Tarve syödä välipaloja jatkuvasti, "heikotus" kun ei saa ruokaa x tuntiin - nämä on kaikki merkkejä väärin koostetusta ruokavaliosta

Naisvaltaisella työpaikalla tämän huomaa hyvin: syötävä on joka välissä. Aamulla töihin tullessa, siitä parin tunnin päästä lounaalle, yhden-kahden maissa jo kaivataan välipalaa ja loppuiltapäivä kärsitään nälästä. Jos asiakkaan kanssa venähtää eikä pääse lounaalle klo 11, tämä on katastrofi ja hyvä ettei taju lähde. Iltapäiväkahvilla ährätään rahkapurkkien ja riisikakkujen kanssa, koko ajan käsissä joko hedelmä tai pähkinäpussukka mistä napsitaan jotain.

Tätä pidetään normaalina ja ravintoterapeutitkin kannustaa syömään vähintään 3 tunnin välein. Minua tuo ahdistaisi, sitä ruokaa pitäisi aina olla kantamassa mukana tai ostamassa, ja spontaani ostosreissu tai pidempi kävelylenkki olisi mahdottomuus, kun pitää SYÖDÄ. Tätä näkee sekä hoikilla että lihavilla ihmisillä.

Tietävätkö nämä ihmiset, että kehon voi opettaa niin että se kestää useamman tunnin ilman ravintoa, ja vielä niin että olo on ihan hyvä? Pätkäpaasto on tähän oivallinen keino. Ihan se ja sama jos lounas venähtää, sen kestää kyllä, ja joskus jopa kiva pitää pidemmän paaston. Ei vapinaa, ei heikotusta, ei aivosumua. Ruokaa kyllä saa aikanaan, ja elimistölle tekee hyvää ettei sen tarvitse sulattaa ruokaa koko ajan. Kun tähän tottuu, myös treenaaminen onnistuu vaikka 20 h paaston jälkeen. Suosittelen hakemaan tietoa aiheesta ja kokeilemaan.