Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmisillä on aina tarve vertailla kellä isoimmat ongelmat?
27.09.2022 |
Ärsyttää keskustella ihmisten kanssa tai kertoa murheistaan yhtään mitään, kun aina vähätellään ja torpataan toisen murheet vertailemalla omaan elämään ja sen kurjuuteen. Kukaan ei oikeasti enää halua kuunnella toista, saati ymmärtää. Ja esimerkkinä se, että vaikka jos ei just sillä hetkellä vaikka kärsi rahan puutteesta, niin se käännetään jo voitoksi toisen silmissä, ja aletaan puhua itsestä ja siitä kuinka pa skaa elämä on, välittämättä kaverin terveysongelmista. Tämäkö on nyt sitten sitä elämää?
Ihmiset ovat muka olevinaan jotain laumaeläimiä, mutta nykymaailma on tehnyt meistä kuolaavia koneita, jotka ajattelee vain omia etuja.
Kommentit (21)
Mun äiti on just tuollainen. Ihan sama mitä sanon, jos oon ollut kipeänä tai jotain muuta, niin hänellä on aina asiat paljon pahemmin. En jaksa nykyään enää edes sanoa, jos on jotain negatiivista omassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pähkinänkuoressa:
En halua kuunnella muita mutta muiden pitää kuunnella minua.
Vierailija kirjoitti:
Eli pähkinänkuoressa:
En halua kuunnella muita mutta muiden pitää kuunnella minua.
Jos tarkoitat tässä minua ap:ta niin olen jo ajat sitten yrittänyt pitää matalaa profiilia enkä halua kuormittaa ystäviä tai sukulaisia omilla murheillani. Aloin oikeastaan ensimmäistä krt kuukausiin pitämään sisareeni yhteyttä, kun ajattelin, että ehkä kaipaa juttu seuraa, mutta hänelle yhteydenpito sopii vain silloin kun hän saa avautua omista murheistaan. Mitään normaaleja asioita ei voi edes keskustella, kun hän ei halua keskustella niistä vaan kieltäytyy.
Se on kilpailuhenkisten ihmisten tapa vastata muiden ongelmiin, tyyliin: "minullapas on vielä vaikeampaa kuin sinulla, mutta selätän vaikeuteni ja menen läpi harmaan kiven". Näiden ihmisten mielestä muiden ongelmat eivät ole mitään. Itse keskeisiä ihmisiä mielenlaadultaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta mä pärjäisin hyvin tuossa. Ei ehkä kastissa kamalimmat ongelmat, mutta erikoisimmat ehkä koko maassa. Ja ei ole kyse pelkästään mukavista asioista.
Milloin tämä maailma muuttui tällaiseksi? Somen syy vai mitä te muut epäilette? Onko ihmisillä se vähäinen vapaa-aika pyhitetty somelle ja sieltä sitten seurataan joidenkin pintaliitoelämää ja verrataan siihen kuinka huonosti itsellä on asiat kun ei voi vaihtaa autoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muo ärsyttää ruikuttajat. Ellet halua ratkaisua, puhu jostakin mukavasta äläkä valita.
Vierailija kirjoitti:
Muo ärsyttää ruikuttajat. Ellet halua ratkaisua, puhu jostakin mukavasta äläkä valita.
Sehän siinä onkin kun nämä ruikuttajat eivät ole valmiita puhumaan muusta kuin siitä kuinka huonosti menee. Siksi itsekin välttelen heitä ja varsinkaan puhumista omista ongelmistani. Jos erehdyn sanomaan jotain, niin se johtuu siitä etten voi puhua koska hoidan terveyttäni tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä toimii se kansanviisaus, että kun kaikkien ongelmat laitetaan samaan koriin, ottavat kaikki kiiruustii omansa takaisin.
En ole ikinä tajunnut miten tämä muka pitäisi paikkansa, mä ainakaan en ottaisi omiani.
