miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Lopettakaa dokaaminen ja alkakaa poimimaan sieniä nurmikoilta, niin jo alkaa taas aistillisuus palaamaan.

Taiat hävisivät jo lapsuudessa, kun tajusin että kaikki on ulkonäöstä ja rahasta kiinni. Ne ilmaiset asiat on monta kertaa koettu, ei niistä voi repiä mitään elämyksiä irti. Kun asut metsän keskellä etkä pääse kivoihin juttuihin niin ei paljon kiinnosta "haistella metsän tuoksuja".

"Ystävyys on ilmaista" no eihän ole, et sä saa mitään ystäviä jos ei ole varaa käydä kahvilla, harrastuksissa, shoppaamassa... Sä olet sitten yksin, ja sitten on pakko esittää että ei edes kiinnosta. Ja aikuiset kikattavat että ootsä joku göötti hehheh. Etkä viitsi hajoittaa heidän lapsellisia kuvitelmiaan siitä kuinka kaikki hengaavat koulunpihalla yhdessä ja aina on mukavaa.

Mä luulen, että nämä "taikuudet" ja "innokkuudet" koskee vain etuoikeutettuja ihmisiä.

Minulla on taikaa taas niin paljon etten ehdi välillä kuin säntäillä että minne menisin. Taika on Jumalan lahja. Ano niin teille annetaan. Jumala luo aina uudet silmät katsella asioista uudesta vinkkelistä. Ikinä ei ole tylsää ollut.

Kissoissa on taikaa.

Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Vielä nuorena niitä riittää, isoja sellaisia. Aikuisena kaikki kokemisen arvoinen on jo koettu moneen kertaan.

Jotkut taistelevat vastaan esim. aloittamalla joka syksy jonkin uuden harrastuksen. Toiset syventyvät vanhaan niin, että tulevat todellisiksi eksperteiksi. Osa taas pitää siitä, ettei enää tarvitse hötkyillä sinne tänne vaan elämä on tässä ja nyt, vaikka ottaisi rauhallisemmin.

Sitä en silti ymmärrä, miten aika tuntuu kuluvan aina vain nopeammin ikääntymisen myötä. Onko tiede antanut tähän selityksen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Vielä nuorena niitä riittää, isoja sellaisia. Aikuisena kaikki kokemisen arvoinen on jo koettu moneen kertaan.

Jotkut taistelevat vastaan esim. aloittamalla joka syksy jonkin uuden harrastuksen. Toiset syventyvät vanhaan niin, että tulevat todellisiksi eksperteiksi. Osa taas pitää siitä, ettei enää tarvitse hötkyillä sinne tänne vaan elämä on tässä ja nyt, vaikka ottaisi rauhallisemmin.

Sitä en silti ymmärrä, miten aika tuntuu kuluvan aina vain nopeammin ikääntymisen myötä. Onko tiede antanut tähän selityksen?

Tiede on tutkinut asiaa, ja kirjoitit itse sen selityksen. "Lapsena elämän ekoja kertoja on kaiken aikaa. Kaikki on uutta ja ihmeellistä."

Tutkimuksen mukaan aika tuntuu hitaammalta jos on uusia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Itella kans, että "tänä vuonna otetaan kesästä kaikki irti". Sitten koko loma menee helleaallon takia selviytymistaisteluksi. Alan kääntyä syys-ihmiseksi.

Tämä sai mieleni huvittumaan :) niin totta.

Ja kun miettii etukäteen että ottaa kesästä kaiken irti niin lasten ja työnantajan ehdoilla se meni tämäkin kesä.

Terassilla tuli käytyä ehkä kahdesti, eipä löytynyt enempää sopivaa aikaa ja kallistakinkuin mikä.

Ala-asteen alussa ensilumi oli iso juttu. "Nyt sataa lunta!" Sitten mentiin ulos ja pyydystettiin putoavia lumihiutaleita lapasille ja kielelle. Testattiin, maistuvatko ne miltään, ja lapasilta katsottiin, miltä ne näyttävät.

Sellaista innostusta ei voi kokea monena vuotena, jos ei sitten välillä unohda koko asiaa.

Lapsuus on aikaa oppia lainalaisuuksia maailmasta. Tähän liittyy leikki ja kaikesta kiinnostuminen. Murrosiästä lähtien ihminen keskittyy selviytymiseen ja lisääntymiseen käyttäen lapsuudessa oppimiaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.

yleensä 56 vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Kissoissa on taikaa.

ei, kun se on toksoplasmoosia

Itse luen ja myös kirjoitan fiktiota ja niin taikaa riittää elämässä vielä nytkin. Lapin taika on sitten asia erikseen ja onneksi olen päässyt lataamaan akkujani Lappiin jo pari vuosikymmentä.

