^^ LOKAKUISTEN tiistaisupinat ^^
Kommentit (24)
Ja hirmuisesti ONNEA COE *rutistaa*
Ihanaa, että sinullakin tyttö vihdoin vierellä :)
Mekin saatiin eilen tyttö kotiin, ajatella että tänään typy täyttää jo viikon ja vasta nyt oltiin eka yö kotona...
Mutta kävin vain pumppaamassa vähän rintoja tyhjemmiksi, kun lakana oli jo aivan märkänä, eli maitoa tulee siis ja paljon!
Luen sun synnytystarinan myöhemmin :) Voikaa hyvin!
Urheasti vedit ilman kivunlievitystä! Siis lääkkeellistä sellaista... Hurjan paljon onnea tyttövauvan johdosta!!
Mun oli pakko tulla tänne hehkuttamaan...Joo siis tiedän ettei pitäis kun petyn varmaan TAAS mutta hällä väliä. Mullahan ois huomenaamulla käynnistys mut nyt EHKÄ tuntuis jotain tapahtuvan. Yöllä heräilin muutaman kerran vähän voimakkaampiin supistuksiin mut en kiinnittäny sen kummempaa huomiota niihin kun on mulla niitä ollut aikasemminkin. Tunti sitten kun heräilin miehen saattelemaan töihin niin supistikin jo aika kivuliaasti, semmonen menkkamainen kiristävä kipu tuntui tuolla alavatsalla. Edelleenkään en " innostunu" kun niin monta kertaa aiemminkin on samanlaisia tuntunu. Menin takasin sänkyyn ja siellä tuli taas pari supistusta. Lähinnä rupes ottaan taas päähän ettei eikö tässä nyt vikaa päivää kotona saa rauhassa nukkua. Sit hipsin vessaan... Ja jonkinnäköinen limaklöntti sinne hulahti. =O Kiinnostaa varmaan kaikkia hirveesti, mutta kerronpa kuitenkin että oli väriltään semmonen rusehtavan vaaleanpunainen... Oisko tämä se kuuluisa limatulppa mitä kuukauden verran olen kyttäillyt?! :)))) Tai sitteen vaan jotain veristä vuotoa, mut kuitenkin VOISKO TÄÄ SYNNYTYS TOSIAAN NYT KÄYNNISTYÄ ITEKSEEN??? Nytkin suppailee vähän väliä, ottaa selkään ja mahaan... Erona aiempiin on tosiaan tuo vuoto, voisko tää nyt olla sitä itteään... Miä kuulkaa tärisen täällä. Huih. No kait nyt ainakin jotain edistystä tapahtuu... Huomenaamulla sit viimestään selviää jos ei tää ihan vielä käyntiin lähdekään. Mut jospa paikat edes kypsyis...
Pitäkäähän peukkuja likat ettei nää nyt vaan loppuis nää supistukset!
Wautsi wau! Upea suoritus! Ihana synnytyskertomus sinulla. Hyvin ja tarkasti kirjoitettu. Taidanpa näyttää miehellekin tuosta mallia, mitä siinä synnytyksessä oikein tapahtuu... :) Onnea paljon kotielämään prinsessan kanssa!
Mulla tänään 40+0!! Tästä se virallinen epätoivo ja odottaminen sitten lähtee... Eilen illalla tuo masukki liikehti mahassa todella omituisesti: tuntui että mahassa oli lähinnä joku merenneito, kun mahassa oli aaltoilevaa liikettä jatkuvasti. Ei potkuja, eikä pyllyn punkemista, vaan selkeästi likkeet aaltoilevina. Mitäköhän otusta mä olen tässä kasvattelemassa??!!!? :) Tai jospa tuo liikkeiden muuttuminen jotenkin vaikka ennakoisi synnytystä? (heh: toivossa on hyvä elää)
Tänään vielä neuvola, jonne tosin viime viikolla sanoin, etten tule tänään. Pakko pyörtää sanansa. ÄRGH.
Mutteri 40+0!
