Uudesta lemmikistä luopuminen heti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehän käytte sitä pentuetta useamman kerran etukäteen katsomassa kasvattajan luona, eikö niin? Tähän ainakin pitäisi olla mahdollisuus. Kokenut kasvattaja osaa jo nuoresta pennusta nähdä minkälainen tyyppi siitä on tulossa.

Sellaisen rodun valinta jonka edustajat tyypillisesti ovat luonteeltaan ja käytökseltään toivomanne kaltaisia, vähentää ainakin hiukan yllätysten mahdollisuuksia. Toki kaikki koirat ovat yksilöitä rodun sisälläkin.

Mutta mitä sitten tehdään jos haluaa iloisen ja eläväisen koiran, joka osoittautuukin aivan mahdottomaksi ja rasittavaksi? Mitä jos tulee ilmi että rauhallinen koira olisikin ollut se parempi tai toisin päin? Kaipaan näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten muilla on tällaisia ei toivottuja tilanteita käsitelty, en paasaamista ja tuomitsemista. En todellakaan usko ettei kukaan ole koskaan katunut tai tehnyt virhettä tässä asiassa. AP

Suosittelen hoitokoiria ensialkuun, niin saatte edes vähän käsitystä, mitä koiran omistaminen arjessa tarkoittaa.

Jokainen meille tullut lemmikki on tullut jäädäkseen, ainakin toistaiseksi vuosikymmenten aikana olemme pystyneet tähän. Jokainen eläin ollut omanlaisensa ja kaikkien perään on lopulta isot itkut itketty, vaikka aina ei niin rapoista ole yhteiselo ollut. Nykyinen koira tuntui alkuun pitkään vääränlaiselta koska oletukset olivat toista kuin koira yllättäen oli, mutta nyt parin vuoden jälkeen on ihan helmi kuoriutunut juuri tästä koirasta. Koskaan ei tiedä jos luovuttaa, mitä aarteita olisikin vielä kehittynyt esille. Pätee useimmiten myös ihmisiin.

Kuulostaa siltä, että ap on yksi niistä monista, joiden ei todellakaan pitäisi ottaa koiraa.

Me luovuttiin heti kissasta. Otettiin 8kk ikäinen kissa kasvattajalta ja se oli jo ehtinyt muodostaa tapansa siellä ja ei sopinut meille. Viikko jaksettiin sitä jatkuavaa yöllistä konserttia ja tuhoamista, etsi selvästi kissakavereitaan joihin oli kasvattajalla tottunut. Emme halunneet ottaa montaa kissaa ja kissa ei yksinkertaisesti ollut meille oikea. En koe huonoa omaatuntoa, että olin rehellinen itselleni, kyllä lemmikin pitää tuottaa myös iloa, ei pelkkää stressiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole epäsopivia lemmikkejä. On vain lemmikin omistajiksi soveltumattomia omistajia.

Tämä on täydellinen vastaus! Jos aloittajaa noin epäilyttää, ehkä on parempi jättää koira hankkimatta.

Tietysti hyvä, että ap pohtii asiaa perusteellisesti, eikä suinpäin hanki lemmikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Me luovuttiin heti kissasta. Otettiin 8kk ikäinen kissa kasvattajalta ja se oli jo ehtinyt muodostaa tapansa siellä ja ei sopinut meille. Viikko jaksettiin sitä jatkuavaa yöllistä konserttia ja tuhoamista, etsi selvästi kissakavereitaan joihin oli kasvattajalla tottunut. Emme halunneet ottaa montaa kissaa ja kissa ei yksinkertaisesti ollut meille oikea. En koe huonoa omaatuntoa, että olin rehellinen itselleni, kyllä lemmikin pitää tuottaa myös iloa, ei pelkkää stressiä. 

En tiedä ton ikäsestä kissasta mutta aikuisella kissalla voi kestää 4-6kk esimerkiksi tottua uuteen asuntoon muuton jälkeen ja se voi oireilla esim kusemalla pitkin nurkkia. Jos et ole valmis tähän niin älä ota kissaa ollenkaan.