Mulla ihan sama tilanne. Ärsyynnyin sen verran paljon, että katkaisin välit. Toisten roskakorina oleminen ei enää kiehtonut. Omien roskieni kanssa sain tehdä mitä lystäsin, kunhan en vain näyttänyt niitä toisille.
Tästä huipputapauksena pitää mainita se, että multa kuoli mies, kun lapset oli alle 3-vuotiaita kumpikin. Mies oli anopin ainoa lapsi.
Ensishokista selviydyttyämme anoppi alkoi arvuutella minulle, kumman meistä suru on suurempi.
Siinä vaiheessa jouduin pyytämään häneltä aikalisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkäaikaistyötön. Ei ole tavallista ruikuttaa, mutta koska/kun rahasta on usein puutetta, niin voin (lakonisesti) todeta, että esmes en tule johonkin kissanristiäisiin. Itseäni hiukan nyppii, kun kaveri, joka on ihan perustöissä vaimonsa kanssa, "kerskuu" sillä, ettei silläkään ole rahaa. Mutta kaikki sen raha-asioiden ongelmat on olemassa vaan itse valittujen "luksus"asioiden takia (remontti, uusi kallis auto). Minulla rahat menee peruselämiseen, ja kaikki luksus kurjistaa heti. Et parempi olisi, jollei köyhyydellä kerskuisi!
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön. Ei ole tavallista ruikuttaa, mutta koska/kun rahasta on usein puutetta, niin voin (lakonisesti) todeta, että esmes en tule johonkin kissanristiäisiin. Itseäni hiukan nyppii, kun kaveri, joka on ihan perustöissä vaimonsa kanssa, "kerskuu" sillä, ettei silläkään ole rahaa. Mutta kaikki sen raha-asioiden ongelmat on olemassa vaan itse valittujen "luksus"asioiden takia (remontti, uusi kallis auto). Minulla rahat menee peruselämiseen, ja kaikki luksus kurjistaa heti. Et parempi olisi, jollei köyhyydellä kerskuisi!
Näillä hinnannousuilla on ihan todennäköistä, ettei rahaa oikeasti ole. Kun kaikki paitsi palkat nousevat. Jos taas elää tuilla on elämä huoletonta, esim. sairastuminen ei vaikuta tuloihin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön. Ei ole tavallista ruikuttaa, mutta koska/kun rahasta on usein puutetta, niin voin (lakonisesti) todeta, että esmes en tule johonkin kissanristiäisiin. Itseäni hiukan nyppii, kun kaveri, joka on ihan perustöissä vaimonsa kanssa, "kerskuu" sillä, ettei silläkään ole rahaa. Mutta kaikki sen raha-asioiden ongelmat on olemassa vaan itse valittujen "luksus"asioiden takia (remontti, uusi kallis auto). Minulla rahat menee peruselämiseen, ja kaikki luksus kurjistaa heti. Et parempi olisi, jollei köyhyydellä kerskuisi!
Näillä hinnannousuilla on ihan todennäköistä, ettei rahaa oikeasti ole. Kun kaikki paitsi palkat nousevat. Jos taas elää tuilla on elämä huoletonta, esim. sairastuminen ei vaikuta tuloihin mitään.
Mistä ihmeestä puhut? Nämä asiat ovat vuosia vanhoja, eikä tämän päivän asioita!
Minusta on päinvastoin outoa, että nykyään kaikki haluavat ongelmiensa olevan täysin uniikkeja, sellaisia mitä kukaan koskaan aiemmin ei ole kokenut. Minulle tuli yllätyksenä kun luin täältä ja muualta että ihmiset loukkaantuvat jos he kertovat ongelmistaan ja keskustelukumppani mainitsee että hänellä (tai jollain muulla) on ollut samantyyppisiä ongelmia. Ihmiset kokevat sen kuulemma vähättelynä tai kilpailuna. Miten se voi olla vähättelyä jos joku on kokenut samaa? Ei se vähennä tämän kertojan kärsimyksiä ollenkaan! Minua päinvastoin lohduttaa jos tiedän etten ole ainoa jossain ongelmallisessa tilanteessa. Mutta en olekaan loukkaantujaporukkaa.
