Miksi jotkut eivät auta vaikka ovat itse saaneet apua?
Meillä pari tuttavaperhettä joka olemme vuosien aikana auttaneet lukuisia kertoja muutoissa, remonteissa ja lastenhoidossa.
Nyt tuli tilanne, että mieheni sairastui vakavasti ja pyysin apua lapsenhoitoon ja kerran kuljettamaan miestä lääkäriin.
Eipä apua heru, kaikenlaisia selityksiä ja viesteihin vastaamattomuutta.
Miksi ihmiset kehtaavat olla näin välinpitämättömiä, vaikka ovat itse saaneet apua?
Kommentit (22)
Kannattaisi varmaan mainita näille "ystävä"perheille viestissä, että tuntuu hieman kurjalta, kun on itse tarjonnut aikoinaan apua mutta nyt ei tulla puolitiehen vastaan
Ja näin kauan olette antaneet heidän käyttää teitä hyväkseen ilman vastavuoroisuutta.
Tyypillistä! En auta koskaan ketään jollei joku ole minua auttanut ensin. Ihmiset ovat täysin immuuneita toisten vastoinkäymisille.
No jos ne eivät pysty auttamaan. Kun ei pysty, ei pysty, vaikka joku muu olisi aikaisemmin auttanut heitä kuinka paljon hyvänsä.
Ne auttaa, jotka pystyy. Vastavuoroisuus voi toimia vain niihden kesken, joilla on paljon vapaita resursseja. EIkä se edes ole auttamista, että ajattelee voivansa määrätä, miten ja milloin toinen oman vuoronsa maksaa takaisin. Se on kaupankäyntiä.
Kannattaa aloittaa sillä, että muistatkos, kun hoidin lapsiasi silloin x.x.xxxx Voisitko nyt auttaa minua lastenhoidossa. Jos kieltäytyy, niin tietenkin välit poikki tuollaiseen yksipuoliseen hyväksikäyttäjään.
Hmm. Onpas outoa. Riippuu kai miten kysyit sitä tai selititkö ensin tilanteen. Sen tiedän että osasta ei ole lastenhoitajaksi vieraalle lapselle. Riippuu minkälainen lapsi on, ehkä heille tuntematon. Ja onko heillä omaa kuormitusta. Kyydin luulisi järjestyvän. Oliko mahdollisuus että autat itse miestä tai taksi. Ehkä he ajattelivat niin. Tottakai osa auttaa siinä asiassa missä pystyy, mutta osa voi olla ahdistavia.
Laita välit poikki mokomiin. Mulla oli joskus ystävä, joka näin jälkikäteen ajatellen oli yksi parasiitti. Kuskasi lapsiaan syömään eri kyläpaikkoihin, miehensä pahoinpidelty muutti joksikin aikaa meille jne. Lasten isäkin persaukisena vei lapsia syömään tuttaville kun ei ollut kuulemma ruokaa itsellään. Aina oli muutenkin pyytämässä palveluksia. Sittemmin palasi yhteen äijänsä luokse joka ei kai enää hakannut.
Koko pariskunta on niin omahyväinen ja kuulemma sitä mieltä että jokaisen pitää pärjätä omin avuin.
Olisivat muistaneet tämän silloin kun itse kerjäsivät apua ja lokkeilivat muiden nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Onpas outoa. Riippuu kai miten kysyit sitä tai selititkö ensin tilanteen. Sen tiedän että osasta ei ole lastenhoitajaksi vieraalle lapselle. Riippuu minkälainen lapsi on, ehkä heille tuntematon. Ja onko heillä omaa kuormitusta. Kyydin luulisi järjestyvän. Oliko mahdollisuus että autat itse miestä tai taksi. Ehkä he ajattelivat niin. Tottakai osa auttaa siinä asiassa missä pystyy, mutta osa voi olla ahdistavia.
Onpas outoa? No ei kyllä ole. Hyväksikäyttäjiä riittää nykymaailmassa. Ihan normi tapaus.
