Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tarve syödä välipaloja jatkuvasti, "heikotus" kun ei saa ruokaa x tuntiin - nämä on kaikki merkkejä väärin koostetusta ruokavaliosta
30.09.2022 |
Naisvaltaisella työpaikalla tämän huomaa hyvin: syötävä on joka välissä. Aamulla töihin tullessa, siitä parin tunnin päästä lounaalle, yhden-kahden maissa jo kaivataan välipalaa ja loppuiltapäivä kärsitään nälästä. Jos asiakkaan kanssa venähtää eikä pääse lounaalle klo 11, tämä on katastrofi ja hyvä ettei taju lähde. Iltapäiväkahvilla ährätään rahkapurkkien ja riisikakkujen kanssa, koko ajan käsissä joko hedelmä tai pähkinäpussukka mistä napsitaan jotain.
Tätä pidetään normaalina ja ravintoterapeutitkin kannustaa syömään vähintään 3 tunnin välein. Minua tuo ahdistaisi, sitä ruokaa pitäisi aina olla kantamassa mukana tai ostamassa, ja spontaani ostosreissu tai pidempi kävelylenkki olisi mahdottomuus, kun pitää SYÖDÄ. Tätä näkee sekä hoikilla että lihavilla ihmisillä.
Tietävätkö nämä ihmiset, että kehon voi opettaa niin että se kestää useamman tunnin ilman ravintoa, ja vielä niin että olo on ihan hyvä? Pätkäpaasto on tähän oivallinen keino. Ihan se ja sama jos lounas venähtää, sen kestää kyllä, ja joskus jopa kiva pitää pidemmän paaston. Ei vapinaa, ei heikotusta, ei aivosumua. Ruokaa kyllä saa aikanaan, ja elimistölle tekee hyvää ettei sen tarvitse sulattaa ruokaa koko ajan. Kun tähän tottuu, myös treenaaminen onnistuu vaikka 20 h paaston jälkeen. Suosittelen hakemaan tietoa aiheesta ja kokeilemaan.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on fyysistä niin on oikeasti pakko syödä pieniä aterioita monta kertaa päivässä, muuten ei yksinkertaisesti jaksa eli tulee se heikotus.
Jos työ on siistiä sisätyötä, jossa istutaan suurin osa päivästä, silloin voi ruokaväliä venyttää ihan hyvin ja pitää paastoja ilman että tulee heikotusta.
Höpöhöpö
Kun on pari kertaa ollut ER:ssa ja sitten tuntikausia kestaneessa verikokeessa missa saatiin selville etta verensokeri romahtaa nelja tuntia syomisesta niin kylla silloin alkaa uskoa ihan koulutettuja laakareita ja heidan neuvojaan, sanottiin palstalla mita tahansa.
Se verensokerin romahtaminen riippuu täysin ruuan sisällöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin on tukevassa kunnossa, varsinkin miehet, jotka lappaa kolme-viisi lautasellista perunaa ja lihakastiketta kerran päivässä. Jälkiruuaksi vielä sokerikiisselit tai kermarahkat.
En ymmärrä miksi joku viitsiikin vaivata päätään minun syömisilläni.
Minulla ei tosin ole tarvetta syödä välipaloja jatkuvasti. Töitä tehdessä yksi välipala aamiaisen ja lounaan välissä riittää. Samoin lounaan ja päivällisen välissä.
Nää välipalat menee ihan siinä taukojen ohessa. Tauot pidetään ja ovat laissa määrättyjä, vaikkei kukaan niiden aikana mitään söisi. Juoda kyllä pitää. Se on jopa pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on fyysistä niin on oikeasti pakko syödä pieniä aterioita monta kertaa päivässä, muuten ei yksinkertaisesti jaksa eli tulee se heikotus.
Jos työ on siistiä sisätyötä, jossa istutaan suurin osa päivästä, silloin voi ruokaväliä venyttää ihan hyvin ja pitää paastoja ilman että tulee heikotusta.
