Vaivaisenluuleikkauksesta toipuminen, onko hirveän hankalaa?
Leikkaus edessä ja itse leikkauksen lisäksi hirvittää ja pelottaa se toipumisaika, kun siitä aina puhutaan että se on niin hankala ja kamala.
Olisin kiitollinen jos kertoisitte kokemuksianne miten olette selviytyneet leikkauksesta ja siitä toipumisajasta. Miten pystyitte tehdä välttämättömät kotihommat, käydä suihkussa jne.
Kiinnostaisi myös tietää miten pitkään meni että pystyitte tehdä pieniä vartin tai pitempiä viiden kilometrin kävelylenkkejä?
Kommentit (91)
Oletteko saaneet itse esittää toivetta millä tekniikalla leikkaus on tehty teille, kysytkö he potilaan ajatuksia tai mielipidettä, vai onko se täysin kirurgin päätös?
En varmaan itse osaisi ainakaan toivoa mitään tiettyä kun en niistä mittään ymmärrä, enkä tietenkään jalkanikaan tilannetta ymmärrä samalla tavalla niinkuin joku lääkäri.
Jatkan vielä (nro 22 ) . Minusta olisi ainakin hirveää ottaa vastuu ja tehdä päätös asiassa josta en ymmärrä!
Täytyy vaan toivoa että sattuisi joku osaava kirurgi.
Vierailija kirjoitti:
Vaivasenluuhan ei johdu luun virheasennosta alunperin, vaan siitä että isovarpaan lähentäjä-loitontaja -lihakset on epätasapainossa. Hakeudu footbic-jalkaterapeutille.
Mulla on toisessa jalassa vaivaisenluu, nyt kun ajattelen niin en ole sillä jalalla koskaan pystynyt/osannut nostaa isovarvasta pystyyn. Toisella jalalla se on aina onnistunut ja siinä ei vaivaisenluuta ole. En myöskään osaa harottaa varpaitani. Liittyyköhän jotenkin toisiinsa.
Voi olla vaikea tietää, kumpi on seuraus ja kumpi on syy. ^ Itse pystyin lapsena ja nuorena käyttää varpaita normaalisti, taivutella jne, mutta nykyään kun toisessa jalassa on iso ja toisessa kohtalainen vaivaisenluu, ukkovarpaan motoriikka on vaikeaa siinä pahemmassa jalassa. Itse olen ymmärtänyt että jalkaterässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja on loppujen tosi vaikea sanoa mikä on kaiken alkujuuri ja syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivasenluuhan ei johdu luun virheasennosta alunperin, vaan siitä että isovarpaan lähentäjä-loitontaja -lihakset on epätasapainossa. Hakeudu footbic-jalkaterapeutille.
Mulla on toisessa jalassa vaivaisenluu, nyt kun ajattelen niin en ole sillä jalalla koskaan pystynyt/osannut nostaa isovarvasta pystyyn. Toisella jalalla se on aina onnistunut ja siinä ei vaivaisenluuta ole. En myöskään osaa harottaa varpaitani. Liittyyköhän jotenkin toisiinsa.
Liittyy kyllä. Jalkaterässäkin on paljon lihaksia joita pitäisi treenata. Tuo varpaiden harottaminen on yksi tärkeimpiä. Me kävellään nykyään sellaisilla pullakengillä, ettei jalkaterän lihakset joudu enää töihin ja ne laiskistuvat.
Katsokaa tää, on vähän pitkä video tosin: https://youtu.be/eqZ7-dY6vcE
Tuossa käydään läpi mitä tehdään.
Minä tykkään käyttää paljasjalkakenkiä, minusta ne on sopineet tosi hyvin omille vaivaisenluujaloilleni. Mutta fysioterapeutit sanovat että jokaisen jalkavaivaisen pitää kokeilla itse miltä ne tuntuvat omille jaloille, osalle ne sopivat ja osalle ei.
