Perunkirjoitus! Mitä pitäisi ottaa huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Oliko isä naimisissa, oliko avioehtoa. Monta muttaa on ja mutkaa ennen kun rahaa saa jakaa.

Meidän äiti kuoli niin minä ja veljeni saimme kaikki puolksi, isä ei saanut mitään eikä edes halunnut.. Ensin perii puoliso lakiosan ja sitten perii lapset kaiken muun paitsi jos oli testamentti jossa mainitaan että kuollut halusi antaa omaisuudestaan jotain jollekkin toiselle läheiselle. Jos ei ole testamenttiä niin perinönjko on helppo.

Epäselvä selostus... Puoliso ei peri mitään "lakiosaa". Lakiosa on suoraan alenevien jälkeläisten (lapset, lapsenlapset jne) vähin perintöosuus joka heidän on oikeus vaatia ja saada vaikka testamentissa olisi mitä.

Leski perii ainoastaan siinä tilanteessa, että rintaperillisiä ei ole.

Lakiosa on puolet perinnöstä, eli puolet voidaan testamentata. Siis perinnöstä, ei koko omaisuudesta.

Väärin. Kaiken voi testamentata. Eri asia on sitten, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitukseen voi tulla vääriä arvioita omaisuuden arvosta, ja tuota sitten voi joutua todisteleen jos jakokirjassa onkin ihan eri summia.  Eli vero voi olla liian suuri , tai pieni, ellei voi jakokirjan arvoja todistaa.

Voi anoa perukirjan muutosta. Jouduimme tekemään näin kun metsästä saatiin arvioitua enemmän. Kuitenkin se oli edullisempaa vaikka kaikki olimme kakkosveroluokassa kuin maksaa erotuksesta luovutusvoitto/ myyntivoitto ( mikä se nyt onkaan) 30.

Kai muutosta voi sitten "anoa" myös vähentävästi? Viis vuotta ainakin on aikaa jälkikäteenkin vielä oikoa perukirjaa

Anteeksi mitä? Perunkirja on kuolinhetkellä arvioitu omaisuus, ei sillä ole mitään väliä, jos arvo myöhemmin muuttuu. Perintövero maksetaan perunkirjan mukaan, ei jaon jälkeen.

Olen neljän kuolinpesän hoitajana ollut, saanut ohjeita viisaammilta ja lakimiehiltä.

Perukirjat viipyvät verotoimistossakin niin kauan että hyvin ehtii toimittaa muutoksia jos omaisuus realisoituu eri summalla kuin perukirjaan merkitty.

Juu, juu, aina saa tehdä, mutta ei sitä joudu muuttamaan. Kuka sitä paitsi myy omaisuuden ennen jakoa? Mikä järki siinä on?

Jos omaisuus myydään korkeammalla hinnalla kuin mitä perukirjaan on merkitty, on järkevää hakea muutosta perukirjaan merkittyyn arvoon, koska perintövero on pienempi kuin vero myyntivoitosta.

Jos omaisuudesta on jatkuvia kuluja (esim. asunto, jossa on iso vastike), voi olla järkevää myydä tämä jo ennen kuin perinnönjakoa on ehditty tehdä.

Perikuntana perukirjojen avulla yleensä omaisuus myydään.

Ainakin kaikissa mitä olen seurannut, omat vanhemmat, appivanhemmat, sisaruksia 3.

Mieheni "omaisuuden päällä istun" mutta ovat nuo lapset luvanneet odottaa. Ei mitään niin merkittävää useemmalle jo minua vauraammalle mukulalle

Jos leski jää asumaan asuntoon ja lapset ovat perinneet siitä osuudet, leski ei voi myydä asuntoa ilman osakkaiden lupaa.esim, Jos 95-vuotias haluaisikin antaa asunnon ovelle kolkuttelijalle niin kaikkien lupa vaaditaan. Leski jää tavallaan asunnon vangiksikin: mietipä jos siinä ullanlinnan arvo-asunnossa ei olidikaan hissiä ja rollaattorilla josleski kulkee saako näitä edes pohtia.julmaa kun muissa maissa perintövetoja ei ole

Vierailija kirjoitti:

Jos leski jää asumaan asuntoon ja lapset ovat perinneet siitä osuudet, leski ei voi myydä asuntoa ilman osakkaiden lupaa.esim, Jos 95-vuotias haluaisikin antaa asunnon ovelle kolkuttelijalle niin kaikkien lupa vaaditaan. Leski jää tavallaan asunnon vangiksikin: mietipä jos siinä ullanlinnan arvo-asunnossa ei olidikaan hissiä ja rollaattorilla josleski kulkee saako näitä edes pohtia.julmaa kun muissa maissa perintövetoja ei ole

Eikä lupaa vaan kaikkien on myös kirjoitettava kauppakirja alle joko itse tai valtuuttaa joku .

Perukirjan kopio kulkee tämän kauppakirjsn kanssa sen Ullanlinnan osakerekisteriin.

Vielä huomio. Olen leski, asun kerrostaloasunnossa hallintaoikeudella. En itse tietänyt eikä "kukaan " neuvonut vaan isännöitsijä joutui patistamaan minulta perukirjaa miehen kuoleman jälkeen koska lapsethan ovat nyt omistajia myös.

