40+, ottaisitteko uuden miehen, jos ero tulisi?

Jos ihastuisin niin kyllä etenisin asiassa. Minnekään sokkotreffeille tinder tyypin kanssa en voisi lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihastuisin niin kyllä etenisin asiassa. Minnekään sokkotreffeille tinder tyypin kanssa en voisi lähteä.

Sama juttu, etsimällä en etsisi, mutta jos eteen tulisi, niin mielenkiinnolla katsoisin ja tutustuisin. Yhteen en muuttaisi ennen kuin olisin asiasta täysin varma ja siihen voisi mennä muutama vuosi.

Äitipuoleksi en alkaisi myöskään.

Pelkän suhteen.Jossa molemat tietää mitä haluaa. Tiedätte tekin mitä tarkoitan. Jos se yhden teini tällä lukee? En nyt kirjoita mitä tarkoitan. Tuntuu kuin heidän teini sitä tätä. Jääkappi tyhjeni yöllä on samaa, perhettä ,sukua kirjoittamassa. Kun keskenään eivät kommunikoi asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkän suhteen.Jossa molemat tietää mitä haluaa. Tiedätte tekin mitä tarkoitan. Jos se yhden teini tällä lukee? En nyt kirjoita mitä tarkoitan. Tuntuu kuin heidän teini sitä tätä. Jääkappi tyhjeni yöllä on samaa, perhettä ,sukua kirjoittamassa. Kun keskenään eivät kommunikoi asioistaan.

Lääkkeet.

Mietin tätä hiljattain. Olen parisuhteessa, on lapset ja kaikki ok, mutta sattumalta tapasin ikäiseni eronneen kiinnostavan miehen. Siis sellaisen, josta voisin kiinnostua, jos olisin itsekin eronnut, ja se sai ajatuksen lentämään.

Ajatus uudesta suhteesta ja siitä kutkuttavasta alkuhuumasta kiehtoo, mutta kun asiaa ajattelee järjellä, niin onhan se ihan valtava prosessi tutustua uuteen ihmiseen ja luoda se uusi parisuhde. Kun miettii miten läpikotaisin toisen tuntee koko aikuiselämän kestäneessä suhteessa. Miten sen ihmisen kanssa on kasvanut, saanut lapset ja kokenut kaiken mahdollisen, muokkautunut itse ihmisenä, luonut sen toisen kanssa tavat ja rutiinit ja sitten tämä kaikki alkaisi alusta ihan uuden ihmisen kanssa ihan uudella tavalla. Kaikki asiat olisi taas yhtäkkiä ekoja kertoja, kaikki pitäisi opetella uudestaan ja sovitella yhteen.

Että en tiedä. Kyllä sitä varmaan hetken miettisi, että lähteekö siihen kaikkeen taas uudestaan, vai elääkö ilman kaiken maailman kiemuroita ihan itsekseen.

Jos löytyisi sopiva

Ehei. Ei enää ikinä seksinvonkausta.

Olen 47v, naimisissa ja vastaukseni on: En tiedä!

Lapset alkavat olla aikuisia, enää yksi alaikäinen kotona. Uskon että haluaisin asua yksin, jos ero tulisi, aika pitkään. Mutta jos osuisi hyvä tyyppi kohdalle, miksei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko -en ainakaan asuisi enää kenenkään kanssa saman katon alla-passaamiskiintiö on täynnä. Eikä helmiä ole jäljellä..

Et sinä mitään helmeä tarvitsekaan, jos kerran olet tähänkin mennessä tyytynyt johonkin mammanpelleen, jota pitää passata...

Älä syytä häntä jos ei onnistunut löytämäään sitä 1 miestä sadasta jota ei tarvitse passata. Sekin on luultavasti homo ja asuu ulkomailla.

olisit sitten mennyt ulkomaille ja vienyt sen miehen johonkin eheytykseen. kyllä parisuhteen eteen pitää vähän vaivaa nähdä

Mitä nyt olen ympärilleni katsellut, niin en usko että kauheen helpolla löytyis, mutta jos nyt niin kivasti sattuisi käymään niin sitten. Mutta en isäpuoleksi lapsilleni.

En, en, en.

Tietenkin ottaisin.

Sellaisen miehen, joka haluaa samaa kuin minäkin.

Eli siis seurustelusuhde.

Ollaan vkonloppuisin ja lomilla toistemme luona.

