Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistin puoliso
01.10.2022 |
Olen nyt 20 vuotta elänyt alkoholistin kanssa. On ollut monenlaisia vaiheita ja välillä pitkiä selviäkin kausia. Nyt huomaan, että oma psyyke alkaa rakoilla. En tiedän kauanko jaksan enää pitää pirteää ilmettä ja naamiota yllä. Töissä olen jaksanut tsempata ja feikata elämäni olevan ihan ok. Lasten tarpeista huolehdin viimisen päälle.
Nyt viha puolison juodessa alkaa olla todella vahvaa. Tekee mieli vaan raivota ja käyttäytyä kuin idiootti. Kenellekään en voi asiasta puhua. Lapset eivät suoranaisesti näytä tunteitaan, mutta monessa kohtaa huomaan, että he voivat todella pahoin. Välillä heillä tulee hetkiä, jolloin kertovat tunteistaan, mutta pelkään, että tästä on tullut heille normaalia.
Pitäisi vaan ottaa ja lähteä, mutta pelkään, että puolison elämä lähtee siitä totaaliseen luisuun.
Väsymys, kiukku ja raivo. Suuntaan kaikki voimani lasten hyvinvointiin ja siihen, että jaksan taas maanantaina tsempata hymy kasvoilla töihin.
Kommentit (47)
Muita ei voi muuttaa vain omaa käyttäytymistään voi. Sinä olet vastuussa omasta ja alaikäisten lastesi hyvinvoinnista. Miehesi on vastuussa juomisesta ja halutessaan avun hakemisesta. Perheissä, joissa ns. eletään alkoholistin pillin mukaan eli mahdollistetaan juomisen jatkumista on jo sairastuttu läheisriippuvuuteen: https://www.evermind.fi/laheisriippuvuus-on-mielentila-nakyvaksi-se-tul…
Pelasta itsesi ja lapsesi. Kuten täälläkin on jo sanottu, niin alkoholistiperheen lapseen jää aina jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli toiminnallinen alkoholisti, kaikki lomat ja pyhät meni kännissä sekoillen ja perhettä jollain tavalla kiusaten. Äitini jäi, me lapset kärsimme. Minä ja sisarukseni käymme aikuisena terapiassa, sen verran pahasti tuli psyykelle vaurioita ja traumoja. Olemme pärjänneet elämässä näennäisesti hyvin (koulutus, työ), mutta sinnittelyä ajoittain ollut ja pahaa masennusta. Jos välität lapsistasi, LÄHDE. Vaikka itse pystyisit sinnitellä, niin tuo on aivan h*lvetin väärin lapsia kohtaan ja usko pois, he kyllä tajuavat tilanteet ja kärsivät PALJON.
Ap:n lapset lienee jo menetettyjä tapauksia, vauriot niin suuria, heillä on kivinen tie edessään niitä vaurioita läpi käydessään a yrittäessään korjata vahinkoja, toivon totisesti, että saavat apua asiaan, osaavat hakea sitä ja ennenkuin aloittavat omat perhe-elämänsä.
Nyt voitkin sitten ap miettiä, että miten meni, kannattiko, olitko ja oletko hyvä äiti joka asetti ja asettanut lapsensa numeroksi 1?!
Niinpä. Sääli heitä. Sinä sentään olit aikuinen, kun aloit paskalle (ja omasta tahdostasi) altistumaan, et viaton, puolustuskyvyton lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sellaisella tolalla, että kyllä mä pärjään. Lasten harrastuksista täytyy tosin tinkiä. Vähän vähemmälläkin selviää, kunhan ei tarvitse enää kestää tätä jatkuvaa epävarmuutta, vihaa ja painetta.
Ap
Hyvä, että rahaa löytyy, terapioissa vuosien juoksemiset ei ole halpaa lystiä, toivottavasti lapsesi toipuvat ja mahdollisesti antavat sulle anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoitoon ja itse hoitoon myös.
Tai sit lähe menee. Monestihan se tuttu turvallinen vaimo joka aina antaa kaiken anteeksi on just se joka mahdollistaa juomisen. Osoita sille että mitta on nyt täynnä. Niin minäkin tein nuorena avopuolisolleni.....tosin....ei hän sitä ryyppäämistä lopettanut, yltyi vaan kun lähdin.
No joko uhraat itsesi jotta puolisosi "elämä ei lähde luisuun" mitä ilmeisesti 20 vuoden alkoholismi ei vielä ole, luojan kiitos hänellä on sinut (ei jmlta....)
tai sitten häippäät ja elät omaa elämääsi.
Toki sulle on tärkeintä se marttyyrin kruunu ja se, että muut voivottelee sun kohtaloa ni tottakai sä jäät "pelastamaan"