Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni äiti ei suostu kertomaan 26-vuotiaalle ystävälleni kuka hänen isänsä on. Onko mitään keinoa saada isän henkilöllisyyttä selville, jos äiti ei suostu sitä kertomaan?
25.09.2022 |
Kysymys otsikossa. Voiko laki velvoittaa äitiä paljastamaan isän henkilöllisyyden, mikäli se on hänellä tiedossa? Tyttärensä eli ystäväni on reilusti täysi-ikäinen.
Kommentit (124)
Ja miten sen ystävän elämä paranisi, jos hän saisi tietää, kuka hänen isänsä on? Itse olen avioton lapsi, kahdeksanvuotiaasta tiennyt kuka isäni on, hän oli ihan normaali tavallinen työläinen ja asui 20 km päästä minusta. En tuntenut ikinä tarvetta ottaa yhteyttä häneen eikä hänkään minuun. Nyt hän on jo kuollut eikä hänen kuolemansa tuntunut minusta yhtään miltään. Veri ei ole vettä sakeampaa ainakaan minun kohdallani. Isäni ei kuulunut elämääni eikä hänen kuolemansa liikuttanut minua yhtään, kun perunkirjoitukseen menin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä syntymätodistuksessa lukee? Sen voi ihan itse tilata.
Jollei siinäkään ole mitään, niin voihan sitä kokeilla niitä DNA-testipalveluita. Tosin niissä on aika vähän suomalaisia käyttäjiä, joten ei välttämättä löydy ketään sukulaista.
Yksi mahdollinen keino tuli myös mieleen eli onko ap kastettu lapsena ja kuka on kummi? Jostain kirkonkirjoista saattaisi löytyä tietoa.
Mistä sä tilaat syntymätodistuksen? Ei sellaisia Suomessa ole. Tarkoitatko virkatodistusta?
No tuota: https://dvv.fi/syntymatodistus
"Syntymätodistus
Syntymätodistuksella voit todistaa virallisen syntymäaikasi. Todistusta voit tarvita esimerkiksi, kun muutat ulkomaille tai rekisteröidyt asukkaaksi toiseen maahan. Myös esimerkiksi koulut tai päiväkodit ulkomailla saattavat vaatia syntymätodistusta." jne, loput voitte käydä lukemassa itse. Sivusta eri
Lukasehan itse nyt ihan rauhassa tuo linkkaamasi teksti.
Todistus kertoo SYNTYMÄAIKASI.
SYN-TY-MÄ-AI-KA-SI
Kukahan se ei kunnolla lukenut mitä kaikkea todistuksessa on... nolo.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Ja miten sen ystävän elämä paranisi, jos hän saisi tietää, kuka hänen isänsä on? Itse olen avioton lapsi, kahdeksanvuotiaasta tiennyt kuka isäni on, hän oli ihan normaali tavallinen työläinen ja asui 20 km päästä minusta. En tuntenut ikinä tarvetta ottaa yhteyttä häneen eikä hänkään minuun. Nyt hän on jo kuollut eikä hänen kuolemansa tuntunut minusta yhtään miltään. Veri ei ole vettä sakeampaa ainakaan minun kohdallani. Isäni ei kuulunut elämääni eikä hänen kuolemansa liikuttanut minua yhtään, kun perunkirjoitukseen menin.
Eikö edes kiinnosta sen vertaa vaikka sattuisit pariutumaan on sisarpuolesi kanssa? Kyllä niillä sukujuurilla on monenlaista merkitystä. Valtaosa haluaa tietään ns juurensa.
Vierailija kirjoitti:
Ja miten sen ystävän elämä paranisi, jos hän saisi tietää, kuka hänen isänsä on? Itse olen avioton lapsi, kahdeksanvuotiaasta tiennyt kuka isäni on, hän oli ihan normaali tavallinen työläinen ja asui 20 km päästä minusta. En tuntenut ikinä tarvetta ottaa yhteyttä häneen eikä hänkään minuun. Nyt hän on jo kuollut eikä hänen kuolemansa tuntunut minusta yhtään miltään. Veri ei ole vettä sakeampaa ainakaan minun kohdallani. Isäni ei kuulunut elämääni eikä hänen kuolemansa liikuttanut minua yhtään, kun perunkirjoitukseen menin.