Olisi kiva kuulla lisää toipumiskokemuksia :)
Mikä oli ikävintä leikkauksesta toipumisessa?
Mulla leikkaus tulossa 2.11. ja jännittää kuinka pitkä sairaslomasta tulee ja miten saan koirat hoidettua leikkauksen jälkeen kun asun yksin.
Mulla on tosi paha vasemmassa ja oikea tulee perässä. Sen lisäksi on pari vasaravarvasta kehittynyt. Minun ongelmat johtuu sairaudesta. Haluaisin että molemmat leikattaisiin yhtäaikaa, mutta se ei ole varmaankaan mahdollista. Mulle ei vaan hahmotu se asia, että miten jalkaterä liikkuu sen jälkeen, varpaat siis. Jos ukkovarvas jäykistetään suoraksi ja se ei liiku(?), niin miten se kävely onnistuu ylipäätään, kun askeltaessajan nivelen on pakko liikkua? Tai jos se ukkovarvas jäykistetään hiukan ylös, niin miten ne kengät menee jalkaan jos se varvas törröttää aina ylöspäin? En tosiaan ymmärrä näitä...
Samoja ihmettelen!! Ortopedi vakuutti että ihmeen hyvin ihmiset ovat oppineet sitten kävelemään. Mutta mua jännittää silti ihan sikana.
Ja jos varpaanpää törröttää ylöspäin niin miten sitten oikein löytää kenkiä jotka ei taas hölsky jalassa niinkuin nämä nykyiset joitten on pakko olla ylisuuret että mahtuvat jalkaan. :( Ja jalat kipeytyy näistä.
Mun on pakko käyttää vaivaisenluitten takia erkoisleveälestisiä JA numeroa (vähintään) liian suuria kenkiä. Jalat hölskyvät ja kipeytyvöt kengissä ja kävely on vaikeaa. Polvetkin kipeytyvät usein, ja pitkiä jävelylenkkejä ei pysty tehdä.
Kannattaisikohan minun yrittää pyrkiä leikkaukseen ja suostuttaisiinkohan minut leikkaamaan? Miten pahat jalkojen pitää olla?
Siis miten pahat vaivaisenluitten pitää olla? Onko tämä kenkäongelma riittävä haitta? Itselleni se on ainakin tosi ikävää.
Lattajalka ainakin altistaa vaivaisenluille.
Omat jalkani ovat oikeat räpylät ja vaivaisenluun ovat kauheat patit.
Eivät ole kipeät kuin ajoittain.
Vaikuttaako leikkaustekniikkaan jos on yliliikkuvat nivelet?
Tutulla leikattiin parikymmentä vuotta sitten ja hän teki pitkiä, 7 kilometrin kävelylenkkejä jo parin kuukauden kuluttua leikkauksesta. En ymmärrä miten se on edes mahdollista. Jalka kuitenkin parani hyvin ja tulos on kuulemma pysynytkin hyvänä.
^ Jospa häneltä poistettiin vain sitä ylikasvanutta luuta nivelen reunasta, eikä varsinaiseen niveleen kajottu sen kummemmin?
Muistan kuulleeni että sellaisiakin leikkauksia olisi joskus tehty.
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Oma äitini on 72v. ja hänellä on aika hankalan näköiset vaivaisenluut molemmissa jaloissa. On hankkinut 5-10 vuotta sitten kengät, joissa mahtuu kulkemaan, mutta olemme sisarusten kanssa yrittäneet houkutella häntä leikkaukseen. Jos saisi hyviä referenssejä, että hyvin siitä toipuu ja elämänlaatu paranee, niin ehkä saisimme vähän pontta suostutteluihimme. Tässä ketjussa on jo mukavasti asiallisia kommentteja tueksemme :)
Jännittää ja pelottaa kyllä ihan hirveästi. Kiitos kaikille ja kertokaa ihmeessä lisääkin. :)