Ystäväni äiti ei suostu kertomaan 26-vuotiaalle ystävälleni kuka hänen isänsä on. Onko mitään keinoa saada isän henkilöllisyyttä selville, jos äiti ei suostu sitä kertomaan?

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla myös ihan oikeasti hyvä syy, että äiti ei ole kertonut biologisen isän henkilöllisyyttä.

Itse elin 23-vuotiaaksi asti ilman tietoa biologisen isän henkilöllisyydestä. Oikeastaan ei asiaa varsinaisesti salailtu, mutta äidin kertomat, että isä asuu muualla eikä he ole olleet enää tekemisissä, oli sellaisia hyvin ympäripyöreitä asioita. Parikymppisenä halusin sitten kuitenkin saada tietää biologisen isän henkilöllisyyden. Sitä ennen käytiin äidin kanssa monta keskustelua ja äiti kertoi, että se miksi ei ole kertonut, niin sille on syy, ja että tieto ei tule olemaan mitenkään mieluisa tai helppo asia minulle. Halusin silti tietää, ja sainkin tietää, että biologinen isäni on aikoinaan paljon uutisoidusta henkirikoksesta tuomittu ihminen.

Vaikka tiesin varautua siihen, että tieto sisältää jotain epämieluisaa, niin silti koko asia aiheutti erittäin suuren kriisin itsessäni. Toivoin että asiassa olisi joku väärinkäsitys ja että biologinen isä olisi joku ihan muu ihminen, inhosin itseäni ja elämääni ja ajattelin, että elämäni on pilalla. Sain kuitenkin käsiteltyä asiaa monin tavoin sen verran, että nykyään pystyn elämään itseni kanssa. Olen onnellinen siitä, että minulle ei kerrottu aikaisemmin. Sain elää ns. normaalin lapsuuden ja nuoruuden. En olisi mitenkään pystynyt käsittelemään asiaa lapsena tai teininä.

Tämä. Mieti aloittaja ihan oikeasti tätä ennen kuin lähdet "auttamaan" ystävääsi tässä asiassa. Normaali äiti ei itsepintaisesti pimittäisi lapselta tietoa tämän isästä ellei siihen olisi oikeasti hyvää syytä. Tieto saattaa todella olla jotain sellaista, mikä rikkoo ystäväsi psyyken. Jokainen voi miettiä, millainen se tieto voi olla; nyt ei todellakaan puhuta mistään sellaisesta, että äitiä nolottaa kun ei tiedä kuka isä on tai muusta vastaavasta, vaan oikeasti kauheista asioista.

Ystäväsi voi tietysti kysyä äidiltään, että liittyykö isään jotain sellaista mikä olisi oman hyvinvoinnin vuoksi parempi olla tietämättä. Jos sen sijaan lähdette selvittämään isää kysymättä tätä kysymystä ystäväsi äidiltä, voi lopputulos olla juuri edelläkuvattu.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ystävä siis ole 26 vuoden aikana saanut pienintäkään vihiä isästään? Ei ainuttakaan tiedonmurusta mistään?? Joka tapauksessa tämä lähin lähde eli äiti pitäisi nyt saada puhumaan. Tai joku lähisukulainen. Ei tarvitsisi nimeä kertoa, mutta hieman valottaa tilannetta. Kertominen voisi olla lopulta helpottavaa salailijallekin.

Mitään tietoa ei ole saanut, äiti ei paljasta isästä mitään. Missään dokumenteissa ei isää mainita. Olen samaa mieltä että jonkunlainen tilanneselvitys toisi varmasti edes vähän mielenrauhaa. Äiti voisi esimerkiksi valottaa syitä miksi ei kerro, eikä vain jyrkästi vaieta. Todella itsekeskeistä tuollainen minun mielestä. Se tekee asioita ihmiselle jos on täysin isätön, ja vieläpä siitä syystä ettei oma äiti suostu kertomaan isästä mitään, vaikka oletettavasti tietääkin. Ymmärrettävää jos ei pienelle lapselle kerro jos syy vaikenemiseen on jotenkin järkyttävä, mutta että aikuisellekaan ei kerro. Todella hämmentävää että äideillä on tuollainen oikeus ihan tarkoituksella pimittää vaikka hautaan asti tietoa, joka liittyy oleellisesti toisen aikuisen ihmisen identiteettiin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ystävä siis ole 26 vuoden aikana saanut pienintäkään vihiä isästään? Ei ainuttakaan tiedonmurusta mistään?? Joka tapauksessa tämä lähin lähde eli äiti pitäisi nyt saada puhumaan. Tai joku lähisukulainen. Ei tarvitsisi nimeä kertoa, mutta hieman valottaa tilannetta. Kertominen voisi olla lopulta helpottavaa salailijallekin.

Mitään tietoa ei ole saanut, äiti ei paljasta isästä mitään. Missään dokumenteissa ei isää mainita. Olen samaa mieltä että jonkunlainen tilanneselvitys toisi varmasti edes vähän mielenrauhaa. Äiti voisi esimerkiksi valottaa syitä miksi ei kerro, eikä vain jyrkästi vaieta. Todella itsekeskeistä tuollainen minun mielestä. Se tekee asioita ihmiselle jos on täysin isätön, ja vieläpä siitä syystä ettei oma äiti suostu kertomaan isästä mitään, vaikka oletettavasti tietääkin. Ymmärrettävää jos ei pienelle lapselle kerro jos syy vaikenemiseen on jotenkin järkyttävä, mutta että aikuisellekaan ei kerro. Todella hämmentävää että äideillä on tuollainen oikeus ihan tarkoituksella pimittää vaikka hautaan asti tietoa, joka liittyy oleellisesti toisen aikuisen ihmisen identiteettiin.

-ap

Kyllä äidin pitäisi aikuiselle ihmiselle kertoa vaikka se tieto ettei tiedä kuka isä on, jos niin on. Asia voi olla arka ja vaikea, mutta kyllä aikuiselle kuuluu joku vastaus asiaan antaa. Olen äitinä ollut tilanteessa missä päätin kertoa varhaisteinille isästään joka oli yhden yön juttu. Hän on nyt jo aikuinen eikä koskaan ole halunnut tietää enempää ja jos joskus vielä tahtoo tietää enemmän niin tietenkin kerron, vaikka paljon en pysty kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkatodistuksesta löytyy, saa sen joko seurakunnalta tai maistraatista.

Jos siis isyys on tunnustettu.

No jos isyys on tunnustettu ja virkatodistuksen merkitty, niin eiköhän se sitten olisi ihan lapsenkin tiedossa.