Sen mukaan siis osakerekisteriin on merkitty nyt kuolinpesän osakkaat myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitukseen voi tulla vääriä arvioita omaisuuden arvosta, ja tuota sitten voi joutua todisteleen jos jakokirjassa onkin ihan eri summia.  Eli vero voi olla liian suuri , tai pieni, ellei voi jakokirjan arvoja todistaa.

Voi anoa perukirjan muutosta. Jouduimme tekemään näin kun metsästä saatiin arvioitua enemmän. Kuitenkin se oli edullisempaa vaikka kaikki olimme kakkosveroluokassa kuin maksaa erotuksesta luovutusvoitto/ myyntivoitto ( mikä se nyt onkaan) 30.

Kai muutosta voi sitten "anoa" myös vähentävästi? Viis vuotta ainakin on aikaa jälkikäteenkin vielä oikoa perukirjaa

Anteeksi mitä? Perunkirja on kuolinhetkellä arvioitu omaisuus, ei sillä ole mitään väliä, jos arvo myöhemmin muuttuu. Perintövero maksetaan perunkirjan mukaan, ei jaon jälkeen.

Luepa verottajaa nyt. Ainakin "meidän suku" on pystynyt tekemään jälkikäteen oikaisun perukirjaan, lisäävästi.

Viimeksi maksoin perintöveroja 2019 ja muutosohjeita oli. En nyt kaiva niitä esiin enkä muista.

Kai sitä saa tehdä mitä haluaa, mutta ei se pakollista ole. Perunkirja kun on tehty ja perintöverot maksettu, kukaan enää kysele perään.

Ei se ihan niin mene. Myydystä omaisuudesta saa verotoimisto kyllä tiedot ja ne on ilmoitettava.

Sit kun se on sun omaisuutta, ei se liity perunkirjaan mitenkään enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitukseen voi tulla vääriä arvioita omaisuuden arvosta, ja tuota sitten voi joutua todisteleen jos jakokirjassa onkin ihan eri summia.  Eli vero voi olla liian suuri , tai pieni, ellei voi jakokirjan arvoja todistaa.

Voi anoa perukirjan muutosta. Jouduimme tekemään näin kun metsästä saatiin arvioitua enemmän. Kuitenkin se oli edullisempaa vaikka kaikki olimme kakkosveroluokassa kuin maksaa erotuksesta luovutusvoitto/ myyntivoitto ( mikä se nyt onkaan) 30.

Kai muutosta voi sitten "anoa" myös vähentävästi? Viis vuotta ainakin on aikaa jälkikäteenkin vielä oikoa perukirjaa

Anteeksi mitä? Perunkirja on kuolinhetkellä arvioitu omaisuus, ei sillä ole mitään väliä, jos arvo myöhemmin muuttuu. Perintövero maksetaan perunkirjan mukaan, ei jaon jälkeen.

Luepa verottajaa nyt. Ainakin "meidän suku" on pystynyt tekemään jälkikäteen oikaisun perukirjaan, lisäävästi.

Viimeksi maksoin perintöveroja 2019 ja muutosohjeita oli. En nyt kaiva niitä esiin enkä muista.

Kai sitä saa tehdä mitä haluaa, mutta ei se pakollista ole. Perunkirja kun on tehty ja perintöverot maksettu, kukaan enää kysele perään.

Ei se ihan niin mene. Myydystä omaisuudesta saa verotoimisto kyllä tiedot ja ne on ilmoitettava.

Sit kun se on sun omaisuutta, ei se liity perunkirjaan mitenkään enää.

Ei tietenkään mutta useinhan omaisuus myydään perikuntana. Ja sittenkin jos olet saanut omaisuuden maksamalla perintöveroa summasta 50 000 ja myyt heilautat sen 70 000 eurolla tulee se myyntivoiton verotus saantohinnan ja myyntihinnan erotuksesta.

Taidan olla enemmän tehnyt omaisuuskauppoja kuin sinä?

Jotkut jakaa tahallaan vääriä neuvoja ketjussa.

Mies47 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Oliko isä naimisissa, oliko avioehtoa. Monta muttaa on ja mutkaa ennen kun rahaa saa jakaa.

Meidän äiti kuoli niin minä ja veljeni saimme kaikki puolksi, isä ei saanut mitään eikä edes halunnut.. Ensin perii puoliso lakiosan ja sitten perii lapset kaiken muun paitsi jos oli testamentti jossa mainitaan että kuollut halusi antaa omaisuudestaan jotain jollekkin toiselle läheiselle. Jos ei ole testamenttiä niin perinönjko on helppo.

Isäsi oli ilmeisesti varakkaampi kuin äitisi, joten hän piti oman omaisuutensa ja te lapset peritte äitinne omaisuuden.

No niinhän sitä voisi ajatella. Mutta perimme isämme myös, se on jo 80 vuotias ja sillä on tosiaan iso omaisuus, varmaan pari miljoonaa, mökki, talo ja kaikkea.