Kyllä se kuulostaa, että teikäläinen lähti nyt! Onnenpotku persuksille, josko auttais vaikka tulemaan nopeammin! Tsemppiä!
Tultava toivottamaan COELLE mielettömän suuret rutistukset ja onnittelut hyvin tehdystä työstä :-) Eipä näille pikkukakkosillemmekaan siten tulut lopulta kuin vajaa viikko ikäeroa :-) Ja sinäkin sait kokea LUOMUSYNNYTYKSEN ihmeen. Eikähän sitten thedä kolmannetkin samalla tahdilla ;-)
JA SITETN KAIKILLE TEILLE TÄÄLLÄ VIELÄ OLEVILLE mielettömästi voimia ja jaksamista, ihan pian on teidänkin vuoro..!!!!!!!!!!!!!!!!!
jolla ja pikkumies tänään viikon ikäinen
ONNEA COELLE LUOMUSYNNYTYKSESTÄ **********
Täällä ei mitään uutta taivaan alla viikoilla 40+3. Ei supistuksia, hyvin nukuttu yö takana, pari vessareissua vain.
Esikoisella supparit alkoi 41+4 ja syntyi 41+5, joten aikaa vielä siihen.
Huomenna neuvola, toivottavasti viimeinen. Ya-kontrolli kättärillä sitten ensi tiistaina 7.11. vasta, joten aikaa 8 päivää odotella tositoimia, jos samaan mennään :)
Sain tosiaan eilen poskiontelon tulehdukseen antibiootit ja uuden nenäsumutteen, jota käytetään vaikka 2kk, jos tarvis. Alkaa tukkoisuus onneksi helpottaa.
Masuasukki möykkää iltaisin ihan älyttömästi, päivät sitten keräilee voimia. Illalla saadaan esikoiselle lapsenvahti ja päästään miehen kanssa ehkä viimeisen kerran ennen synnytystä shoppailemaan.
Suppareita edelleen odotellen,
2xlokamamma, 40+3
Hienoa, että synnytys meni nopeasti ja kaikki hyvin!!!
Ei muuta kuin ihastelemaan uutta perheenjäsentä!!
Hyviä vointeja teille!
Ja jaksamisia kaikille vielä mahan omaaville!
Neljäs ja tyttö 9vrk
Eilen intouduin puuhastelemaan koko päivän, kävin kaupassa, leivoin korvapuusteja pakkaseen vierasvaraksi, pyykkäsin ja siivosin. Olikin aika vika tikki, illalla oli selkä ihan hirveän kipeä, vatsaakin kivisti ja olo oli kamala. Eli tänään lepäilyä!
Eilen oli tosi kovat vihlonnat illalla tuolla alhaalla ja maha on selvästi tippunut tosi alas.....ja vauva mylläsi niin että kipeää teki, olisko hakenut lähtöasemia :=)
Tänään ei hyvin nukutun yön jälkeen taas mitään tuntemuksia. Ensimmäinen yliaikaiskotrolli varattu sunnuntaiksi.
Dirah 40+5
Kiva että synnytys meni unelmasti..
Missähän mianni vielä luuraa?
Wades & Natika 15vrk
Supistelut jatkuu, tulee n. 10 min välein Aamulla kun kellottelin niin viiden minuutin välein tulivat. Ja sitten nukahdin... Heräilin kyllä edelleen supistuksiin, niin että kyllä niissä jonkun verran poveria on. Äsken kävin päivittäisellä kävelyllä ja selvästi pahemmalta tuntui kävely, lantiolla on semmonen " rengas" ja etenkin selässä tuntuu tosi ikävältä... Makuulla tod. inhottavia nuo supistukset. Ja edelleen on tullut jotain epämääräsen näköstä limaa vessassa käydessä. Toiveet on korkealla että pääsis ens yönä viimestään lähtemään. Tai että AINAKIN paikat kypsyis siihen malliin että tuo käynnistys sujuis nopeaan eikä tarvis siellä osastolla virua...