Matkailllaan yhdessä, käydään konserteissa ja teattereissa ja sukujuhlissa ja muualla yhdessä.

Mutta ei asuta yhdessä.

Kummallakin on oma koti edelleen.

Se on sitten toinen juttu, kun vanhenemme, ja ollaan seitseämänkymppisiä.

Silloin vois olla turvallista asua yhdessä. Mutta ei se pakollista silloinkaan.

Tiedän seitsemänkymppisiä leskiä, jotka kulkee yhdessä, mutta molemmilla on oma koti jossa asuvat.

Olen vasta 38v, mutta ehkä nyt kuitenkin siinä elämäntilanteessa mitä tässä haetaan. Olen eronnut ja mulla on lapset jo tehtynä ja enempää en tahdo. Olen ollut sinkkuna jo 2,5v, en ole tinderissä tai missään muussakaan sovelluksessa.

Arjessa en juurikaan kohtaa uusia ihmisiä (siis töissä tms., eikä siellä monet edes tiedä mun olevan sinkku). Illanvietot on useimmiten naisteniltoja, kun suurimmalla osalla lapsia, niin miehet hoitaa niitä, eikä kaverimiehiäkään sitten kutsuta, kun ei muiden omiakaan miehiä, niin ei voi kaverin kaveriinkaan tutustua.

Mulla on omistusasunto, lapset ja auto, ystäviä seurana jne., ei tässä arjessa ainakaan miestä kaipaa. Toki kaikki haluaa olla rakastettuja ja olisihan kuuma miesseura mielekästä. En kuitenkaan näkisi kauheasti vaivaa sellaisen löytämiseksi (esim. Tinder on tosi työläs). Voisin ottaa parisuhteen, mutta yhteenmuuttoa en ainakaan lähtökohtaisesti suunnittelisi.

Jos sellainen vastaan tulisi, niin kyllä. En mä 43-vuotiaana aikoisi vielä yksin elää.

Mulla on lapset aikuisia. Täytyisi olla hemmetin hyvä mies, jos hänet huolisin. 12v olen asunut yksin. Ja pyörittänyt huushollia, talouttani jne..

No kyllä aivan varmasti, jos vaan sopiva osuisi kohdalle. Arki on niin paljon helpompaa ja kivempaa kun on joku fiksu ja välittävä ihminen vierellä

Toki. En halua viettää loppuelämääni ilman kumppania.

Jos sopivaa ei vastaan tulisi, niin sitten olisi oltava yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei 40+ uutta helpolla löytä. Pitää olla naisten aatelia. Nuoremmat vie ne miehet, jotka haluaa sitoutua.

Kyllä löytyy jokaiselle kaveri.

Ei kannata uskoa somen lapsellisia juttuja, että kaikki miehet hakee muka jotain nuoria naisia. Se on pelkkää urbaanilegendaa.

Kummasti vain eronneet ja sinkut 40 - 60 normaalit naiset ja miehet löytävät seurustelukumppanin.

Ja vielä vanhemmat leski ihmisetkin seurustelevat ja tapailevat toisiaan.

Täällä tunnetaan vain juopot, väkivaltaiset, pettävät ja muutoin hankalat miehet.

Ja luullaan, että kaikki miehet ja naiset ovat samanlaisia.

Johtuneeko siitä, että onnelliset ihmiset harvoin käyvät tai kirjoittelevat tälläisille areenoille.

Kyllä. Suomalaiset miehet ovat parhaita. En ymmärrä miksi nainen ei saisi haluta olla parisuhteessa. -.-

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ajattelinkin erotessani muutama vuosi sitten hyvin vahvasti, että en mitään vakituista suhdetta etsi saati halua, niin toisin on päässyt käymään :D Kun tapaa kaikinpuolin hyvän miehen ja yhteiselo on enemmän kuin mukavaa niin miksi vastustelisin oman periaatteen vuoksi.

Samoin. Erosin kuusi vuotta sitten, ensin oli pari vuotta fwb-suhde mikä oli aivan täydellistä sen aikaa kun sitä kesti, mutta sitten aloin kaipaamaan syvällisempää kumppanuutta. Ja kaksi vuotta sitten täydellinen mies tuli elämääni. En tiennyt, että myös minulla voisi olla näin hyvä parisuhde. Mutta se vaati kyllä tämän kaiken elämänkokemuksen ja itsetuntemuksen mikä minulle vuosien saatossa oli kehittynyt.

N48