miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Poista turhat "ulkoiset" asiat elämästäsi, joiden vuoksi olet ajanut itsesi tuohon "vankilaan" esim. Asuntolaina, autolaina, opintolaina, luottokortti, vakituinen työsuhde, terveyttä pilaavat kalliit harrastukset jne. Olisiko tässä ongelmaasi ratkaisu? 🤗

Sinäkö ne minun lainani maksat ja työni sitten teet? 

Ei se taika ainakaan minun elämässäni ole hävinnyt, vaan muuttanut muotoaan. Lapsena tietää maailmasta niin vähän, että luulee että melkein kaikki on mahdollista. Koko ajan tulee uusia asioita ja kokemuksia eteen. Tätä vielä vilkas mielikuvitus ruokkii. Lapsen ei useinkaan tarvitse miettiä myöskään rahaa.

Nykyään toki on oivaltanut mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaista maailmassa onkaan ja että kaikki ei olekaan mahdollista. Joutuu miettiä toimeentuloa kuukausittain. Silti taika on säilynyt. Yhä maailmassa ja elämässä on loputtomasti uutta opittavaa ja tutkittavaa. Luonnon kauneus koskettaa ja löydän kauneutta arjesta pienistä asioista.

Ei häviä, mutta sitä taikaa pitää osata hakea.

Hyvät elokuvat, ystävät, lomamatkat, kaunis luonto, oma koti, lapset.

Suuret elämykset löydät rapakon takaa: Disneyland, Universumin studios jne.

N49

Minua tylsistyttää nämä päättymättömät rutiinit: Herätys, aamupalaa, bussiin, töihin, lounaalle, takaisin töihin, bussiin, kauppaan, kotiin, ruoanlaitto, jotain epämääräistä puuhastelua tai jumppaan, telkkarista joku sarja, iltapalaa, nukkumaan.

Miten tästä siis saisi mitään maagista taikaa revittyä?

Ei ole puliukkokaan enää ihmeellinen, herkkä syysprinssi. Pääsee vähemmällä draamalla.

Vierailija kirjoitti:

Minua tylsistyttää nämä päättymättömät rutiinit: Herätys, aamupalaa, bussiin, töihin, lounaalle, takaisin töihin, bussiin, kauppaan, kotiin, ruoanlaitto, jotain epämääräistä puuhastelua tai jumppaan, telkkarista joku sarja, iltapalaa, nukkumaan.

Miten tästä siis saisi mitään maagista taikaa revittyä?

Tämä. Jää kovin vähän aikaa sellaiselle luovalle joutilaisuudelle, jossa usein nuorena koki sitä taikaa ja ihmetystä elämän edessä. Se aika mitä jää, menee toipumiseen siitä rutiinirumbasta. Kun se työkin on vielä stressaavaa. Ja sen lisäksi perheen ruokinta, kotityöt, koiran ulkoilutus, lasten rutiinit ja harrastuskuljetukset yms. Viikolla ei ole omaa aikaa kuin nukkuessa, ja viikonloput menee toipumiseen, tosin silloinkin on lasten harrastusjuttuja yms.

Vanhetessa viisastuu ja osaa jo kaikki poliitikkojen metkut ja taka-ajatukset.

Ei ole hävinnyt taika! Olen lapsenmielinen 56 v.

Jos ihastuu/rakastuu syvästi ja tunne on vielä molemminpuolinen, siinä tilanteessa on todellakin aikuiselämän taikaa. Harmi vaan kun on harvinaista eikä voi itse tehdä mitään asian eteen/tuleeko juuri se ihminen vastaan

Mikä ihmeen "taika"? Häh? Ei minulla tuollaista ollut lapsenakaan.

Paskat se mihkää katoo, näkökulmakysymys, asennekysymys.

Herkästi aikuinen on joutunut kierteeseen josta ei enää niin vain pääse pois. Monelle velka on se joka pitää arjen yllätyksettömänä. Ja se on ihan ymmärrettävää. Aikuisella pitäisi olla luottokortti ja omistusasunto. Joku pitää näitä asioita tietynlaisina statussymboleina. Joku toinen pitää näitä asioita kahleina jotka estävät muutoksen. Vähitellen kun saamme lapsia ja otamme lainaa, sidomme itsemme tiettyyn muottiin. Mitä enemmän näitä siteitä on. Sitä vaikeampi niistä on poiketa. Jokainen tekee tietenkin valinnan itse. Ketään ei pakoteta. Ainakaan suoraan. 

