Te, jotka ette kadu lapsianne

En halunnut nuorena lapsia, mutta joku kello alkoi kilkattaa siinä vaiheessaan kun kaikki muut elämän palaset oli jo saatu valmiiksi. Jos emme olisi saaneet lasta, olisi elämäni ollut varmaan samanlaista onnellista matkustelun ja parisuhteen putkea seuraavat 30v, mutta meillä oli tunne että haluamme katsoa vielä tämänkin lapsi-kortin. Ja se on ollut ihanaa. Olemme kyllä olleet henkisesti tiukilla unenpuutteen ja lapsen terveyshaasteen kanssa, mutta en ikinä vaihtaisi tätä lasta mihinkään muuhun. Minusta on tullut sellainen stereotyyppinen italialainen mamma, jonka poika on täydellinen, kaunis ja ihmeellinen. Minä ja mieheni haluamme tehdä hänen elämästään hyvää ja ilahduttaa häntä, mutta tiedostamme myös minkälaiset paineet kasaaminen lapselle ja itsellemme, jos emme ole varovaisia. Tässä on meille kehityskohta, jota työstämme varmasti aina.

^

Ei koskaan ole tullut sellaista tilannetta, mikä olisi saanut katumaan lasten saamista. Lapsemme ovat jo aikuisia ja monta mutkaa on mahtunut matkan varrelle.  Yhä edelleen rakastamme ja tuemme toisiamme, jaamme ilot ja surut. 

Elämän makuista elämää.

En kadu lainkaan, välillä jopa ahdistaa se ajatus mistä olisin jäänyt paitsi jos en olisi tehnyt lapsia. Se ei nimittäin ollut mikään itsestäänselvyys, en ole mitään vauvakuumetta ikinä kokenut. Parasta lapsissa on se, että he ovat aivan hulvattoman hauskoja. Hauskaa meillä oli miehen kanssa ennen lapsiakin, mutta nyt saa nauraa vielä tuplasti. Lapset ovat räiskyviä, hulvattomia tyyppejä, joiden persoonat täyttävät koko kodin, ja se on ihanaa.

Haluan vielä mainita, että rankkaa on ollut, tukiverkkoa ei ole, ja lisäksi molemmilla lapsilla on erityishaasteita. Eli vanhemmuudesta voi nauttia vaikka lapsi olisi erityislapsi, tosin tässä haasteiden määrä ja vakavuus tietysti vaikuttaa, meidän lapsilla on esimerkiksi oppiminen ja älykkyys ihan normitasoa.