Vanhus vietiin väkisin kotoaan hoivakotiin
Olipa kurja katsoa kun se itki pihalla. Kurjaa oli kyllä varmasti niillä hoitajillakin, joiden piti tuo tehdä.
Kommentit (146)
Jos ei ole holhouksessa, niin tuohan on laitonta Suomessa, että viedään vastentahtoa. Mutta kukapa heikon vanhuksen asiaa ajaisi...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.
Hälytysnappi ranteessa ja vaikka kerran käynti päivittäin vanhuksen luona poistaa nämä ongelmat. Ei tarvitse eutanasiateurastamoon viedä.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vanhuksia viedään joskus pakolla hoivakotiin, kun lapsensa haluavat realisoida arvokkaan asunto-osakkeen. Siinä on motiivia tarpeeksi, että mummu ja pappa ei yhtäkkiä enää kotonaan muka pärjää.
Nämä mummut ja papat eivät oikeasti pärjää enää ilman omaistensa jatkuvaa apua ja ostoapua vanhukset vastustavat. Omaisilla on työ ja lapset hoidettavissa ja yöunet pois, kun vanhus soittaa ihan mihin aikaan vain.
Vanhukset toki ovat itse jotain muuta mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.
Hälytysnappi ranteessa ja vaikka kerran käynti päivittäin vanhuksen luona poistaa nämä ongelmat. Ei tarvitse eutanasiateurastamoon viedä.
Jostain kumman syystä vanhukset ottavat pois näitä hälytysnappejaan. Niinpä sitten maataan lattialla ilman apua ties miten kauan. Osa löytyy elossa, osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vanhuksia viedään joskus pakolla hoivakotiin, kun lapsensa haluavat realisoida arvokkaan asunto-osakkeen. Siinä on motiivia tarpeeksi, että mummu ja pappa ei yhtäkkiä enää kotonaan muka pärjää.
Nämä mummut ja papat eivät oikeasti pärjää enää ilman omaistensa jatkuvaa apua ja ostoapua vanhukset vastustavat. Omaisilla on työ ja lapset hoidettavissa ja yöunet pois, kun vanhus soittaa ihan mihin aikaan vain.
Vanhukset toki ovat itse jotain muuta mieltä.
Sama tilanne, mutta laitan silti puhelimen äänettömälle yöksi. Muuten en jaksa.
Mistä ihmeestä eräät ovat keksineet, että vanhuksia viedään kotoa vastoin tahtoaan? Minun oma kokemukseni läheisestä sekä eräistä muista on se, että eihän heille saa laitospaikkaa kuin silkalla röyhkeydellä. On aivan tavallista, että ensin saa maata muutaman kuukauden terveyskeskuksen vuodeosastolla ennen kuin pääsee johonkin palveluasuntoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavia mt-ogelmia ja sairauksia on myös vanhuksilla, jolloin ei ymmärrä tilaansa. Hankala ihminen myös muuttuu iän mukana entistä hankalammaksi.
Psyykkisesti terve vanhus on sama ihminen kuin ennenkin, vain vanhemmassa kuoressa, mutta usein hiukan entistä viisaampi, jolloin ymmärtää milloin kotona ei pysty enää asumaan.
Asian voi nähdä niinkin, että vanhus tajuaa, että elämä laitoksessa ei ole elämisen arvoista vaikka onkin ns turvassa.
Itse olen lapsilleni teroittanut, että mieluummin kuolen esim kaatumisen seurauksena kodissani kuin elän täysin tarpeetonta, tsrkoituksetonta elämää laitoksessa turvallisesti.
Entä muiden ihmisten turvallisuus? Mitäs sitten kun dementiapäissäsi sytytät tulipalon? Tai aiheutat vesivahingon?
Jos ei enää tajua mitä tekee ja on omassa kodissa täysin heitteillä, miten laitoksessa elämä on "tarpeetonta ja tarkoituksetonta"? Mikä antaa kotona häröilylle isomman tarkoituksen, muiden vaarantaminenko? Laitoksessa on sentään terveyden- ja sairaanhoito ja parhaimmillaan myös ikätoverien seuraa. Eikä tarvitse naapureiden pelätä että koska se horisko polttaa koko pytingin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.