Minusta ap:n tilanteessa kannattaisi tosiaan tarjoutua jonkun ystäväperheen koiravahdiksi vaikka lomaviikon ajaksi. Siinä saisi vähän käsitystä siitä, millaista koiran kanssa eläminen on.

Sinulla ilmeisesti ei ole mitään kokemusta koirista. Elämä pennun kanssa on joskus rankkaa, se ei ole ihku pehmolelu, vaan elävä olento jota täytyy hoitaa ja opettaa

Kuten edellä kommentissa: Pentu pissii ja kakkii sisälle kunnes sisäsiisti, haukkuu, puree, raapii, hyppii kunnes vähän aikuistuu. Saattaa syödä tavaroita ja tuhota ovet tai tapetit jne.

Pentu kuitenkin kiintyy perheeseensä ja kärsii, jos siitä tehdään kiertopalkinto. Sehän on hiljattain menettänyt jo yhden kodin, emon ja muun pentueen.

Älä ota mitään eläintä huomioimatta edellisiä. Jos jo etukäteen kaduttaa, älä ota ollenkaan

Pidän lapsellisina näitä kommentteja, jotka toteaa vaan syyttävään sävyyn että älä koskaan ota lemmikkiä jos olet epävarma. Mielestäni ap on juurikin hyvä lemmikin ottaja, kun tiedostaa ja miettii riskejä. Meille tuli koira, joka oli maailman raskain. Ei ollut yhtään rotunsa mukainen, kesti 6 vuotta kouluttaa ja kuoli sitten 8 vuotiaana juuri kun siitä oli alkanut nauttimaan. En kävisi enää sellaista helvettiä eläimen takia läpi, koko elämä meni pilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me luovuttiin heti kissasta. Otettiin 8kk ikäinen kissa kasvattajalta ja se oli jo ehtinyt muodostaa tapansa siellä ja ei sopinut meille. Viikko jaksettiin sitä jatkuavaa yöllistä konserttia ja tuhoamista, etsi selvästi kissakavereitaan joihin oli kasvattajalla tottunut. Emme halunneet ottaa montaa kissaa ja kissa ei yksinkertaisesti ollut meille oikea. En koe huonoa omaatuntoa, että olin rehellinen itselleni, kyllä lemmikin pitää tuottaa myös iloa, ei pelkkää stressiä. 

En tiedä ton ikäsestä kissasta mutta aikuisella kissalla voi kestää 4-6kk esimerkiksi tottua uuteen asuntoon muuton jälkeen ja se voi oireilla esim kusemalla pitkin nurkkia. Jos et ole valmis tähän niin älä ota kissaa ollenkaan.

Miksi tällaista pitäisi sietää? Mielestäni ei ole normaalia, että eläin tuhoaa ja kusee pitkin ja poikin. Eläimen pitää olla kiva ja sopeutuvainen, muuten se ei ole kaiken vaivan arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehän käytte sitä pentuetta useamman kerran etukäteen katsomassa kasvattajan luona, eikö niin? Tähän ainakin pitäisi olla mahdollisuus. Kokenut kasvattaja osaa jo nuoresta pennusta nähdä minkälainen tyyppi siitä on tulossa.

Sellaisen rodun valinta jonka edustajat tyypillisesti ovat luonteeltaan ja käytökseltään toivomanne kaltaisia, vähentää ainakin hiukan yllätysten mahdollisuuksia. Toki kaikki koirat ovat yksilöitä rodun sisälläkin.

Mutta mitä sitten tehdään jos haluaa iloisen ja eläväisen koiran, joka osoittautuukin aivan mahdottomaksi ja rasittavaksi? Mitä jos tulee ilmi että rauhallinen koira olisikin ollut se parempi tai toisin päin? Kaipaan näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten muilla on tällaisia ei toivottuja tilanteita käsitelty, en paasaamista ja tuomitsemista. En todellakaan usko ettei kukaan ole koskaan katunut tai tehnyt virhettä tässä asiassa. AP

Eikö vilkas koira tee nopeasti tuhoa, mutta myös on eläväinen? Molemmat puolet ovat olemassa, mutta koulutuksella ohjataan käytöstä oikeaan suuntaan. Ei varmaan ole edes mahdollista valita aina ihanaa vilkasta koiraa.

