Ystäväni äiti ei suostu kertomaan 26-vuotiaalle ystävälleni kuka hänen isänsä on. Onko mitään keinoa saada isän henkilöllisyyttä selville, jos äiti ei suostu sitä kertomaan?
Kysymys otsikossa. Voiko laki velvoittaa äitiä paljastamaan isän henkilöllisyyden, mikäli se on hänellä tiedossa? Tyttärensä eli ystäväni on reilusti täysi-ikäinen.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten sen ystävän elämä paranisi, jos hän saisi tietää, kuka hänen isänsä on? Itse olen avioton lapsi, kahdeksanvuotiaasta tiennyt kuka isäni on, hän oli ihan normaali tavallinen työläinen ja asui 20 km päästä minusta. En tuntenut ikinä tarvetta ottaa yhteyttä häneen eikä hänkään minuun. Nyt hän on jo kuollut eikä hänen kuolemansa tuntunut minusta yhtään miltään. Veri ei ole vettä sakeampaa ainakaan minun kohdallani. Isäni ei kuulunut elämääni eikä hänen kuolemansa liikuttanut minua yhtään, kun perunkirjoitukseen menin.
Miksi menit perunkirjoitukseen ja miten menit sinne liikkumatta yhtään?
Liikuttunut on eri asia kuin liikkunut - en millään malttanut.
M46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se isähän voi olla millainen vaan
Voi olla juoppo,voi olla varattu perheenisä,voi olla raiskari tai pedofiili,voi olla linnakundi tms. Joku syy on,miksi sitä ei kerrota. Ehkä kannattaa jättää selvittämättä.Auttaako se että asiaa ei selvitä? Haluaisitko kuitenkin tietää että äitisi pakoilee vaarallista ex-puolisoa? Varsinkin jos tämä ex-puoliso on päässyt vankilasta etc. etsii exää ja yhteistä lasta.
Toisaalta voihan olla että äiti oli nuorempana se narkkari, nuorisorikollinen, etc.? Ehkä biologinen isä onkin joku kunnollinen mies, mutta ei ole tietoinen yhteisestä lapsesta. Meistä miehistä kun ei koskaan tiedä.
Tästä tuli mieleen että Maistraatista löytyy tieto äidin osoitteista. Voi olla että on ollut avoliitossa sopivaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Iskä" oli pelkkä sukusolun lahjoittaja. Mitä siitä meuhkaamaan, äiti tiesi mitä teki.
Jos ap:n ystävä haluaa tietää isänsä hänellä on siihen oikeus. Teidän suvussa ei varmaan kannatakaan tutkia, enohan sieltä löytyis kumminkin.
Kiitos kysymästä meillä on iskät ihan tiedossa ilman ihmettelemisiäkin. Ja enollakin on ihan oma perhe. Jos äiti ei halua kertoa isästä mitään, hänellä on siihen oikeus. Isättömät lapset ovat ihan normaaleja, heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mikä siinä on väärin?!
Äidillä voi olla hyvä syy salata isän henkilöllisyys. Isä voi yhtä hyvin olla narkkari, väkivaltainen alkoholisti, murhaaja, huijari, raiskaaja, tuomittu pedofiili tms. Kuka sellaista ihmistä haluaa lähelleen tai lapselleen?
Yksi vaihtoehto on kirjautua jollekin sukututkimussivustolle ja tehdä DNA-testi eli ns. serkkutesti. Jos ystäväsi on nainen, niin isälinjan testistä ei ole hyötyä. Serkkutestillä voisi törmätä lähisukulaisiin. Meidän suvussa serkkutestillä adoptioon jenkkilässä 1930-luvulla annettu lapsi löysi sukunsa ja pääsi käymään äitinsä haudalla. Minä olin luonut sen sukupuun, kun ykskaks tuli jenkkilästä viestiä. Isoäitini tädeistä yksi oli lähtenyt rapakon taa 1910-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Iskä" oli pelkkä sukusolun lahjoittaja. Mitä siitä meuhkaamaan, äiti tiesi mitä teki.
