Syöttekö aina samaa ruokaa kuin lapset?

Meillä on 2 lasta, 4v6kk ja 2v5kk, ja 99%-sti kaikki syövät samaa ruokaa. Lapset ovat alkaneet syödä samaa ruokaa meidän kanssamme vajaa vuoden iässä.

Ja samalla ruualla tarkoitan kyllä myös, että lapset syövät myös " erikoisempaa" ruokaa, esim. intialaisesta, kiinalaisesta ja meksikolaisesta ruuasta meillä tykätään. Lapset ovat myös pienestä asti syöneet tulisempaakin ruokaa ja esim. valkosipulia meillä menee tosi paljon (juuri oli Spaghetti aglio olio).

Salaa/erikseen syömme vain, jos meidän " himomme" on liian epäterveellistä;-)



Vihanneksia jne. lapset syövät hyvin, ovat tottuneet niihin ja meillä ei muuta tosiaan yhtään mitään muuta tipu jos ei syödä sitä mitä on ruokana. Eikä tule jälkiruokaakaan, ei ole vain yksi kerta että olen syönyt yksin jäätelöä lasten katsellessa...



Mutta en usko että kysymys on periaatteessa " kurista" , vaan enemmän lasten eroista ja tottumuksista.



Niin ja leipää ei meillä ole ruuan kanssa kuin poikkeuksellisesti (keiton kanssa joskus), joten sillä ei voi mahaansa täyttää. Kylässäkään lapset eivät saa ottaa leipää, ennenkuin ovat syöneet " oikeaa" ruokaa.

Poikamme on 1,5-vuotias ja kun siirtyi " vauvojen" ruoista " isojen" ruokaan, aloimme syödä kaikki samaa ruokaa. Olen itse raskaana ja raskausoireena on himo tavallista kotiruokaa kohtaan 2 x päivässä joten senkin takia tulee tehtyä ruokaa päivittäin. Lisäksi poika tykkää tehdä ruokaa kanssani (auttaa mm. heittelemällä kattilaan ruoka-aineksia yms.) ja oikein hyppii ilosta kun sitä teemme tietäen että kohta syödään. En ole ikinä ollut mikään ruoanlaittaja ja ennen söinkin vain yhden tosi kevyen aterian päivässä mutta nyt kun poika tykkää ruoan laitosta ja itsellä on koko ajan nälkä, olen ihan innostunut kokeilemaan kaikkea uutta.



Meillä vihannekset kuuluu joka aterialle ja onneksi poika onkin hyvin tottunut niihin, tykkää porkkanoista, kukkakaalista yms. Syömistä helpottaa vielä se, että hänellä on Piltin ruoka-alusta jossa on eri ruokien kuvia joten syödessä kertaamme a) miten teimme kyseisen ruoan vaihe vaiheelta ja b) mitä syömiemme ruokien kuvia löytyy Piltti-Pupun ruoka-alustasta:)



Esimerkillä on ilmeisen suuri voima ja siksi pyrinkin aina kehumaan tekemäämme ruokaa pojalle. Tiedän että sekin vaihe voi olla tulossa kun mikään ruoka ei kelpaa joten nautin tästä ajasta kun kaikki on hyvää.

joskus on äidin salaattipäivä ja sitä ei lapset syö tai sit syödään kaikki erilaisia tähteitä vähän kunkin maun mukaan...

Meilläkin on 2v neiti joka on tosi ' nirso' eli ennakkoluuloinen kaikille uusille mauille ja hidas ottamaan uutta ruokavalioon. Riisi ei käy ollenkaan (ikävän tuntuista suussa ilmeisesti, aiemmin söi mutta jossain hammastulovaiheessa lopetti eikä ole sen koommin suostunut syömään). Ei syö vihanneksia, juureksia tai hedelmiä ollenkaan, ainoastaan porkkana piilotettuna joskus onnistuu. Tämäm syksyn uutuus on vesimelonipalat, ensimmäinen hedelmä siis (paitsi joskus kerran kuussa pala omenaa/banaania). Makaroonista käy vain perinteinen ja joskus spagetti, ei mitkään pastat. Perunaruoka maistuu ja kastike, ei kokoliha ollenkaan, kalaa huonosti.... Keitoista tykkää yleensä. puuro, jugurtti ja leipä maistuu onneksi, samoin juusto. Neiti syö sitä mitä on tarjolla, varana on se yksi ainoa purkkiruoka + hedelmäsosemalli joka hänelle menee läpi (muita ei suostu maistamaankaan sitten 8kk jälkeen!). Aiemmin stressasin tytön syömisestä, mutta en enää. SYö kun on nälkä ja illalla on pakko syödä jotain että yö jaksetaan. Mutta hyvin kasvaa tyttö ja vitamiineja otetaan lisäksi ettei liian yksipuolisiin mene.