N47

Ihminen on silloin menettänyt yhteyden lapsuuteensa, josta fantasian siemenet kylvetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Mulle on käynyt ihan toisinpäin, nuorena oli aina kiire jonnekin, nyt on malttia ja aikaa pysähtyä nauttimaan niistä yksinkertaisista ja pienistäkin asioista, kuten syksystä.

Sama. Elämään tulee joka päivä uusia ihmeitä koettavaksi. Odotan innolla!

Lastenlapset, uinti kesäaamuna tai talvisena iltapäivänä lähijärvellä. Lomakoti ulkomailla ja tuhansia uusia paikkoja tutkittavaksi. Vuosien jälkeen ystävättären tapaaminen kahvilassa, ostettiin monta erilaista herkkua maisteltavaksi:) 3h meni hetkessä. Hyvät ystävät ja naurua tuntikausia hybän viinin ja ruuan parissa.

Mua pelottaa eniten että ika nauttia näistä vähenee päivä päiväktä! Entä jos ei ehdikään nauttimaan kaikesta??

n62v

No sulla on ainakin rahaa tehdä asioita.

Uinti on ilmaista, lastenlapsiin käytän kohtuullisesti rahaa. Perheen ja ystävät ruokkii hyvinkin edullisesti laadusta tinkimättä. Kahvilaan meni 15e, endimmäinen kerta vuosiin.

Lomakotiin on tehty perse ruvella töitä 40 vuotta, köyhästä keskituloisiksi. Ja iso talo ulkomailla maksaa saman minkä syrjäkylän 60 luvun lautamökki Suomessa:)

Itse olen pienituloinen tk eläkeläinen nyt mutta mies on vielä töissä.

Jos ette tule lasten kaltaisiksi ette näe Taivasten Valtakuntaa. Tämä on taian salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Itella kans, että "tänä vuonna otetaan kesästä kaikki irti". Sitten koko loma menee helleaallon takia selviytymistaisteluksi. Alan kääntyä syys-ihmiseksi.

Tämä sai mieleni huvittumaan :) niin totta.

Ja kun miettii etukäteen että ottaa kesästä kaiken irti niin lasten ja työnantajan ehdoilla se meni tämäkin kesä.

Terassilla tuli käytyä ehkä kahdesti, eipä löytynyt enempää sopivaa aikaa ja kallistakinkuin mikä.

Ja aito taika löytyy terdeltä😂

Vierailija kirjoitti:

Taiat hävisivät jo lapsuudessa, kun tajusin että kaikki on ulkonäöstä ja rahasta kiinni. Ne ilmaiset asiat on monta kertaa koettu, ei niistä voi repiä mitään elämyksiä irti. Kun asut metsän keskellä etkä pääse kivoihin juttuihin niin ei paljon kiinnosta "haistella metsän tuoksuja".

"Ystävyys on ilmaista" no eihän ole, et sä saa mitään ystäviä jos ei ole varaa käydä kahvilla, harrastuksissa, shoppaamassa... Sä olet sitten yksin, ja sitten on pakko esittää että ei edes kiinnosta. Ja aikuiset kikattavat että ootsä joku göötti hehheh. Etkä viitsi hajoittaa heidän lapsellisia kuvitelmiaan siitä kuinka kaikki hengaavat koulunpihalla yhdessä ja aina on mukavaa.

Mä luulen, että nämä "taikuudet" ja "innokkuudet" koskee vain etuoikeutettuja ihmisiä.

Ja toiset maksavat maltaita päästäkseen kokemaan metsän taikaa.

Jokainen päivä luonnossa on erilainen ja luonto näyttää aina erilaiselta. Esimerkiksi ruskan värit vaihtelevat sään mukaan. Sateen jälkeen on pisaroita lehdillä jne. Veden pinta on jokaisella tuulen voimakkuusasteella erilainen. Tyyni, eri tavoin väreilevä, eri tavoin lainehtiva, riitteessä, jäässä, luminen jne. Pilvet ovat aina erilaisia ja lista on loppumaton.

