Voisitko työskennellä ainoana naisena miesporukassa?

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti ei ole ollut suurempia ongelmia. Kohta 20 vuotta olen ollut se "ainoa nainen" työpaikalla. 

Ja on ollut ihan hauska lukea näitä kommentteja siitä kuinka miesten kanssa on mukavampaa/helpompaa tehdä töitä. Itse olin tietysti nuorempana samaa mieltä (vaikka en siis koskaan ole ollut toisten naisten kanssa töissä, joten mitäpä minä tiesin mitään naisten kanssa työskentelystä), mutta nyt kun olen katsellut tätä sirkusta sen pari vuosikymmentä niin on kyllä näkökulma vähän muuttunut. Voi luoja, mitä draamakuningattaria miehet osaa välillä olla. Kamalaa kiukuttelua, itkun vääntämistä, ovien paiskomista, juoruilua, selkäänpuukottamista ja yleistä "mä en leiki sun kaa" meininkiä. Paras on yksi työkaveri, joka harrastaa dramaattisia poistumisia huoneesta. Se on kuin Disney pahis joka lähtee huoneesta viittaan kietoutuneena ja savuverhon saattelemana. Itse olen pysynyt lähes kaiken draaman ulkopuolella, kun olen kuitenkin ainoana naisena vähän semmoinen "ulkopuolinen". Välillä kun joku yrittää vetää niihin hovijuonitteluihin mukaan niin pitää vaan jämptisti todeta, että "Minä juon nyt kahvia." 

Ihan sama kokemus. Työskentelin vuosia tiimissä jossa oli 7 miestä ja minä, sekä vaihtuvia kausityöntekijöitä, miehiä tai poikia hekin.

Tiimissä oli yksi joka kuvitteli olevansa tiimin pomo (vaikka ei ollut), ja toinen jota tämä ärsytti. Tästä tuli aivan valtava määrä draamaa moneksi vuodeksi. Aivan hirveä hierarkiataistelu siitä, kuka oli kummankin puolella. Itse onneksi sain vapauden olla valitsematta puolta, luultavasti naiseuteni takia. Mutta miehillä suurin osa työajasta meni tästä tappeluun. Välillä työt jätettiin tarkoituksella tekemättä, koska joku ei voinut auttaa jotakuta toista tai joku teki kunniakysymyksen siitä että ei pyydä apua. Asiakkailta tuli sanktiota, mutta tärkeämpää oli kukkoilu ja hierarkiat.

Säälitti myös nuo kausityöntekijät ja harjoittelijat, koska osa näistä miehistä oli keski-ikäisiä juntturoita joita ärsytti nuorissa miehissä kaikki. Oikein näki miten he halveksivat nuorten miesten pukeutumista, ruokailutapoja, jopa tapaa istua tuolissa. Välillä inho ja halveksunta meni niin pitkälle että jotkut jopa savustettiin ulos. Nämä nuoret miehet usein avautuivat minulle ja pyysivät minulta apua, mutta enpä tuolloin osannut oikein mitään asialle tehdä kun esimieskään ei mihinkään puuttunut.

En enää ikinä halua työskennellä ainoana naisena miesporukassa.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään voisi. Ajattelisivat vain että miten päästä sänkyyn kanssani.

Miten minusta nyt tuntuu että sinä haluat miesten kanssa sänkyyn enemmän kuin yksikään työpaikan mies sinun. Hm...

Hankala tilanne joten en tiedä.

Sanoisin että tässä on isot erot sen suhteen tekeekö nainen asiantuntijatyötä organisaatiossa, vaiko duunarityötä ns. rivityöntekijänä kouluttamattomassa tai vain vähän koulutetussa miesporukassa.

Itse työskentelin ainoana naisena useissa urheilualan työpaikoissa noin 5 vuoden ajan, ja totesin että ei enää koskaan. Ongelmia aiheuttavat asiat olivat työntekijöiden nuori ikä, tyytymättömyys omaan työhön/tylsistyminen sekä miesten keskinäisen hierarkian taistelut, jossa naistyöntekijänä olin välikappaleena miesten oman egon ja aseman pönkitykselle työyhteisön sisällä.

Ei tule mieleen mitään syytä, miksi en voisi. Yhteismajoituksessa on hyvä olla   oma vessa, muuten ei tule mieleen mitään erityistä.

Olen aloittanut vaihtelevan työurani miesvaltaisella alalla ja aika usein oli työporukan ainoa nainen, jos toimistorouvia ei laskettu.

Hyvin, olen aina tullut toimeen miesten kanssa. Pienenä leikin paljon poikien kanssa, harmi vaan, kun ne aina meni ihastumaan minuun loppuviimein, vaikka oli hyviä kaverileikkejä! Äitini kertoi, kuinka yksikin poika oli kovaan ääneen kertoillut kylillä, että siitä ****** tulee minun tuleva vaimoni🤣🤣🤣 No, ei tullut😆 

Vierailija kirjoitti:

Kokoajan miehet yrittää pokata 😅

Onko tuolla kokoajalla montakin miestä? Missä firmassa on kokoajana?