Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ootko koskaan saanut johonkin kuolleeseen läheiseen yhteyttä?
24.09.2022 |
Asiallisia vastauksia, kiitos. Ystävän itsemurha painaa mua todella paljon ja haluaisin saada vastauksia. En oo koskaan uskonut meedioihin tmv mutta oon sen verran epätoivoinen, että mietin onko oikeasti mahdollista saada yhteys kuolleeseen läheiseen?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ennemmin kääntymään terapian puoleen. Selkeästi asia painaa sinua ja käyt yhä tapahtumaa läpi. Henkimaailmaan ei kannata sekaantua, tunteitaan voi purkaa muulla tavalla.
Eli me kaikki,jotka ollaan kiinnostuneita henkimaailmasta niin olemme terapiaa vailla, niinkö? Oletpas kapeakatseinen ihminen. Ap voi saada spiritismisessä istunnossa oikeasti vastauksia ja epätietoisuudelle pisteen
Todella vastuutonta tuollaiseen edes lähteä mukaan. Ap selkeästi tekee edelleen surutyötä ystävänsä poismenosta, ja silloin on oikein keskustella ammattilaisen kanssa. Henkimaailmasta voi olla monella muulla eri tavalla kiinnostunut, mutta kuolleeseen yhteyden saaminen vain on järjetöntä. Kaikkeen ei todellakaan tarvitse vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole läheisiin yrittänyt ottaa yhteyttä. Luulen heidän olevan siellä missä perheensä vielä asuvat, tai siellä missä ennen asuivat, tai haahuilevat missä sattuvat. Kotonani on kyllä ollut läpikulkumatkalla henkiä ja töissä on tullut kohdattua. Olen sairaalassa töissä. En ole tehnyt heille selväksi, että tiesin heidän olevan siellä, koska muutenhan kotiinkin se olisi jäänyt riesaksi asti. Esikoiseni oli silloin taapero ja ilmeisesti hänkin näki, kun jäi eteiseen päin tuijottamaan ilmeellä - Kuka sä oot ja mitä sä meillä teet? Itse taas kuulin askeleita öisin laminaattilattialla, vaikka puoliso makasi vieressä sängyssä ja taapero ei osannut vielä kävellä, eikä olisi päässyt pinnasängystä pois.
Jos menisin edesmenneen sisaren kotiin, tietäisin, että saisin yhteyden. Meillä tämä oli yhteinen lahja.Kun ihminen on steikki, niin hän ei haahuile yhtään missään.
Steikki?
Vierailija kirjoitti:
En ole läheisiin yrittänyt ottaa yhteyttä. Luulen heidän olevan siellä missä perheensä vielä asuvat, tai siellä missä ennen asuivat, tai haahuilevat missä sattuvat. Kotonani on kyllä ollut läpikulkumatkalla henkiä ja töissä on tullut kohdattua. Olen sairaalassa töissä. En ole tehnyt heille selväksi, että tiesin heidän olevan siellä, koska muutenhan kotiinkin se olisi jäänyt riesaksi asti. Esikoiseni oli silloin taapero ja ilmeisesti hänkin näki, kun jäi eteiseen päin tuijottamaan ilmeellä - Kuka sä oot ja mitä sä meillä teet? Itse taas kuulin askeleita öisin laminaattilattialla, vaikka puoliso makasi vieressä sängyssä ja taapero ei osannut vielä kävellä, eikä olisi päässyt pinnasängystä pois.
Jos menisin edesmenneen sisaren kotiin, tietäisin, että saisin yhteyden. Meillä tämä oli yhteinen lahja.
Itse olen kuullut kuinka kuolleet sukulaiseni pierivät öisin vessassamme ja välillä vetävät kintaaseen.
Vain sellaiseen joka leikkii kuollutta.
