Lue keskustelun säännöt.
surkein saamasi lahja
30.09.2022 |
Anoppi oli paketoinut joululahjaksi parsittuja villasukkia, kaiken huippuna oli vuonna keppi ja nappi virkatut tossut, jotka mureni jalkaan laittaessa. Oli oikein silittänyt kaikki. Eikä ole köyhä vaan prkln pihi!
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Sain eksältä lahjaksi hollanninkielisen ristisanatehtävän. En osaa hollantia.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Anteeksi...
Ei ns. oikeasti hauskaa, mutta jotenkin absurdin koomista.
Eikä naurata, jos ei muuta saa.
Olikohan eksä vahingossa ostanut vääränkielisen, jos oli kiireessä napannut jostain?
Kyllä silti pitäisi edes vähän katsoa, mitä ostaa.
Virheitäkin sattuu, mutta outoa jos ei tuollaista huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla suosittu lahja tuo ilmapuntari lämpö-kosteus mittarilla. Olen saanut niitä kolme synttärilahjaksi ja yhden joululahjaksi. Pari puntaria näytti siltä, että olivat olleet jo käytössä koska pölykerros päällä. Kaikki puntarit samalta henkilöltä tietysti ...
Vierailija kirjoitti:
18-vuotislahjaksi pikkulapsille tarkoitettu "käsilaukku". Se oli samaa pörrökangasta, mistä pehmolelut tehdään, väreinä pinkki ja neonvihreä. Laukun läppään oli ommeltu pehmolehmä ja sen turpaa painamalla lehmä rupesi ammumaan.
"On niin söpö laukku!" kehui lahjanantaja.
Sain myös kerran selkeästi lapsille tarkoitetun laukun.
Ei ollut mitään kuvia tms., mutta muuten sellainen että en sitä olisi halunnut.
Antaja oli ostanut sen, koska se oli väriä josta pidän.
Ei vaan ymmärtänyt, ettei pelkkä väri ole mikään valintaperuste...
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Samalta antajalta. Joka tilaisuudessa. Ripillepääsy. YO-juhlat. Synttärit.
Voi ei...
Jos olisi antanut "edes" jotain mietekirjoja tms.
Ja niitäkin vain, jos tietää saajan pitävän sellaisista.
Muuten tulee olo, että antaja tuputtaa omaa ajatteluaan saajalle.
Ja vaikka itselleni kyllä voisi kelvatakin, niin en ikinä antaisi vastaavaa kenellekään, jos en tietäisi onko saaja uskonnollinen tms.
Vierailija kirjoitti:
Piti oikein miettimällä miettiä että keksin minkä voisi laskea surkeimmaksi lahjaksi.
Lapsena sain tädiltäni synttärilahjaksi vauvanuken, sinällään ei ole surkea lahja, mutta lasken sen tähän nyt siksi että minua ei ikinä, ikinä, lapsena kiinnostanut nuket. Leikin mieluummin eläinleluilla jo ihan pienestä asti.
No tämä on vähän...
Moni voi olettaa, että tietyn ikäinen lapsi pitää nukeista.
Toisaalta täti olisi voinut kysyä, mistä pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että joillain ihmisillä ei oikein ole taitoa valita lahjoja.
Enkä väitä, että itsekään aina olisin onnistunut.
Ehkä parasta olisi, jos saisi kysyttyä mitä saaja haluaisi.
Sekään ei välttämättä ole jostain syystä helppoa, mutta kannattaa yrittää.
Itse tehdyt, hyvin paljon vaivaa vaatineet, monimutkaisin kuvioin varustetut polvimalliset villasukat...
jotka ovat niin valtavat etteivät pysy jalassa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 20-vuotiaana asento-oppaan eräältä sukulaissedältä joululahjaksi. Raivoraittiit vanhempani saivat viinapullon. En tiedä, olivatko lahjat jotenkin päätyneet väärille vastaanottajille, mutta hieman herättivät hämmennystä, kun paketista paljastuivat. Setä ei ikinä kommentoinut asiaa.
Vierailija kirjoitti:
emälän lahja
Anteeksi nyt, mutta se on kyllä elämäm_lahja
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuparilahjaksi sain rikkinäisen pyykinkuivaustelineen aikoinaan tädiltäni. Hän ei oikein onnistu lahjojen kanssa.