Vähän oudoksi menee kyllä keskustelu jos joku kertoo jostain ja itselläkin olisi siitä kokemusta tai tietoa, mutta pitää vain päivitellä toisen kokemuksia ja olla mainitsematta mitään vaikka olisi itse samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on päinvastoin outoa, että nykyään kaikki haluavat ongelmiensa olevan täysin uniikkeja, sellaisia mitä kukaan koskaan aiemmin ei ole kokenut. Minulle tuli yllätyksenä kun luin täältä ja muualta että ihmiset loukkaantuvat jos he kertovat ongelmistaan ja keskustelukumppani mainitsee että hänellä (tai jollain muulla) on ollut samantyyppisiä ongelmia. Ihmiset kokevat sen kuulemma vähättelynä tai kilpailuna. Miten se voi olla vähättelyä jos joku on kokenut samaa? Ei se vähennä tämän kertojan kärsimyksiä ollenkaan! Minua päinvastoin lohduttaa jos tiedän etten ole ainoa jossain ongelmallisessa tilanteessa. Mutta en olekaan loukkaantujaporukkaa.
Vähän oudoksi menee kyllä keskustelu jos joku kertoo jostain ja itselläkin olisi siitä kokemusta tai tietoa, mutta pitää vain päivitellä toisen kokemuksia ja olla mainitsematta mitään vaikka olisi itse samassa tilanteessa.
Tuohon perustuu vertaistukikin. Mulla on eräs pitkäaikaissairaus ja yhdellä ystävälläni on se sama. Vain hänen kanssaan puhun sairauden aiheuttamista ongelmista, koska ymmärrämme hyvin, mitä toinen tarkoittaa. Ja meillä on myös - oman kokemuksen kautta - mahdollisuus ehdottaa toiselle keinoja, joilla ongelmia voisi koittaa helpottaa. Ei tulisi mieleenikään puhua tästä sairaudestani sellaisille, joilla ei kyseistä sairautta ole. Poislukien tietenkin sairauttani hoitavat lääkärit.
Kaipa ajatellaan, että kun kertoo huonommasta tilanteesta niin toinen havahtuisi ikäänkuin siihen, ettei ne asiat niin huonosti olisikaan. Mutta ilmeisesti yleisesti halutaan kuulla vain jotain voivottelua ja säälimistä sun muuta, eikä mitään kasvattavaa.
Joo ja arvostella tai kilpailla...miksei joskus vaan voisi nauttia siitä elämästään silleensä ja olla vaan? Olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Joillekin ihmissuhteita sotkee esim. ihmisen siviilisääty. Esimerkkinä: ihminen ei voi kutsua eronnutta joihinkin juhliin,koska siellä on pariskuntia. Eronnuthan ei osaa nauttia enää elämästään,vaan sillä on rutto ja sitä pitää vältellä. Tai että jonkun pitää sotkeentua toisten elämään?
Eivät kaikki tee tuota. Monet vähättelevät ongelmiaan tai eivät mielellään puhu niistä mitään.
Ehkä tuollainen taipumus aina vertailla ja esittää omat ongelmat isompina johtuu joillain siitä, ettei vain haluta antaa toisen puhua omista ongelmistaan sen syvemmin. Tämä tehdään mitätöimällä koko aihe mainitsemalla omia suurempia ongelmia.
Jos ei jaksa kuunnella (jos esim. toinen puhuu samat ongelmat kymmenennen kerran), pitäisi vain suoraan sanoa, ettei jaksaisi nyt keskustella tästä asiasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Alue: Aihe vapaa
Näissä toimii se kansanviisaus, että kun kaikkien ongelmat laitetaan samaan koriin, ottavat kaikki kiiruustii omansa takaisin.