Lue keskustelun säännöt.
Uudesta lemmikistä luopuminen heti
28.09.2022 |
Olemme harkinneet pitkään koiraa ja nyt pohdimme kaikkea sitä huonoa mitä koira voi olla ja mitä sitten tapahtuu jos vaikka koira ei yhtään sovi meille ja sen luonteessa on jotakin epämiellyttävää ja siitä ei pidäkkään? Kun ostaa lemmikin, ei voi oikeasti koskaan tietää mitä saa ja tämä pelottaa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta että vasta kotona heti alkumetreillä käy ilmi ettei toimikkaan? Miten toimitte, pidittekö koiran kuitenkin vai palautitteko kasvattajalle/etsitte heti uuden kodin?
Olen lukenut juttuja, joissa ihmiset kärvistelevät vuosia epäsopivan lemmikin kanssa ja sitten luopuvat ja tämä sitoutuminen pelottaa mitä jos ei pidetäkkään koirasta? En halua joutua tällaiseen tilanteeseen.
Kommentit (77)
Jos tommosta miettii, niin ei edes kannata hankkia lemmikkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota koiraa. Koiran omistaminen ei ole aina hauskaa. Ei minkään koiran. Jos asenne on se, että pienimmästäkin "epäsopivuudesta" haluaa koirasta eroon, on täysin sopimaton koiran tai minkään muunkaan lemmikin omistajaksi.
Älä myöskään hanki lapsia.
Tämä. Tuo varauksellisuus jos lemmikki ei ole juuri jonkun kuvitelman mukainen, on riski sille lemmikille. Ei sellaista ole eikä tuo ole aitoa eläinystävällisyyttä. Ei kannata ottaa lemmikkiä.
Jos tuollaisia miettii kannattaa pysäyttää haave lemmikistä. Stop kokonaan.
Kyse on samasta asiasta kun verrataan lapsen hankintaan. Kun lapsi on syntynyt niin ei olekaan niin mukavaa enää. Kiva elämä bailauksineen on loppu.
Lemmikin ottaminen ei pitäisi olla niin helppoa kuin se on nyt. Sen pitäisi muuttua ottamisesta saamiseksi ja oikeudeksi. Milloin saamme lain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puppy blues on melko yleistä. Ekat puoli vuotta pentu kusee sisälle, nukkuu huonosti, tuhoaa arvotavaroita ja käyttää naskalihampaita joka paikkaan. Kyllä se pentuaika käy omistajan hermoille joskus ihan tosissaan ja vaatii ihmisiltäkin sopeutumista. Ei kannata hankkia koiraa, jos ei ole valmis muuttamaan omaa elämäänsä koiran tarpeita vastaavaksi.
Miksi sen ihmisen pitää sopeutua koiraan eikä toisinpäin? Itse ajattelen niin, että koira tulee isäntänsä elämään ja sitä täydentämään eikä niin että koirasta tulee kaiken keskipiste.
Eli koira saa päättää mihin kotiin menee tai ei mene? Eikun ai niin! Koirahan on alunperin tullut maailmaan rahaa haluavien ihmisten teettämänä ja sitten se myydään jonnekin. Olis todellakin kohtuullista että se ihminen joka koiran ottaa on valmis sopeutumaan koiran kanssa elämiseen niin että koiralla on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikin ottamisessa on aina riski, että luonteet eivät sovi yhteen. Itselläni oli samasta pesueesta kaksi kissaa eli sisarukset. Toinen viihtyi omissa oloissaan, oli hiljainen ja vaatimaton, ei sairastellut, ei syönyt viherkasveja, ei hyppinyt pöydille ja oli hyvin sisäsiisti. Toinen oli arka, pelkäsi kaikkia ja kaikkea, saattoi keksiä että sängynalus on tänään hiekkalaatikkoa parempi pissipaikka syystä X, hirvittävän riippuvainen minusta kaiken aikaa, sairasteli paljon ja vaati erikoisruokavalion, mätti suuhunsa kaikki mahdolliset viherkasvit ja hyppi pöydille ja työtasoille, kun silmä vältti.
Molemmat kasvatettu samoin, syötetty samoin, hoidettu ja hellitty samoin. Olivat samanlaisia pennusta sinne asti, kun toinen kuoli 13-vuotiaana ja toinen 15-vuotiaana.
