Lue keskustelun säännöt.
Onko makusi muuttunut iän myötä?
28.09.2024 |
Kun olin teini kasarilla, kultturelli äitini oli varma, että Duran Duran vaihtuu "Tsaikovskiin". No ei muuttunut monivuotisista ja kalliista pianotunneista huolimatta. Samoin äiti juoksutti taidenäyttelyissä, mikä lähinnä harmitti.
Vaan kun nain kuvataiteilijan, hän osasi avata minulle aivan uuden maailman hyvällä opastuksella. Miten se kaikki, mikä ennen näytti töhryltä, alkoikin näyttääkin kiehtovalta. Samoin kävi arkkitehtuurin suhteen, kun minulla oli aikoinaan hyvä rakennushistorian opettaja.
Ruuankin suhteen on käynyt samoin, mutta se kuulemma johtuu jo pelkästä iästä, kun makuhermot turtuvat ja alkaa pitämään voimakkaimmista mauista.
Oletteko huomannet samanlaisia muutoksia itsessänne?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain. En pidä edelleen samoista (en pidä hevistä tai kiljuvasta oopperasta, laulu pitää olla nättiä) ja joissakin asioissa maailma avautunut.
Pidin 80-luvulla 60-luvun musiikista ja näytin noiden vuosikymmenien tyylien sekoitukselta. Mikään ei ole muuttunut. Levysoitinkin pyörittelee yhä samoja levyjä kuin ammoin opiskelija-asuntolassa. Ei sama levysoitin kuitenkaan, koska se on vaihdettu vanhempaan ja parempaan. :)
"Kun olin teini kasarilla, kultturelli äitini oli varma, että Duran Duran vaihtuu "Tsaikovskiin". No ei muuttunut monivuotisista ja kalliista pianotunneista huolimatta. Samoin äiti juoksutti taidenäyttelyissä, mikä lähinnä harmitti."
Minä taas olen aina rakastanut klasaria ja oopperaa, ennen Duran Durania ja sen jälkeenkin. Duranit tuli ja meni (tykkään kyllä vieläkin kasaripopista), mutta klassinen on ja pysyy, aina. Opiskelin pianoa yli 10 vuotta, ja nykyään harrastan klassista laulua. N53
^p.s. sama vielä: jazzkin on pysynyt, ehkä sen takia että isäni kuunteli sitä innokkaasti, ja jotenkin Ella Fitzgeraldit sun muut jazzin klassikot imeytyivät sieluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osittain. En pidä edelleen samoista (en pidä hevistä tai kiljuvasta oopperasta, laulu pitää olla nättiä) ja joissakin asioissa maailma avautunut.
Hyvä oopperalaulu ei ole ollenkaan kiljuvaa, vaan todella kaunista. T. oopperafani
On se muuttunut. Musiikkimaku on keventynyt, ei nyt mihinkään iskelmään saakka, mutta kumminkin ja ruuan kylkeen kaipaa salaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin teini kasarilla, kultturelli äitini oli varma, että Duran Duran vaihtuu "Tsaikovskiin". No ei muuttunut monivuotisista ja kalliista pianotunneista huolimatta. Samoin äiti juoksutti taidenäyttelyissä, mikä lähinnä harmitti."
Minä taas olen aina rakastanut klasaria ja oopperaa, ennen Duran Durania ja sen jälkeenkin. Duranit tuli ja meni (tykkään kyllä vieläkin kasaripopista), mutta klassinen on ja pysyy, aina. Opiskelin pianoa yli 10 vuotta, ja nykyään harrastan klassista laulua. N53
Pieteettinä yksityskohtana: Se Duran Duran esiintyy edelleen. Vasta käytiin Lontoossa katsomassa. Noin muuten minäkin olen innostunut laulamisesta vanhemmalla iällä ja käyn nykyisin laulutunnilla toiveena päästä kuoroon.
No, on todellakin muuttunut. Ruoan suhteen einekset ei maistu enää yhtään, ja pidän perusraaka-aineista tehdyistä ruoista. Olen tullut laatutietoisemmaksi muutenkin. Ällömakeat karkit, vanukkaat ja monet mätöt ei hotsita enää ollenkaan. Perusranskikset ja hampparit ei maistu yhtään, ja peruspitsa on etova suolalätty. Vaatteiden suhteen suosin nykyään laatua, luonnonkuituja ja hyvää ompelutyötä sekä oikeaa mitoitusta. Musan suhteen tykkään monestakin genrestä ja olen aina tykännyt, mutta massapoppi harvoin enää uppoaa (tosin se onkin nykyään pääosin hirveää). Klassisesta tykkään ja oopperastakin, mutta niin oon aina tykännyt. Nyt toki maku on monilta osin varmentunut.
Varmaan oon ihan tyypillinen tapaus siinä, että maku kehittyy ja muuttuu. Erikoisempana pidän sitä, jos ei mitään muutoksia tapahdu.
Kyllä ja monen asian suhteen. Kasarilla olin alle 10v, niin todellakin moni asia on toisin