Missä harrastuksessa on eniten ns "sisäänpäin kääntyneet" piirit?
Otsikko kysyy.
Itse olen huomannut että hevosharrastus on yksi tällainen. Niin ravi- kuin ratsupuolella.
Jos et ole sisäpiirissä eli tunne jotain "tärkeitä" henkilöitä ja ole heidän suosiossa, olet täysi nolla jonka tekemisille ei anneta mitään arvoa ja jotkut melkein suuttuvat jopa siitä että harrastat samaa kuin he.
Piiri pieni pyörii todella. Tottakai aina tapasi myös niitä mukavia ihania ihmisiä, mutta väittäisin että isoin osa oli näitä tärkeilijöitä jotka katsoivat muita alaspäin, vaikka eivät itsekään olleet mitään tavisharrastajaa parempia. Ja näitä ylimielisiä tuomitsevia ihmisiä riitti niin teineissä kuin 60 vuotiaissa.
Harrastin noin 6 vuotta ja lopetin. Ensin ratsupuolella ja sitten ravipuolella. Hienoja eläimiä, mutta ne ihmiset ympärillä pilasi koko harrastuksen. Eivät selkeästi halunneet muita harrastajia heidän "reviirille".
Kommentit (84)
Whippet harrastajat. Voi jestas jos joku ottaa pennun väärältä kasvattajalta! Myönnetään että pentu on kiva ja terve ja kasvatettukin hyvin mutku se ei käy näyttelyissä.
Tanssiharrastajat.
Näille tanssi on vakava juttu. Eivät osaa rentoutua kun askeleet niin tärkeät. Eivätkä hae tanssimaan niitä jotka eivät ole yhtä hyviä.
Koiraharrastajat täysin samanlaisia kuin hevosharrastajat.
Hevosihmiset on oikeasti julmia. Todella tuomitsevia, kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Swingtanssi Turussa. Sen sisäänlämpiävämpää porukkaa et kyllä löydä mistään!
Jäsenmaksu kyllä kelpaa, vaan turha luulla päästä "sisäpiiriin"...
Kävitkö Flying Stepsillä vai Turku Swing Societylla? Lindy hop vai West Coast Swing?
Mistä se hevosharrastajien tietynlainen pahuus johtuu? Todella ikävä ollut lukea tätä ketjua ja kuulla niin monen sanoneen että hevosharrastuksessa on tuollaista. Aina kiinnostaa mistä mikäkin johtuu, niin siksi tämäkin.
Jos on joku miesvaltainen harrastus, missä on yksi nainen ennestään, ei mitään väliä millainen olet. Toista naista ei siihen porukkaan hyväksytä, koska kaikki muut naiset on alempiarvoisia. Sama kyllä vastaavilla työpaikoillakin.
Mikä tahansa työpaikka.
Onneksi oon AS ja viihdyn yksin.
Ennen vanhaan ratsastus oli mukava harrastus. Talleilla ei ollut hienostelijoita. Kävin pääkaupunkiseudun ulkopuolella kun tunnit olivat halvempia. Myös leireillä oli mahtavaa, toki nuoret tekivät paljon karsinoiden siivousta ja muita tallitöitä. En tavannut hienostelijoita talikko kädessä.
Metsästysharrastus, etenkin hirviporukoissa. Ilma-aseharrastajien joukossa on myös ollut todella tylyä porukkaa.
Purjehtiminen. Et pääse joidenkin purjehdusseurojen jäseneksi, jos äidinkielesi ei ole oikea (eli ruotsin kieli).
En ole samaa mieltä purjehdusseuroissa tapahtuvasta syrjimisestä. Aloitin purjehduksen vasta aikuisiällä, mieheni on harrastanut ihan pienestä asti. Ollaan suomenkielisiä ja jäseniä yhdessä menestyneimmässä seurassa, jossa valtaosa suomenruotsalaisia. Aina on kohdeltu mukavasti ja löytynyt paljon uusia kavereita.