Tämä on ihan todellinen ongelma. Olen kokenut kolme kivaa kissaa ja kaksi aivan hirveää kissaa. Kaikki kuitenkin jäi meille. Nyt jos valitsisin uudestaan niin pitäisin vain ne kolme maailman ihaninta kissaa ja laittaisin pois ne kaksi jotka teki meidän elämästä hirveää vuosikausiksi. Elivät samoissa olosuhteissa, joten en usko että meissä omistajissa oli vikaa, toiset eläimet vaan on kivempia kuin toiset, toiset sopii itselle paremmin kuin toiset. Tämän tosiasian kieltäminen on silkkaa tyhmyyttä ja joka tätä asiaa ei ymmärrä, on ollut onnekas kun ei ole sattunut sitä hirveää eläintä kohdalle. Meitä ihmisiäkin on kamalia, samoin lemmikeitä, olisi typerää ajatella että kaikki on vaan kivoja ja kaikkia pitää sietää. Ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin lemmikisitä vuosia ja sitten otin koiran vain todetakseni, että en olekaan yhtään lemmikkihiminen. Edelleen pidän koirista ja kissoista, mutta en itselleni halua sellaista vaivoiksi. Palautin koiran viikon jälkeen kasvattajalle, joka totesi että tämä hän on nähnyt tätä aikaisemminkin ja hyvä että tein päätöksen. Kasvattaja sanoi että hän pyrkii parhaansa mukaan arvioimaan, mutta koskaan ei voi kuitenkaan tietää miten eläimen ja ihmisen suhde toimii sitten oikeasti vaikka lähtökohdat olisivat hyvät.
Luin äsken tossa sitä toista keskustelua siitä kuinka ihmiset katuu lapsiaan ja nämä kommentit saa satoja yläpeukkuja, mutta annas olla jos sanot että kadut mitä tahansa lemmikkiä koska et oikeasti voinut tietää mihin ryhdyit niin olet vähintään sika. Järkyttävää kaksinaismoralismia tai sitten lemmikkiihmiset on hulluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen "koiran" käytöshäiriöt ovat 100% hihnan toisen pään aiheuttamia. Eli suuri osa koiran ulkoiluttajista nauttii oman työnsä hedelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole epäsopivia lemmikkejä. On vain lemmikin omistajiksi soveltumattomia omistajia.
No kyllä on epäsopivia ja jopa laittomiakin lemmikkejä paljon. Eläin ei voi vieteilleen mitään ja jos otat vaikka suden tai karhun lemmikiksi niin ongelmia on luvassa.
Kenellä on lemmikkinä susi tai karhu?
No, onhan se yksi ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen katunut, kumpaakin koiraa, siksi en enää lemmikkiä ota.
Ystäväni on keski-ikään mennessä omistanut useamman kissan.
Nyt ystäväni uusin kissa on osoittautumassa kovin haasteelliseksi. En usko, että luopuvat, mutta kissa ei ole sellainen, mitä odottivat. Vaikka olivat pitkään etsineet sopivaa kissaa ja taustalla on pitkä kissakokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä ota lemmikkiä.
Luonteesi ei ole koiranomistajan luonne.
Hanki tuttavia kaltaisistasi ihmisistä.
Hyviä pohdintoja. Ehkä voisi aloittaa tarjoamalla koti vanhalle koiralle, jolloin se ei olisi pitkään riesa jos ei olekaan teidän juttu ja jos on niin siinäkin saa kokemusta koiran kanssa olemiseen. Ja lisäksi ainakin yksi koira välttyisi päättää elämän ennen aikojaan...
Kun löydät sopivan rodun, kasvattajan ja käyt livenä tutustumassa sekä emään että isään jo etukäteen ja sitten pohdit piditkö näistä, niin ei voi mennä ihan metsään. Jos et pitänyt älä ota.
Äläkä ota, jos et ole pennun vanhempiin ja kasvattajaan tutustunut. Saadakseen kivan koiran on nähtävä itsekin vähän vaivaa eikä kannata ostaa halvalla ekaa joka torissa vastaan tulee.
Meiltä ei lähde yksikään pentu kotiin, josta ei ole meillä vierailtu ja kunnolla keskusteltu jo ennen pentujen luovutusikää.
Ja pennun kanssa tulee VARMASTI myös hetkiä, jolloin kadut sen ottamista. Kun se syö lempikenkäsi, puree lasta nenään, pissaa parketin kupruille ja oksentelee autossa. Näihin kannattaa varautua ja jos niin ei käykään se on iloinen yllätys. Pennun kanssa pitää osata toimia varmasti ja määrätietoisesti. Jos olet epävarma, koira vie koko perhettä kuin pässiä narussa.