Voit vaan opetella avautumaan niin, että vastaanotat sen. Kun pystyt vastaanottamaan energiaa, niin myös tunnet sen. Kaikki varmaan ovat joskus tunteneet ainakin auringon jos eivät muuta. Energia on todellista ja aistittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette tule lasten kaltaisiksi ette näe Taivasten Valtakuntaa. Tämä on taian salaisuus.

Taivasten Valtakunta on uuden luomista, näkemistä, anteeksiantamista, uuden aloittamista, mahdollisuuden antamista ja tilan ja kauneuden jakamista toisten kanssa. Kaunis sielu haluaa kauniin ympäristön myös.

Vierailija kirjoitti:

"Ystävyys on ilmaista" no eihän ole, et sä saa mitään ystäviä jos ei ole varaa käydä kahvilla, harrastuksissa, shoppaamassa... Sä olet sitten yksin, ja sitten on pakko esittää että ei edes kiinnosta. Ja aikuiset kikattavat että ootsä joku göötti hehheh. Etkä viitsi hajoittaa heidän lapsellisia kuvitelmiaan siitä kuinka kaikki hengaavat koulunpihalla yhdessä ja aina on mukavaa.

Mä luulen, että nämä "taikuudet" ja "innokkuudet" koskee vain etuoikeutettuja ihmisiä.

Varmaan olen sitten todella etuoikeutettu, kun ystävieni seura ei ole koskaan ollut kiinni siitä kuinka paljon voimme kuluttaa rahaa yhdessä. Meille on ollut luontevaa ihan vain hengailla yhdessä, nauttia toistemme seurasta sekä vaihtaa kuulumisia ja jutella niitä näitä musiikista, politiikasta, filosofiasta, uskosta, pelata sekä video- että lautapelejä jne. Toki voimme käydä yhdessä kaupungilla ja kaupoissa, varsinkin nuorempana minä ja eräs ystäväni kävimme usein naapurikaupungin Anttilassa levyostoksilla ja kirjastossa ihan vain selailemassa kirjoja.

Olen 41-vuotias mies, ja koen säilyttäneeni persoonassani uteliaisuuden ja mielikuvituksen. Satunnaiset vastaantulijat herättävät mielessäni tarinoita, siis millainen tuo ihminen voisi olla tai voisinko käyttää jotain hänen kaltaistaan hahmoa kirjoittamissani tarinoissa, riippumatta siitä onko kyseinen henkilö oikeasti tuollainen. On hauskaa löytää uudesta asuinympäristöstä polkuja, rantoja jne. Juuri tuo aiemmassa lauseessa mainitsemani "tarinoiden löytäminen" tulee vahvasti esiin näissäkin. En voi tietää millaiseksi muutun vanhana, mutta toivon että mielikuvitukseni säilyy kirkkaana ja saa lisää sytykettä. Irvin Goodmania lainatakseni "maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus".

Jottei kukaan saisi väärää käsitystä, en ole mikään "jeejee kaikki on ihanaa" -tyyppi. Maailmassa on paljon pahaa, ja varsinkin viime vuosien tapahtumat ovat vetäneet mieltä harmaaksi. Onneksi olen saanut säilyttää kyvyn nähdä kaiken keskellä hyvää ja uskoa parempaan. Tänäkin vuonna sain toteuttaa suuren ammatillisen unelmani, jota olen odottanut monta vuotta ja jonka kohdalla pelkäsin jo että tuleeko se koskaan toteutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen alussa ensilumi oli iso juttu. "Nyt sataa lunta!" Sitten mentiin ulos ja pyydystettiin putoavia lumihiutaleita lapasille ja kielelle. Testattiin, maistuvatko ne miltään, ja lapasilta katsottiin, miltä ne näyttävät.

Sellaista innostusta ei voi kokea monena vuotena, jos ei sitten välillä unohda koko asiaa.

Ei tarvitse unohtaa, vaan voi jopa muistella kaiholla ja silti se on aina yhtä kivaa. Olen yli 40 ja silti käyn joka syksy ripistelemässä ensimmäiset syksyn lätäkköriitteet rikki. Koska se nimenomaan on yhtä hauskaa kuin lapsenakin :D

Monissa elämänohjeissa suositellaan sitä, että aikuinen ei koskaan luopuisi sisäisestä lapsestaan. Että pystyisi vielä aikuisenakin "ihmettelemään lapsen silmin" ja olemaan leikkisä. Totta kai muutoin vastuullinen aikuinen, mutta jokaisen aikuisen on hyvä säilyttää pieni annos leikkimielisyyttä ja mielikuvitusta.