Vanhus vietiin väkisin kotoaan hoivakotiin

Vierailija kirjoitti:

En usko aloitukseen. Ei ap olisi tuollaista aloitusta tänne laittanut.

Ja mitä puoluetta edustitkaan? Professori juuri lehdessä vaati oikeustoimia päättäjille. 

---------------------------

Ei yhtään ihme, että PM vetää Iranin tilanetta esille, kun oma maa makaa kuraojassa.

Vanhuksia viedään joskus pakolla hoivakotiin, kun lapsensa haluavat realisoida arvokkaan asunto-osakkeen. Siinä on motiivia tarpeeksi, että mummu ja pappa ei yhtäkkiä enää kotonaan muka pärjää.

Mitäpä tästä sanotte? Vanhus, joka asuu yksin vuokralla kerrostalossa. Entinen avovaimo, iäkäs hänkin, yrittää vielä omalla tavallaan autella, käy katsomassa joskus harvoin kun jaksaa ja soittelee. Vanhuksella paljon ongelmia, kaatuilee, turvaranneke on ties missä, ei ainakaan ranteessa eikä kaulassakaan, ei muista/osaa/välitä syödä kuin silloin tällöin toisinaan, jääkaapissa homehtuneita ruokia, peseytymiset niin ja näin ym. Siivooja kyllä käy joskus, mutta mitään muuta ulkopuolista vanhus ei halua. Se on sosiaali-ihmisten mielestä ihan okei. Ei voida puuttua asiaan, ihmisellä itsemääräämisoikeus. Kuka tai mikä taho on viime kädessä vastuussa vanhuksen koppuelämästä? Näin Kuopiossa, olen kuullut.

Monta tarinaa ja ne kaikki erilaisia ja jokainen varmaan totta. Tätini tapauksessa hoitokoti olikin onnenpotku, oli niin tyytyväinen siellä kun tottui uusiin oloihin. Kotona yksin yksiössä ei pärjännyt. Hoivakodissa seuraa, vanhojakin ystäviä löytyi, kaikki hoidettiin hienosti. Ei valittamista.

Omaa äitiäni hoidetaan isäni ja lähihoitajien avustuksella (4x vrk) kotona. Vakinaista hoivapaikkaa ei niin vaan täältä löydy, jonot ovat huimat. Kaikki tehdään, että kotona voi olla, edes jotenkin. Vaikka ehdottomasti koti ei ole enää hänen paikkansa. Mutta hyvä näinkin kun apua saa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä vanhus oli ihan järjissään vielä mutta kun jalat ei toimi ja asunnossa mm. paljon portaita. Ei vaan voi siellä olla enää, vaikka se niin rakas paikka onkin. Romahti vaan niin täysin siinä pihalla, ei millään olisi lähtenyt

Ap

Ei sen takia hoitokotiin joudu että jalat ei toimi.

Neanderthalensis kirjoitti:

Ne tappaa nykyään noissa hoitokodeissa ihmisiä Nälkään eli anemia. Hakekaa Lustikullan tapahtumista tietoa. 

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014111418832657

clip-Kirsi Seittenranta-Fadil kysyy, miten hänen isänsä saattoi kuolla hoitamattoman anemian seurauksena Attendon hoivakodissa.-clip

-----------------------------------------------------

Hoitokodit ovat tappopaikkoja nykyään. Eikö niskalaukaus olisi armeliaampaa?

Niskalaukauksen voisi antaa kotona, eikä tarvitsisi viedä hoivakotiin.

Äiti piti viedä väkisin hoivakotiin, eikä vielä vuodenkaan jälkeen sinne sopeutunut. Kaipaa jatkuvasti kotiinsa. Ja toki ymmärrän sen kaipuun. Mutta parempi vaihtoehto näin, kuin se että palaisi hengiltä tai jäisi muuten täysin heitteille.

Ja parempaa ruokaa saa kuin kotona, kotona kun ei osannut enää syödä mitään.

Neanderthalensis kirjoitti:

Vielä lisää. Te kuljette sairaalan käytävää pitkin ja tulette käytäväjaksolle jossa luulette pskn haisevan, kummalisen hajuisen pskn! Se on sitä, kun kasa i9hmisiä kirjaimellisesti MÄTÄNEE vuoteisiinsa. Liha ja kudokset siis mätänevät. Ei ole hoitajia tekemässä revidointia haavalle. Kuolio leviää. Osasto9a ei voi miehittää, kun ei ole hoitajia ja sairaalan johto hälyttää muilta osastolta vapaampia hoitajia työhön. Erittäin tuttu hoitaja sanoi, että hän on yksin tällä osasolla illan ja yön. N 30 hoidettavaa. Edes vitaaleja ei ehditä aina mitata. Verenpainemittrit ovat huoltamatta. Meikäläisen hauista kuuluisi käypähoito-ohjeen mukaan mitata reisimittarilla. Arvatkaa onnistuuko. O2 onnistuu, koska halpoja hyviä ja vähän virtaa kuluttavia. Samoin lämpö.