Nyt viime hetken valmisteluja tekemään että jää kämppä siistiksi, huomenaamullahan lähetää joka tapauksessa.
Muillekin lykkyä tykö viimeisiin päiviin masujen kanssa!!!
-Late 41+6-
Vähän väliä pitää käydä katsomassa, kun on niin monta päivää jo ollut reissuissaan että kai kohta jo tulee kuulumiset! Toivottavasti on kaikki hyvin.
LATELLE oikein hyvää lähtöä, ei tuosta enää palaamaan pääse :) Syntyyköhän kuitenkin jo tämän kuukauden puolella, melkein veikata voisi kun 12 h vielä varoaikaa!
Ja kaikille kiitokset vielä onnitteluista ja myös vimppa päivien tsempeistä, todellakin tuli tarpeeseen kun välillä masensi niin paljon!
Coe
Mummoni soitti (taas:) ja kyseli kuulumisia....valitteli kun puhelin soi pitkin päivää ja kaikki sukulaiset soittelee jo että kumpi tuli.....Mummoni kysyi että mitä niille oikein pitäisi sanoa.....JESTAS sentään....
Sanoin että sano vaikka että pari viikkoa vielä......:)
Tosiaan ei kannattaisi laskettua aikaa kertoa, tai sitten joku epämääräinen päivä hamassa tulevaisuudessa. Siis 1,5 vkon päästä vatsa on yliaikainenkin.....aaaarrgghhhhh.
siltä tosiaan alkaa vaikuttamaan näin lokakuun viimeisenä päivänä.ei supista,ei limoja,ei mitään........eilen illalla ei edes supistellut yhtään kuten edellisinä iltoina:(
huomenna ois taas neuvola.taidanjoutua sinne vääntäytymään,vaikken haluais
Niin se sunkin piinaava odotus sitten palkittiin :) )
Halusin tulla vielä erikseen onnittelemaan sua, koska muistan jo ihan alkuajoilta kun meinasit tippua kelkasta sen alkuraskauden ultran jälkeen ja me huhuiltiin sua täällä... Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja saat nauttia toisesta pienestä tyttärestäsi!!!
Jatketaan vauvapuolella... (kunhan tämä arki tästä pyörähtää käyntiin ja saan wlanin olohuoneeseen:) )
Bluewish ja pikkuihanuus 9 vrk
Taasen onnittelut jo jakautuneille!!!!tänään 40+1 ja tulin äsken ä-polilta. Eilen vielä mainostin että olen ihan varma että tällä viikolla jotain laittavat tapahtumaan jos ei itsekseen tuolta masusta älyä tulla, NOOOHHH painoarvio tällä hetkellä että vauva olis tollaset 4200g ja uusi aika polille ens viikolla!!!! IHAN TOSI kuinka isoksi se tässä vielä ehtii kasvaa, alkaa jo vähän hikeä pukkaamaan otsalle kun tuota vauvan kokoa ajattelee ja että se pitäisi vielä saada uloskin jollain tapaa, sanoi lääkäri sitten vielä että kaikin puolin isokokoinen lapsi on tulossa. On se vaan jännää kun esikoinen jouduttiin leikata epäsuhtaepäilyn vuoksi ja nyt ei sitten ole epäilystäkään etteikö mahtuisi tulemaan, ota nyt sitten selvää. Mutta kyllä nyt alkaa jo suorastaan pelottamaan tuo tuleva koitos.... Niin ja kohdunsuun tilanne= täysin kiinni ja kiinteä, että näin.....
IHANA POIKAVAUVA SYNTYI 29.10. KLO 15.39
Mitat 3855g ja 51,5cm, pää 36,5cm
Eli siis COE; saman päivän vauvathan ne sitten kuitenki tuli :)))
ONNEA kaikille vauvan saaneille, nyt ei todellakaan jaksa lukea pinoja heti, kun juuri kotiuduttiin synnäriltä (sieltä 220km:n päästä...)