En ole mitenkään uskovainen mutta en silti uskaltaisi edes kokeilla ottaa kuolleisiin yhteyttä. 99% uskon ettei kukaan sieltä edes vastaisi mutta aina on olemassa se 1% mahdollisuus jota en halua ottaa. Varmaan sekoaisin jos jotain tapahtuisi. Olen kuullut juttuja, kuinka on pidetty istuntoja eikä mitään ole tapahtunut mutta jälkeenpäin on tapahtunut outoja juttuja ja levotonta energiaa tullut kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole läheisiin yrittänyt ottaa yhteyttä. Luulen heidän olevan siellä missä perheensä vielä asuvat, tai siellä missä ennen asuivat, tai haahuilevat missä sattuvat. Kotonani on kyllä ollut läpikulkumatkalla henkiä ja töissä on tullut kohdattua. Olen sairaalassa töissä. En ole tehnyt heille selväksi, että tiesin heidän olevan siellä, koska muutenhan kotiinkin se olisi jäänyt riesaksi asti. Esikoiseni oli silloin taapero ja ilmeisesti hänkin näki, kun jäi eteiseen päin tuijottamaan ilmeellä - Kuka sä oot ja mitä sä meillä teet? Itse taas kuulin askeleita öisin laminaattilattialla, vaikka puoliso makasi vieressä sängyssä ja taapero ei osannut vielä kävellä, eikä olisi päässyt pinnasängystä pois.
Jos menisin edesmenneen sisaren kotiin, tietäisin, että saisin yhteyden. Meillä tämä oli yhteinen lahja.Itse olen kuullut kuinka kuolleet sukulaiseni pierivät öisin vessassamme ja välillä vetävät kintaaseen.
No ei kyllä pojasta polvi parane.
Kummallisen moraalitonta meininkiä. Sekavaa hörhöilyä tarjotaan muka varmana tietona-mutta jos todisteita erehtyy kysymään niin heti herne nenään. Ja kehdataan vielä ihmiselle,joka on tuollaisessa tilanteessa, päästellä satuja pokkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin, että saat vastauksen jos niin on tarkoitus. Kaikkea ei voi saada tässä ja heti, pitää hyväksyä se.
Edesmennyt isäni isä kävi joskus vierailulla yöaikaan, kun olin todella huonossa jamassa. Pattaveden tuoksu jäi leijumaan pitkäksi aikaa. Oloni oli turvallinen.
En tiedä miksi hän, eikä esimerkiksi mummini, jonka kanssa olin oikeasti läheinen. Tunnen, että mummi on jo jatkanut matkaa. Mihin? En tiedä. Hänellä oli 8 lasta ja liuta lapsenlapsia niin hommat olivat varmasti siltä osin tulleet jo hyvään päätökseen.
Unessa tai unen rajamailla voit kuulla vastauksen jos sitä kysyt. En lähtisi väkisin hakemaan tietoa spiritismi istunnoissa. Niissä kutsut vain huonoja henkiä, ehkäpä.
Herään usein öisin siihen kun isoisäni hiippailee sänkyyni tarjoamaan taskustaan Werthers Original kerakaramelleja. Hän ei tosin ole kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä. Luulen niin.
Kun vaarini kuoli, alkoi tapahtua kaikenlaista outoa. Näin kuinka tumma hahmo kulki meillä kotona. Alkoi kuulua outoja ääniä, oven avaamisia jne (myös esim. mun kaverit kuuli nää äänet!).
Mummun ja vaarin mökillä alkoi myös kuulua outoja ääniä, esim. niinkun joku kävelisi kumisaappaat jalassa keskellä yötä terassilla (Vaari käytti mökillä AINA saappaita).
Olin tykännyt vaarista ihan kamalasti ja itkenyt hänen kuolemaansa paljon.
Sitten eräs yö näin erikoisen unen.
Olin lumisessa metsässä ja vähän eksynyt. Näin sankan lumipyryn läpi vaarini hahmon. Hän tuli luokseni ja hänellä oli metsästyskamat päällä (hän harrasti metsästystä).
Hän kysyi "Kuka sieltä tulee?" ja vastasin "Minttu*" .