Tuossa on kuitenkin se ero, että sinä tiedät kuka isäsi oli. Itse ainakin olisin utelias mikäli itselläni olisi niin suuri palanen omaa menneisyyttä täysin mysteeri.
Hänet on ehkä raiskattu. Tai sitten oli yhdenyön juttu, ja tiesi vain etunimen, joka sekin mahdollisesti keksitty.
Voi olla ihan oikeita syitä, ehkä ystävän kannattaisi jutella äidin kanssa syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useammalle ihmiselle on tärkeää tietää sukujuurensa. Olkoot vanhemmat sitten mitä tahansa. Luin kirjan joskus Kenen lapsi ja se avasi silmäni. Kirja löytyy varmaan kirjastoista.
Minusta äiti käyttää henkistä väkivaltaa jos ei ollenkaan avaa lapselleen hänen syntyperäänsä. Se pitäisi äidin tajuta.
Muutama henkilö, jotka löysivät isänsä tai vanhempansa (au/ adoptio) kertoivat, että vasta sitten viimeinen pala loksahti paikoilleen ja tuli mielenrauha. Vaikka tapasi vain kerran tms niin sekin riitti.
Älkää pitäkö syntyperään liittyviä salaisuuksia vaan kertokaa lapsellenne.
Ihmisen kuuluu tietää juurensa.
Digi- ja väestötietoviraston sivuilta voi käydä katsomassa omat tietonsa. Isä näkyy siellä jos on selvitetty/tunnustanut aikanaan. Pankkitunnuksilla voi kirjautua.
Kannattaa tehdä DNA-testi. Suosittelen FamilyTreeDNAta, siellä on eniten suomalaisia. Testi on FamilyFinder eli ns.serkkutesti. Tulosdata kannattaa sitten ladata Gedmatch-palveluun, jossa on muidenkin palveluiden kautta tulleita tuloksia. Tuloksista tuskiin tulee isää osumana mutta jos pystyy osumista erottelemaan ketkä läheiset osumat eivät ole äidin puolelta, ne ovat biologisen isän sukulaisia.
Kannattaa yrittää tehdä sukututkimusta. Tässä tilanteessa asiakirjoista ei ole hyötyä jos isää ei ole mihinkään merkitty, mutta kannattaa haastatella sukulaisia ja äidin ystäviä, koulukavereita, työkavereita yms, erityisesti niitä, jotka olivat kanssaan tekemisissä kun lapsi suurin piirtein laitettiin alulle.
Jonkinlainen alustava sukututkimus äidin puolen suvusta vaikkapa isovanhempien isovanhempiin kannattaa tehdä, poissulkemiseksi.
Olen sukututkijana osallistunut useisiin isien etsintöihin ja onnistuisprosentti on aika hyvä. Aina ei tietenkään voi onnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Iskä" oli pelkkä sukusolun lahjoittaja. Mitä siitä meuhkaamaan, äiti tiesi mitä teki.
On se hyvä tietää koska on oikeutettu isänsä perintöön kumminkin,ja onko muita sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Iskä" oli pelkkä sukusolun lahjoittaja. Mitä siitä meuhkaamaan, äiti tiesi mitä teki.
Jos ap:n ystävä haluaa tietää isänsä hänellä on siihen oikeus. Teidän suvussa ei varmaan kannatakaan tutkia, enohan sieltä löytyis kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä syntymätodistuksessa lukee? Sen voi ihan itse tilata.
Jollei siinäkään ole mitään, niin voihan sitä kokeilla niitä DNA-testipalveluita. Tosin niissä on aika vähän suomalaisia käyttäjiä, joten ei välttämättä löydy ketään sukulaista.
Yksi mahdollinen keino tuli myös mieleen eli onko ap kastettu lapsena ja kuka on kummi? Jostain kirkonkirjoista saattaisi löytyä tietoa.