Ei siis ole perheen ruokailuista kysymys - meillä muu perhe syö ihan tavallista kotiruokaa, terveellistä ja makoisaa vaan ei liiaksi maustettua. Eikä esimerkkikään tepsi meillä tähän tempperamenttineitiin.

sillä erolla, että vain isä ja 1,5 taapero syövät puuroa. Esikoinen(4v) ei ole koskenut kotioloissa puuroon pariin vuoteen. Söin silloin puuroa juuri sen esimerkin takia, mutta ei se mitään auttanut..en sitten kiusaa itseänikään enää.

Samaa ruokaa samaan aikaan.



Mitään ihme kikkailua meillä ei harrasteta. Lapsi syö ihan kaikkea, kiinalaista, intialaista, kotiruokaa, sinihomejuustoa, oliiveja, mustekaloja, salaattia yms. Mä en ihan ymmärrä miksi lapsi ei voi syödä intialaista, sillä elää 1,2 miljardia intialaistakin, joista suurin osa on lapsia. Hyvin ne voi ja lisääntyvät silläkin.



Mä uskon, että mitä vähemmän kikkailua ja sekoilua, sitä varmemmin lapsi syö kaikkea. Ja lapsen voi olla vaikea ymmärtää miksi vanhemmat syö eri ruokaa kuin lapsi itse.



Mun on mahdoton ymmärtää, että esim. 2-vuotiaalla olisi jotain rajoituksia. Usein näkee, että lapselle työnnetään nakkeja, makaroonia ja jauhelihakastiketta, perunamuusia ja kalapuikkoja kun niitä se ainakin syö. Silloin ei pääse kaikki maut kehittymään kun syödään haljuja ja mauttomia ruokia päivästä toiseen. Varsinkin tarharuuat on älyttömän tylsiä ja mielikuvituksettomia.



Meillä syödään lautasmallin mukaan aikuiset ja lapset 1/2 kasviksia 1/4 osa lihaa/kalaa tms. proteiinia ja 1/4 riisiä, pastaa, perunaa tms. Toki meillä välillä syödään myös pakastepizzaa ja käydään mäkkärissä, mutta lautasmalli on aika hyvä, oppii ainakin syömään vihanneksensa.



Suurin herkku meillä on valkosipulietanat ravintolassa!

Meilläkin syödään usein etnisiä, voimakkaastikin maustettuja ruokia (toki myös ihan tavallista suomalaista kotiruokaa). Tytölle (2v10kk) kelpaavat nämä ihan hyvin, koska on niihin pienestä asti tottunut. Suolaa emme lapsen annokseen laita, mutta mausteethan eivät ole millään tavalla vaarallisia. Aina tyttö ei halua syödä, mutta olen huomannut että se, syökö hyvin vai huonosti, ei johdu ruokalajista vaan tytön senhetkisestä mielialasta ja nälän tunteesta. Raa' at vihannekset eivät kuulu tytön suosikkeihin, mutta on onneksi oppinut syömään niitäkin, kiitos päiväkodin ja siellä saadun esimerkin (kun muut lapsetkin syö, syö tyttäremmekin).



Aamulla ja illalla molemmat lapset (meillä on myös pian 10kk ikäinen poika) syövät ihan tavallista puuroa (riisi, kaura, neljän viljan...), itse en puuroa syö, mieheni vielä vähemmän. Tyttö saa joskus aamupalan päiväkodissa, silloin saatan antaa vauvalle jauheesta tehtyä puuroa, jos en viitsi alkaa hämmentämään puurokattilaa yhden pikkuannoksen takia. Vauvalla on vielä omat pöperönsä.