Vaari tuli lähemmäs ja iloinen hymy levisi hänen kasvoillensa. Kysyin häneltä miten hän voi olla siinä, koska hän on kuollut. Vaari vastasi, että tämä on hänen taivaansa. Jokainen pääsee kuoltuaan mieluisimpaan paikkaan, jossa on ollut kaikkein onnellisin mutta sinne mennään yksin. Vaarille se paikka oli metsä.
Pyysin vaarilta anteeksi, että olin ollut koulun takia niin kiireinen, että en ollut ehtinyt viettää hänen kanssaan enää paljon aikaa, johon hän vastasi, että sitä mun on turha huolehtia ja että kaikki on hyvin.
Hyvästeltiin ja sitten heräsin omaan itkuuni.
Koin, että kun jollain tasolla nähtiin vielä viimeisen kerran. Tuon jälkeen en enää kuullut outoja ääniä, eikä vaari enää ilmestynyt uniini koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että saat vastauksen jos niin on tarkoitus. Kaikkea ei voi saada tässä ja heti, pitää hyväksyä se.
Edesmennyt isäni isä kävi joskus vierailulla yöaikaan, kun olin todella huonossa jamassa. Pattaveden tuoksu jäi leijumaan pitkäksi aikaa. Oloni oli turvallinen.
En tiedä miksi hän, eikä esimerkiksi mummini, jonka kanssa olin oikeasti läheinen. Tunnen, että mummi on jo jatkanut matkaa. Mihin? En tiedä. Hänellä oli 8 lasta ja liuta lapsenlapsia niin hommat olivat varmasti siltä osin tulleet jo hyvään päätökseen.
Unessa tai unen rajamailla voit kuulla vastauksen jos sitä kysyt. En lähtisi väkisin hakemaan tietoa spiritismi istunnoissa. Niissä kutsut vain huonoja henkiä, ehkäpä.
Mielikuvitus laukkaa sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ennemmin kääntymään terapian puoleen. Selkeästi asia painaa sinua ja käyt yhä tapahtumaa läpi. Henkimaailmaan ei kannata sekaantua, tunteitaan voi purkaa muulla tavalla.
muuten ok, mutta tuo "henkimaailmaan ei kannata sekaantua"- oikea muoto olisi että siihen ei voi sekaantua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä. Luulen niin.
Kun vaarini kuoli, alkoi tapahtua kaikenlaista outoa. Näin kuinka tumma hahmo kulki meillä kotona. Alkoi kuulua outoja ääniä, oven avaamisia jne (myös esim. mun kaverit kuuli nää äänet!).
Mummun ja vaarin mökillä alkoi myös kuulua outoja ääniä, esim. niinkun joku kävelisi kumisaappaat jalassa keskellä yötä terassilla (Vaari käytti mökillä AINA saappaita).
Olin tykännyt vaarista ihan kamalasti ja itkenyt hänen kuolemaansa paljon.
Sitten eräs yö näin erikoisen unen.
Olin lumisessa metsässä ja vähän eksynyt. Näin sankan lumipyryn läpi vaarini hahmon. Hän tuli luokseni ja hänellä oli metsästyskamat päällä (hän harrasti metsästystä).
Hän kysyi "Kuka sieltä tulee?" ja vastasin "Minttu*" .
Vaari tuli lähemmäs ja iloinen hymy levisi hänen kasvoillensa. Kysyin häneltä miten hän voi olla siinä, koska hän on kuollut. Vaari vastasi, että tämä on hänen taivaansa. Jokainen pääsee kuoltuaan mieluisimpaan paikkaan, jossa on ollut kaikkein onnellisin mutta sinne mennään yksin. Vaarille se paikka oli metsä.
Pyysin vaarilta anteeksi, että olin ollut koulun takia niin kiireinen, että en ollut ehtinyt viettää hänen kanssaan enää paljon aikaa, johon hän vastasi, että sitä mun on turha huolehtia ja että kaikki on hyvin.
