurmaantua öisestä tähtitaivaasta <3

Sie oot vaan tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Taika katoaa kun rahat loppuu.

Se on niin raadollista.

Niin kauan kun saa elää jonkunlaisessa yltäkylläisyydessä ja huolettomuudessa, tuntuu kivalle. Sitten kun se loppuu, loppuu into ja ilokin.

Etsit väärin ja väärästä paikasta.

Keski iässä elämä on kallista ja raskasta raatamista.

Työ vie kaikki mehut eli ei jaksa.

Ei edes ole aikaa harrastaa.

Samalla valtio nostaa veroja ja kyykyttää kansaa yhä kyykympään.

Kaikki on jo tehty ja nähty eikä kiinnosta tai säväytä.

Elämä on suorittamista eli rahan keräämistä kalliita kuluja varten.

Tokihan tässä rumbassa sitten väsyy ja kyynistyy.

Matkustaminen yhä kiinnostaa, vaikka sekin oli coolimpaa 16...35 v iässä...

Tulisi kunkin löytää jokin upea harrastus, itse jäin kesällä täysin koukkuun ammuntaan.

Siitä saa kicksejä. On niin erilaista ja erikoista se.

Joku jumppa tms tusinalaji ei sytytä millään tasolla.

T mies 48 wee

Ensimmäisen kerran kun maailmastani katosivat värit, lähti pian matto totaalisesti alta yllätysihastumisen muodossa. Hormonihumala takasi ihmeteltävää pariksi vuodeksi eteenpäin.

Pienistä asioista kun ilonsa repii niin pilkahduksia löytyy sieltä täältä. Nuoruuden elämyksiä jos kaipaa, niin pitää keksiä uusi juttu mitä kokeilla, niitä kyllä riittää. Mene paikkaan missä et ole käynyt, kokeile jotain uutta lajia, ehkä vähän hurjempaakin. Tai aseta tavoitteita joissa etenet.

Nuorena oli kyllä seikkailu mennä vaikka kaupungille autoilemaan ja popittamaan, kun ikinä ei tiennyt kenet tapaa ja mitä hauskaa kaverien kanssa keksii. Nyt melikymppisenä tätinä olisi ainoastaan noloa popitella perhetoyotassa, eikä niitä kicksejä irtosuhteistakaan viitsi hakea varsinkin kun on tutkinut että 80% tarjonnasta on täysiä pässejä 😅

Taikasienet tuovat taikaa syksyyn

Turha on elää, turha on kuolla, turha on kenenkään persettä nuolla.....

Vierailija kirjoitti:

Sie oot vaan tylsä.

No onneks sie oot sitte tasapainottamassa tilannetta keijukainen

Tämän myötä totesin, että onneksi minulla on se elämänilo ja tietynlainen taika tallessa vielä 45-vuotiaanakin. Juuri eilen kävelin ihan tavallisesti ulkona kaupungilla, ja lumouduin auringossa hehkuvista vaahteroista monine väreineen. Otin valokuviakin, kun oli kamera mukana.

Jospa se taika taas löytyy, kun hellittää kyynisyydestä ja tarkastelee maailmaa ja elämää ihmeenä, joka on aina uusi. Ja jättäkää ne päihteet pois.

Totta se on taika on kadonnut. Lapsuudessa kaikki oli kiehtovaa. Pihat olivat suuria ja kesät lämpimiä ja pitkiä. Koskaan ei tiennyt mitä seikkailuja seuraavana päivänä tapahtui. Nuoruudessa sama juttu. Muistan joskus nuorena ajatelleeni, että elämä on kuin elokuvaa. Aika uskomattomia juttuja tapahtui.

Nyt 50 v elämä on vain raatamista. Töissä ja kotona. Laskujen maksua ja stressiä miten rahat saa riittämään. Huolettomuuden ja ikuisen elämän taika on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Taikasienet tuovat taikaa syksyyn

Päihteet saa loputkin värit katoamaan elämästä. Huomattavasti reippaampi olo ja nukkuu myös paremmin.

Tässä esimerkkiharjoitus:

1. Pukeudu sään mukaan

2. Valitse itsellesi mieluisa paikka (paikka voi olla luonnossa, puistossa, omassa puutarhassa, kaupungilla tai missä vaan kunhan se on itselle mieluinen.