Pentuaika ja opettaminen ja kouluttaminen ovat itsestäänselvä juttu, niitä en pelkää, mutta pelkään että saan sellaisen koiran joka ei pidä minusta ja joka ei halua yhteistyötä. Miten sellaisessa tilanteessa kukaan voi enää hyvin? AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me luovuttiin heti kissasta. Otettiin 8kk ikäinen kissa kasvattajalta ja se oli jo ehtinyt muodostaa tapansa siellä ja ei sopinut meille. Viikko jaksettiin sitä jatkuavaa yöllistä konserttia ja tuhoamista, etsi selvästi kissakavereitaan joihin oli kasvattajalla tottunut. Emme halunneet ottaa montaa kissaa ja kissa ei yksinkertaisesti ollut meille oikea. En koe huonoa omaatuntoa, että olin rehellinen itselleni, kyllä lemmikin pitää tuottaa myös iloa, ei pelkkää stressiä. 

En tiedä ton ikäsestä kissasta mutta aikuisella kissalla voi kestää 4-6kk esimerkiksi tottua uuteen asuntoon muuton jälkeen ja se voi oireilla esim kusemalla pitkin nurkkia. Jos et ole valmis tähän niin älä ota kissaa ollenkaan.

Miksi tällaista pitäisi sietää? Mielestäni ei ole normaalia, että eläin tuhoaa ja kusee pitkin ja poikin. Eläimen pitää olla kiva ja sopeutuvainen, muuten se ei ole kaiken vaivan arvoinen. 

No se ei ole sille eläimelle normaali elintila asua jossain kerrostalokämpässä sisätiloissa koko elämänsä. Se että esim kissalla on sopeutumisvaikeuksia ei johdu siitä kissasta. Olis sullakin sopeutumisvaikeuksia jos sut laitettais vankilaan.

Minulle kävi niin että olin koko elämäni halunnut kissaa, mutta kun kissa tuli en halunnut sitä. En kiintynyt siihen ja ärsyynnyin kaikesta mitä se teki. Öiset tuhoamisset ja säntäilyt, mouruamiset, kissanpissan haju jne. Ajattelin että kaiken kestää kun lemmikkiä rakastaa, mutta kun en rakastanut, enkä edes tykännyt. Siinä oli jotain mikä ahdisti hirveästi. Annoin pois vuoden ikäisenä ja asuu kodissa jossa sitä rakastetaan, olen tyytyväinen päätökseeni ja opin että pidän kissoista mutta en voi elää sellaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Pentuaika ja opettaminen ja kouluttaminen ovat itsestäänselvä juttu, niitä en pelkää, mutta pelkään että saan sellaisen koiran joka ei pidä minusta ja joka ei halua yhteistyötä. Miten sellaisessa tilanteessa kukaan voi enää hyvin? AP

Koira on laumaeläin, joka kyllä kiihtyy laumansa jäseniin.

Meillä on ollut kolme koiraa ja neljä kissaa. Lasten saannin jälkeen tuntui siltä, että en enää pystynyt rakastamaan eläimiä, ne tuntuivat merkityksettömiltä. Tunnistan siis ap:n tunteet siitä, että joskus ei vaan kohtaa ja minun kohdallani näin kävi. Kaikki hoidettiin kunnialla loppuun, mikä jälkeenpäin ajateltuna oli tyhmää. Olisi pitänyt hommata näille uudet kodit missä niitä olisi aidosti haluttu, eikä kärvistellä sitä 10 vuotta vielä, milloin viimeinen kuoli. Elämä muuttuu ja ennen lapsia eläimet oli mun lapsia, mutta lasten jälkeen en nähnyt niissä enää muuta kuin vaivaa ja taakkaa. Vika ei ollut lemmikeissä vaan muutos tapahtui minussa, miten tällaista olisi voinut ennustaa?

Vierailija kirjoitti:

Tutki eri rotuja ja niiden ominaisuuksia. Älä valitse sitä mikä miellyttää silmää, vaan se joka sopii teidän perheeseen.

Ne ihmiset omasta lähipiiristä jotka on joutuneet luopumaan koiristaan ottivat mm huskyjä kerrostaloon.