Hälytysnappi ranteessa ja vaikka kerran käynti päivittäin vanhuksen luona poistaa nämä ongelmat. Ei tarvitse eutanasiateurastamoon viedä.
Sukulaiseni kuoli hirveissä tuskissa syöpään saattohoidon epäonnistuttua sen takia, että sinunlaisesi "eutanasiateurastamosta" puhuvat toopet eduskunnassa äänestivät armokuolema-aloitetta vastaan tietämättä yhtään mistä edes oli kyse.
Toivottavasti on nyt hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavia mt-ogelmia ja sairauksia on myös vanhuksilla, jolloin ei ymmärrä tilaansa. Hankala ihminen myös muuttuu iän mukana entistä hankalammaksi.
Psyykkisesti terve vanhus on sama ihminen kuin ennenkin, vain vanhemmassa kuoressa, mutta usein hiukan entistä viisaampi, jolloin ymmärtää milloin kotona ei pysty enää asumaan.
Asian voi nähdä niinkin, että vanhus tajuaa, että elämä laitoksessa ei ole elämisen arvoista vaikka onkin ns turvassa.
Itse olen lapsilleni teroittanut, että mieluummin kuolen esim kaatumisen seurauksena kodissani kuin elän täysin tarpeetonta, tsrkoituksetonta elämää laitoksessa turvallisesti.
Entä muiden ihmisten turvallisuus? Mitäs sitten kun dementiapäissäsi sytytät tulipalon? Tai aiheutat vesivahingon?
Jos ei enää tajua mitä tekee ja on omassa kodissa täysin heitteillä, miten laitoksessa elämä on "tarpeetonta ja tarkoituksetonta"? Mikä antaa kotona häröilylle isomman tarkoituksen, muiden vaarantaminenko? Laitoksessa on sentään terveyden- ja sairaanhoito ja parhaimmillaan myös ikätoverien seuraa. Eikä tarvitse naapureiden pelätä että koska se horisko polttaa koko pytingin.
Tämä on oikeasti ongelma. Toisaalta voi myös ymmärtää, että jos sut viedään varmuuden vuoksi vankilaan, vaikka mihinkään rikokseen et ole edes syyllistynyt, ja tuomio on elinkautinen, niin ei se kovin kivaltakaan tunnu.
Tuosta ikätovereiden seurasta voi sitten olla montaa mieltä. Tai siis siitä, miten mukavaa siellä ikätovereiden seurassa oikeasti on. Olen ollut töissä hoivalaitoksessa sekä ollut sairaalassa potilaana, jossa viereisessä sängyssä makasi dementoitunut vanhus. Tämä vanhus lähes koko hereillä oloaikansa vain huusi. Meille muille potilaille sentään tuotiin korvatulppia, mutta en parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa, että tuon vanhuksen seura olisi ollut millään tavalla mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavia mt-ogelmia ja sairauksia on myös vanhuksilla, jolloin ei ymmärrä tilaansa. Hankala ihminen myös muuttuu iän mukana entistä hankalammaksi.
Psyykkisesti terve vanhus on sama ihminen kuin ennenkin, vain vanhemmassa kuoressa, mutta usein hiukan entistä viisaampi, jolloin ymmärtää milloin kotona ei pysty enää asumaan.
Asian voi nähdä niinkin, että vanhus tajuaa, että elämä laitoksessa ei ole elämisen arvoista vaikka onkin ns turvassa.
Itse olen lapsilleni teroittanut, että mieluummin kuolen esim kaatumisen seurauksena kodissani kuin elän täysin tarpeetonta, tsrkoituksetonta elämää laitoksessa turvallisesti.
Entä muiden ihmisten turvallisuus? Mitäs sitten kun dementiapäissäsi sytytät tulipalon? Tai aiheutat vesivahingon?
