Netflixin uusi "Dahmer-hirviön tarina"-sarja. Kuulemma ihmisille tullut fyysisesti huono olo siitä. Joko katsoit?

Vierailija kirjoitti:

Miksi katsoisin moista paskaa?

Vaikkapa siksi, että ihmisen psyyke on äärimmäisen mielenkiintoinen "alue".

Ainiin, se on se lööppijulkkikset, panosaaret ja seiskan antimet mitkä sinua kiinnostaa.

Yhdessä kohtaa yökötti, kun joi verta. Muuten ei ollut mielestäni ihan hirveästi mässäilty sillä tappamisella, ei ollut sellainen slasher-sarja vaan pahin jätettiin monesti näyttämättä.

Aloitin eilen katsomaan. Sinänsä ristiriitaisia tunteita herättää tehdä viihdettä ja tienata toisten kärsimyksellä. Dahmerin uhrien omaiset kritisoineet sarjaa juuri tästä syystä, nostaa pinnalle vanhoja traumoja eikä heitä ole konsultoitu mitenkään sarjaa tehtäessä. Todennäköisesti katson silti loppuun, kun olen aloittanutkin.

En tue nonceflixiä koskaan.

En lähtenyt heti katsomaan Netflixin Dahmer-sarjaa.

Mulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen näihin tosipohjaisiin sarjamurhaajista kertoviin sarjoihin, etenkin jos ne ovat keskittyneet itse sarjamurhaajiin, koska silloin saavat tunnettavuutta ja jopa ihailua ja matkimisia osan yleisön taholta. Toisaalta tosipohjaiset dokumentit ja sarjat antavat myös turvallisuuteen ja elämiseen liittyvää vinkistöä esim. älä lähde epämääräisiin "kuvauksiin", älä ota drinkkiä tuntemattomilta taikka tutuiltakaan etenkään jos olet yksin tilanteessa jne. Lopulta aloin katsoa sarjaa, kun luin että se on tosi hyvin tehty laatusarja ja päähenkilön näyttelemistä kehuttiin ilmiömäiseksi ja lisäksi luin, että sarja nosti hyvin esiin yhteiskunnallisen pieleen meenemisen virkavallan kautta. Todellisuudessa asiat voivat mennä ihan päin peetä ja ihmisten olisi syytä havahtua kaikkeen. 

En ole vielä katsonut sarjaa loppuun, siinä on 10 jaksoa. Olen muistaakseni jossain 4. jaksossa. Kävin välillä myös Youtuben puolella katsomassa todellisia todistajien ja uhrien läheisten kuulemisia Dahmerin oikeudenkäynnistä. Dahmeria ei puheenvuorot liikuttaneet. Hänhän oli sanonut, että tähtäsi vain omaan mielihyväänsä ja objektifoi ihmiset. He eivät enää olleet tuntevia ihmisiä. Satanismin raamattu oli käytössään. 

Olin lukenut ja katsonut Youtubesta sen verran materiaalia Dahmerin rikosputkesta, että Netflix-sarjan tarina nkerronta on paljolti tiedossa ja se vähentää "pakko seurata mielenkiinnolla ja tuolin nojalla kiikkuen, miten tässä käy" - katsomistyyliä kohdallain. Silti on kohtia ja kerrontoja, jotka tulevat mielenkiintoisina ja kun sarja on hyvin tehty, niin on ok katsoa. Mutta en ole innoissani, samalla on surullinen taustavire siellä, koska sen tietää, miten sarjassa käy ja miten sairaasti hän kohteli näitä uhreja. Niin se taustavire on siellä. 

Joskus tämäntyyppiset sarjat ja dokumentit triggeröivät ja ahdistavat, sitä ei voi ennakkoon tietää. On kohtia jotka muistuttavat jostain hirveästä, mitä itse jouduin kokemaan. Se voi olla yllättävää, niin kuin oli tämän sarjan yhden jutun kohdalla. Katsoin yöllä ja yhtäkkiä huomaan katsovani samaa käyttäytymistä kuin mitä jouduin handlaamaan. Tunnetta on hankala laittaa yhdeksi tunteeksi, se menee läpi ja vie takaisin, samalla vierekkäisenä tunteena menee heureka-tyyppinen havainnoiminen. Pääsin siitä ulos ja voin suhtautua positiivisesti.