Jos ap:n ystävä haluaa tietää isänsä hänellä on siihen oikeus. Teidän suvussa ei varmaan kannatakaan tutkia, enohan sieltä löytyis kumminkin.
Kiitos kysymästä meillä on iskät ihan tiedossa ilman ihmettelemisiäkin. Ja enollakin on ihan oma perhe. Jos äiti ei halua kertoa isästä mitään, hänellä on siihen oikeus. Isättömät lapset ovat ihan normaaleja, heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mikä siinä on väärin?!
Asiat joita on aina ollut ja aina tulee olemaan eivät välttämätää ole vain positiivisia. Monelle niinkin merkittävän tiedon, kuin biologisen isän, tiedon puuttuminen voi olla kova paikka. Kysyt mikä on väärin ettei kerrota? Vaikka itse olisit jo elänyt nuoruuden ilman tietoa ja sinä olisi asian kanssa sinut, se ei tarkoita että muut ihmiset vastaavassa tilanteessa kokisivat asian samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi voi pyytää kopion syntymätodistuksestaan. Jos isän nimeä ei siellä ole, niin sitten on keinot vähissä.
Ei Suomessa ole käytössä mitään syntymätodistuksia. On vain väestörekisteri.
Sieltä sen saa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä syntymätodistuksessa lukee? Sen voi ihan itse tilata.
Jollei siinäkään ole mitään, niin voihan sitä kokeilla niitä DNA-testipalveluita. Tosin niissä on aika vähän suomalaisia käyttäjiä, joten ei välttämättä löydy ketään sukulaista.
Yksi mahdollinen keino tuli myös mieleen eli onko ap kastettu lapsena ja kuka on kummi? Jostain kirkonkirjoista saattaisi löytyä tietoa.
Mistä sä tilaat syntymätodistuksen? Ei sellaisia Suomessa ole. Tarkoitatko virkatodistusta?
No tuota: https://dvv.fi/syntymatodistus
"Syntymätodistus
Syntymätodistuksella voit todistaa virallisen syntymäaikasi. Todistusta voit tarvita esimerkiksi, kun muutat ulkomaille tai rekisteröidyt asukkaaksi toiseen maahan. Myös esimerkiksi koulut tai päiväkodit ulkomailla saattavat vaatia syntymätodistusta." jne, loput voitte käydä lukemassa itse. Sivusta eri
Mutta isän nimeä sieltä ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä syntymätodistuksessa lukee? Sen voi ihan itse tilata.
Jollei siinäkään ole mitään, niin voihan sitä kokeilla niitä DNA-testipalveluita. Tosin niissä on aika vähän suomalaisia käyttäjiä, joten ei välttämättä löydy ketään sukulaista.
Yksi mahdollinen keino tuli myös mieleen eli onko ap kastettu lapsena ja kuka on kummi? Jostain kirkonkirjoista saattaisi löytyä tietoa.
Mistä sä tilaat syntymätodistuksen? Ei sellaisia Suomessa ole. Tarkoitatko virkatodistusta?
No tuota: https://dvv.fi/syntymatodistus
"Syntymätodistus
Syntymätodistuksella voit todistaa virallisen syntymäaikasi. Todistusta voit tarvita esimerkiksi, kun muutat ulkomaille tai rekisteröidyt asukkaaksi toiseen maahan. Myös esimerkiksi koulut tai päiväkodit ulkomailla saattavat vaatia syntymätodistusta." jne, loput voitte käydä lukemassa itse. Sivusta eri
Mutta isän nimeä sieltä ei löydy.
Jos ei löydy, se tarkoittaa ettei henkilöllä ole virallisesti isää, isyys jäänyt selvittämättä. Jos äiti ei suostu kertomaan, ei mitään voi tehdä ellei halua etsiä kaupallisten DNA-palvelujen avulla geneettisiä sukulaisia.
M46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Iskä" oli pelkkä sukusolun lahjoittaja. Mitä siitä meuhkaamaan, äiti tiesi mitä teki.
Jos ap:n ystävä haluaa tietää isänsä hänellä on siihen oikeus. Teidän suvussa ei varmaan kannatakaan tutkia, enohan sieltä löytyis kumminkin.