Eli 1-vuotiaasta lahtien esikoisellemme on alettu tarjota samaa ruokaa kuin aikuisillekin, ja meilla tama koskee myos thaicurryja, intialaista, lahi-idan ruokaa, kiinalaista, vietnamilaista, sushia, mustekalaa jne " vaikeita" ruokia. Eli periaatteena on ollut etta lapsi saa syoda samaa kuin mekin, tietysti jotain rajotteita on eli esim. intialaisesta tarjoamme hanelle mielummin mietoa kormaa kuin tulista vindaloota. ;-) Ainoa ruoka mika hanesta itsestaan on ollut liian tulista oli tosin yllattaen dijon-sinappi. :-) Itse olen ajatellut sen niin etta eihan lapsenkaan suu tuohesta ole, eli miksi hanelle maistuisi maustamaton ruoka jos ei se maistu meillekaan. Ja toisaalta taas miten lapsi oppisi syomaan naita vaikeita ruokia jos hanelle aina tarjotaan vaan spagetti bolognesea (vaikka syodaan meilla bologneseakin, ei silla, muttei vaan sita). Niin ja suuri osa tasta " eksoottisesta" ruuasta on siis kotitekoista, ei take outia, koska take outisssa on mielestamme monesti ihan liikaa suolaa ja rasvaa seka aikuisille etta etenkin lapsille (vaikka kylla meillakin tule take outeja syotya pari kertaa kuukaudessa kun ei ole aikaa). Varmasti lapsen persoonallisuuskin vaikuttaa asiaan, mutta oli miten oli, meilla tytto on nyt 3,5 v ja luonnehtisin hanta ennenkaikkea erittain ennakkoluulottomaksi syojaksi, eli pitaa kovasti monista ei-perinteisesti lasten ruuiksi mielletyista ruuista, kuten mustekalasta, oliiveista, kiinalaisesta ruuasta yleensakin, intialaisesta currysta riisin kanssa jne. Sushiakin maistaa mutta ei kylla juuri tykkaa. Yksi mika ainakin meilla toimii esim. sellaisen kuin mustekalan kanssa on ollut se etta tytto saa itse tulla kalakauppaan mukaan ostamaan kaloja, sitten perkaa ne isansa kanssa ja auttaa niiden valmistamisessa (sen minka osaa). Ainakin hanelle tallainen " omatekema" ruoka on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin sellainen joka vain " ilmestyy" lautaselle. Toisaalta hanellekin tulee vaiheita etta jotkut asiat eivat kertakaikkiaan maistu, mutta nama vaihtelevat aika kovastikin, eli se mika viela viime viikolla oli hyvaa onkin nyt yak. Taitaa osin olla vaistamatontakin tassa iassa. Sellainen linja on meilla myos ollut etta saa olla pari paivaa syomattakin, olemme huomanneet etta tytto valilla pitaa pari paastopaivaa jolloin syo hyvin vahan jos ollenkaan, silloin emme tuputa mitenkaan erityisemmin (vaikka juoda tietysti pitaa joka paiva) koska yleensa sen jalkeen syokin sitten lahes aikuisen annoksen seuraavana paivana.

piti sanoa etta meillakin on tuo paivakoti auttanut, eli tarhassa oppinut syomaan mm. keitettya brokkolia hyvalla halulla. On tosin myos ruokia joita syo _vain_ paivakodissa, esim. leipaa tuorejuustolla syo vain siella, ei koskaan suosty syomaan kotona (kovan juuston kanssa kyllakin), en tieda miksi. ;-)



Ja puurosta ei oo meilla tykannyt kumpikaan lapsi (kakkonen tosin vasta 8 kk eli paa-asiassa aidinmaidolla elanyt tahan mennessa ;-)), muroista kylla.

Ja myös 1-vuotias syö niitä maustettujakin. Ihanaa, kun nyt on voinut alkaa antaa hänellekin. Alle 1v:lle tein omia mössöjä, mutta halusi aina maistaa joka ruokalajista. Muuten ei maistu mikään, mut jos saa samaa kuin muut niin sitten maistuu... tai se muu vaan maistuukin... eli olen myös jättänyt mausteita pois osasta ruokaa tai antanut vaan jotain osasia ruoasta + lisäksi purkkiruokaa tai se omatekemä muu " mössö" .



