Miksiköhän naimisiin menosta ja avioliitosta on tullut monelle niin suuri kauhun aihe
No siis minulle itselleni on ihan yksi ja sama meneekö joku pariskunta naimisiin vai ei, mutta jollain tavalla tämä ilmiö on aika mielenkiintoinen.
Siis että pariskunta hankkii lapsia, yhteisen asunnon (ja yhteisen asuntolainan) ja muutenkin sitoutuu toisiinsa sekä taloudellisesti, että muuten, mutta heti kun tulee puhe avioliitosta, niin siihen vedetään stoppi, että kaikki muu sitoutuminen kyllä käy, mutta avioliitto ? Ei missään nimessä.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Kyse on rahasta. Avioliitto ilman erittäin hyvin tehtyä avioehtoa voi maksaa puolet omaisuudesta. Jo omaa omaisuutta on esim miljoona euroa ja toisella ei mitään, niin avioero maksaa puoli miljoonaa.
Aika kova hinta avioliitosta.
Olen samaa mieltä. Avioliittoon ei kannata mennä jos on pelko että ero tulee kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan pitää takaovi auki varmuuden vuoksi
Tämä. Kumppani ei ole se oikea, mutta ei uskalla jättää perhettä perustamatta jos jääkin yksin.
Kun on persaukinen vuokralla-asuja niin näillä avioliiton "eduilla" ei tee mitään.
Sairaalaan saa ihan itse päivittää kenelle tietoja luovutetaan.
Jos testamentin tekee ja päivittää asiallisesti, ei sitä moitita. Miksi edes kaipaisin mieheni omaisuutta perinnön muodossa? Minulla on oma omaisuuteni ja perin sitten aikanaan vanhempani. Miehen omaisuus menköön lapsilleen, tarvitsevat sitä todennäköisesti enemmän kuin minä.
Asunnosta, tai oikeastaan sen puolikkaasta, joka minulle on testamentattu, maksan ilomielin perintöveron. Niin kuuluukin kun alunperin toisen ihmisen omaisuutta ottaa isomman määrän vastaan. Meillä on koko ajan muutenkin ollut täysin erilliset rahat, ja mielestäni ei ole kohtuutonta saada puolikas omakotitalo pelkän perintöveron hinnalla.[/quote]
Sanot, että et halua miehesi omaisuutta, mutta sitten kuitenkin ilomielin maksat perintoveron miehesi osan asunnosta ottamisesta? Eikös sen omaisuuden pitänyt mennä hänen lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa olevat sanovat välttelevänsä paperisotaa, mutta samalla sitten kehuvat miten on tehty testamentit ja valtakirjat ym. Eivät sitten osaa avioehtoa tehdä??? Onko muka AVOero helpompi kuin avioero? Yhtä lailla pitää tavarat jakaa/tapella/asioita selvittää... eikä se ole henkisesti yhtään sen helpompaa!
Paperisodalla varmaan tarkoittavat sitä, että avioeroa pitää hakea ja siinä menee aikaa. Avoliitossa riittää (periaatteessa) se, että muuttaa pois. Toki, jos yhteisiä omistuksia on, niin niitä pitää jakaa ja tapella avoerossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on turha. Samat asiat saa muilla sopimuksilla tehtyä. Miksi pitäisi mennä avioliittoon? Siihen ei liity mitään kauhua, se on vain turhaa. Samoin kuin vaikkapa enkelipölyn hengittely. Mikä kauhu AP:llä on enkelipölyä kohtaan häh??!?!1
Minkä takia tehdä isommalla veroprosentilla monta erillistä sopimusta kun kaiken saa avioliittosopimuksella kätevästi yhdessä?
Me ei tehty mitään evioehtoja, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta, ei olisi ollut mitään syytä mennä naimisiin.
Vaikka siksi, jos ei halua niitä kaikkia avioliiton "etuja". Itse kaipasin lähinnä yhtä, eli lesken asumisoikeutta ja sitäkin vasta lastensaannin jälkeen. Sen teimme ihan keskinäisellä testamentilla, joka ei kyllä kummankaan meidän veroprosenttia nostanut.
Eli mitä etua avioliitosta et siis halunnut?
Kaksi tärkeintä:
-Eroaminen hirveä paperishow harkinta-aikoineen. Omaisuuden ositus ihan järjetöntä ainakin ilman avioehtoa, haluan pitää täysin omat rahani, velkani ja yritystoimintani.