Tulihan ne teijänkin vauvat " vihdoinkin" maailmaan!!
mamseli ja pikku Leevi 15vrk
Eipä tullut paljon ikäeroa meidän lapsukaisille, mutta tyttö päihitti pojan koossa mennen tullen! :)
Onneksi kaikki on hyvin, odotan mielenkiinnolla synnytyskertomusta kun joudat kirjoittamaan. ONNEA!
Coe
Sylintäydeltä onnea Coe ja Mianni!!! Ihanaa kun teilläkin nyytit viimein tuhisemassa sylissä :)! Sunnuntailapsia :)
Sanna ja poitsu 17 vrk
Eli kuten ystävättäreni kävikin kertomassa, meille syntyi sunnuntaina 29.10. tyttö rv 41+0 pitkän odottelun jälkeen! :) Strategiset mitat siis 3990 g, 53 cm ja py 35 cm.
Kotiuduimme Kätilöopistolta jo eilen, yhden vuorokauden jälkeen (joka oli piiiiitkä, koska siellä oli tylsää ja tyttö oli kovin räkäinen lapsivedestä, sekä nälkäinen ja nukkui hirvittävän huonosti). Nyt kotona tuntuu nukkuvan paremmin, varmaan maitokin noussut jo vähän rintoihin ja saa paremmin ruokaa. Minua vaivaavat vähän jälkisupparit, niihin kävin tässä napsasemassa ibuprofeenia ja tulin kirjautumaan siksi.
Kirjottelin aiemmin illalla hirmuisen pitkän synnytyskertomuksen omiin arkistoihin, laitan sen nyt tähän sellaisenaan, lukekoon ken jaksaa!
SUPISTUSSÄTEITÄ KAIKILLE!!
Coe
--
Eli koko lauantai-illan 28.10.2006 supisteli vaihtelevasti ja jatkui yöhön. Luovutin jo monta kertaa, ettei tästä mitään tuu, kun oli niin monta kertaa loppuneet kesken. Soitin kuitenkin Kätilöopistolle varmuuden vuoksi, sanoivat että rauhallista on ja sopii tulla jos tuntuu siltä. Ei tuntunut. Menin sänkyyn siinä yhden jälkeen, ja yllättäen supparit kovenivatkin siinä maatessa. Reilun tunnin kellottelin, mutta rupesin kuitenkin nukkumaan joskus klo 02 jälkeen, ajatellen etten jaksa valvoa turhaan.
Nukuin katkonaisesti, ja kännykän kesäaikaisen kellon mukaan siinä viiden jälkeen heräsin aika tuntuvaan suppariin (tuona yönä sis vaihtui talviaika). Niitä tuli sitten kuuden minsan välein ja nousin ylös, kun en nukkumaan pystynyt. Eivät olleet kovin kamalia, mutta sen verran selvästi aiempia kovempia, että aloin pelätä lapsiveden menoa - esikoisen synnytyksessä kun kivut yltyivät ihan kamaliksi heti veden mentyä. Herätin siis miehen, että pakkaa kassin ja soittaa äitini lapsenvahdiksi. Itse menin suihkuun ja totesin että kyllä ne siellä kipeytyivät ja tihenivät eli sitä itseään taitaisivat olla...
Menin koiran kanssa äitiä vastaan pihalle ja soitin siitä Kätilöopistolle. Siellä olikin ihan täyttä! Tyhjenemässä oli kuitenkin, joten sanoivat että hyvin voi parin tunnin päästä tulla. Eli muutama tunti oltiin sitten kotona, supistuksia tuli 4-7 min välein ja hengitellä sai jo tosissaan, liikkuminenkin oli epämiellyttävää. Aloin pelätä tosissaan sitä vedenmenoa. Toisaalta mietitytti, että kun esikoisesta vesi meni kun olin auki jotain 2-3 cm, niin enkö vielä ollut edes sitä?