Hyvästeltiin ja sitten heräsin omaan itkuuni.
Koin, että kun jollain tasolla nähtiin vielä viimeisen kerran. Tuon jälkeen en enää kuullut outoja ääniä, eikä vaari enää ilmestynyt uniini koskaan.
Ihanaa kun vaari tuli kasvoillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole läheisiin yrittänyt ottaa yhteyttä. Luulen heidän olevan siellä missä perheensä vielä asuvat, tai siellä missä ennen asuivat, tai haahuilevat missä sattuvat. Kotonani on kyllä ollut läpikulkumatkalla henkiä ja töissä on tullut kohdattua. Olen sairaalassa töissä. En ole tehnyt heille selväksi, että tiesin heidän olevan siellä, koska muutenhan kotiinkin se olisi jäänyt riesaksi asti. Esikoiseni oli silloin taapero ja ilmeisesti hänkin näki, kun jäi eteiseen päin tuijottamaan ilmeellä - Kuka sä oot ja mitä sä meillä teet? Itse taas kuulin askeleita öisin laminaattilattialla, vaikka puoliso makasi vieressä sängyssä ja taapero ei osannut vielä kävellä, eikä olisi päässyt pinnasängystä pois.
Jos menisin edesmenneen sisaren kotiin, tietäisin, että saisin yhteyden. Meillä tämä oli yhteinen lahja.
Tästä on vuosia aikaa. Tapasin pitkästä aikaa kaveria, jota en ollut hetkeen nähnyt. Hän oli sillä välin hurahtanut täysin henkimaailmaan ja yrittänyt saada yhteiseen, kuolleeseen tuttavaan yhteyttä ja ilmeisesti onnistunut siitä.
Mitä enemmän kävin hänen luona, sitä karmivampaa siellä oli käydä. Kerran hän kesken kahvittelun ja tuijottamaan minua ja kohta "heräsi". Hän oli nähnyt tuttavamme seisovan minun takana. Kesken keskustelujen hän saattoi sanoa, että tunnetko tuon viileän ilmavirtauksien (helteellä)? Tuttavamme oli kuulemma kävellyt ohitsemme. Viimeisen kerran kun kävin hänen luona, hän letitti tyttärensä hiuksia. Kampa oli toisella puolella huonetta keskellä lipastoa. Kaverini alkoi puhumaan tästä tuttavasta, että hän oli aamuyöllä käynyt heillä - oli kertonut että häntä ennen hän oli käynyt MINUN luonani. Kohta kampa tippui lipastolta lattialle, johon kaveri sanoi, että hän selkeästi kuuli meidän keskustelevan hänestä.
Kokemus ja hänen puheet olivat minusta hyvin ahdistavia. En käynyt enää tuon jälkeen hänen luona, minulla ei ole kiinnostusta repiä henkimaailmasta ihmisiä/sieluja tälle puolelle. Riittää, että käyn haudalla ja kuolinpäivänä muistelen menehtyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kukaan ei ole. Kun ihminen kuolee hän lakkaa olemasta.
Siinä sinulle asiallinen vastaus. Kaikki muut vastaukset ovat hömppää.
Luuletko tosiaan, että koko elämä on vain tässä minkä me ihmiset näemme? Tässä maailmassa on paljon sellaista mitä ihminen ei näe eikä ymmärrä, luultavasti syystäkin. Tulusimme hulluiksi jos näkisimme / kuulisimme kaiken mitä vaikkapa eläimet näkevät ja aistivat
Varmasti on, mutta sen jälkeen kun kuolee ei näe, aisti tai kuule enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kukaan ei ole. Kun ihminen kuolee hän lakkaa olemasta.
Siinä sinulle asiallinen vastaus. Kaikki muut vastaukset ovat hömppää.
Luuletko tosiaan, että koko elämä on vain tässä minkä me ihmiset näemme? Tässä maailmassa on paljon sellaista mitä ihminen ei näe eikä ymmärrä, luultavasti syystäkin. Tulusimme hulluiksi jos näkisimme / kuulisimme kaiken mitä vaikkapa eläimet näkevät ja aistivat
Todisteita pöytään sitten näistä kuolleiden kanssa jutteluista. Tiede ei ole sellaista havainnut. Huruhöpinää.