Ja nyt kun on 1v, olen antanut ihan samaa kun se tuntuu kelpaavan niin paljon paremmin muuten huonosti syövälle pojallemme. Ja lisäksi vieläkin tuikin lusikalla sitä mössöä väliin... tänäänkin söi siten lounaaksi kaksi kokonaista ruokaa... :) Hän on niin äärihuono syömäri (määrän suhteen, ei siis laadun), tykkäisi vaan maitoa, ja sit kun syö niin annankin niin paljon kun jaksaa vetää.



Eniten tykkää just valkosipulista, juustoista, ja on miedosti chililläkin maustettua syönyt ja tykkääkin erityisesti thaimaalaisesta, kiinalaisesta ruoasta. Ja vihanneksia ja tuoreita, keitettyjä ja salaattia (ei salaatinlehtiä tietenkään vielä mutta muuten) syö tottakai, en edes ymmärrä miksi joku ei söisi? Toki ymmärrän, että mieltymykset vaihtelee, meilläkin toinen lapsi ei syö tomaattia, toinen ei kurkkua ja kuitenkin kummatkin syö jompaa kumpaa.

Ja leipää ei meilläkään aterioilla ole tarjolla.



Joskus tekee mieli herkkuja, niin sitten syödään ne illalla kun lapset nukkuu (tai muuten lapsilta salaa) tai sitten syödään nekin kaikki porukalla. Vaikka ne pullat ja munkit ja jätskit. Välipalaksi iltapäivisin tai joskus korvataan iltapala niillä vaihtelevilla herkuilla koko porukka.



Puuroa syövät myös, itse syön vaihtelevasti. Isompi tykkää puurosta ja muroista, ja pienempi syö leipää. Itse syön jompaa kumpaa ja pienempi sen mukaan sitten saa sen leivän tai puuron.

Uskon siihen, että mitä aikaisemmin (kohtuuden rajoissa) lapsi saa totutella makuihin ja koostumuksiin, sitä paremmin maistuu samat ruuat kuin aikuisille. Meillä on oltu aina vähän edellä ruokasuosituksia, esim. aloitettu 8 kuukauden mössöruuat jo 7-kuisena, ja tavallista maitoa opeteltu juomaan jo 11 kuukauden iässä. Yllättävän isot palat meni jo ennen poskihampaita esim. puolikas pennepasta helposti. 11-kuiselle en jaksanut tehdä oikeastaan enää eri ruokaa kuin meille vanhemmille, vaikka suolaa ja chiliä lisättiin vasta omiin annoksiin. Nykyään tyttö 1,5-vuotias, ja ihan samat monipuoliset & kansainvälisetkin ruuat maistuu. Ainoa mistä täytyy tinkiä on tosi tuliset ruuat, vaikka yllättävän tulisia syökin. Kaupassa täytyy kiirehtiä oikeastaan (home-)juustotiskin ja oliivihyllyn ohi samalla tavalla kuin joillain saattaisi käydä karkkihyllyillä... ;) Salaa meillä syödään vaan keksiä joskus, sipsit ja karkit, ksylitolipastilleja tyttö saa kyllä aina ruuan jälkeen. Ja isä joutuu vähitellen salaamaan kokiksen juontinsa.



Olen kuitenkin sitäkin mieltä, että tietynlaiset makutottumukset ovat myös perimän " aiheuttamia" , eli tietynlainen nirsous saattaa olla myös geeneissä ja ominaista toisille lapsille. Kannattaa myös miettiä, tykkääkö itse (vieläkään?) kaikesta ja millainen ruokailija on ollut lapsena. Tunnen nyt jo vanhemman tytön, joka ei vauva-aikaan syönyt perunaa. Jos parissa desissä porkkanasosetta oli sekaisin vain teelusikallinen perunaa, niin alas ei mennyt. Me olemme kummatkin vanhemmat kaikkiruokaisia ja nautimme syömisestä ja uusista mauista, ja varmaan se on siirtynyt tyttöömme myös yhtenä ominaisuutena; uskon että olisi herkkusuu huonommallakin esimerkillä.