Minä olen nykymittapuun mukaan outo tapaus,autan kyllä aina.
No nyt teille selvisi ettette ole ystäviä, olette vain jotain mitä on kätevä käyttää hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että resurssit eivät riitä.
Empatiaresurssit?
Vierailija kirjoitti:
No jos ne eivät pysty auttamaan. Kun ei pysty, ei pysty, vaikka joku muu olisi aikaisemmin auttanut heitä kuinka paljon hyvänsä.
Ne auttaa, jotka pystyy. Vastavuoroisuus voi toimia vain niihden kesken, joilla on paljon vapaita resursseja. EIkä se edes ole auttamista, että ajattelee voivansa määrätä, miten ja milloin toinen oman vuoronsa maksaa takaisin. Se on kaupankäyntiä.
Jos ihmisellä on auto, ei pysty tulemaan kuskiksi lääkärir3issulle viiden kilometrin päästä?
Millaisia nämä "kaikenlaiset" selitykset sitten ovat olleet?
Avun vaatiminenkaan ei saa olla kohtuutonta. Jos joku vaikka kolmivuorotyössä oleva ei yövuoron jälkeen voi jatkaa vahtimalla lapsia tai toimivan taksina, se on ihan täysin ymmärrettävää eikä mikään tekosyy. Auttamisen tulisi kuitenkin olla aina vapaaehtoista, ei painostettua tai vaadittua eikä missään nimessä viedä liikaa auttajan resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ne eivät pysty auttamaan. Kun ei pysty, ei pysty, vaikka joku muu olisi aikaisemmin auttanut heitä kuinka paljon hyvänsä.
Ne auttaa, jotka pystyy. Vastavuoroisuus voi toimia vain niihden kesken, joilla on paljon vapaita resursseja. EIkä se edes ole auttamista, että ajattelee voivansa määrätä, miten ja milloin toinen oman vuoronsa maksaa takaisin. Se on kaupankäyntiä.
Jos ihmisellä on auto, ei pysty tulemaan kuskiksi lääkärir3issulle viiden kilometrin päästä?
Välttämättä ei, jos lääkärireissu osuu jonkun jo sovitun menon tai töiden päälle. Lyhyellä varoitusajalla perheellisen on vaikea lähteä tekemään yllättäviä ajokeikkoja.
Joskus kun olen lukenut juttuja siitä, miten jollekin on tapahtunut jotain pahaa, esim. perheenjäsen kuollut, ja ystävät ovat kerääntyneet tukijoukoiksi, pyörittelen kateellisena ja epäuskoisena päätäni.
Voiko tällaista oikeasti olla? Oman kokemukseni mukaan "ysrävät" kaikkoavat silloin, kun toisella menee huonosti.
Ei ole tullut elämältä turpiin vielä tarpeeksi.
Mutta se tapahtuu kyllä. Kaikille.
Tämän hoksasin siinä 20 v iässä, hoksattuani ensin sen että osa soutaa tosissaan ja toiset vähän melalla avittaa. Huomattava osa porukasta tunnistaa kuinka ja mistä saada apua. Kun on päästy jaloilleen, voidaan sitten todeta että ei olla kenellekään velkaa. On siis syytä muistaa että kukaan ei ole, tai ei ainakaan koe olevansa aloittajalle velkaa. Ei, vaikka aloittaja olisi jopa rahallisesti mennyt heitä aikoinaan auttamaan. Pahimmillaan toisen avustaminen ymmärretään heikkoudeksi ja sitä ryhdytään hyödyntämään.
No en auttaisi jatkossa. Se että heillä itsellään olisi nyt vaikeaa voisi sitten asian mainita selkeästi, jos näin. Tuossa ap:n tilanteessa apu mitä pyydettiin oli vielä melko pientä, joten kertoo kyllä noista tuttavista kaikein kun kieltäytyivät.
Voi olla, että resurssit eivät riitä.