Mutta jotenkin. Ahdistusta vähän. No ei voi kaikkea sanoittaa. Montaa tunnetta. 

Pystyin välillä ihan nauramaankin kohdissa, joissa ei ollut väkivaltaa. Esimerkiksi akvaariojutustelu. Taikka kun Dahmerin äiti kaasutti tiehensä ilman Dahmeria selittäen, että poika ei koskaan kutsunut häntä (vaan isänsä) autotalliiin leikkelemään kuolleita eläimiä. Huh huijaa. 

Toivottavasti sarja ei innosta keitään pipipäitä samalle polulle Dahmerin jäljissä. Toivottavasti sarja ei aiheuta ikävää todellisuuteen. 

Jotain wokea taas?

Katsoin. Ei se musta nyt mikään super ällö ollut, ihan tyylikkäästi tehty. Ettei mitään verta lentänyt ympäriinsä ym.

Mutta onhan se toki ahdistavaa ajatella että jonkun (monenkin) elämä päättyi noin karusti.

Vierailija kirjoitti:

Jotain wokea taas?

Ei, oikeastaan vastakohta. Kerrankin uskalletaan tehdä sarja jostain vähemmistön edustajasta joka on murhaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä laittaa katseluun. Dahmerin teot on sinänsä tuttuja, eli siinä mielessä ei hirvitä. Jos näyttävät kuvia uhreista, niin ne on kyllä melkoisen brutaaleja. Mielestäni voisi kunnioittaa uhreja sen verran, että jättää ne näyttämättä rikosdokumenteissa.

Netflixin John Wayne Gacy dokkari

meni kyllä itselläni vähäksi aikaa ihon alle, kun kaivoivat ruumiita ylös talon ryömintätilasta mutavellin seasta. Eli voi olla, että Dahmerkin aiheuttaa "tuntemuksia".

Kyseessä on draamasarja, ei dokumentti ja kaikki mitä näytettiin mm. rikospaikkakuvat olivat lavastettuja. 

Paitsi  viimeisen jakson lopussa kunnianosoituksena todellisten uhrien kuvat ja nimet.

Kunnianosoituksena? "Joo me tehtiin tällainen sairas ja väkivallalla mässäilevä ohjelma, jotta voitaisiin rikastua. Ai niin tossa vielä noita jotain oikeita uhreja how cares"

Kyllä minä näen sen uhrien muiston kunnioittamisena. Että he olivat todellisia ihmisiä.

Demoralisointi on siis onnistunut kohdallasi. Joku asiatyylinen dokumentti vielä voi hyvinkin olla uhrien muiston kunnioittamista. Mutta se, että tehdään jotain sairaaksi menevää väkivaltapornoa? Ei todellakaan.

Mitä väkivaltapornoa? Oletko katsonut sarjaa ollenkaan? Siinähän nimenomaan ei juuri näytetä Dahmerin tekosia. Jos naisuhreista olisi kyse, niin varmana näytettäisiin oikein zoomailukuvaa paloittelusta ja raiskauksista. Mutta tässä näihin tekoihin vain viitataan.

Vierailija kirjoitti:

En lähtenyt heti katsomaan Netflixin Dahmer-sarjaa.

Mulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen näihin tosipohjaisiin sarjamurhaajista kertoviin sarjoihin, etenkin jos ne ovat keskittyneet itse sarjamurhaajiin, koska silloin saavat tunnettavuutta ja jopa ihailua ja matkimisia osan yleisön taholta. Toisaalta tosipohjaiset dokumentit ja sarjat antavat myös turvallisuuteen ja elämiseen liittyvää vinkistöä esim. älä lähde epämääräisiin "kuvauksiin", älä ota drinkkiä tuntemattomilta taikka tutuiltakaan etenkään jos olet yksin tilanteessa jne. Lopulta aloin katsoa sarjaa, kun luin että se on tosi hyvin tehty laatusarja ja päähenkilön näyttelemistä kehuttiin ilmiömäiseksi ja lisäksi luin, että sarja nosti hyvin esiin yhteiskunnallisen pieleen meenemisen virkavallan kautta. Todellisuudessa asiat voivat mennä ihan päin peetä ja ihmisten olisi syytä havahtua kaikkeen. 