🇺🇦🇮🇱
Hopealusikoita. Sinänsä ok, mutta niissä oli kaiverrettuna nimi, sanotaan vaikka Jasmin. Minun nimeni ei ole Jasmin, en ole sukua kenellekään Jasminille enkä muutenkaan tunne ketään Jasminia. Eikä tuntenut lahjan antajakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ostivat porukalla 18-vuotislahjaksi jonkun lastenhuoneeseen tarkoitetun seinälampun, jossa oli piirretyn Jack Sparrown kuva. En tainnut edes koskaan ottaa sitä hirvitystä ulos laatikosta ja lopulta se päätyi muistaakseni muuton yhteydessä kirpparille... Sori kaverit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin aikoinani kitupiikin kanssa. Häneltä sain puseron jonka mies oli dyykannut kaatopaikalta. Vaate oli valkoinen, mutta siinä oli vielä kellastuneita tahroja, vaikka oli koittanut sitä pestä. Minua suututti ja seurustelu loppui.
Anopilta lahjaksi etävuohi jossain kehitysmaassa. Olis laittanu nekin rahansa velallisen toisen poikansa hyväksi. Ihan siis vtuilua.
Mieheltä pyysin 2 kk ennen joulua joululahjaksi shortispyjamaa, olen hieman pulleampi tapaus ja laitoin kaksi linkkiä shortsipyjamiin, jotka olisivat minulle koon puolesta sopivia. Sanoin, että _älä osta_ pitkää yöpaitaa, niitä on minulla tarpeeksi
Hän havahtui 2 viikkoa ennen joulua tilanteeseen, eikä noita linkkaamiani enää ollut saatavilla. Osti sitten pitkän yöpaidan, joka oli liian pieni. Pidin sitä aattoillan, sen jälkeen vein sen UFF:lle. Toinen joulu peräkanaa, kun osti minulle saman valmistajan saman koon pitkän yöpaidan, joka oli jo edellisenä joulunakin liian pieni.
Minulla kuristi kurkkua itkusta teini-ikäisenä saadessani isältäni, joka ei ollut koskaan aiemmin mitään lahjaa antanut, joululahjaksi paketin pikkulapsille tarkoitettuja tusseja. Isä oli käytökseltään aika ankara eikä millään tahtonut hyväksyä kasvamistani, ja koin lahjan loukkaavana. Toisaalta halusin ristiriitaisesti uskoa, että oli kuitenkin halunnut antaa jotain ihan hyvyyttään ja surin sitäkin, että oli epäonnistunut. Kaiken kruunasi sekin, että ne halpistussit eivät edes toimineet, vaan olivat valmiiksi kuivuneet. Suuttumisen pelossa en uskaltanut sanoa asiasta mitään ja säilytinkin tussipakettia aika monta vuotta jossain kaapin peränurkassa.
Kummastelin erittäin paljon siskoni tuomaa lahjaa 10 vuotiaalle tyttärelleni.
He tulivat koko perhe (4 henkeä) kakkukahville, ja tietty oli paljon muutakin synttäreillä aina tarjolla.
Lahjaksi toivat siis pahvisen tiimarista ostetun laatikon kannella. Koko 10 cm kertaa 15 cm.
Lapsi avasi sen jännittäen, mitä siellä sisällä olisi. Sisällä ei ollut mitään.
Että tämmöinen synttärilahja 4 hengeltä yhteislahjaksi.
Joo-o kyllä hävetti siskoparan puolesta.
Terveissii kitupiikeille Espooseen.
Vierailija kirjoitti:
18-vuotislahjaksi pikkulapsille tarkoitettu "käsilaukku". Se oli samaa pörrökangasta, mistä pehmolelut tehdään, väreinä pinkki ja neonvihreä. Laukun läppään oli ommeltu pehmolehmä ja sen turpaa painamalla lehmä rupesi ammumaan.
"On niin söpö laukku!" kehui lahjanantaja.
Täähän on ihan klassinen! Olisit pitänyt laukun ja ottanut mukaan kaikkiin mahdollisiin pippaloihin:
"Tahdotko sinä, Yasmiina Maria Möttönen ott..."(Ammuu!)
"Minä kastan sinut Ty....." (AmmuuAmmuuAmmuu!) ...meen isän jne jne"
"Kun nyt olet mummi saavuttanut 90 vuoden kunn".... (Ammuu!)
"Hoosiannaaa Daavidin...." (AAMMUUU!!)
Mä en ole koskaan tainnut saada huonoa lahjaa. En koskaan mitään roskaa. Ehkä joskus jotain jollain tavalla epäsopivaa tai ei niin tarpeellista, mutta aina on minua ainakin jossakin määrin ajateltu.