Miksi täällä on niin monen vaikea uskoa sitä, että joku näyttää ikäistään huomattavasti nuoremmalta?

Muutama ihon kiristys ja on kuin lenita airisto jonka naamaa jos vielä kiristetään niin nousee akalle jo leukaparta.

Vierailija kirjoitti:

Kateutta se on, kun tyrmätään. Julkkiksista löytyy esimerkkejä joista voi sanoa, että ei uskois ikää.

Vaikka Helena Lindgren. Ja löytyy ns taviksista myös. Itselleni ei ole vaikeaa sanoa toiselle, että ei uskois kun kuulen minkä ikäinen on.

Ikävaikutelma tulee kokonaisuudesta, ei yksin kasvoista.

Helenan heleys ei taida olla ihan Nivean peltipurkista. On sen verran kireä naama 65 vuotiaalla, että vähän on taidettu kiristellä.

Meillä suvussa naiset ovat aina näyttäneet ikäistään nuoremmilta, joten uskon sen vuoksi sen itsekin, koska elintapani kestävät nekin katsomista.

Tietenkin voi näyttää ikäistään nuoremmalta tai vaihtoehtoisesti vanhemmalta. Vai osaatteko te vastaanvänkääjät arvioida aina entuudestaan tuntemattoman ihmisen iän kohdalleen?

Onko ap. Hopeakettu kokovalkoisissaan?

Minäpä en ole koskaan ollut nuoren näköinen. 16 vuotiaana pääsin ravintoloihin ja sain olutta kaupoista.

Hyvin porskutellut ikäni vanhana pappana.

Olen sen verran nuorekas, että osallistuin missikilpaan valehdellen olevani oman lapseni ikäinen. Läpi meni, vaikka käsittelemättömät kuvat, videot jne.

Siksi, koska moni tuijottaa vain peilistä naamaansa.

Ikä näkyy silmistä, käsistä, ryhdistä, nivelten liikkuvuudesta, ihon kimmoisuudesta.

Esim. Aira Samulin on yli 90v ja näyttää ikäiseltään, kun katsoo hänen silmiään, käsiään ja nivelten liikkuvuutta.

Jos joku kysyy sinulta papereita tai ikää, ei sitä tuijoteta kasvoja tai ryppyjä, vaan katsotaan silmiin ja yritetään sieltä lukea ikä.

Jännää sekin, kukaan nuori ei halua olla ikäistään nuoremman näköinen, päinvastoin, vaan keski-iän ylittäneet ja sekin kertoo jo omaa tarinaa.

Saman ikäinen ja toinen näyttää jo että on rupsahtanut. 

Olen nyt vaihtanut kaksi kertaa työpaikkaa parin vuoden aikana ja tutustunut uusiin ihmisiin. Melkoiset ihmettelyt olen iästäni saanut. Olen yli 40 v, mutta erikoisinta oli, kun 20 v. nainen luuli minua ikäisekseen. Nuoren näköinen olen kyllä ollut aina, mutta nyt itse olen huomannut sellaista ikämuutosta, että en nyt ihan kaksikymppiseltä näytä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska moni tuijottaa vain peilistä naamaansa.

Ikä näkyy silmistä, käsistä, ryhdistä, nivelten liikkuvuudesta, ihon kimmoisuudesta.

Esim. Aira Samulin on yli 90v ja näyttää ikäiseltään, kun katsoo hänen silmiään, käsiään ja nivelten liikkuvuutta.

Jos joku kysyy sinulta papereita tai ikää, ei sitä tuijoteta kasvoja tai ryppyjä, vaan katsotaan silmiin ja yritetään sieltä lukea ikä.

Jännää sekin, kukaan nuori ei halua olla ikäistään nuoremman näköinen, päinvastoin, vaan keski-iän ylittäneet ja sekin kertoo jo omaa tarinaa.

Miten peiliin katsominen vaikuttaa siihen, että muut ihmiset arvioivat jatkuvasti iän alakanttiin?

Ap

Aika moni näyttää kyllä ihan ikäiseltään tai jopa vanhemmalta esim. huonojen vaatevalintoje tai ylipainon takia, mutta olen kyllä nähnyt myös niitä, jotka oikeasti menisivät yli 10v nuoremmasta. Sekä tosielämässä, että muokkaamattomissa uutiskuvissa eli ei mistään somen filtteri-kuvista ole kyse. Usein naisissa nämä ovat sellaisia aika luonnollisia ja olemukseltaan tyttömäisiä, eivät niitä jotka ovat ottaneet paljon täyteaineita ja meikkaavat vahvasti.

