Missä harrastuksessa on eniten ns "sisäänpäin kääntyneet" piirit?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kävi muutaman vuoden partiossa. Mulla itsellä ei ole partiotaustaa, mutta kyllä sielläkin huomasi nopeasti että ne vanhemmat jotka oli itse partiolaisia pitivät itseään vähän parempina, näiden lapset myös. Ihan kuin esim. retkeilystä ei voisi ymmärtää mitään, jos ei ole lapsena ollut partiossa. Tuo oli aika yllättävää, en osannut odottaa yhtään. Myös toiminnan uskonnollisuus yllätti. Tämä siis oma kokemus, toivottavasti kaikkialla ei ole näin.

Sama kokemus. Itse lähdin aikuisena mukaan samalla kuin lapsikin. Ne todelliset konkarit, jotka olivat harrastaneet täällä partiota jo 40 vuotta, muistavat aina esittää asiansa niin, että kyllä HE tietävät ja näin on aina toimittu. Osa porukasta on toki tosi mukavia. Hirveän vaikea päästä sisään siihen lyhenteiden slangiin. Ja jo se, menetkö kylmällä makuupussiin alusvaatteilla vai lämpimästi pukeutuneena, herättää hirveästi tunteita eri kuppikuntien kesken 😄 Tuntuu, että aloittelijana teet aina väärin. Hauskaakin on kyllä ollut, ei sillä.

Vierailija kirjoitti:

Lavatanssin harrastajat. Jos menee lavalle niin kukaan ei hae uutta ihmistä tanssimaan. Ilman naistenhakua saa olla seinäruusuna.

Minä olen lopettanut tuntemattomien hakemisen melkein kokonaan.

Sellaista kahden tanssin mielenosoitusta ei oikein jaksa katsella pidemmän päälle.

Tämän lisäksi erehdyin lukemaan sellaisen tuhat viestiä siitä, mitä naiset tanssiin hausta sanovat.

Joo, minä en enää tanssita kuin tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kävi muutaman vuoden partiossa. Mulla itsellä ei ole partiotaustaa, mutta kyllä sielläkin huomasi nopeasti että ne vanhemmat jotka oli itse partiolaisia pitivät itseään vähän parempina, näiden lapset myös. Ihan kuin esim. retkeilystä ei voisi ymmärtää mitään, jos ei ole lapsena ollut partiossa. Tuo oli aika yllättävää, en osannut odottaa yhtään. Myös toiminnan uskonnollisuus yllätti. Tämä siis oma kokemus, toivottavasti kaikkialla ei ole näin.

Ei ole mikään tyypillinen piirre dissata ei-partiolaisia vanhempia, itse en ainakaan edes enimmäkseen tiennyt kenen vanhemmat ovat partiossa olleet tai ei se mistään käynyt ilmi. Himopartiolaisia on myös sen verran vähän, että heidän lapsensa ovat häviävän pieni vähemmistö partiossa. Minun omat vanhempani olivat täysin pihalla mitä retkille kannattaa ottaa, ja olihan minulla välillä vähän kummat varusteet, tyyliin jotain sodanjälkeisiä perintökamoja. Toisaalta ehkä voi olla, että jotain hymähtelyä ilmenee, jos lapsi on vaikka jossain juhlatamineissa metsässä. Mutta on partiojohtajien velvollisuus tehdä sellaiset varustelistat ja ohjeet, että KAIKKIEN vanhemmat osaavat niiden pohjalta laittaa oikeanlaiset varusteet.

Sen muistan, että partiojohtajia otti päähän jos joku vanhempi, ex-partiolainen tai ei, ryhtyi säätämään ja neuvomaan omien lasten leireillä. Nimenomaan yksi partiolaisvanhempi näin teki. Tosin saattoi olla aihettakin. Taas mukavista osallustuvista vanhemmista, olivat partiolaisia tai ei, kaikki hyötyivät ja kaikki pitivät. Sellaisista, jotka kuskasivat, pitivät joulujuhlissa buffettia, esittivät joulupukkia ja muoria, lainasivat työkaluja, rakensivat leirille laiturin, jne. Komentelematta tai tekemättä numeroa.

Partiossa on tosi monenlaista porukkaa. Siellä arvo ansaitaan aika paljon ahkeruudella. Se on kyllä totta, että partiolaiset pitävät itseään tosi paljon pätevämpinä kuin ei-partiolaisia. Sille on tietyissä asioissa katetta, mutta ei niin laajasti kuin partiossa ajatellaan. Leuhkuutta on.

Partio on hyvin uskonnollista Suomessa, mikä johtuu osittain siitä, että monen partiolippukunnan taustayhteisö on seurakunta tai muu uskonnollinen yhteisö. Lippukunta on silloin alunperin perustettu seurakunnan lippukunnaksi ja perustajatkin ovat saattaneet olla seurakunnan nuorisotyöntekijöitä, pappeja tms. Muslimeille onkin omia lippukuntia, koska luterilaisen seurakunnan lippukunnassa kristinusko on hyvin paljon läsnä. Toisaalta luterilaiseen lippukuntaan usein kuuluu helposti kirkosta eronneita, ortodokseja ja muiden kirkkojen tai lahkojenkin jäseniä. Täytyy myös muistaa, että vielä 80-luvulla peruskouluissa ja kunnan päiväkodeissa oli todella uskonnollista (vähän opettajasta riippuen), joten ei partio silloin vielä poikennut siitä mitenkään. Se oli normi.

Kaikenlaiset yhdistykset, jossa kaverit vaan juttelevat ja kahvittelevat keskenään. Vähemmän tuttu saa kyllä istuskella yksinään. Miten on niin vaikeaa mennä istumaan jonkun oudomman viereen ihan vaan juttelemaan? Olin eräässä yhdistyksessä työntekijänä ja jos joku oudompi tuli pihaan niin kaikki melkein heittäytyivät ikkunaan kattomaan kuka helvetti sieltä oikein tulee. Poika-parka meinas heti lähtä poies.