En ehdi lukea kaikki vastauksia, mutta meillä yleensä kaikki syö samaa ruokaa - myös etnistä (tosin ei sushia lapselle). Mutta esim. intialainen ruoka lapsellemme maistuu, annan vähän enemmän riisiä ja vähemmän kastiketta, laitan sekaan vähän kermaa jotta laimenee. Joskus muussaan perunan sekaan (! voi kuulostaa hassulta, mutta maistuu ihan hyvältä). Salaattikin pikkulapselle ok ruoka, jos on vähän tuhdimpi salaatti - esim. pastaa tai riisiä tai kanaa seassa. Lapsellehan voi lisäksi vaikka laittaa jonkun lisukkeen.



Jos lapsi syö eri ruokaa kuin muut, niin ainakin tehdään ruoka yhdessä: eli lapsi mukaan keittiöön. Minusta tämä on tosi tärkeä juttu!



Ja muuten: usein jos me syödään ihan eri ruokaa kuin lapsi, niin syödään vasta kun poika jo nukkuu. Ei toimisi, jos olisi ihan eri ruuat lautasilla...

Kiva kuulla että tosiaan erikoisemmatkin ruuat kelpaa. Meillä on oltu vähän turhankin varovaisia tytön ruokavalion suhteen. Toisaalta hän on kyllä tosi ennakkoluuloinen uusien makujen suhteen, mutta ei ole varmaan auttanut, että olemme tavallaan eläneet sen mukaan.



Tytöllä on tosi raivostuttava tapa napsia lautaselta vain kaikki " herkut" ja sitten poistua pöydästä tai pyytää lisää. Esim. jos olen laittanut lautaselle lihaa, perunaa ja vihanneksia niin tyttö popsii lihat ja pyytää lisää lihaa - muuhun ei kosketakaan. Olen yrittänyt maanitella syömään muutakin, mutta huonolla menestyksellä. Varsinkin isä antaa helposti periksi: " Anna nyt lapselle lisää lihaa, kun kerran kelpaa" ja sitten annetaan kullanmurulle lisää ja ehkä vielä leipäpala päälle että saa niitä hiilihydraatteja jostain. Ja taas menee vihannekset roskiin... ARRGHHH!!

Jälkiruualla houkuttelu ei tepsi, ehkä sen takia että sitä huutoa ei ole jaksanut (varsinkaan isä) kuunnella, jos jätettäisiin ilman (" eihän se raukka vielä ymmärrä" ). Ehkä ei ymmärrä? Ikä 2v4kk, mun mielestä on vaan helkkarin itsepäinen.



Että tällaista täällä.

bouchet:

Tytöllä on tosi raivostuttava tapa napsia lautaselta vain kaikki " herkut" ja sitten poistua pöydästä tai pyytää lisää. Esim. jos olen laittanut lautaselle lihaa, perunaa ja vihanneksia niin tyttö popsii lihat ja pyytää lisää lihaa - muuhun ei kosketakaan. Olen yrittänyt maanitella syömään muutakin, mutta huonolla menestyksellä. Varsinkin isä antaa helposti periksi: " Anna nyt lapselle lisää lihaa, kun kerran kelpaa" ja sitten annetaan kullanmurulle lisää ja ehkä vielä leipäpala päälle että saa niitä hiilihydraatteja jostain. Ja taas menee vihannekset roskiin... ARRGHHH!!

Klassinen tilanne;-)

Ymmärrän kyllä molempia osapuolia: lapsi ajattelee " miksi syödä muuta kuin herkkuja, kun ei kerran tarvitse?" ja vanhemmille käy marina ja kiukuttelu hermoille.

Eivät meidänkään lapset brokkolia valitse jos vaihtoehto olisi esim. ranskalaisia, mutta a) enempää " sitä parempaa ruokalajia" ei saa ennekuin muut sortit on syöty b) pöydästä ei nousta ennenkuin on syöty se mitä me vanhemmat haluamme, tyyliin " vielä 3 ruusukaalia" (meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi eikä " oikeasti pahaa" ruokaa, muistan kyllä kun itse alle kouluikäisenä istuin tuntikausia pöydässä kun en saanut munuaisia oksentamatta alas...)

