Miksiköhän naimisiin menosta ja avioliitosta on tullut monelle niin suuri kauhun aihe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on turha. Samat asiat saa muilla sopimuksilla tehtyä. Miksi pitäisi mennä avioliittoon? Siihen ei liity mitään kauhua, se on vain turhaa. Samoin kuin vaikkapa enkelipölyn hengittely. Mikä kauhu AP:llä on enkelipölyä kohtaan häh??!?!1

Minkä takia tehdä isommalla veroprosentilla monta erillistä sopimusta kun kaiken saa avioliittosopimuksella kätevästi yhdessä?

 Me ei tehty mitään evioehtoja, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta, ei olisi ollut mitään syytä mennä naimisiin.

Vaikka siksi, jos ei halua niitä kaikkia avioliiton "etuja". Itse kaipasin lähinnä yhtä, eli lesken asumisoikeutta ja sitäkin vasta lastensaannin jälkeen. Sen teimme ihan keskinäisellä testamentilla, joka ei kyllä kummankaan meidän veroprosenttia nostanut.

Eli mitä etua avioliitosta et siis halunnut?

Kaksi tärkeintä:

-Eroaminen hirveä paperishow harkinta-aikoineen. Omaisuuden ositus ihan järjetöntä ainakin ilman avioehtoa, haluan pitää täysin omat rahani, velkani ja yritystoimintani.

-En halua olla elatusvelvollinen puolisoni suhteen, enkä halua että kenelläkään velvollisuutta elättää minua. Elatusapua voisi köyhemmälle puolisolle joutua maksamaan joissain tapauksissa jopa eron jälkeen. Elatusapu raukeaa näissä tapauksissa vasta kun elätettävä menee uusiin naimisiin tai tilanteensa paranee.

Suomessa ei makseta elatusapua puolisolle. Pelkkä avoliitto riittää siihen että olette samaa ruokakuntaa, ja jos toinen jää työttömäksi esim. niin toinen ei saa esim. asumistukea yhteiseen asuntoon, vaikka olisi köyhäkin. Viime kädessä yhteiskunnalla on velvollisuus elättää sinua.

Jos meinaa erota, on tosin turha mennäkään naimisiin, tai jos pelkää eroa koko ajan. Se on kyllä ihan totta. Naimisiin vasta sitten kun on sellainen suhde joka kestää loppuun asti.

Miksi ette tarkista yksinkertaisimmillaan asioita ennen kuin kommentoitte? Avioliittolaki, luku 4, momentit 47 ja 48:

"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 :ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on turha. Samat asiat saa muilla sopimuksilla tehtyä. Miksi pitäisi mennä avioliittoon? Siihen ei liity mitään kauhua, se on vain turhaa. Samoin kuin vaikkapa enkelipölyn hengittely. Mikä kauhu AP:llä on enkelipölyä kohtaan häh??!?!1

Minkä takia tehdä isommalla veroprosentilla monta erillistä sopimusta kun kaiken saa avioliittosopimuksella kätevästi yhdessä?

 Me ei tehty mitään evioehtoja, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta, ei olisi ollut mitään syytä mennä naimisiin.

Vaikka siksi, jos ei halua niitä kaikkia avioliiton "etuja". Itse kaipasin lähinnä yhtä, eli lesken asumisoikeutta ja sitäkin vasta lastensaannin jälkeen. Sen teimme ihan keskinäisellä testamentilla, joka ei kyllä kummankaan meidän veroprosenttia nostanut.

Eli mitä etua avioliitosta et siis halunnut?

Kaksi tärkeintä:

-Eroaminen hirveä paperishow harkinta-aikoineen. Omaisuuden ositus ihan järjetöntä ainakin ilman avioehtoa, haluan pitää täysin omat rahani, velkani ja yritystoimintani.

-En halua olla elatusvelvollinen puolisoni suhteen, enkä halua että kenelläkään velvollisuutta elättää minua. Elatusapua voisi köyhemmälle puolisolle joutua maksamaan joissain tapauksissa jopa eron jälkeen. Elatusapu raukeaa näissä tapauksissa vasta kun elätettävä menee uusiin naimisiin tai tilanteensa paranee.