En ole vielä katsonut sarjaa loppuun, siinä on 10 jaksoa. Olen muistaakseni jossain 4. jaksossa. Kävin välillä myös Youtuben puolella katsomassa todellisia todistajien ja uhrien läheisten kuulemisia Dahmerin oikeudenkäynnistä. Dahmeria ei puheenvuorot liikuttaneet. Hänhän oli sanonut, että tähtäsi vain omaan mielihyväänsä ja objektifoi ihmiset. He eivät enää olleet tuntevia ihmisiä. Satanismin raamattu oli käytössään. 

Olin lukenut ja katsonut Youtubesta sen verran materiaalia Dahmerin rikosputkesta, että Netflix-sarjan tarina nkerronta on paljolti tiedossa ja se vähentää "pakko seurata mielenkiinnolla ja tuolin nojalla kiikkuen, miten tässä käy" - katsomistyyliä kohdallain. Silti on kohtia ja kerrontoja, jotka tulevat mielenkiintoisina ja kun sarja on hyvin tehty, niin on ok katsoa. Mutta en ole innoissani, samalla on surullinen taustavire siellä, koska sen tietää, miten sarjassa käy ja miten sairaasti hän kohteli näitä uhreja. Niin se taustavire on siellä. 

Joskus tämäntyyppiset sarjat ja dokumentit triggeröivät ja ahdistavat, sitä ei voi ennakkoon tietää. On kohtia jotka muistuttavat jostain hirveästä, mitä itse jouduin kokemaan. Se voi olla yllättävää, niin kuin oli tämän sarjan yhden jutun kohdalla. Katsoin yöllä ja yhtäkkiä huomaan katsovani samaa käyttäytymistä kuin mitä jouduin handlaamaan. Tunnetta on hankala laittaa yhdeksi tunteeksi, se menee läpi ja vie takaisin, samalla vierekkäisenä tunteena menee heureka-tyyppinen havainnoiminen. Pääsin siitä ulos ja voin suhtautua positiivisesti.

Mutta jotenkin. Ahdistusta vähän. No ei voi kaikkea sanoittaa. Montaa tunnetta. 

Pystyin välillä ihan nauramaankin kohdissa, joissa ei ollut väkivaltaa. Esimerkiksi akvaariojutustelu. Taikka kun Dahmerin äiti kaasutti tiehensä ilman Dahmeria selittäen, että poika ei koskaan kutsunut häntä (vaan isänsä) autotalliiin leikkelemään kuolleita eläimiä. Huh huijaa. 

Toivottavasti sarja ei innosta keitään pipipäitä samalle polulle Dahmerin jäljissä. Toivottavasti sarja ei aiheuta ikävää todellisuuteen. 

Olen nyt 7. tai 8. jaksossa. 

Mielenkiintoista 🔹 : vaikuttaa siltä, että Dahmer oikeasti tykästyi kuuroon Tony Hughesiin. Olisiko ollut jopa rakkautta rajauksella, siihen mihin asti Dahmer kykeni rakkautta tuntemaan. Ei tietenkään Rakkautta, koska siinä ei satuta toista. Dahmer vaikutti kamppailleen jonkin aikaa impulssejaan vastaan, kunnes toisti taas pahuuden kaavansa. Tykkääminen ei riittänyt. 

Mielenkiintoista 🔸: Dahmer ei todellisuudessa myöntänyt tunteneensa Hughesia, vaikka todellisuudessa he muutamankin todistajan mukaan tunsivat toisensa n. vuoden- 2 vuoden ajalta. Toisin sanoen Dahmer koetti kontrolloida narratiivia. Mitäpä jos Hughes olisi vuoden kahden suhteen jälkeen halunnut jättää Dahmerin, ja hän siksi päätyi lopulta tappamaan hänet, mutta tätä Dahmer ei halua kertoa, koska se tulee "liian lähelle" häntä. On helpompi pitää tarina etäisenä janana, joka eteni näin ja siinä ei ollut tunteita. 

Dahmer ei halunnut päästää ihmisiä lähelle ja hänellä oli korostunut kontrolloimisen tarve. Epäilen vahvasti, että Dahmer ei ole kertonut totuutta itsestään, kun väitti että hän on vain aina ollut sellainen. Epäilen, että hänen jankutuksensa kontrollista voisi kertoa siitäkin, että hänellä ei ollut aiemmin kontrollia (joo kotiolot mainittiin) ja vielä korostetummin niin, että hän on saattanut joutua hyväksikäytetyksi lapsena, kuten isänsä yhdessä vaiheessa kertoikin. Dahmer itse kiisti, ettei hän ole ollut uhri koskaan. 

