Kun luette romaania jossa henkilöt keskustelevat, kuuletteko äänet mielessänne "ääninä"?
Mä pysähdyin lukiessani miettimään tätä ja jotenkin vaikea selittää. Kuulen ne mutten ääninä samalla tavalla kuin kuulen ulkopuoliset äänet jos ystäväni puhuu mulle tms. Se kuitenkin on "ääni". Ehkä samalla tavalla kuin "näen" maiseman jonka kuvittelen mielessäni.
Kommentit (5)
Kuulen naisten äänen omana äänenäni ja miesten äänen jonkun läheisen miehen (isän, veljen, exän) äänenä. Mielenkiintoinen kysymys. En koskaan ole miettinyt aiemmin.
Jaa-a. Enpä taida kuulla. Ellei kirjassa kuvailla miten joku puhuu, esim. möreästi tai kuiskaten. Sen sijaan näen kirjan paikat ja henkilöt kuvina mielessäni.
Luulen että kuulen kokoajan itseni ikäänkuin lukemassa kirjaa itselleni ääneen päässäni.
Olen jopa palstalla antanut äänet vakiohulluille, kuinka he vinkuvat ja mäkättävät.
Kuulen miesten äänen omana äänenäni ja naisten äänet sellaisena kun matkisin naisen ääntä.
mies43