Suomessa ei makseta elatusapua puolisolle. Pelkkä avoliitto riittää siihen että olette samaa ruokakuntaa, ja jos toinen jää työttömäksi esim. niin toinen ei saa esim. asumistukea yhteiseen asuntoon, vaikka olisi köyhäkin. Viime kädessä yhteiskunnalla on velvollisuus elättää sinua.

Jos meinaa erota, on tosin turha mennäkään naimisiin, tai jos pelkää eroa koko ajan. Se on kyllä ihan totta. Naimisiin vasta sitten kun on sellainen suhde joka kestää loppuun asti.

Miksi ette tarkista yksinkertaisimmillaan asioita ennen kuin kommentoitte? Avioliittolaki, luku 4, momentit 47 ja 48:

"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 :ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

Kannattaa lukea lakimiesten juttuja aiheesta:

"Oikeuskäytännössä on katsottu, että elatusavun määräämiselle tulisi olla perusteita yleensä vain silloin, kun puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu avioliitosta. Esimerkiksi toinen puoliso on avioliiton solmimisen jälkeen jäänyt pitkäksi ajaksi kotiin hoitamaan lapsia ja perheen taloutta, minkä vuoksi mahdollisuudet työllistyä ovat heikentyneet. Lisäksi ongelmaksi on saattanut muodostua myös ansiotuloihin perustuvan eläketurvan puuttuminen."

https://www.lrhto.fi/artikkelit/puolison-elatusvastuusta-avioeron-jalke…

Vaikka jotain on laissa niin se ei suoraan muutu yleiskäytänteeksi.

Elatusapua yleisempää avioerotilanteessa on avioehdon sovittelu, mikäli parilla avioehto on.

Usein avioehto tehdään suhteellisen nuorena, jolloin molemmat puolisot ovat samassa taloudellisessa asemassa. Tilanne voi kuitenkin vuosien varrella muuttua. Yleistä on, että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia eikä saa opintojaan loppuun tai pysty muusta syystä työllistymään. Avioehdon sovittelun perusteena erotilanteessa on tällöin toisen saama perusteeton etu ja kohtuuton lopputulos.

https://www.taloustaito.fi/Rahat/tiesitko-etta-avioliitossa-on-elatusve…

Ei se avioehtokaan suojaa täydellisesti, voi silti joutua luovuttamaan omaisuuttaan, vaikka sellainen olisi tehtynä. Kriteerit sovittelulle tosin varmaankin korkeat.

Vierailija kirjoitti:

En usko että siihen liittyy kauhua, se ei vain ole enää välttämättä tarpeellista eikä tapana.

Se tosin kaikkien tulisi tiedostaa, että avioliittoon liittyy paljon oikeusvaikutuksia, ja se on fiksu valinta jos haluaa ns. turvata yhteisen talouden. Nämä voi toki hoitaa muutenkin (keskinäinen sopiminen, omaisuusjärjestelyt, testamentit yms.) mutta avioliitossa on se hyvä puoli, että kaikki tulee kerralla voimaan ja kaikki myös lakkaavat kerralla jos ero tulee.

Oikeastaan aina, jos pidetään rahat erillään ja kaikki omaisuus on tarkoitus jättää lapsille niin ei sillä avioliitolla oikeastaan kovin paljon väliä olekaan.

Kyllä sillä vaan voi olla. Voi tulla eteen tilanne jossa yhteinen/set lapsi on kuollut, eikä rintaperillisiä ole. Voi käydä niin että oma lapsi alkoholisoituu/alkaa narkkariksi, ja tuolloin olisi hyvä että omaisuus päätyisikin sille aviopuolisolle jne. On paljon tilanteita joita sellaiset ihmiset eivät mieti, jotka pitävät itseään tosi fiksuina, ja kuvittelevat ajatelleensa asiat monelta kantilta.

Ja siihen että ei tuollaista tapahdu, niin kyllä tapahtuu, ihan jok ikinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on rahasta. Avioliitto ilman erittäin hyvin tehtyä avioehtoa voi maksaa puolet omaisuudesta. Jo omaa omaisuutta on esim miljoona euroa ja toisella ei mitään, niin avioero maksaa puoli miljoonaa.