-En halua olla elatusvelvollinen puolisoni suhteen, enkä halua että kenelläkään velvollisuutta elättää minua. Elatusapua voisi köyhemmälle puolisolle joutua maksamaan joissain tapauksissa jopa eron jälkeen. Elatusapu raukeaa näissä tapauksissa vasta kun elätettävä menee uusiin naimisiin tai tilanteensa paranee.
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison asema viranomaisten/verottajan on aivan eri kuin avopuolison. Sinä et ole omainen. Pahassa tapauksessa sinulle ei esim. sairaalasta kerrota mitään, ellet ole sitä erikseen kirjannut KUKA on omainen ja kenelle saa kertoa mitä. Avopuolison kuollessa, HÄNEN omaisensa perivät hänet ellei ole tehty testamenttia ja sekin voidaan moittia. Lisäksi sinun periessä avopuolisosi osuuden asunnosta, joudut maksamaan ison perintöveron siitä hyvästä, että saat jäädä kotiisi....
- olen osaltani kirjannut omatahtoon, kenelle saa kertoa ja mitä, samoin on puolisoni
- on itsestäänselvää, että minut perii lapseni eikä puolisoni! Sama puolisolla
- en jäisi isoon, vanhaan ok-taloon haja-asutusalueella puolisoni kuoltua, sekin on päivänselvää
Avioliiton selkein etu on, että silloin voi tehdä avioehdon joka suojaa aika hyvin omaa omaisuutta erotilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei maistraatista mitään maksua mene.
Ei ainakaan meidän tarvinnut mitään maksaa 3 vuotta sitten.
Ei meidänkään tarvinnut 23 vuotta sitten maksaa mitään vihkimisestä.
Ainoa kustannus oli vihkisormus, joka sekään ei ole mitenkään pakollinen hankinta.
Missä teidät vihittiin? Jos kirkossa niin olet maksanut kirkollisveroa. Ei siis ihan ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on rahasta. Avioliitto ilman erittäin hyvin tehtyä avioehtoa voi maksaa puolet omaisuudesta. Jo omaa omaisuutta on esim miljoona euroa ja toisella ei mitään, niin avioero maksaa puoli miljoonaa.
Aika kova hinta avioliitosta.
Olen samaa mieltä. Avioliittoon ei kannata mennä jos on pelko että ero tulee kuitenkin.
Tuleehan se. Itsestään voi jotenkin edes tietää, onko tosissaan suhteessa, mutta toisesta ei ikinä. Ihmiset muuttuvat myös elämän varrella. Avioliitto ei estä eroamista, vain hankaloittaa sitä. Ei muutkaan seurustelusuhteet välttämättä kestä, eron pelko on vain realismia.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa olevat sanovat välttelevänsä paperisotaa, mutta samalla sitten kehuvat miten on tehty testamentit ja valtakirjat ym. Eivät sitten osaa avioehtoa tehdä??? Onko muka AVOero helpompi kuin avioero? Yhtä lailla pitää tavarat jakaa/tapella/asioita selvittää... eikä se ole henkisesti yhtään sen helpompaa!
On, siinä ei ole harkinta-aikaa, eikä tarvitse lähetellä virallisia papereita oikein kahteen otteeseen. Ei myöskään tarvitse tehdä virallista ositusta. Tämän toki voisi välttää avioehdolla, mutta samalla vaivalla tekee avoliitossa testamentin niiltä osin, kun kokee sen tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos testamentin tekee ja päivittää asiallisesti, ei sitä moitita. Miksi edes kaipaisin mieheni omaisuutta perinnön muodossa? Minulla on oma omaisuuteni ja perin sitten aikanaan vanhempani. Miehen omaisuus menköön lapsilleen, tarvitsevat sitä todennäköisesti enemmän kuin minä.
Asunnosta, tai oikeastaan sen puolikkaasta, joka minulle on testamentattu, maksan ilomielin perintöveron. Niin kuuluukin kun alunperin toisen ihmisen omaisuutta ottaa isomman määrän vastaan. Meillä on koko ajan muutenkin ollut täysin erilliset rahat, ja mielestäni ei ole kohtuutonta saada puolikas omakotitalo pelkän perintöveron hinnalla.
Sanot, että et halua miehesi omaisuutta, mutta sitten kuitenkin ilomielin maksat perintoveron miehesi osan asunnosta ottamisesta? Eikös sen omaisuuden pitänyt mennä hänen lapsilleen?