Tietenkin lapsen ja aikuisen kokemukset ovat myös erilaisia ja niillä on eri tarkoitus. Lapsen pitää nopeasti ymmärtää kaikki että osaa olla maailmassa. Aikuinen joko pitää yllä hyväksi havaittuja käytäntöjä tai tutkii uusia. Kutsumme heitä konservatiiveiksi ja liberaaleiksi. Molempia tarvitaan vaikkemme ymmärrä sitä. Sen sijaan riitelemme siitä kumpi on oikeassa. 

Jos elämäsi on harmaata, se johtuu siitä että teet siitä harmaata. Jos elämäsi on värikästä, se johtuu siitä että teet siitä värikästä. 

Hyvä kysymys

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.

En minäkään ole huomannut, päinvastoin! 61 vuotta.

Harvat elokuvat enää ns tuntuu missään. Onko sitten ne muuttuneet vai minä? Kirjoja ei jaksa eikä pysty lukemaan, ne ei vaan enää ns kolahda. Musiikkia en edes seuraa enää, radio on mennyt senmoiseksi ettei sitä edes voi kuunnella yhtään.

Opinnot jäi kesken enkä sitä gradua enää pysty enkä voisi aiheestani tehdäkään.

Ystävät on kaikonnet jonnekin eikä uusia enää saa, eikä jaksaiskaan. Ihmisten joukossa liikkuessa olen lähinnä pahantuulisen näköinen, ja näkymätön.

Ikää 61v. Tämä oli tässä.

Olen yli nelikymppinen, ja tuntuu, että nythän se elämä vasta pikkuhiljaa alkaa! Ihmettelen edelleen maailmaa työssäni luokanopettajana sekä oman lapsen kanssa. Uusia kiinnostuksen kohteita tulee tasaiseen tahtiin; viimeisimpänä olen uppoutunut leikkokukkien maailmaan.

Minusta on ihanaa oppia uusia asioita, sekä tietoja että taitoja. Seuraavaksi haluaisin oppia tekemään itse geelikynsiä ja mennä keramiikkakurssille. Haaveilen myös kieliopinnoista ja matkustelusta. 

Minusta elämä on edelleen ihmeellistä, vaikka välillä toki arki vie mehut.

Kaikki on jo koettu ja nähty. 

Vierailija kirjoitti:

Harvat elokuvat enää ns tuntuu missään. Onko sitten ne muuttuneet vai minä? Kirjoja ei jaksa eikä pysty lukemaan, ne ei vaan enää ns kolahda. Musiikkia en edes seuraa enää, radio on mennyt senmoiseksi ettei sitä edes voi kuunnella yhtään.

Opinnot jäi kesken enkä sitä gradua enää pysty enkä voisi aiheestani tehdäkään.

Ystävät on kaikonnet jonnekin eikä uusia enää saa, eikä jaksaiskaan. Ihmisten joukossa liikkuessa olen lähinnä pahantuulisen näköinen, ja näkymätön.

Ikää 61v. Tämä oli tässä.

- Elokuvien tekotapa on muuttunut aika radikaalisti. Meillä tykätään katsoa vanhempia,  80-90-luvun elokuvia. Joitain poikkeuksia on myös uusimmissa toki. 

- Äänikirjatkin on olemassa, olen itse kuunnellut pyöräillessä

- En minäkään voi sietää radiota, kuuntelen Spotifytä päivittäin josta voi valita juuri sellaista kuin itse haluaa. 

Aika ankeaa on elämä jos on noin rajalliset vaihtoehdot. 

N37

Se on se realismi, joka pukkaa päälle. Ei sille mitään voi. 

Vierailija kirjoitti:

Harvat elokuvat enää ns tuntuu missään. Onko sitten ne muuttuneet vai minä? Kirjoja ei jaksa eikä pysty lukemaan, ne ei vaan enää ns kolahda. Musiikkia en edes seuraa enää, radio on mennyt senmoiseksi ettei sitä edes voi kuunnella yhtään.

Opinnot jäi kesken enkä sitä gradua enää pysty enkä voisi aiheestani tehdäkään.

Ystävät on kaikonnet jonnekin eikä uusia enää saa, eikä jaksaiskaan. Ihmisten joukossa liikkuessa olen lähinnä pahantuulisen näköinen, ja näkymätön.

Ikää 61v. Tämä oli tässä.

Elokuvat ovat muuttuneet. 

Kokeile teatteria. Siellä pääsee, vielä toistaiseksi, fiilistelemään ihmisyyttä.