Itse teen siistiä sisätyötä päätteellä. Koko ajan joutuu keskittymään ja ajattelemaan ihan tosissaan. Ja nälkä on aivan jäätävä parikin kertaa työpäivän aikana. Huolinatta siktä, että syön siellä kunnon aamupalan ja lounaan, sitten vielä välipalan päiväkahveilla. En ole koskaan ennen missään työssä kokenut tällaista nälkää vaikka fyysistäkin työtä olen tehnyt. Eli kyllä ahkera aivotyöskentely vaatii myös ravintoa ja energiaa, jotta jaksaa. Illat ja viikonloput sen sijaan menee ihan keposesti vaikka ei muistaiskaan syödä oikein mitään.
Kummasti kuitenkin kahvipullat maistuu teillekin, jotka syötte vaan kerran päivässä ilman mitään paloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankuti jankuti. Miten se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset on vaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten ole kuullut hypoglycemiasta vaikka naytat olevan laaketieteen tohtori?
No tuskinpa kaikki ap:n työkaverit ovat diabeetikkoja.
Voi, voi. Ota selvaa mita on hyper- ja mita hypoglycemia ennenkuin alat taalla patemaan.
Voi voi, olen ottanut. Heikko olo jos ei ole syönyt kahteen tuntiin harvemmin johtuu oikeasti verensokerin oikeasta alenemisesta jos ei ole diabetesta.
Vierailija kirjoitti:
Puntarilla näkee totuuden sitte.
Juu. Näyttäis pysyvän painoindeksi 20 tietämissä syömällä 3-4h välein. Olo on hyvä. Miksi pitäisi kiusata itseään paastoamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin söin ennen harvakseltaan ja se ei tuottanut mitään ongelmia. Nykyään kun treenaan salilla kovasti, niin heikottaa todella paljon seuraavana päivänä, jos ei saa reilusti hiilareita muutaman tunnin välein. Perseellään istuvat hiirulaiset ehkä pärjäävät harvemmin syömällä. VVH (ja pahimmassa tapauksessa keto) on tapporuokavalio raskaasti liikkuville.
Paljon riippuu ravinnosta pystyykö pitkiin taukoihin. Suomalaiset on opetettu tähän "elämä on kevyttä viisi kertaa päivässä". Napostellaan niitä pikkuruokia kolmen tunnin välein. Itse en syö aamuisin koskaan. Lounas ja päivällinen on kunnolliset, illalla jotain pientä. Rasvaa en säästele. Ikinä en ole käyttänyt kevyttuotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on fyysistä niin on oikeasti pakko syödä pieniä aterioita monta kertaa päivässä, muuten ei yksinkertaisesti jaksa eli tulee se heikotus.
Jos työ on siistiä sisätyötä, jossa istutaan suurin osa päivästä, silloin voi ruokaväliä venyttää ihan hyvin ja pitää paastoja ilman että tulee heikotusta.
Tämäkään ei ole ruokailuvälistä kiinni vaan kokonaiskalorien saannista. Jos syöt päivässä esim. 2500kcal, loppusumma on sama sekä 2 x 1250kcal että 5 x 500kcal. Se merkittävä ero näillä kuitenkin on, että sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta toimii hyvin eri tavalla: Pitkillä ruokailuväleillä elimistö kuluttaa energiavarastoja, lyhyillä suoraa energianlähdettä (etupäässä hiilareita).
Eli mikäli jälkimmäistä noudattava, erityisesti hoikka ihminen yhtäkkiä paastoaa niin ei ihme jos parin tunnin päästä alkaa heikottaa. Kovatehoisella liikunnalla lihasten glykogeenit riittää vain 1-2 tunniksi, kun taas glukoneogeneesissä energia tulee maksan ja munuaisten vapauttamasta glukoosista. Joten ei ole väliä teetkö fyysisesti kevyttä vai raskasta työtä, vaan saatko energiaa tarpeeksi ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin söin ennen harvakseltaan ja se ei tuottanut mitään ongelmia. Nykyään kun treenaan salilla kovasti, niin heikottaa todella paljon seuraavana päivänä, jos ei saa reilusti hiilareita muutaman tunnin välein. Perseellään istuvat hiirulaiset ehkä pärjäävät harvemmin syömällä. VVH (ja pahimmassa tapauksessa keto) on tapporuokavalio raskaasti liikkuville.
