Netflixin uusi "Dahmer-hirviön tarina"-sarja. Kuulemma ihmisille tullut fyysisesti huono olo siitä. Joko katsoit?

Katson paljon kauhua, ja ihan työn/opintojen puolesta olen nähnyt ja leikellyt ruumiita. Ilman mitään ongelmaa, ei ällötä nähdä oikeaa ihmistä aivan auki revittynä tms.

Tätä en kuitenkaan pystynyt katsomaan. Ehkä koska aloitin katsomisen krapulassa, jolloin jo valmiiksi velloi vatsassa. Katsoin ekan jakson n. puoleen väliin ja oli pakko lopettaa ja jäi ahdistamaan. Ei siinä edes mitään splätteriä vielä näytetty, mutta se emotionaalinen lataus oli liian voimakas. Sen ensimmäisen uhrin pikkuhiljaa hiipivä kauhu ja epätoivo, oli kuvattu kyllä niin iholle menevästi ja hyvät näyttelijät. Myös se vihertävän kellertävä värimaailma, yhhyh. Olen kyllä siis todella empaattinen ihminen eli kun näkyi noin hyvin näyteltyä toisen ihmisen kokemaa pelkoa yms, niin oli liian intensiivistä itselle.

En ymmärrä miksi kukaan haluaisi katsoa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä laittaa katseluun. Dahmerin teot on sinänsä tuttuja, eli siinä mielessä ei hirvitä. Jos näyttävät kuvia uhreista, niin ne on kyllä melkoisen brutaaleja. Mielestäni voisi kunnioittaa uhreja sen verran, että jättää ne näyttämättä rikosdokumenteissa.

Netflixin John Wayne Gacy dokkari

meni kyllä itselläni vähäksi aikaa ihon alle, kun kaivoivat ruumiita ylös talon ryömintätilasta mutavellin seasta. Eli voi olla, että Dahmerkin aiheuttaa "tuntemuksia".

Kyseessä on draamasarja, ei dokumentti ja kaikki mitä näytettiin mm. rikospaikkakuvat olivat lavastettuja. 

Paitsi  viimeisen jakson lopussa kunnianosoituksena todellisten uhrien kuvat ja nimet.

Kunnianosoituksena? "Joo me tehtiin tällainen sairas ja väkivallalla mässäilevä ohjelma, jotta voitaisiin rikastua. Ai niin tossa vielä noita jotain oikeita uhreja how cares"

Kyllä minä näen sen uhrien muiston kunnioittamisena. Että he olivat todellisia ihmisiä.

Demoralisointi on siis onnistunut kohdallasi. Joku asiatyylinen dokumentti vielä voi hyvinkin olla uhrien muiston kunnioittamista. Mutta se, että tehdään jotain sairaaksi menevää väkivaltapornoa? Ei todellakaan.

Ei ollut todellakaan väkivaltapornoa. Sarja oli leikattu siten, että kaikki Dahmerin teot katsoja näki oikeastaan vain päänsä sisällä. Mutta niin hyvin, että katsoja itsekin luuli näkevänsä raakaa väkivaltaa. Ainoa kohtaus, missä oikeasti näytettiin katsojalle väkivaltaa oli Dahmerin oma hakkaaminen hengiltä.

Luonnollista ihmiselle, aina ollut ja tulee aina olemaan, haluta tietää koko kirjo ihmisyydestä. Hyvä ja paha ja variaatiot siinä välissä. Syyt miksi jostakusta tulee sellainen kuin tulee. Kiinnostus ihmismieleen ei lopu koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kukaan haluaisi katsoa tätä.

Miksi ei? Ei salkkarit kaikille riitä. Hyvin monet elokuvat perustuvat edes jollain tasolla tositapahtumiin.