Itse en ole samaa mieltä hevos- tai koirapiireistä. No hevosjutuissa toki varmasti erottuvat ne ns. rikkaan perheen lapset, jotka ovat saaneet kaiken ilmaiseksi, mutta tuntiratsastajilla on minusta aina ollut kiva meininki. Koirapiireissä kasvattajat ovat usein riitaisia keskenään, mutta perus harrastusryhmistä on olleet mukavia.
Crossfitiä olen pariin otteeseen kokeillut, mutta minusta se on ollut aika tiukasti sisäpiirin meininkiä.
Hirvenmetsästys. tai voiko sitä oikein sanoa edes metsästykseksi, ampumista enemmänkin. Todella sisäänpäin kääntynyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hirvenmetsästys. tai voiko sitä oikein sanoa edes metsästykseksi, ampumista enemmänkin. Todella sisäänpäin kääntynyttä.
Ei ainakaan meillä ollut.
Lapsen lapsi otettiin hyvin vastaan hirviporukkaan.
Jo hänen isoisänsä on ollut samassa hirviporukassa.
Ja niissähän metsästetään hirviporukoiden itse omistamilla mailla ja metsissä. Luvan kanssa.
Myös meillä on metsää maaseudulla, jossa lapsenlapsi metsästää hirviporukassa.
Ei niihin mielellään oteta outoja, ylimielisiä kaupunkilaisia suunsoittajia. Joilla ei ole mitään muuta kosketusta seutuun, eikä luontoon yleensäkään.
Pitäs vaan posauttelemaan pyssyllä syksyisin.
Lapsi kävi muutaman vuoden partiossa. Mulla itsellä ei ole partiotaustaa, mutta kyllä sielläkin huomasi nopeasti että ne vanhemmat jotka oli itse partiolaisia pitivät itseään vähän parempina, näiden lapset myös. Ihan kuin esim. retkeilystä ei voisi ymmärtää mitään, jos ei ole lapsena ollut partiossa. Tuo oli aika yllättävää, en osannut odottaa yhtään. Myös toiminnan uskonnollisuus yllätti. Tämä siis oma kokemus, toivottavasti kaikkialla ei ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä se hevosharrastajien tietynlainen pahuus johtuu? Todella ikävä ollut lukea tätä ketjua ja kuulla niin monen sanoneen että hevosharrastuksessa on tuollaista. Aina kiinnostaa mistä mikäkin johtuu, niin siksi tämäkin.
Vaikea sanoa. Toki myös seura tekee usein kaltaisekseen. Jos liikut ylimielisessä porukassa vuosikaudet sinustakin todennäköisesti tulee jossain vaiheessa jollain tavalla ylimielinen.
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä purjehdusseuroissa tapahtuvasta syrjimisestä. Aloitin purjehduksen vasta aikuisiällä, mieheni on harrastanut ihan pienestä asti. Ollaan suomenkielisiä ja jäseniä yhdessä menestyneimmässä seurassa, jossa valtaosa suomenruotsalaisia. Aina on kohdeltu mukavasti ja löytynyt paljon uusia kavereita.
Teitä ei syrjitty, koska miehesi ollut lapsesta asti mukana eli hänenkin vanhemmat olleet ilmeisesti purjehtijoita. Jos olisitte molemmat aloittaneet aikuisiällä niin vastaanotto olisi varmasti ollut toisenlainen.
Koiraharrastukset, siinä on seurakunta, paljon keski-ikäisiä naisia jolla ei ole avioliitossa eikä muissa ihmisuhteissa mitään ja siksi pörrätään samalaisten kanssa
Purjehduskerhot :D Tottakai esittämiseen kuuluu myös kalleimmat purjehduskengät ja pikeepaita, ostettuna veneliikkeestä ylihintaan niin on hieno logo myös vaatteissa mukana.