Suomalaisia on testattu kymmeniä tuhansia. Ja kapea geenipohja on siitä hyvä että ei-niin-läheisenkään-sukulaisen löytää suhtkoht hyvin. Kaikki muut on samaa geenimössöä.
Jos puhutaan 60-luvun jälkeen syntyneestä henkilöstä, tiedot löytyy suoraan digiviraston sivuilta. Sieltä voi tarkistaa omat tietonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla merkintä kirkon kirjoissa tai maistraatissa. Minä selvitin isoisäni isän. Kirkon kirjoissa oli merkintä.
Väestökirjanpito siirrettiin valtiolle 1963.
Vierailija kirjoitti:
Jos se äiti ei tiedä?
Se on silti mahdollista selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se isähän voi olla millainen vaan
Voi olla juoppo,voi olla varattu perheenisä,voi olla raiskari tai pedofiili,voi olla linnakundi tms. Joku syy on,miksi sitä ei kerrota. Ehkä kannattaa jättää selvittämättä.
Auttaako se että asiaa ei selvitä? Haluaisitko kuitenkin tietää että äitisi pakoilee vaarallista ex-puolisoa? Varsinkin jos tämä ex-puoliso on päässyt vankilasta etc. etsii exää ja yhteistä lasta.
Toisaalta voihan olla että äiti oli nuorempana se narkkari, nuorisorikollinen, etc.? Ehkä biologinen isä onkin joku kunnollinen mies, mutta ei ole tietoinen yhteisestä lapsesta. Meistä miehistä kun ei koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä syntymätodistuksessa lukee? Sen voi ihan itse tilata.
Jollei siinäkään ole mitään, niin voihan sitä kokeilla niitä DNA-testipalveluita. Tosin niissä on aika vähän suomalaisia käyttäjiä, joten ei välttämättä löydy ketään sukulaista.
Yksi mahdollinen keino tuli myös mieleen eli onko ap kastettu lapsena ja kuka on kummi? Jostain kirkonkirjoista saattaisi löytyä tietoa.
Meinaatko että kummi tietäisi isukin henkilöllisyyden ja suostuisi sen vielä kertomaan? Melko epätodennäköistä.
Saattaisin tuntea äitiä sen verran, että tietäisi, kenen kanssa on pyörinyt noin 9 kk ennen syntymää.
Mitä välii....olen elänyt 73 vuotta ilman tuota tietoa!
Vierailija kirjoitti:
Voi olla merkintä kirkon kirjoissa tai maistraatissa. Minä selvitin isoisäni isän. Kirkon kirjoissa oli merkintä.
Ei ole, jos ei ole tunnustettu isyys.
Erittäin täysi-ikäisillä ei edes ole missään virallisissa papereissa, mutta elatusvelvollinen voi löytyä lapsuuden kotikunnan sosiaalitoimiston arkistoista.
Vierailija kirjoitti:
Ja miten sen ystävän elämä paranisi, jos hän saisi tietää, kuka hänen isänsä on? Itse olen avioton lapsi, kahdeksanvuotiaasta tiennyt kuka isäni on, hän oli ihan normaali tavallinen työläinen ja asui 20 km päästä minusta. En tuntenut ikinä tarvetta ottaa yhteyttä häneen eikä hänkään minuun. Nyt hän on jo kuollut eikä hänen kuolemansa tuntunut minusta yhtään miltään. Veri ei ole vettä sakeampaa ainakaan minun kohdallani. Isäni ei kuulunut elämääni eikä hänen kuolemansa liikuttanut minua yhtään, kun perunkirjoitukseen menin.
Miksi menit perunkirjoitukseen ja miten menit sinne liikkumatta yhtään?
Vierailija kirjoitti:
On se hyvä tietää koska on oikeutettu isänsä perintöön kumminkin,ja onko muita sisaruksia.
JOs on oikeutettu isän perintöön, tieto löytyy virallisista asiakirjoista eli dvv-virastosta tai seurakunnasta.
Tai sitten syy voi olla myös äitissä!