Muilta, kun talon osalta meneekin. Olemme kuolemantapauksen varalta tehneet testamentin talossamme. Meillä miehen entisen suhteen lasten lisäksi yhteisiä pieniä lapsia, ja haluamme heille turvata mahdollisimman entisenlaisen elämän, mikäli pahin tapahtuisi. Taloa lukuunottamatta meillä ei ole keskinäistä testamenttia. Ennen lapsia tuotakaan testamenttia ei ollut, emme silloin nähneet sitä tarpeelliseksi. Ilman lapsia tuskin olisi vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on turha. Samat asiat saa muilla sopimuksilla tehtyä. Miksi pitäisi mennä avioliittoon? Siihen ei liity mitään kauhua, se on vain turhaa. Samoin kuin vaikkapa enkelipölyn hengittely. Mikä kauhu AP:llä on enkelipölyä kohtaan häh??!?!1
Minkä takia tehdä isommalla veroprosentilla monta erillistä sopimusta kun kaiken saa avioliittosopimuksella kätevästi yhdessä?
Me ei tehty mitään evioehtoja, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta, ei olisi ollut mitään syytä mennä naimisiin.
Vaikka siksi, jos ei halua niitä kaikkia avioliiton "etuja". Itse kaipasin lähinnä yhtä, eli lesken asumisoikeutta ja sitäkin vasta lastensaannin jälkeen. Sen teimme ihan keskinäisellä testamentilla, joka ei kyllä kummankaan meidän veroprosenttia nostanut.
Eli mitä etua avioliitosta et siis halunnut?
Kaksi tärkeintä:
-Eroaminen hirveä paperishow harkinta-aikoineen. Omaisuuden ositus ihan järjetöntä ainakin ilman avioehtoa, haluan pitää täysin omat rahani, velkani ja yritystoimintani.
-En halua olla elatusvelvollinen puolisoni suhteen, enkä halua että kenelläkään velvollisuutta elättää minua. Elatusapua voisi köyhemmälle puolisolle joutua maksamaan joissain tapauksissa jopa eron jälkeen. Elatusapu raukeaa näissä tapauksissa vasta kun elätettävä menee uusiin naimisiin tai tilanteensa paranee.
Nämä kaksi syytä ovat ne suurimmat, miksi avioliittoa kannattaa vältellä kuin ruttoa.
Surullista miten pidetään "samanlaisena" sitoutumisena sitä että on vaikka yhteisiä laosia. Ei se ole. Yhteiset lapset tarkoittaa vain sitoutumista asiallisiin väleihin puolison kanssa. Ei tahtoa rakastaa puolisoaan kuolemaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhun aihe? Vai olisiko kuitenkin sen merkitys vain pienentynyt ihmisten elämässä? Kaikki eivät koe tarvetta mennä naimisiin mutta ei se tarkoita että ajatus avioliitosta aiheuttaisi kauhua.
Ja sitten kuitenkin vaaditaan avoliittoon avioliiton oikeudet.
Eli?
Yhteinen sukunimi, ositus eron yhteydessä, leskeneläke.
Miksi yhteinen sukunimi olisi etu, senn voi vaihtaa muutenkin. Leskeneläkkeestä en ole koskaan kuullutkaan, kuulostaa 60-luvun jutulta. Akka pitäköön talon jos tulee ero.
Ollaan päätetty ettei mennä naimisiin, koska ero hyvin todennäköisesti tulee ennen kuin toinen meistä kuolee.
Se on noista muodoista se ainoa täysin turha. Muilla on sentään jotain tarkoitusta.
En ole avioliittoa vastaan, olen edelleen romantikko, mutta haluan vain kertoa että naimisiin meno oli paljon helpompaa kuin eroaminen. Meillä oli riidaton ero. Silti eron käsittely eri vaiheineen oikeudessa kesti 10 kuukautta. Ositusta ei ole tehty enkä tiedä tehdäänkökään, koska sekin maksaa. Kyllä itse haluan olla todella todella varma suhteen pysyvyydestä ennen kuin toista kertaa menen naimisiin. Ero on ollut todella raskas kokemus ja virallisen puolen hitaus on kuormittanut lisää.
Jos testamentin tekee ja päivittää asiallisesti, ei sitä moitita. Miksi edes kaipaisin mieheni omaisuutta perinnön muodossa? Minulla on oma omaisuuteni ja perin sitten aikanaan vanhempani. Miehen omaisuus menköön lapsilleen, tarvitsevat sitä todennäköisesti enemmän kuin minä.
Asunnosta, tai oikeastaan sen puolikkaasta, joka minulle on testamentattu, maksan ilomielin perintöveron. Niin kuuluukin kun alunperin toisen ihmisen omaisuutta ottaa isomman määrän vastaan. Meillä on koko ajan muutenkin ollut täysin erilliset rahat, ja mielestäni ei ole kohtuutonta saada puolikas omakotitalo pelkän perintöveron hinnalla.