Aika kova hinta avioliitosta.

Katsot (ja monet muutkin katsovat, tuntuu olevan trendikästä) avioliittoa jonakin hieman epämiellyttävänä ajanjaksona elämästä, josta joudut maksamaan kovan hinnan. Jos taas olet se huonommin tienaava, niin silloin se on palkkio siitä hieman epämiellyttävästä jaksosta elämässä. Itse taas näen avioliiton perheen perustamisena (lapsia tai ilman lapsia). Oletus on, että se on nimenomaan se paras jakso elämässä (ja kestää kuolemaan saakka, paitsi lapset perustavat sitten oman perheen aikanaan) ja että perheellä on yhteiset varat. Perhe on vastuussa jäsenistään ja huolehtii jäsenistään, kukin kykynsä mukaan.

Avioliiton romantiikka ja vaikuttavuus tulee nimenomaan siitä juridisesta sitoutumisesta. Se sopii harvalle nykyään, kun kaikki tuntuvat olevan varmoja, että jossain kulman takana on se vielä seksikkäämpi ja ihkumpi otus ja pennoset pitää suojata tämän nykyisen tyypin varalta avioehdolla, koska on vain ajan kysymys, milloin tyyppi vaihdetaan uuteen ja entistä ehompaan.

Liitosta tulee hyvinkin epämiellyttävä ajanjakso eron hetkellä. Kaikki erot eivät ole sopuisia ja syynä ei aina ole tavallinen erilleen kasvaminen. Onnistuessaan liitto onkin paras ajanjakso elämässä.

Ihmiset ovat nykyään yksilökeskeisiä ja siksi varoja ei haluta yhteisiksi eikä toisen aikuisen elämää näin rahoittaa. Juridinen sitoutuminen on hölmöä. Harva varmaan suhteeseen lähtiessä ajattelee, että haluaa vaihtaa puolisonsa kuitenkin uudempaan. Ne pennoset halutaan tarkkaan suojata siltä varalta, että tulee itse jätetyksi tai petetyksi ja haluaa itse erota.

Eri

Kyllähän se aika hyvin antaa suunnan tulevalle liitolle jos kaksi individualistia suojaavat hulluna omaisuuttaan toistensa varalta. Kai se sitten tuo tarpeeksi sisältöä elämään elellä aina vähän aikaa jonkun kanssa "järkevästi" omaa omaisuutta suojellen. Lopulta tietenkin yksin, koska kehenkäänhän ei voi luottaa. Vähän niinkuin rikkaan vanhanpiian sisäkissa. Kaikki on kauhean kivaa ja kontrolloitua, mutta elämän maku puuttuu.

Kehenkään ei voi täysin luottaa, se on totuus. Tuoko pelko omaisuuden menettämisestä sitä elämänmakua tai sisältöä elämään? Onko parisuhteessa ideana se, että toinen pitää taloudellisesti sitoa itseensä niin, että eroaminen on vaikeaa ja jommallekummalle tappiollista? Jännästi jotkut ovat sitä mieltä, että avioehto kertoo siitä, ettei rakkaus ole aitoa. Sehän on juuri rakkautta, siinä kertoo, että haluaa olla ihmisen eikä hänen omaisuutensa kanssa. Ei rakkautta ja rahaa sekoiteta. Eräs vanhempi varakkaampi herra oli sitä mieltä, että avioehto on todiste siitä ettei rakasta ja halua sitoutua. No, tuolla herralla onkin kolme ex-vaimoa, joille se omaisuus hupeni, eli elämän makuista on ollut, tyhmyydestä sakotetaan.

Ei sellaisten naimisiin kannata mennäkään jotka pelkäävät omaisuutensa puolesta. Sanoo sille seurustelukumppanille etten halua naimisiin koska voit eron tullessa viedä rahani. Sitähän se avioehto tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on siinä kun naisen avioseksihalut loppuu siihen kun on hääkakkua syöty🤑

Tämä johtuu siitä että välittömästi aamenen jälkeen mies muuttuu miehestä miehimykseksi.