Matematiikka on tärkeässä roolissa kun asioita mitataan todistettavasti. Nykyaikaisen(kin) tieteen rajoittuneisuutta alleviivaa se ettei pystytyä laskemaan montako galaksia on meille nähtävissä, saatikka tähteä, planeetoista puhumattakaan.
Vaikeutena tässä on havainnointimenetelmien puuteellisuus ja havainnoitavan kohteen mittakaava ja monimuotoisuus.
Mitä takeita meillä on siitä ettei samanlaisia haasteita esiinny havainnoitaessa henkimaailmaan liittyviä ilmiöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole läheisiin yrittänyt ottaa yhteyttä. Luulen heidän olevan siellä missä perheensä vielä asuvat, tai siellä missä ennen asuivat, tai haahuilevat missä sattuvat. Kotonani on kyllä ollut läpikulkumatkalla henkiä ja töissä on tullut kohdattua. Olen sairaalassa töissä. En ole tehnyt heille selväksi, että tiesin heidän olevan siellä, koska muutenhan kotiinkin se olisi jäänyt riesaksi asti. Esikoiseni oli silloin taapero ja ilmeisesti hänkin näki, kun jäi eteiseen päin tuijottamaan ilmeellä - Kuka sä oot ja mitä sä meillä teet? Itse taas kuulin askeleita öisin laminaattilattialla, vaikka puoliso makasi vieressä sängyssä ja taapero ei osannut vielä kävellä, eikä olisi päässyt pinnasängystä pois.
Jos menisin edesmenneen sisaren kotiin, tietäisin, että saisin yhteyden. Meillä tämä oli yhteinen lahja.Tästä on vuosia aikaa. Tapasin pitkästä aikaa kaveria, jota en ollut hetkeen nähnyt. Hän oli sillä välin hurahtanut täysin henkimaailmaan ja yrittänyt saada yhteiseen, kuolleeseen tuttavaan yhteyttä ja ilmeisesti onnistunut siitä.
Mitä enemmän kävin hänen luona, sitä karmivampaa siellä oli käydä. Kerran hän kesken kahvittelun ja tuijottamaan minua ja kohta "heräsi". Hän oli nähnyt tuttavamme seisovan minun takana. Kesken keskustelujen hän saattoi sanoa, että tunnetko tuon viileän ilmavirtauksien (helteellä)? Tuttavamme oli kuulemma kävellyt ohitsemme. Viimeisen kerran kun kävin hänen luona, hän letitti tyttärensä hiuksia. Kampa oli toisella puolella huonetta keskellä lipastoa. Kaverini alkoi puhumaan tästä tuttavasta, että hän oli aamuyöllä käynyt heillä - oli kertonut että häntä ennen hän oli käynyt MINUN luonani. Kohta kampa tippui lipastolta lattialle, johon kaveri sanoi, että hän selkeästi kuuli meidän keskustelevan hänestä.Kokemus ja hänen puheet olivat minusta hyvin ahdistavia. En käynyt enää tuon jälkeen hänen luona, minulla ei ole kiinnostusta repiä henkimaailmasta ihmisiä/sieluja tälle puolelle. Riittää, että käyn haudalla ja kuolinpäivänä muistelen menehtyneitä.
Tää oli karmiva, kylmät väreet meni.
kiitoksia alapeukuista, kun kerroin vastaavanlaista kokeneeni. Hienoa väkeä!
Vierailija kirjoitti:
kiitoksia alapeukuista, kun kerroin vastaavanlaista kokeneeni. Hienoa väkeä!
Älä välitä ilonpilaaja alapeukuttajista, mielenkiintoista oli lukea.
Alue: Aihe vapaa
En ole koska se on syntiä. Kielletty siis ihan syystä.