Jos et voi tarjota koiralle kun 3 tunnin mittaista lenkkiä päivässä niin se rajaa jo 80% roduista pois.

Jos teillä on oma iso piha niin se taas tuo paljon liikkumavaraa koirarodun suhteen.

Älä koskaan osta koiraa kasvattajalta jolla ei ole hyviä arvosteluja.

Siis 80% koirista tarvii enemmän kuin kolme tunnin lenkkiä päivässä??? Meidän koira on keskivertoa liikunnallisempi ja kyllä sille riittää se yksi pidempi 1-1.5 h lenkki ja kolme vartin pisulenkkiä. Veikkaan että usealle pienelle koiralle riittää tämä ja niitä on paljon enemmän kuin 20% lemmikkikoirista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut kolme koiraa ja neljä kissaa. Lasten saannin jälkeen tuntui siltä, että en enää pystynyt rakastamaan eläimiä, ne tuntuivat merkityksettömiltä. Tunnistan siis ap:n tunteet siitä, että joskus ei vaan kohtaa ja minun kohdallani näin kävi. Kaikki hoidettiin kunnialla loppuun, mikä jälkeenpäin ajateltuna oli tyhmää. Olisi pitänyt hommata näille uudet kodit missä niitä olisi aidosti haluttu, eikä kärvistellä sitä 10 vuotta vielä, milloin viimeinen kuoli. Elämä muuttuu ja ennen lapsia eläimet oli mun lapsia, mutta lasten jälkeen en nähnyt niissä enää muuta kuin vaivaa ja taakkaa. Vika ei ollut lemmikeissä vaan muutos tapahtui minussa, miten tällaista olisi voinut ennustaa?

Toivottavasti lasten kanssa ei käy näin että kun keksit jotain uutta mitä rakastaa elämässäsi niin kärvistelet edellisen rakkauden kohteen kanssa ja mietit eroon pääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Pentuaika ja opettaminen ja kouluttaminen ovat itsestäänselvä juttu, niitä en pelkää, mutta pelkään että saan sellaisen koiran joka ei pidä minusta ja joka ei halua yhteistyötä. Miten sellaisessa tilanteessa kukaan voi enää hyvin? AP

Näin ikäni koirien kanssa asuneensa sanoisin, että koira kyllä kiintyy omistajaansa joka huolehtii siitä, mikäli sillä ei ole jotain luonnevikaa tai sairautta. Ja nuori koira on aktiivinen, sanoisin että 5-6-vuoden iässä yleensa niistä tulee rauhallisempia. Voit valita rodun, joka ei ole superaktiivinen jos et halua käyttää runsaasti aikaa koiran aktiviisuuden purkamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutki eri rotuja ja niiden ominaisuuksia. Älä valitse sitä mikä miellyttää silmää, vaan se joka sopii teidän perheeseen.

Ne ihmiset omasta lähipiiristä jotka on joutuneet luopumaan koiristaan ottivat mm huskyjä kerrostaloon.

Jos et voi tarjota koiralle kun 3 tunnin mittaista lenkkiä päivässä niin se rajaa jo 80% roduista pois.

Jos teillä on oma iso piha niin se taas tuo paljon liikkumavaraa koirarodun suhteen.

Älä koskaan osta koiraa kasvattajalta jolla ei ole hyviä arvosteluja.

Siis 80% koirista tarvii enemmän kuin kolme tunnin lenkkiä päivässä??? Meidän koira on keskivertoa liikunnallisempi ja kyllä sille riittää se yksi pidempi 1-1.5 h lenkki ja kolme vartin pisulenkkiä. Veikkaan että usealle pienelle koiralle riittää tämä ja niitä on paljon enemmän kuin 20% lemmikkikoirista.

Ai riittää? Ootko kokeillut että viihtyiskö enemmänki ulkona vai tehnyt johtopäätöksen riittävyydestä sen mukaan mitä olet itse kykenevä toteuttamaan?

Riittäiskö sulle itelles että kävisit vaan 3 ketaa päivässä ulkona kusella ja kerran päivässä vähän pidemään? Ihmisille on olemassa laitoksia missä on tällaiset aikataulut ja niitä käytetään rankaisuun, että tuskin se kauheen mukavaa on.