Kiitos kysymästä meillä on iskät ihan tiedossa ilman ihmettelemisiäkin. Ja enollakin on ihan oma perhe. Jos äiti ei halua kertoa isästä mitään, hänellä on siihen oikeus. Isättömät lapset ovat ihan normaaleja, heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mikä siinä on väärin?!
Asiat joita on aina ollut ja aina tulee olemaan eivät välttämätää ole vain positiivisia. Monelle niinkin merkittävän tiedon, kuin biologisen isän, tiedon puuttuminen voi olla kova paikka. Kysyt mikä on väärin ettei kerrota? Vaikka itse olisit jo elänyt nuoruuden ilman tietoa ja sinä olisi asian kanssa sinut, se ei tarkoita että muut ihmiset vastaavassa tilanteessa kokisivat asian samoin.
Maailma ei ole täydellinen paikka ja kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta. Tiedän isäni, siinä ei ongelmaa, mutta joittenkin asioitten kanssa on vaan opittava elämään, kaikkien. Tarkoitin ettei isättömyydessä ole mitään väärää!
Ja kaikilla meillä joku siittäjä on ollut.
Siihen voi olla myös ihan oikeasti hyvä syy, että äiti ei ole kertonut biologisen isän henkilöllisyyttä.
Itse elin 23-vuotiaaksi asti ilman tietoa biologisen isän henkilöllisyydestä. Oikeastaan ei asiaa varsinaisesti salailtu, mutta äidin kertomat, että isä asuu muualla eikä he ole olleet enää tekemisissä, oli sellaisia hyvin ympäripyöreitä asioita. Parikymppisenä halusin sitten kuitenkin saada tietää biologisen isän henkilöllisyyden. Sitä ennen käytiin äidin kanssa monta keskustelua ja äiti kertoi, että se miksi ei ole kertonut, niin sille on syy, ja että tieto ei tule olemaan mitenkään mieluisa tai helppo asia minulle. Halusin silti tietää, ja sainkin tietää, että biologinen isäni on aikoinaan paljon uutisoidusta henkirikoksesta tuomittu ihminen.
Vaikka tiesin varautua siihen, että tieto sisältää jotain epämieluisaa, niin silti koko asia aiheutti erittäin suuren kriisin itsessäni. Toivoin että asiassa olisi joku väärinkäsitys ja että biologinen isä olisi joku ihan muu ihminen, inhosin itseäni ja elämääni ja ajattelin, että elämäni on pilalla. Sain kuitenkin käsiteltyä asiaa monin tavoin sen verran, että nykyään pystyn elämään itseni kanssa. Olen onnellinen siitä, että minulle ei kerrottu aikaisemmin. Sain elää ns. normaalin lapsuuden ja nuoruuden. En olisi mitenkään pystynyt käsittelemään asiaa lapsena tai teininä.
Eikö tämä ystävä siis ole 26 vuoden aikana saanut pienintäkään vihiä isästään? Ei ainuttakaan tiedonmurusta mistään?? Joka tapauksessa tämä lähin lähde eli äiti pitäisi nyt saada puhumaan. Tai joku lähisukulainen. Ei tarvitsisi nimeä kertoa, mutta hieman valottaa tilannetta. Kertominen voisi olla lopulta helpottavaa salailijallekin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vielä keskustella äidin kanssa ja pyytää kauniisti vastaus siihen, miksi äiti ei kerro. Ja tuoda myös oma kanta selväksi että miksi haluaa tietää.
Mut yksi keino on juuri selvittää äidin elämää (opiskelu, työkuviot) hedelmöittymisen aikoihin ja lähestyä sen ajan tuttuja, työkavereita jne. Myös tämän tuominen esiin äidille voi edistää asiaa.
Jokaisella on oikeus tietää sukujuurensa!
Tuon takia random miehen siittämä yllätyslapsi kannattaa abo rtoida, niin ei joudu tuohon ikävään tilanteeseen kuten AP:n kaverin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Se isähän voi olla millainen vaan
Voi olla juoppo,voi olla varattu perheenisä,voi olla raiskari tai pedofiili,voi olla linnakundi tms. Joku syy on,miksi sitä ei kerrota. Ehkä kannattaa jättää selvittämättä.