Jos ei enää tajua mitä tekee ja on omassa kodissa täysin heitteillä, miten laitoksessa elämä on "tarpeetonta ja tarkoituksetonta"? Mikä antaa kotona häröilylle isomman tarkoituksen, muiden vaarantaminenko? Laitoksessa on sentään terveyden- ja sairaanhoito ja parhaimmillaan myös ikätoverien seuraa. Eikä tarvitse naapureiden pelätä että koska se horisko polttaa koko pytingin.
Tämä on oikeasti ongelma. Toisaalta voi myös ymmärtää, että jos sut viedään varmuuden vuoksi vankilaan, vaikka mihinkään rikokseen et ole edes syyllistynyt, ja tuomio on elinkautinen, niin ei se kovin kivaltakaan tunnu.
Tuosta ikätovereiden seurasta voi sitten olla montaa mieltä. Tai siis siitä, miten mukavaa siellä ikätovereiden seurassa oikeasti on. Olen ollut töissä hoivalaitoksessa sekä ollut sairaalassa potilaana, jossa viereisessä sängyssä makasi dementoitunut vanhus. Tämä vanhus lähes koko hereillä oloaikansa vain huusi. Meille muille potilaille sentään tuotiin korvatulppia, mutta en parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa, että tuon vanhuksen seura olisi ollut millään tavalla mukavaa.
Omalla mummollani oli samanlainen kokemus ja hän oli iloinen siitä, että edes toisessa korvassa oli huono kuulo. Sen jälkeen hän ilmoitti, että ei enää koskaan mene keskussairaalaan. Hänellä oli oikeus kieltäytyä hoidosta sitä hän käytti.
Kuolo korjaa nopeasti hoitokodin vieraassa ja stressaavassa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavia mt-ogelmia ja sairauksia on myös vanhuksilla, jolloin ei ymmärrä tilaansa. Hankala ihminen myös muuttuu iän mukana entistä hankalammaksi.
Psyykkisesti terve vanhus on sama ihminen kuin ennenkin, vain vanhemmassa kuoressa, mutta usein hiukan entistä viisaampi, jolloin ymmärtää milloin kotona ei pysty enää asumaan.
Asian voi nähdä niinkin, että vanhus tajuaa, että elämä laitoksessa ei ole elämisen arvoista vaikka onkin ns turvassa.
Itse olen lapsilleni teroittanut, että mieluummin kuolen esim kaatumisen seurauksena kodissani kuin elän täysin tarpeetonta, tsrkoituksetonta elämää laitoksessa turvallisesti.
Entä muiden ihmisten turvallisuus? Mitäs sitten kun dementiapäissäsi sytytät tulipalon? Tai aiheutat vesivahingon?
Jos ei enää tajua mitä tekee ja on omassa kodissa täysin heitteillä, miten laitoksessa elämä on "tarpeetonta ja tarkoituksetonta"? Mikä antaa kotona häröilylle isomman tarkoituksen, muiden vaarantaminenko? Laitoksessa on sentään terveyden- ja sairaanhoito ja parhaimmillaan myös ikätoverien seuraa. Eikä tarvitse naapureiden pelätä että koska se horisko polttaa koko pytingin.
Vasta siinä tapauksessa voidaan viedä väkisin hoitoon pakkohoitopäätöksellä. Ei päivääkään ennen, vaikka omaiset kuinka vaatisivat. Tai ne naapurit, jotka pelkäävät.
Tässä reaalimaailmassa palveluasuntoja, hoivakotipaikkoja ym. säilytyspaikkoja vanhuksille on liian vähän. Ei niihin ketään väkisin viedä vaan päin vastoin, väkisin pidetään kotona ihmisiä, jotka eivät enää tule siellä toimeen ja täyttävät pakkohoitokriteerit, koska ovat vaarallisia itselleen tai muille.
Vanhus voidaan viedä "pakkohoitoon" ainoastaan siinä tapauksessa, että:
A) Hän ei ole kykenevä huolehtimaan itsestään ja asioistaan edes kotihoidon maksimikäyntien avulla
B) Hän ei ole oikeustoimikelpoinen
ja/tai
c) Hän on vaaraksi muille.