Vanhempien on kyllä oltava samaa mieltä tästäkin asiasta, muuten siitä ei tule mitään.

Jälkiruualla houkuttelu ei tepsi, ehkä sen takia että sitä huutoa ei ole jaksanut (varsinkaan isä) kuunnella, jos jätettäisiin ilman (" eihän se raukka vielä ymmärrä" ). Ehkä ei ymmärrä? Ikä 2v4kk, mun mielestä on vaan helkkarin itsepäinen.

Meidän kuopuksemme on ihan samanikäinen (ylihuomenna 2v5kk) ja tuonikäinen kyllä taatusti periaattessa ymmärtää puhetta niin paljon että tietää mitä tarkoittaa että jälkiruokaa ei saa jos ei ensin syö pääruokaa:-) Ihan toinen asia on tietenkin, uskooko lapsi vanhempien pitävän sanansa... Ei taida?

Tämä on tosiaan vaikea aihe, ei ole kiva kieltää ja käskeä ja olla ankara ja toisinaan jopa " ilkeä" (kun tosiaan ei tipu sitä jälkiruokaa).

Jaksamisia;-)

PS: meillä on porkkanan-/kurkun-/omenanpaloja tyrkyllä ennen ruoka-aikaa ja esim. sillä aikaa kun teen ruokaa, lapset käyvät napsimassa niitä, samoin omenanpaloja on yleensä joka paikassa mukana - näin se vihanneskiintiö täyttyy muuten myös ihan kätevästi.

tarjota vaikkei eka kerralla maistuisikaan. Ajoittain ainakin meidän lapsilla on ollut ihan omaehtoisia laihareita, jotka ovat kestäneet parista päivästä muutamaan viikkoon... Että välillä on vähäruokaisempia kausia, mutta eivät ne ainakaan meillä ole olleet vaarallisia tai merkkejä mistään sen kummallisemmasta.

Välillä potuttaa syödä niin säännöllisesti ja terveellisesti, ja kyllä meillä joskus herkutellaankin (myös lapsi). Yhteisestä ruokavaliosta on kuitenkin ollut se etu, että tyttö syö mukisematta kaikkea mitä mekin. Eli mallin kattomisesta on todella paljon hyötyä. Lisäksi meillä ei nykyään enää edes onnistu se, että me söisimme eri ruokaa kuin tyttö, koska silloin hän kärttää koko ajan sapuskaa meidän lautasilta... Tyttö on nyt 1,3 v. Vauvavuonna oli kyllä välillä tosi huono syömään, mutta onneksi nykyään näin...

Me syömme kyllä aina samaa ruokaa kuin 3v. Näin ollut jo 1v. iästä saakka, tosin ihan joskus harvoin ja lähempänä 1v. ikää joku aikuisten ruoka (esim. pihvit) oli sellainen, joka oli pikkuiselle liian vaikea syödä. Mutta nykyään siis ihan aina samalla ruoalla ollaan.



Teen pääsääntöisesti terveellistä kotiruokaa, pastasta tummat, runsaasti kuituja sisältävät (ne " sydänmerkkiset" ), paljon kasviksia ja vihanneksia, liha vähärasvaista, ruokakermana käytän myös " sydänmerkkistä" Keijun valmistetta, rypsiöljyä jne. Osittain lapsen ja osittain kolesterolivikaisen miehen takia :) Noista aineksista saa kyllä väännettyä kaikkien maun mukaisia ruokia, tykätään mausteisesta koko perhe ja lapsi on oppinut meidän tavoille pienestä, jo vauvana sai soseensa höystettyinä yrteillä ja valkosipulilla. Joten ei ole nirso ikinä ollutkaan, kun uusille mauille opetettiin pienestä pitäen.



Kai se on tottumuksesta kiinni. Jos kovin pitkään lapselle syöttää " mautonta ja hajutonta" , niin kyllähän uudet maut on vaikea oppia.



Niin ja se " roskaruoka" , toki meilläkin joskus syödään pizzaa! Ja sitä saa sitten myös taapero. Kohtuus kaikessa. Jos pääasiassa ruokavalio on terveellinen, niin kyllä sitä joskus voi pizzat tilata tai hampurilaisilla käydä.