Ihan käsittämätön ajatus, ettei toiset näytä ikäistään nuoremmilta ja toiset taas vanhemmilta! Ja toisekseen älytön ajatus, että joku jota luullaan nuoremmaksi vain kerskailisi asialla tai olisi ylpeä.

Olen nyt 33v, ja alkanut onneksi näyttää aikuiselta. Nykyään oletus tuntuu olevan että olen kyllä alle 30v, mutta sentään selkeästi aikuinen. Olen tyytyväinen tähän! Tilanne on varmaan 50-vuotiaana ihan eri, ehkä silloin nauttii siitä kun ihmiset luulevat nuoremmaksi. Mutta minä olen hävennyt lukuisat kerrat. Esimerkiksi pari vuotta sitten menimme isolla kaveriporukalla baariin. Kaikki muut kävelivät sisään portsarin ohi, mutta minulta kysyttiin paperit. En kyllä ollut pätkääkään ylpeä vaan tunsin itseni noloksi! Parikymppisenä se vasta noloa olikin, kun minulle esimerkiksi yritettiin myydä lastenlippua kun olimme perhe/sukulaisporukassa menossa huvipuistoon. Tuntui kamalalta, että minua luultiin lapseksi. Työelämässä esimerkiksi eräässä verkostoitumistapahtumassa minun oletettiin olevan joku tarjoilija. Tapahtumassa oli pääosin keski-ikäisiä, joista iso osa miehiä, eli sinänsä ymmärrän. Mutta ei se silti kivalta tuntunut, koska koin että ammatillinen uskottavuuteni kärsi ulkonäöstäni. Olen myös kokenut sen miten joku kuulee oikean ikäni, ja on järkyttynyt. Sekään ei ole kivaa. Se ei ole mitään kohteliaisuutta että vastapuoli on kauhistuneen näköinen. Tulee sellainen oli että pitäisi pyydellä anteeksi, että olenkin näin vanha, kun vastapuoli oletti minun olevan parikymppinen. Tosiaan ajan myötä korjaantuva ongelma, mutta kyllä se ainakin tähän asti on enemmän häirinnyt kuin tuonut iloa että minua luullaan nuoremmaksi.

Ihme juttu

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran nuorekas, että osallistuin missikilpaan valehdellen olevani oman lapseni ikäinen. Läpi meni, vaikka käsittelemättömät kuvat, videot jne.

Maria?

Vierailija kirjoitti:

Noin kuukausi sitten eräs 34v kundi arveli minun olevan korkeintaan 45v.

M62

Ja sinä uskoit?  Kai ymmärrät että hän halusi vain olla kohtelias.  Voihan tietty 45v näyttää yli kuuskymppiseltä jos elintavat ovat huonot tai sellainen geeniperimä että on jo parikymppisenä 40v näköinen. Näitä on kyllä paljon nähty. Mutta 62v ei kyllä näytä normaalilta 45vuotiaalta vaikka olis miten hyvässä kunnossa.

Kerron faktaa. Neljänviiden jälkeen ei ole enää hehkuttajia, koska ihminen ikääntyy eniten 40-50 välillä joka vuosi pahemmin.

Näin se menee. Edes ulkonäköpuoskarit eivät ole keksineet viisastenkiveä asiaan.

Mulla taas kävi niin että näytin kolmekymppiseksi ja siitä paljon ylikin melkein teiniltä. Ei edes parta kunnolla kasvanut ja se vit.tti. Nyt oon 44v ja näytän kulahtaneelta yli viiskymppiseltä. Eli normaali nuoren aikuisen miehen ulkonäkö jäi sitten kokonaan välistä.

Erehdyin luulemaan työkaveriani noin 50 vuotiaaksi. Oikeasti hän on 61v (nainen).

Pukeutuu omalla tyylillään (ei mitenkään tätimäisesti) ja meikkaa hillitysti.

Kyllä 10 vuotta voi helposti erehtyä toisesta, jollei nyt ihan ala kaikkia ryppyjä syynäämään.

Erirotuisten ihmisten iästä erehtyy helposti mutta tässä tapauksessa ollaan molemmat valkoihoisia naisia ja itsekin noin 50v.

Lapsen futiskaverin faija näyttää noin 50-53v, mutta kävi ilmi että on 62v. On hyväkuntoinen ulkoilmaihminen ja näen häntä siis vain vapaa-ajan ulkoiluvaatteissa.