Se että Dahmer ei halunnut päästää lähelleen keitään. Epäilen että piti sisällään sen, mikä olisi ollut liian lähelle menevää loppuun asti. 

Joka tapauksessa harmillista ettei häneen päästy puuttumaan silloin, kun se vielä oli mahdollista ja kun hän sarjan mukaan yritti avautua isälleen. Näin pääsi käymään. Moneen kertaan pääsi käymään huonosti. Ja kun putki oli päällä, niin silloinkin oli mahiksia saada tyyppi pysäytettyä, mutta kukaan ei tullut hajua eikä hälytyssoittoja tsekkaamaan. 

Sitten kävi se kerta, kun putkeen puututtiin. Ja kaikki meni mullin mallin. Luita siellä ja täällä, skandaali, iso juttu, paljon uhreja. Onneksi tuli stoppi edes siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä laittaa katseluun. Dahmerin teot on sinänsä tuttuja, eli siinä mielessä ei hirvitä. Jos näyttävät kuvia uhreista, niin ne on kyllä melkoisen brutaaleja. Mielestäni voisi kunnioittaa uhreja sen verran, että jättää ne näyttämättä rikosdokumenteissa.

Netflixin John Wayne Gacy dokkari

meni kyllä itselläni vähäksi aikaa ihon alle, kun kaivoivat ruumiita ylös talon ryömintätilasta mutavellin seasta. Eli voi olla, että Dahmerkin aiheuttaa "tuntemuksia".

Kyseessä on draamasarja, ei dokumentti ja kaikki mitä näytettiin mm. rikospaikkakuvat olivat lavastettuja. 

Paitsi  viimeisen jakson lopussa kunnianosoituksena todellisten uhrien kuvat ja nimet.

Kunnianosoituksena? "Joo me tehtiin tällainen sairas ja väkivallalla mässäilevä ohjelma, jotta voitaisiin rikastua. Ai niin tossa vielä noita jotain oikeita uhreja how cares"

Kyllä minä näen sen uhrien muiston kunnioittamisena. Että he olivat todellisia ihmisiä.

Tuskinpa keneltäkään on mennyt ohi se asia, että olivat todellisia ihmisiä. Tapahtumat on kuitenkin jo vuosikymmeniä vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin. Ei se musta nyt mikään super ällö ollut, ihan tyylikkäästi tehty. Ettei mitään verta lentänyt ympäriinsä ym.

Mutta onhan se toki ahdistavaa ajatella että jonkun (monenkin) elämä päättyi noin karusti.

Näin ja yhtä ahdistavaa se olisi, jos olisi kyse ihan heteroistakin. Ei ollut mitenkään erityisen raa'asti tehty sarja ja paljon pahempiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä laittaa katseluun. Dahmerin teot on sinänsä tuttuja, eli siinä mielessä ei hirvitä. Jos näyttävät kuvia uhreista, niin ne on kyllä melkoisen brutaaleja. Mielestäni voisi kunnioittaa uhreja sen verran, että jättää ne näyttämättä rikosdokumenteissa.

Netflixin John Wayne Gacy dokkari

meni kyllä itselläni vähäksi aikaa ihon alle, kun kaivoivat ruumiita ylös talon ryömintätilasta mutavellin seasta. Eli voi olla, että Dahmerkin aiheuttaa "tuntemuksia".

Kyseessä on draamasarja, ei dokumentti ja kaikki mitä näytettiin mm. rikospaikkakuvat olivat lavastettuja. 

Paitsi  viimeisen jakson lopussa kunnianosoituksena todellisten uhrien kuvat ja nimet.

Kunnianosoituksena? "Joo me tehtiin tällainen sairas ja väkivallalla mässäilevä ohjelma, jotta voitaisiin rikastua. Ai niin tossa vielä noita jotain oikeita uhreja how cares"

Kyllä minä näen sen uhrien muiston kunnioittamisena. Että he olivat todellisia ihmisiä.

Demoralisointi on siis onnistunut kohdallasi. Joku asiatyylinen dokumentti vielä voi hyvinkin olla uhrien muiston kunnioittamista. Mutta se, että tehdään jotain sairaaksi menevää väkivaltapornoa? Ei todellakaan.