Eli kovin heppoisin perustein ei tuohon lähdetä.
"Täysissä järjissään" oleva vanhus saa kieltäytyä hoidosta ja avusta ja kuolla kotonaan hoidon puutteeseen, ellei hän täytä kriteeriä C. Itsemääräämisoikeudella ei ole ylärajaa.
Selkeästi huomaa, kuka luulee tietävänsä mistä puhuu ja kenellä on todellinen huoli dementoituneesta vanhemmastaan, joka poistuu asunnostaan tietämättä mihin on menossa tai mihin pitäisi palata. Kun omasta kodista pitää päästä pois sinne "oikeaan kotiin" tai koska puoliso, joka kuoli vuosia sitten, odottaa autossa kauppareissua varten tai täytyy lähteä junalle ettei myöhästy töistä tai sota tarvitsee Pikku-Lottia. Todellinen huoli on myös siitä vanhuksesta, jolle turvaranneke on vain ruma kello, jonka käyttötarkoitusta ei ymmärrä ja se otetaan pois ranteesta. Tai vanhuksen vatsakipu, joka on todellisuudessa nälkää koska ei voi syödä muiden myrkyttämää ruokaa. Vaikka kotihoito käy jo maksimikäynnit päivän aikana, lämmittää ja tarjoilee ruuan, annostelee lääkkeet, auttaa peseytymään, vanhukselle jää päivässä vielä noin 23 tuntia poistua asunnostaan, satuttaa itseään tai aiheuttaa vaikka vesivahingon. Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää ymmärrä, ettei hän pärjää enää yksin, hänet voi siirtää hoivakotiin, jopa hänen toiveitaan vastaan, kunhan pitkässä jonossa paikka vapautuu. Moni vaan kuolee jonossa, koska paikan tarvitsijoita on paljon ja jonoon pääsee vasta siinä vaiheessa kun oikea paikka olisi jo sairaalan vuodeosastolla.
Veisipä joku minun äitinikin. Vaan eipä kai ole missään tilaa kun rahat laitetaan hyvinvointialueen pomojen palkkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä vanhus oli ihan järjissään vielä mutta kun jalat ei toimi ja asunnossa mm. paljon portaita. Ei vaan voi siellä olla enää, vaikka se niin rakas paikka onkin. Romahti vaan niin täysin siinä pihalla, ei millään olisi lähtenyt
Ap
Eikö kukaan omainen olisi voinut olla paikalla rauhoittelemassa. Aika epäinhimilliselle kuulostaa toiminta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.
Hälytysnappi ranteessa ja vaikka kerran käynti päivittäin vanhuksen luona poistaa nämä ongelmat. Ei tarvitse eutanasiateurastamoon viedä.
Hohoijaa. Muistisairas ei enää ymmärrä sitä hälyä painaa. Kyllä kaikki konsti kokeillaan, ennenkuin laitokseen joutuu.
Ranneke saattaa olla vaikka roskiksessa, ei muistisairas älyä mikä se on. Eräskin rouva kaaduttuaan raahautui vammautuneena maton avulla puhelimeen, jolla soitti apua. ( oli lankapuhelin aikaa)
Ranneke olitanteessa, mutta ei osannut enää sitä käyttää.
Jos päättäjät ja muut hoivakodit ottaisivat mallia hyvistä hoivakodeista, niin tietäisivät mitä sudenkuoppia välttää. Hyviin tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.
Hälytysnappi ranteessa ja vaikka kerran käynti päivittäin vanhuksen luona poistaa nämä ongelmat. Ei tarvitse eutanasiateurastamoon viedä.
Sukulaiseni kuoli hirveissä tuskissa syöpään saattohoidon epäonnistuttua sen takia, että sinunlaisesi "eutanasiateurastamosta" puhuvat toopet eduskunnassa äänestivät armokuolema-aloitetta vastaan tietämättä yhtään mistä edes oli kyse.
Toivottavasti on nyt hyvä mieli.
Palliatiivinen hoito jäi saamatta. Se on todella väärin.
Eri
Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.