Pura paha olosi -ketju

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaaminen, siitä puhjennut paniikkihäiriö ja sairausloma.

Vuosi sitten tähän aikaan entisessä työpaikassani olin ihan normaali ihminen, nyt työkyvytön hermoraunio.

On se nyt p*rkele ettei noita kuspäitä saada kuriin työyhteisöissä, voimia! Mun kaverille on käynyt noin myös ja edelleen keräilee itseään. Löytyy kyllä niin käsittämättömän kieroja ja sairaita ihmisiä että oksat pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi jaksaa joulu ja järjestää 50v-juhlat sukulaisten mieliksi.

Ei kiinnosta.

Viiskymppinen on vielä nuori. Miksi ihmeessä hänen pitäisi joitain juhlia pitää? Eihän hänelle varmaan mitään kristallimaljakkoa imitoivaa kukkamaljakkoa anneta porukalla lahjaksi? Ajat ovat muuttuneet.

Korona vei mahdollisuuden viettää juhlia. Vain joitakin saatiin pidettyä. Suvussa olisi ollut monta tasavuosijuhlaa.

Nyt etenkin äitini odottaa kieli pitkällä, että pääsisi taas kemuihin. Ymmärrän sen, mutten tunne mitään kiinnostusta tänä vuonna. Tämä vuosi on ollut erittäin kuluttava.

Sitäpaitsi, viimeksi pidin ex tempore synttärit että sain vähän valoa pimeyteen.

Typerä flunssa jatkunut jo viikon eikä helpota, kohta loppuu kotoa ruoka enkä jaksa kauppaan mennä enkä myöskään mitään kokata, kotona on kaaos, piha pitäisi siistiä ja haravoida, lapsi tarvitsee huomiseksi kouluun ties mitä roinaa ja muistisairas vanhempani soittelee höpöpuheluita kymmenen kertaa päivässä, huokaus.... 

Vierailija kirjoitti:

Mies pettää mua mun parhaan ystävän kanssa. Akka on olevinaan syvästi uskossa.

En kestä tätä.

I feel you.

Avioliittoni päättyi kaikin puolin julmasti.

Sen olisi voinut lopettaa terveesti ja sivistyneesti. Ei kuten nyt.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaaminen, siitä puhjennut paniikkihäiriö ja sairausloma.

Vuosi sitten tähän aikaan entisessä työpaikassani olin ihan normaali ihminen, nyt työkyvytön hermoraunio.

Jaksuhali.

Kyllä se siitä.

PERSUT HAISTAKAAA PASKAAAAAAA

Tahdon rakkaan ihmiseni takaisin, pois masennuksesta, pois häiriintyneen "ystävän" luota!

Miksi narsisteja pitää olla olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Ap, sä oot vähän ristiriitainen!

Sehän on just parasta. Ihan niin kuin me kaikki muutkin!

En jaksa tätä jatkuvaa stressiä ihan kaikesta. Ja ei, asennemuutos ei auta. Hirvittävä rahastressi, rahat ei riitä, jatkuvia huoliajatuksia liittyen kaikkeen, uupumusta, masennusta, merkityksettömyyttä, koko maailma tuntuu älyttömältä ja aika karsealta paikalta elää, vaikka on täällä hyviäkin asioita. Haluaisin kaiken kärsimyksen vastapainoksi jotain nautintoa.

Työilmapiiri ahdistaa. Aloitin keväällä unelmaduunissani varhaiskasvatuksessa. Huomasin jo haastatteluvaiheessa tulevan työkaverini olevan vähän raskas, mutta ajattelin kestäväni sitä, koska edellinen työpaikka samalla alalla oli aivan painajainen.

Nyt uusi työ on alkanut käydä raskaaksi. Työkaveri valittaa joka päivä turhista asioista joiden spekuloi ehkä tapahtuvan joskus, nurisee monta päivää marttyyrina jos lasten vanhemmat pyytävät tekemään jotain tavallista, ei suostu näkemään lainkaan "ylimääräistä" vaivaa esim. suunnittelemaan yleistoimintaa tai toteuttamaan mitään elämää helpottavia ratkaisuja, joten olen pelkästään tämän syksyn aikana tuhlannut monta iltatuntia ja viikonloppuja yksinäni töissä järjestelemässä - aivan turhaan, koska työkaveri kävi poissaollessani muuttamassa kaiken ennalleen perustellen "ei täällä ennenkään ole näin tehty".

Huomaan olevani ärtyisä ja ponneton, en jaksa enää innostua mistään töihin liittyvistä projekteista kun tiedän tulevani teilatuksi, vaikka ehdotus olisi hyödyllinen ja perusteltu (parantaisi työasentoa, ehkäisi lasten riekkumista ym). Vain lapset ilahduttavat minua siellä ja olo on entistä kurjempi kun en voi tarjota heille puoliksikaan niin hyvää kuin mitä haluaisin.