Miten tuo sarja on väkivaltapornoa, kun Dahmer oikeasti oli erittäin väkivaltainen, oli vielä nekrofiili ja kannibaalikin? Olisiko nuo pitänyt sitten jättää pois ja taputtaa itseään olkapäälle miten faktat ovat vääristelty.. Kyllä siinä lopussa oli jokaisen uhrin kuva, nimi ja ikä laitettu muistona.

Noi olikin lähes ainoat faktat, mitä tuossa Netflixin sarjassa ei oltu vääristelty.

Jo hanne kirjoitti:

Hyvin tehtyä draamaa jossa pysyttiin todellisissa tapahtumissa. Hajusta valittavat naapurit, pakoon päässyt uhri joka johdatti poliisin paikalle..

AHS (American Horror Story)  näyttelijä Evan Peters oli saatu ällistyttävän  samannäköseksi kuin  oikea Jeff ja todella ui tämän nahkoihin, puhetapaa myöten.

No nimenomaan ei paljon pysytty. Erittäin paljon keksittyä juttua oli tuossa sarjassa. Ja ei olisi maksanut varmaan montaa kymppiä hommata Evanille ne värilliset piilarit, niin olisi ollut sekin aidomman näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö oikea Dahmer nimenomaan tahtonut satuttaa?

Kun tässä sanoo huumanneensa uhrit etteivät kärsisi.

No ei. Siinä mielessä hän on mielenkiintoinen tapaus, ettei istu oikein ns. "normaalin" sarjamurh aajan boksiin. Monet sarjamu rhaajat nauttivat nimenomaan siitä uhrin kärsimyksestä ja tuskasta, mutta Dahmer omien sanojensa mukaan ei nauttinut tappamisesta ollenkaan, se oli vain keino päästä siihen oikeaan tavoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Dahmerin ÄO oli 145. Ei hullummin pervolta sadistimurhaajalta!

Dahmer ei ollut sadistinen  millään tavalla.

Kamalaa oli Dahmerin tekojen lisäksi myös se, kun poliisit palauttivat yhden uhreista takaisin Dahmerille... Ja tämä tapahtui ihan oikeasti. Kuinka järkyttävää.

Todellisuus on suhteellista, objektiivista totuutta yhdenkään ihmisen teoista ja motiiveista ei ole olemassa, sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.

Sarja on erinomaisesti toteutettu, hillitty ja intensiivinen rikosdraama. Sarja noudattaa draaman kaarta, eikä takerru tositapahtumapohjaansa. Kyseessä ei ole dokumentti, eikä sitä sellaiseksi väitetäkään.

Sarja oli toisinaan vähän tylsä, mutta tuli se katsottua läpi.

Jos joku tunne pitää valita niin fiiliksenä jäi suru.

Mielestäni sarjassa nostettiin hyvin esiin myös se miten tällainen vaikuttaa myös tekijän läheisiin. Isä syytti itseään ja sen kanssa on vaikea elää.

Toki jäin myös miettimään kuinka paljon tässä oli faktaa ja minkä verran fiktiota. Esim sarjassa naapurissa asuva nainen ei asunut naapurissa vaan jossain saman kadun varrella, joten hänen äänien kuuntelu ja hajujen haistelu olivat vaan draamaa. Toki joku naapurihan sitä joutui kestämään.

Olen joskus lukenut Dahmerista aiemmin, mutta silloin mulla meni ohi että hän asui kerrostalossa. Tuntuu oudolta ettei asiaa huomattu aiemmin. Sarjassa syyt tähän aukeaa ehkä paremmin, homofobian ja rasismin kautta.

Sarjasta tulee mieleen että olisiko Dahmerilla ollut joku autismin kirjon häiriö? Sosiaaliset ongelmat ja pakkomielteinen kiinnostus yleisesti epäsovinnaisina pidettyihin asioihin.. Toki sarjassa esitettiin myös ihan puhtaasti psykopaattista käytöstä ja vastuun pakoilua, johon oman mausteensa toi päihdeongelma ja psykoottiset kuvitelmat. En ole katsonut sarjaa vielä loppuun mutta moneen kertaan on tullut mieleen että olisiko nuorena tai lapsena Dahmerin polun voinut muuttaa niin että hänestä olisikin tullut vaikka patologi tai kirurgi?