Klo 07 maissa lähdettiin ajelemaan. Supistukset tuli autossa 6-7 minuutin väleillä ja keskityin laskemaan kestoja, tuntui että sillä selviäisin... Mies kyseli arviota että kuinka pitkällä synnytys on. Sanoin, ettäsupparit tuntuu voimakkaammilta kuin esikoisesta vedenmenoa ennen, että mielestäni oltiin pidempään kotona kuin silloin. Sovittiin, että mikä tahansa sisätutkimuksen tulos yli 2cm auki olisi hyvä!
Kättärille saavuttiin bensan- ja rahanhaun jälkeen puoli kasin maissa eli vuoronvaihdon aikaan. Kätilö neuvoi isien lepotilaan odottelemaan hetkeksi. Supistusten väli oli yhä 5-7 min, syvähengityksen avulla meni hyvin, mutta nojailla täytyi supparin ajan vaikka pystyasennossa olinkin koko ajan (ja olin ollutkin koko ajan, ilokseni!). Alkoi epäilyttää, että lähettääkö ne meidät kotiin kun ei kätilölläkään tuntunut olevan mikään kiire tulla. Kun sitten kätilömme tuli, niin ihan hymy huulilla juttelin vielä supistusten ajankin ja alkoi jo hävettää että mitä minä nyt tänne tulin kun olin ihan kunnossa. Selittelin, että sitä lapsiveden menoa pelkäsin ja siksi piti tulla.
Kätilö vei meidät kuitenkin huoneeseen, laittoi käyrille ja teki sisätutkimuksen. Kauhuissani odotin jotain, että " kohdunsuu on just ja just sormelle auki, lähtisitkö vielä kotiin kypsyttelemään" . Mutta kätilön äänensävy olikin yllättyneen positiivinen: kohdunsuu seitsemän senttiä auki ja kohdunkaulasta paksu reuna jäljellä! Yllätyin todella! Totesin, että kotiin ei vissiin tarvi lähteä. Kello oli tuolloin noin puoli yhdeksän ja veikkasin, että ennen puoltapäivää olisi vauva maailmassa.
En kuitenkaan vieläkään halunnut kokea vedenmenoa, tai ainakin halusin kerätä voimia siihen. Istuskelin siis hyvällä omallatunnolla keinutuolissa, lämmittelin kaurapussilla mahaa ja lauleskelin Robbie Williamsia cd-levyn mukana. Supparit tuntuivat hyvinkin siedettäviltä ja mieli oli tosi hyvä. Se vähän mietitytti, että epiduraalin aika alkoi olla ohi kun kohdunsuu oli niin paljon auki; olin ajatellut ottaa sen enkä oikein tiennyt muista kivunlievitysvaihtoehdoista.
Klo 10 maissa kätilö teki uuden sisätutkimuksen: 8 cm auki. Käyränotto lopetettiin ja halusin nyt vauhdittaa taas synnytystä olemalla pystyasennossa, kun voimat tuntuivat palanneen. Menin suihkuun, sain vihdoin sairaalan vaatteetkin! Puhuttiin kätilön kanssa kalvojen puhkaisusta mutta en halunnut sitä, kun tuntui että mieluummin kestän helpompaa kipua pidempään kuin sitä kamalaksi muistelemaani vähääkään. Suihkussa supparit taas kovenivat ja tihenivät, mutta toisaalta vesi helpotti. " Trooppisessa" suljetussa suihkuhuoneessa tuli hiukan huono olo, joten tulin välissä pois, mutta hetken päästä taas takaisin. Alkoi jännittää, että pianko se vauva jo tulee. Istuin välissä keinutuolissa ja supistukset alkoivat olla jo tosi kovia, kaipasin kivunlievitystä - mutta tiesin, ettei sitä oikein enää voi saada, ja toisaalta kätilö ja kätilöopiskelijakin olivat poissa huoneesta tosi pitkän aikaa. Alkoi tuntua lievää paineentunnetta.
