40+, ottaisitteko uuden miehen, jos ero tulisi?

Minä en halunnut uutta miestä enää 30+ jälkeenkään. Ja siitä on jo parikymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman päälle 50, erosin 43-vuotiaana. En halua uutta miestä, pärjään paremmin yksin. En koe olevani yksinäinen, nuorin lapsista asuu vielä kotona ja harrastan nyt kaikkea sitä, mitä en ehtinyt kun lapset olivat pieniä. Miehet ovat olleet mustasukkaisia töistäni, lapsistani ja harrastuksistani, työni vuoksi joudun myös matkustelemaan välillä. En ole saanut kokea tasavertaista, luottamuksellista, intohimoista ja päihteetöntä (miehen puolelta) parisuhdetta, enkä jaksa uskoa sellaisen löytymiseen enää tässä iässä. 

Ei pitänyt ottaa, en uskonut haluavani. Korkeintaan huvikseen tapailla.

Sitten päädyin tuollaiseen kuvailtuun suhteeseen enkä tiedä miksi en tähän jäisi. Paitsi jos todella yllättäen osoittautuisi joksikin muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä parisuhteesta enää on yli 40+ lapset tehty. Turhaa vääntöä rahasta, seksistä, menoista jne. Miksi pitää altistaa itsensä kaikelle tuolle paskalle. Miehethän ei sitä akkaa halua kuin seksiin ja palvelijaksi.

Hmm. Me ei väännetä oikeastaan mistään. Aika samaa mieltä ollaan kaikesta. Ja jos ei olla, niin annetaan toiselle vapaus olla sellainen kuin on.

En, rakastajan voisin ottaa mutten mitään parisuhdetta.

Minä ajattelin noin, kun erosin 42 v. Sitten aloin kaivata läheisyyttä ja kumppanuutta. Ja kun oikea mies käveli vastaan, niin pakko oli mentävä.

En.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen ympärilleni katsellut, niin en usko että kauheen helpolla löytyis, mutta jos nyt niin kivasti sattuisi käymään niin sitten. Mutta en isäpuoleksi lapsilleni.

En minäkään isäpuoleksi lapsilleni ottaisi. Olen itse sen lapsena kokenut mitä on uusioperhe jossa mulla oli isäpuoli ja myös isäni luona äitipuoli. Ei se vaan toimi. En haluaisi lasteni kokevan samaa. En tiedä ketään jolla se olisi toiminut hyvin, jos lapsilta kysytään. Eli eron jälkeen yksin, ehdottomasti.

En saman katon alle. Tapailusuhteen voisin ottaa. Matkustelua yms aikuisten juttuja. Omat lapset alkaa olla isoja enkä jaksais miestä jolla olis nuorempia lapsia. Yli viiskymppisillä miehillä saattaa monilla olla 10- v lapsia joten ei kiitos.

40 vuotta takana saman miehen lakanoissa. Mielellään asuisin yksin ainakin muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset roikkuvat varattujen miesten fb-sivuilla ?

Ainoat kommenttinsa esim sähkönhinnan nousuun tai Sanna juttuihin ovat 🥰😘💋

Vieläkö joku on mustasukkainen facebookista? Sä oot tippunut kärryiltä. On kuule vaikka mitä sovelluksia missä voi lähetellä pusuhymiöitä. 😅

Ei varmaan ollut kysymys sovelluksesta vaan syystä, miksi naiset tekevät noin.

Omituinen kysymys. Riippuu tietysti siitä, rakastuisinko vielä eron jälkeen ja olisiko se molemminpuolista. Ei se todennäköiseltä tunnu, mutta mistä sitä ikinä tietää.

En kyllä usko että tarvitsisin uutta parisuhdetta. Suhteeni eivät ole olleet kovin hääppöisiä, mutta kaksi aikuista lasta on kumminkin.

Aika hölmöä. Jokainen tietää ettei tuo ole totta. Kun sopiva mies tulee kuvioon, alkaa mammojen sydän läpättämään.

"Naiselle hän sanoi:

– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,

ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.

Kuitenkin tunnet halua mieheesi,

ja hän pitää sinua vallassaan."

mies54v 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä hiljattain. Olen parisuhteessa, on lapset ja kaikki ok, mutta sattumalta tapasin ikäiseni eronneen kiinnostavan miehen. Siis sellaisen, josta voisin kiinnostua, jos olisin itsekin eronnut, ja se sai ajatuksen lentämään.

Ajatus uudesta suhteesta ja siitä kutkuttavasta alkuhuumasta kiehtoo, mutta kun asiaa ajattelee järjellä, niin onhan se ihan valtava prosessi tutustua uuteen ihmiseen ja luoda se uusi parisuhde. Kun miettii miten läpikotaisin toisen tuntee koko aikuiselämän kestäneessä suhteessa. Miten sen ihmisen kanssa on kasvanut, saanut lapset ja kokenut kaiken mahdollisen, muokkautunut itse ihmisenä, luonut sen toisen kanssa tavat ja rutiinit ja sitten tämä kaikki alkaisi alusta ihan uuden ihmisen kanssa ihan uudella tavalla. Kaikki asiat olisi taas yhtäkkiä ekoja kertoja, kaikki pitäisi opetella uudestaan ja sovitella yhteen.

Että en tiedä. Kyllä sitä varmaan hetken miettisi, että lähteekö siihen kaikkeen taas uudestaan, vai elääkö ilman kaiken maailman kiemuroita ihan itsekseen.

Minä ajattelin noin ensimmäisessä avioliitossani. Etten jaksaisi tutustua uuteen ihmiseen ja hioa särmiä taas.

Sitten tuli ero 20 vuoden jälkeen, olin muutaman vuoden yksin, ja nyt liki 10 vuotta uudessa avioliitossa. Tässä suhteessa ei oleollut mitään sellaisia särmien hiomisia, että ajattelisin enää noin.

En minä puhunut särmien hiomisesta.

Ikää 44v. Rakastan seksiä niin paljon, etten haluaisi olla ilman parisuhdetta.