Kaikki on puoliksi, jos ei ole jommankumman nimissä. Niin se lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Oliko isä naimisissa, oliko avioehtoa. Monta muttaa on ja mutkaa ennen kun rahaa saa jakaa.

Meidän äiti kuoli niin minä ja veljeni saimme kaikki puolksi, isä ei saanut mitään eikä edes halunnut.. Ensin perii puoliso lakiosan ja sitten perii lapset kaiken muun paitsi jos oli testamentti jossa mainitaan että kuollut halusi antaa omaisuudestaan jotain jollekkin toiselle läheiselle. Jos ei ole testamenttiä niin perinönjko on helppo.

Epäselvä selostus... Puoliso ei peri mitään "lakiosaa". Lakiosa on suoraan alenevien jälkeläisten (lapset, lapsenlapset jne) vähin perintöosuus joka heidän on oikeus vaatia ja saada vaikka testamentissa olisi mitä.

Leski perii ainoastaan siinä tilanteessa, että rintaperillisiä ei ole.

Lakiosa on puolet perinnöstä, eli puolet voidaan testamentata. Siis perinnöstä, ei koko omaisuudesta.

Väärin. Kaiken voi testamentata. Eri asia on sitten, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Leski ei saa puolta perinnöstä, vaan yhteisestä omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Oliko isä naimisissa, oliko avioehtoa. Monta muttaa on ja mutkaa ennen kun rahaa saa jakaa.

Meidän äiti kuoli niin minä ja veljeni saimme kaikki puolksi, isä ei saanut mitään eikä edes halunnut.. Ensin perii puoliso lakiosan ja sitten perii lapset kaiken muun paitsi jos oli testamentti jossa mainitaan että kuollut halusi antaa omaisuudestaan jotain jollekkin toiselle läheiselle. Jos ei ole testamenttiä niin perinönjko on helppo.

Isäsi oli ilmeisesti varakkaampi kuin äitisi, joten hän piti oman omaisuutensa ja te lapset peritte äitinne omaisuuden.

No niinhän sitä voisi ajatella. Mutta perimme isämme myös, se on jo 80 vuotias ja sillä on tosiaan iso omaisuus, varmaan pari miljoonaa, mökki, talo ja kaikkea.

Kaikki on puoliksi, jos ei ole jommankumman nimissä. Niin se lasketaan.

Kun asutaan ja maksetaan yhteistä qomakotitaloa, pitää katsoa, että papereissa on kummankin nimi.

Ja annuiteettilainaa ei kannata ottaa. Voit joutua maksamaan pelkkää korkoa ja velka ei häviä.

Vierailija kirjoitti:

Jos esim kuolleen isäsi omaisuus on vaikk 2 000 000e ja äitisi omaisuus 100 000e niin äitisi saa 110 000e. Lisäksi äitisi saa jäädä asumaan heidän yhteiseen kotiin loppu iäkseen.

Te , siis sinä ja veljesi maksatte perintöveron tuosta 2 000 000e-110 000e=1 890 000 eurosta.

Elikkä perintöperolaskurin mukaan kumpikin jälkeläinen maksaa 318 800e ja sillä siisti.

Tämä menee näin ,mikäli heillä ei ollut avioehtoa.

Leski saa aina jäädä asumaan yhteiseen kotiin ,mutta silti maksatte siis perintöveron isänne omaisuudesta.[/quote ]

Nyt taisi tulla laskuvirhe Otetaan uusiksi

Jos vaina 200 rahaa, leski 100 rahaa, ei avioehtoa, ei testamenttia, lesken avioikeus on 50 rahaa, eli leskelle lasketaan 150 rahaa

Perilliset saavat kumpikin 75 rahaa ja maksavat siitä verot

Asuntoon saa jäädä, omisti sen kuka tahansa (siis itse tai vainaja tai suhteessa) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies47 kirjoitti:

Oliko isä naimisissa, oliko avioehtoa. Monta muttaa on ja mutkaa ennen kun rahaa saa jakaa.

Meidän äiti kuoli niin minä ja veljeni saimme kaikki puolksi, isä ei saanut mitään eikä edes halunnut.. Ensin perii puoliso lakiosan ja sitten perii lapset kaiken muun paitsi jos oli testamentti jossa mainitaan että kuollut halusi antaa omaisuudestaan jotain jollekkin toiselle läheiselle. Jos ei ole testamenttiä niin perinönjko on helppo.

Isäsi oli ilmeisesti varakkaampi kuin äitisi, joten hän piti oman omaisuutensa ja te lapset peritte äitinne omaisuuden.

No niinhän sitä voisi ajatella. Mutta perimme isämme myös, se on jo 80 vuotias ja sillä on tosiaan iso omaisuus, varmaan pari miljoonaa, mökki, talo ja kaikkea.

Kaikki on puoliksi, jos ei ole jommankumman nimissä. Niin se lasketaan.

Kun asutaan ja maksetaan yhteistä qomakotitaloa, pitää katsoa, että papereissa on kummankin nimi.

Yhteiskuntaopin opettaja sanoi, että jokainen vie maksamansa mukanaan. Jos ostit lihaa, leipää janleikkeleitä, niin saat viedä ne mukanasi. Noin se menee.