Mikä on VVH?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en syö töissä suuria aterioita, koska ähkyssä ei jaksa tehdä mitään. Kun syö sopivankokoisia aterioita useammin niin ei nälkä yllätä ja ajatus toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on fyysistä niin on oikeasti pakko syödä pieniä aterioita monta kertaa päivässä, muuten ei yksinkertaisesti jaksa eli tulee se heikotus.
Jos työ on siistiä sisätyötä, jossa istutaan suurin osa päivästä, silloin voi ruokaväliä venyttää ihan hyvin ja pitää paastoja ilman että tulee heikotusta.
Tämäkään ei ole ruokailuvälistä kiinni vaan kokonaiskalorien saannista. Jos syöt päivässä esim. 2500kcal, loppusumma on sama sekä 2 x 1250kcal että 5 x 500kcal. Se merkittävä ero näillä kuitenkin on, että sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta toimii hyvin eri tavalla: Pitkillä ruokailuväleillä elimistö kuluttaa energiavarastoja, lyhyillä suoraa energianlähdettä (etupäässä hiilareita).
Eli mikäli jälkimmäistä noudattava, erityisesti hoikka ihminen yhtäkkiä paastoaa niin ei ihme jos parin tunnin päästä alkaa heikottaa. Kovatehoisella liikunnalla lihasten glykogeenit riittää vain 1-2 tunniksi, kun taas glukoneogeneesissä energia tulee maksan ja munuaisten vapauttamasta glukoosista. Joten ei ole väliä teetkö fyysisesti kevyttä vai raskasta työtä, vaan saatko energiaa tarpeeksi ylipäätään.
Ja pitänee lisätä vielä, etten ole ollenkaan hiilarikammoinen ja 12h paastoja pidän korkeintaan öisin. Mutta kyllä huomaan sekä painossa että kehonkoostumuksessa eron jo sillä, syönkö 3 vai 5 kertaa päivässä.
Minä inhoan sitä oloa joka tulee jos syö paljon kerralla. Ennemmin kohtuullisen kokoisia annoksia muutama kerta päivässä. Se toimii. Aamiainen, lounas ja päivällinen tukevampia ja iltapäivällä ja illalla kevyt välipala (ei mitään patukoita muuta kuin jossain tyyliin retkellä). Sama rytmi kuin lapsilla siis, hyvin toimii. Joskus tulee syötyä tukevammin vaikka buffetissa ja silloin olo on raskas koko päivän, kunnes illalla on kiljuva nälkä.
Mikä on sitte fyysistä työtä? Hoitsut vähä pyörittää mummoja niin se on raskasta tietenki kun on niin huono kunto itsellä.
Mitä sinulle kuuluu muitten ruokailut? Minun korvaan pätkäpaasto kuulostaa lähinnä kidutukselle enkä todellakaan haluaisi elää kytäten milloin saa syödä ja milloin ei. Syön silloin kun tekee mieli ja on nälkä, eikä minulle ole mikään ongelma hankkia itselleni ruokaa. Sitäpaitsi, saman verran kai sitä energiaa elikkä ruokaa tarvitsee, riippumatta siitä montako kertaa päivässä syö?
Okei ymmärrän jos on painon tai syömisen kanssa jotain ongelmaa niin voi olla tarvetta kontrolloida. Minulla ei ole, joten en näe mitään järkeä alkaa pakottaa kroppaani eri rytmiin.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti kuitenkin kahvipullat maistuu teillekin, jotka syötte vaan kerran päivässä ilman mitään paloja.
On meitäkin kenelle ei maistu. Syön lounaan klo 12-13 ja päivällisen klo 18-19 ja siinäpä se ilman paloja. Leivonnaisia en syö ollenkaan joten kahvipullat ja keksit jää minun osaltani väliin.
Alue: Aihe vapaa
Kaikille ei toimi kaikki. Taitaa ihmiset olla erilaisia, elimistöltäänkin. Nuorena on tarve varmaan välipaloille tai jos on perussairaus keski-iässä että sokeri voi heitellä, laskea liikaa. Ei sillä että joka tunti vedettäisi joku välipala. Ehkä työssä moni tarvisee energiaa.