Kun uusi sisätutkimus tehtiin, se oli pettymys: edelleen 8 cm auki, vauva tosin oli laskeutunut alas ja ilmeisesti kipujen voimistuminen johtui siitä. Kätilö alkoi suositella kalvojen puhkaisemista, ja varmistelin että senkö jälkeen homma sitten etenisi vauhdilla. Supistukset tuntuivat jo sen verran kovina, että mietin kannattaako vedenmenoa enää pelätä. Siirryin eka kertaa makuuasentoon, sillä siinä tuntui että pystyin sikiöasennossa jotenkin " suojelemaan" kohtua kivuilta. Ja sitten tulikin yksi todella kova supistus ja vauva teki oman päätöksensä, eli kops vaan ja lapsivedet meni.
Pian supistuksen jälkeen oksensin (ylpeänä oksennuskammoisena on sanottava, että oksensin ihan tietoisesti, reaktiona kyllä kipuun mutta halusin oksentaa sen pahan olon pois ennen ponnistusvaihetta). Mies piteli kaarimaljaa ja sanoin oksennettuani, että tää taitaa olla tosirakkautta... :) Olin tyytyväinen siihen, että pystyin yhä vitsailemaan, vaikka sattui kovasti. Tuli toinen todella kova supistus, sanoin että sattuu, sattuu. Kätilö sanoi, että nyt varmasti kohdunsuu aukeaa, odotellaan vaan sitten sitä että alkaa ponnistuttaa. Ei tuntunut vielä mitään, varmistin että onhan kätilö tai opiskelija nyt siinä koko ajan, mutta enpäs ehtinyt kuulla vastausta kun tuli uusi supistus ja kova ponnistamisen tarve. Aloin huutaa, että apua, nyt tuntuu että vauva tulee, kun luulin että kätilö ehti jo lähteä huoneesta, pieni paniikki iski!
Kätilö totesi että täysin auki on kohdunsuu ja voin testata ponnistamista seuraavalla supistuksella. Sain vielä käännyttyä kyljeltä puoli-istuvaan asentoon, joka tuntui parhaalta ponnistamista varten.
Vauva syntyi kolmella ponnistuksella, kesto neljä minuuttia. Supistukset ja ponnistuksen tarve olivat todella kovia, ihan eri luokkaa kuin edellisessä synnytyksessä, jossa epiduraali vei sen ponnistuksentarpeen. Tunsin kun pää hitaasti tuli ulos, sitten hartiat ja lopulta koko vauva. Yllätyksekseni pääsin aivan vapautumaan ponnistusten aikana kaikista estoista ja ääntelin juuri sillä lailla kun sillä hetkellä tuntui sopivalta, yhden supparivälin rukoilin Jumalalta voimaa, vaikken ole edes uskonnollinen ihminen! Ja jostain sitä voimaa sain, sillä tosiaan tyttö tuli ulos nopeasti.
Lopputulos oli klo 13:24 syntynyt 3990 grammaa ja 53 senttiä oikein lapsenkinaista, sinertävää tyttövauvaa. Sain tytön nopeasti syliin ja kovasti hän alkoi heti hamuta rinnalle, mutta istukan syntyminen vielä odotettiin ennen kuin pääsi ottamaan maitoa - tai mitä sieltä nyt tulee, pari tippaa. Imeminen sujui heti ammattilaisen ottein (äidiltä vanhalla muistilla, kun edellinen imetys loppui 9kk sitten) ja elämänsä ensimmäisistä parista tunnista valtaosan vauva kuluttikin rinnalla. Nimen hän sai jo synnytyssalissa.
Koko synnytyksestä jäi ERITTÄIN hyvä mielikuva. Kaikki meni siis 100% luomuna, ei mitään ilokaasuja eikä mitään, kivunlievityksinä oli vain kaurapussi ja suihku (ja kaarimalja oksennukseen :). En olisi todellakaan uskonut ekan kamalan kivuliaan 21 h kestäneen synnytyksen jälkeen, että näin käy! Mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kätilötkin toivottivat pian tervetulleeksi uudelleen kun oli niin " hyvä synnyttäjä" , mutta ehkei nyt pariin vuoteen kuitenkaan... :)