---------------------------

Taustaa senverran, että oli tansiaist kuoleman kanssa. Hyvässäkin hoidossa tähän verenmyrkytykseen kuolee 10-15 potilaista. Selvisin n vajaan neliömetrin ihonsiirteillä ja raajat suurinpiirtein ehjät. Ei sokeritautia. Laskimokatetrit molemilla puolin vasenta reittä. Atibioottyi lähti tehoamaan heti, mutta olin nukutettuna pitkään. Äly ja kognitiot suurinpiirtein kohdalla, mutta vasta 3 kk Jorviin saapumisen jälkeen. Ja kun tulee tajuhinsa niin prkl pistäkää kyltti missä potilas on. Ei soittokelloa lähimaillakaan. Känny oli vieressä ja soitin useampaan kertaan 112:een. Ja tietty kummaliset unet ja harhakuvat jatkuivat Osa aika mielenkiintoisia. Ei traumaa harhakuviusta vaan enemmän mielenkiintoa. Aivoleikaus minulle nuotion ääressä? Tuollaisia ne olivat. 

Mahdatko olla ihan terve?

Mua hutkittiin pubin pihalla päähän. Vietiin ensiapuun. Pitivät siellä yön yli kun oli aivotärhdystä. Aamulla tuli joku "ohjaaja" jutteleen kun olin jo lähtemässä kotio. Olisi pitänyt mennä johonkin tutkimusjaksolle. Sanoin vaan ettei ny ehi. Kattelin taksin ikkunasta kun likka ja joku muu kuikuili sairaalan pihalla missä oon :D

Heidå pimatsukat

Vierailija kirjoitti:

Äiti piti viedä väkisin hoivakotiin, eikä vielä vuodenkaan jälkeen sinne sopeutunut. Kaipaa jatkuvasti kotiinsa. Ja toki ymmärrän sen kaipuun. Mutta parempi vaihtoehto näin, kuin se että palaisi hengiltä tai jäisi muuten täysin heitteille.

Ja parempaa ruokaa saa kuin kotona, kotona kun ei osannut enää syödä mitään.

No samat perunat ja lihat ne on kuin kaupassakin.

Tiedän tällaisen tapauksen myös. Kotoa haettiin väkisin ja ennalta ilmoittamatta. Kahdestaan asuivat ja toinen revittiin kotoa mukaan.

Oma kokemus; vanhuksia hoidetaan ja hoivataan, vaikka ei ole enää toivoa paremmasta.  Kuskataan ambulanssilla edes taas.  Tehdään tutkimuksia ja kokeita. Määrätään kalliita lääkkeitä-jotka vanhukset jättää syömättä tai sylkee pois.  Minä joka käyn töissä, en pääse ollenkaan terveyskeskuslääkärille- on ensin vastaanottohoitajan haastattelut ja lopputulema aina-ei tarvitse tulla, ehkä lääkkeet uusitaan-ehkä ei.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mun mummo vietiin tavallaan väkisin (tai ainakin vahvasti huijattuna) hoitokotiin. Pappa oli jo hyvin pahasti dementoitunut, puhumaton, sotki ulosteilla ja nälkiintynyt. Mummo mukamas hoiti Pappaa, vaikka sairasti itsekin Alzheimerin tautia. Oli vielä jotenkuten toimintakykyinen, laittoi ruokaa jos muisti, pesi pyykkiä mutta unohti laittaa ne kuivumaan, touhuili pihatöitä mutta ei esim. löytänyt enää työkaluja tai hukkasi ne pitkin pihoja, aloitti kymmenen sukkaa yhtä aikaa eikä saanut yhtäkään valmiiksi.

Kotihoito kävi heillä neljä kertaa vuorokaudessa. Mummo oli sitä mieltä että hyvinhän he pärjää mitä nyt Pappa laihtui melkein 30kg kun Mummo unohti laittaa ruokaa ja Pappa ei osannut itse enää maitopurkkia kaapista ottaa.

Mummo itki ja parkui ja huusi että hän ei lähde kotoaan minnekään ja mitä te heidän asioihin puututte ym. Entinen karjalan evakko vielä niin varmasti olikin vaikea lähtö. Mummo sitten saatiin muuttamaan sinne hoitokotiin sillä varjolla että Pappaa ei voi hoitaa enää kotona ja Pappa ei pärjää hoitokodissa ilman Mummoa.

No, kuinkas sitten kävikään kaksi viikkoa hoitokodissa oltuaan Mummo totesi itse että en ymmärrä miten minä niin tänne muuttamista vastustin. Että olinpas minä hölmö. Täällähän on niin hyvin asiat, aina on juttuseuraa ja mukavaa tekemistä ja hyvää ruokaa. Olis pitänyt tulla jo paljon aiemmin Ja vaikka Mummoa tarjouduttiin viemään kotona käymään, hän ei sinne enää edes halunnut, totesi vaan että täällä hoitokodissa on hyvä olla.

Usein se on se muutos kuitenkin vaikeampi ja pelottavampi asia. Sitten kun se on tapahtunut, asiat ei enää olekaan niin vaikeita.