Mä en ymmärrä tällaista ajattelua. Kyllä minä aikuisena ihmisenä haluaisin tietää isäni nimen ja selvittää, kuka hän on, vaikka sitten paljastuisikin, että on ollut varattu perheenisä tai linnakundi tai jotakin muuta... Kyllähän tällaiset tiedot ovat yhtä lailla osa omaa henkilöhistoriaani ja auttaisivat varmasti paljonkin ymmärtämään tiettyjä asioita äitini käytöksestä ja valinnoista. Todella tärkeitä tietoja. Vai meinaatteko, että ihmiselle kannattaa kertoa hänen vanhempansa nimi vai siinä tapauksessa, että hän on hyvätuloinen ja kunnollinen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä välii....olen elänyt 73 vuotta ilman tuota tietoa!
Sinulle se on ok, mutta tajunnet etteivät kaikki koe ja ajattele sinun lailla?
Ainakin omalla kohdallani asia rassaisi tosi paljon, jos en tietäisi kuka on isäni.
Hyvä tuttuni sai tietää oikean isänsä vasta äitinsä kuolinvuoteen äärellä. Hän joutui matkustamaan 400 km, kun äitinsä kutsui ja äiti kuoli pian tyttären käynnin jälkeen. Äidin sydäntä oli asia painanut ja ei voinut " lähteä" ennen kuin paljasti isän tyttärelleen. Voi vaan kysyä, miksi ei tehnyt sitä aiemmin?
Jos äiti ei kerro, eikä isän nimeä löydy syntymätodistuksesta, kastetodistuksesta tai mistään muistakaan papereista, niin on kaksi vaihtoehtoa: Tehdä DNA-testi ja toivoa, että sitä kautta löytyisi esim. serkkuja tai sisarpuolia. Tähän on hyvin pieni mahdollisuus. Toinen vaihtoehto on haastatella isovanhempia, äidin sisaruksia ja pitkäaikaisia ystäviä jne. Heistä joku todennäköisesti tietää jotakin.
On olemassa myös se vaihtoehto, että äiti ei yksinkertaisesti tiedä. Hän on ollut vaikka viikon lomamatkalla Aurinkorannikolla tai laivaristeilyllä, harrastanut seksiä ja tullut raskaaksi, mutta ei tiedä kyseisestä miehestä mitään, ei välttämättä varmasti edes etunimeä. Sellaistakin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisin syy on ettei hän ele varma siitä kuka isä on ja ei häpeän takia voi tätä sanoa ääneen.
Mulla oli sukulaisnainen jolla oli useita lapsia joiden isää ei ollut tiedossa. Saatiin lopulta selvillä kaikkien isät ja myös tieto siitä että nainen oli ollut hyvin tietoinen lastensa isistä muttei ikinä suostunut lapsilleen kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi voi pyytää kopion syntymätodistuksestaan. Jos isän nimeä ei siellä ole, niin sitten on keinot vähissä.
Ei Suomessa ole käytössä mitään syntymätodistuksia. On vain väestörekisteri.
Höpöhöpö!
Syntymötodustus: https://dvv.fi/syntymatodistus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vielä keskustella äidin kanssa ja pyytää kauniisti vastaus siihen, miksi äiti ei kerro. Ja tuoda myös oma kanta selväksi että miksi haluaa tietää.
Mut yksi keino on juuri selvittää äidin elämää (opiskelu, työkuviot) hedelmöittymisen aikoihin ja lähestyä sen ajan tuttuja, työkavereita jne. Myös tämän tuominen esiin äidille voi edistää asiaa.
Jokaisella on oikeus tietää sukujuurensa!
Tuon takia random miehen siittämä yllätyslapsi kannattaa abo rtoida, niin ei joudu tuohon ikävään tilanteeseen kuten AP:n kaverin äiti.
Sun äitisi oli kannatta myös abortoida eikä tehdä sua. Maailma olis ollut parempi paikka.
Todennäköisin syy on ettei hän ele varma siitä kuka isä on ja ei häpeän takia voi tätä sanoa ääneen.