3. Pysähdy paikkaan ja hengitä 3 kertaa keskinkertaisen syvään; syvempään kuin tavallisesti, mutta ei luonnottoman syvään.

4. Jos paikassa on mahdollista, laita silmät kiinni ja kuuntele. Mitä kaikkea kuulet? Lentääkö lintu ylitsesi ja kuulet sen? Heiluvatko lehdet tai heinät tuulessa? Entä tunnetko tuulen? Tunnetko muuta kuin tuulen? Sataako hiljalleen ja tunnet pisaroita? Voit kuunnella myös silmät auki.

5. Mitä näet? Lehden putoavan? Entä toisen tai kolmannen? Miten yksi lehti putoaa? Vipattaen, pyörien? Nouseeko se tuulenpuuskan lennättämänä välillä ylöspäin vai tuleeko suoraan maahan? Mitä ruskan värejä on kaikissa puissa? Entä yhdessä lehdessä? Entä jos lehdessä on vesipisaroita tai se on märkä? Entä jos siihen paistaa aurinko?

6. Mitä tunnet? Kosketitko kuivaa, kosteaa tai märkää lehteä? Kastoitko sormesi lehden vesipisaraan? Puhalsiko tuuli sen kuivaksi vai kuivasitko sen nenäliinaan/takkiin/hanskaan? Jos pysähdyit ihmis- tai autovilinään, miltä tuntuu autojen ja ihmisten pyyhkäisemä ilmavirta? Entä jos ihmiset koskettavat sinua ohimennessään vaatteillaan tai laukuillaan?

7. Seiso hetki hiljaa ja siirry ajatuksissasi kaikessa rauhassa takaisin normaalimoodiin

Näitä harjoituksia voi tehdä lyhyemmän ja pidemmän aikaa. Kun tekniikan oppii, niin se voi kestää koko lenkin tai vaelluksen ajan. Harjoituksia voi vaihdella ja keskittyä vaikka yhteen pieneen yksityiskohtaan. Näissä harjoitellaan avautumista ja vastaanottamista.

Ainakin ajattelit jotain muuta hetken kuin omia murheitasi ja se on taika itsessään nykymaailman hektisessä oravanpyörässä.

Hyvä aloitus!

Vierailija kirjoitti:

Tämän myötä totesin, että onneksi minulla on se elämänilo ja tietynlainen taika tallessa vielä 45-vuotiaanakin. Juuri eilen kävelin ihan tavallisesti ulkona kaupungilla, ja lumouduin auringossa hehkuvista vaahteroista monine väreineen. Otin valokuviakin, kun oli kamera mukana.

Jospa se taika taas löytyy, kun hellittää kyynisyydestä ja tarkastelee maailmaa ja elämää ihmeenä, joka on aina uusi. Ja jättäkää ne päihteet pois.

Olen myös ahkera kuvien ottaja. Otin kuvan ihan asuinalueen läpi kulkevan kävelytien vieressä olevistä ruskan värjäämistä ruusunlehdistä, joissa oli vesipisaroita. Ei edes aurinko paistanut. Väri oli todella kaunis ja pisarat erottuivat hyvin.

Joskus sanotaan, että kuvia ei pitäisi ottaa, koska kokemus menee pilalle. Sanoisin, että kun keskittyy tiiraamaan kameran läpi, niin voi keskittyä jopa siihen miten kukin pisara kuvaan asettuu. Kameratiiraamisen lisäksi kokonaisuutta ja yksityiskohtia voi vielä katsella paljain silmin. Eivät ne sulje toisiaan pois (ellei ole nopeasti ohi menevä asia kyseessä.)

Taika on valinta. Joko vaalit sitä tai päästät sen menemään.

Ikää 62 eikä kaikki taika ole hävinnyt,omasta ajattelutavasta on paljon kiinni.

Mulle on käynyt niin, että tietyistä asioista on kadonnut taika (esim. romanttinen rakkaus. en enää usko sellaiseen) mutta joihinkin asioihin on tullut lisää taikaa (juurikin esim. syksy, muuttolinnut jne)

N31