Nämä kommentit kuulostavat joltain hoitolaitosten mainoksilta, samat jutut toistuvat aina: mummo ei halua millään laitokseen mutta sinne päädyttyään päivittelee kuinka hupsu oli kun ei olisi lähtenyt, nyt on seuraa ja tekemistä ja hyvää ruokaa. Todellisuudessahan suurin osa hoitokodeissa olevista on siinä kunnossa, ettei siinä enää kovin paljon seurustella, tekeminen on sängyssä makuuttamista tai tuolissa puolipökkerössä istuttamista ja samat mauttomat ruoat kiertävät päivästä toiseen.

No tästä on toki aikaa jo 10 vuotta. Mutta näin hoitoalan ammattilaisena pakko sanoa että isovanhemmat sai todellakin hyvää hoitoa ihan siinä kunnallisessa hoitokodissa jonne he päätyivät hoitoon. Silloin hoitokotiasukit olivat vielä keskimäärin hieman paremmassa kunnossa hoitoon päätyessään. Ja mun Mummo ehkä vielä hieman parempikuntoinen, koska päätyi sinne hoitokotiin siinä Papan ohella.

Nykyään ei valitettavasti tilanne ole ihan näin onnellinen, vaikka varmasti suurimmassa osassa laitoksista oikeasti yritetään tehdä kaikkensa sen eteen että asukkailla olisi hyvä olla. Ja ikävä kyllä ne vanhukset eivät pääse sinne hoitoon siinä vaiheessa kun siitä vielä hyötyisivät

Tunnen ihmisen, joka on sanonut, ettei koskaan luovu asunnostaan, vaikka kuolisi.. Eli asukoon siellä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä vanhus oli ihan järjissään vielä mutta kun jalat ei toimi ja asunnossa mm. paljon portaita. Ei vaan voi siellä olla enää, vaikka se niin rakas paikka onkin. Romahti vaan niin täysin siinä pihalla, ei millään olisi lähtenyt

Ap

Tämä tarina ei voi pitää paikkaansa, sillä eihän todella huonokuntoisia ihmisiä saada työnnettyä hoivakoteihin kuin viekkaudella ja röyhkeydellä.

Jos hän ei ole laajennetussa edunvalvonnassa, hänellä on lain mukaan oikeus kieltäytyä hoidosta ja perustuslain mukaan oikeus valita asuinpaikkansa. Jos on ja edunvalvoja on päättänyt hoitopaikasta, niin sitten ei ihan niin täysipäinen ole, kuin on ulospäin vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vein äitini vanhuslaitokseen vastoin hänen tahtoaan koska hän ei enää pärjännyt kotonaan vaikka kotihoito kävi neljä kertaa päivässä. Vanhuslaitoksen ainoa vaihtoehto on kuolema.

Vanhuslaitos ?

Vierailija kirjoitti:

Äiti piti viedä väkisin hoivakotiin, eikä vielä vuodenkaan jälkeen sinne sopeutunut. Kaipaa jatkuvasti kotiinsa. Ja toki ymmärrän sen kaipuun. Mutta parempi vaihtoehto näin, kuin se että palaisi hengiltä tai jäisi muuten täysin heitteille.

Ja parempaa ruokaa saa kuin kotona, kotona kun ei osannut enää syödä mitään.

Äitisi ei siinä vaiheessa ollut oikeustoimikelpoinen. Ehkä huomasit, että ei hän enää kotonakaan ollut samassa merkityksessä kotona kuin ennen. Dementoinut ei nimittäin löydä enää vessaa itse rakentamassaan talossa, mutta saattaa osata kävellen lapsuudenkotiinsa. Olen pari tällaista tapausta tuntenut.

Vieläkö jossain on hoitopaikkoja mihin vanhuksia viedään eikös hoivakodeissa olemaan käytäväpaikatkin kortilla?

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tästä sanotte? Vanhus, joka asuu yksin vuokralla kerrostalossa. Entinen avovaimo, iäkäs hänkin, yrittää vielä omalla tavallaan autella, käy katsomassa joskus harvoin kun jaksaa ja soittelee. Vanhuksella paljon ongelmia, kaatuilee, turvaranneke on ties missä, ei ainakaan ranteessa eikä kaulassakaan, ei muista/osaa/välitä syödä kuin silloin tällöin toisinaan, jääkaapissa homehtuneita ruokia, peseytymiset niin ja näin ym. Siivooja kyllä käy joskus, mutta mitään muuta ulkopuolista vanhus ei halua. Se on sosiaali-ihmisten mielestä ihan okei. Ei voida puuttua asiaan, ihmisellä itsemääräämisoikeus. Kuka tai mikä taho on viime kädessä vastuussa vanhuksen koppuelämästä? Näin Kuopiossa, olen kuullut.

Huoli-ilmoituksen voi tehdä.

https://www.kuopio.fi/vanhusten-palvelutarpeen-arviointi

Hoitajat ei kyllä ketään väkisin vie kotoa. Jos ja silloin kun siihen joudutaan siihen tarvitaan useamman lääkärin päätös ja hoitoon viemiseenkin tarvitaan yleensä poliisin apua.