Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kakkonen otti yhteyttä
23.09.2022 |
Mieheni kakkosnainen päätti tänään lähettää minulle viestin, jossa neuvoi, kuinka minun kuuluisi elää ja kuinka olisi minun onneni mukaista päästää irti, hyvinkin monisanaisesti ja ylimieliseen sävyyn. Viestin päätti sydänemojiin.
Ja hän kuulemma antaa minulle anteeksi, ei kyllä suostunut kertomaan minkä asian.
Mistä tämmöinen kumpuaa? Pelosta, että ei saa miestäni itselleen? Onko tämä tyypillistä kakkosille?
Täytyy sanoa, että olen melkoisen yllättynyt, en käsitä miksi näkee tarpeelliseksi olla minuun yhteydessä.
Kommentit (762)
Kertoisitko sille kakkoselle, että sä tiedät vielä kolmannenkin. Pitäs sille jo siinä vaiheessa tulla oikosulku ja miehesi todennäköisesti tulee seuraavan kerran hänen tyköänsä kotiin silmä mustana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sen mielestä sä ootkin se kakkonen.
Voi olla, varmaan kakkosnaisen voi määritellä monella tapaa. Itse olen aina ajatellut, että kakkonen on se, jonka luona käydään pettämässä vakiintunutta kumppania.
-ap
Minä petän vaimoani, joka on minulle kakkonen, rakastettuni on ykkönen. Ja kun nuorin menee kouluun, minä lähden. Meillä on jo uusi kotikin ostettuna rakastamani naisen kanssa. Inhoan vaimoani yli kaiken, seksiä en ole saattanut harrastaa hänen kansaan neljään vuoteen.
Kaipa sinä otat sen nuorimman mukaasi koska lapsia tuntuu olevan enemmän kuin yksi. Et kai sinä ihanana miehenä ykkösesi silmissä jätä lapsiasi. Hänhän voi luulla että teet sen toisenkin kerran. Vaikea uskoa että avioliitossa voi ostaa asunnon toisen tietämättä. Täytyisi ainakin olla avioehto jossa molemmilla täysin omat rahat ja muu omaisuus. Eikö veroilmoituksessa näy mitään? Joka tapauksessa melkoinen kusipää tunnut olevan. Luulen että uusi nainenkin sen huomaa kun jännitys ja utuuden viehätys loppuu miehen eron jälkeen. Ilmeisesti olet pitänyt vaimoa kodinhoitajana ja nyt tarvitset uuden.
Monella on virheellinen käsitys, että avioliitossa rahat ja omaisuus olisi yhteistä. Ei lain mukaan ole. Vasta eron sattuessa varakkaampi joutuu maksamaan tasinkoa ilman avioehtoa. No kusipäistä toki silti.
onko Aplla itsellään muita miehiä?
Vierailija kirjoitti:
onko Aplla itsellään muita miehiä?
Kiitos kysymästä, ei ole
-ap
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kakkosnainen tietää asioista enemmän kuin se ykkönen. Ainakin silloin jos ykkönen ei tiedä suhteesta. Kakkosnainen voi keskustella miehen toisesta elämästä vapaasti.
Nyt tässä on tilanne, että ykkönen tietää. Ja kilpailee miehestä kakkosen kanssa. Me tiedämme, mitä ykkönen miettii ja toimii, eli ei toimi mitenkään.
Mutta me emme tiedä mikä on miehen ja kakkosnaisen tilanne ja mitä ovat puhuneet. Ei mies ole välttämättä valehdellut asioista.
Itsellä on esimerkiksi kakkosnaisena tilanne, että en edes haluaisi miestä kokoaikaiseksi. Ykkönen hoitakoon ja kestököön sen arjen.
Tunnen miehen ja itseni niin hyvin, että välimme pysyvät parempina kun vain tapailemme ja emme joudu ratkomaan käytännön asioita. Myös en jaksaisi sitä souvia mitä syntyisi kun vaimo saisi tietää.
Minä en kilpaile ns. ykköspaikasta ja vaimolle on tärkeää, että on se ykkönen.
Tämä sopii meille ihan hyvin ja ehkä sopii myös tälle ko. miehelle ja tälle kakkosnaiselle.
Loinen. Toivottavasti saat joskus maksaa epärehellisestä ja itsekäästä toiminnastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voivoi kirjoitti:
Kertoisitko sille kakkoselle, että sä tiedät vielä kolmannenkin. Pitäs sille jo siinä vaiheessa tulla oikosulku ja miehesi todennäköisesti tulee seuraavan kerran hänen tyköänsä kotiin silmä mustana.
Tää on hyvä. Saattaa hyvinkin kakkosella käämit kärähtää, kun kuulee, ettei hän suinkaan ole miehen ainoa varapatja.
Naurattaa tuollaiset kakkoset. Epätoivoinen viritelmä saada mies itselleen. Ei kai noita kirjeitä muuten lähetellä. Jos tykkää olla kakkonen, niin toivoo ettei ykkönen ikinä saa tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Avioliitto voi olla järkisopimus kahden aikuisen välillä ja lähteä siitä, että tullaan toimeen keskenään, on sama arvopohja ..........mutta toisaalta ei se kauheasti loukkaa, jos käy ilmi, että toinen on käynyt pökkimässä vähän vierastakin lihaa. Se ei tarkoita sitä, että toinen olisi jättämässä pesän, mitä se vieras liha ei välttämättä ymmärrä tai hyväksy lainkaan.[/quote]
Ja siinä joku nimittää toista ihmistä "vieraaksi lihaksi", mitä voi käydä "pökkimässä" ja tämän ei muka tulisi olla vakituiselle kumppanille mikään sen kummoisempi asia?
Järkkyttävää millaisia kaatopaikkoja joillakin ihmisillä on omassa ajatusmaailmassaan ja millä tavoin ihan ihmisen herkimpiäkin asioita arvottavat.
Kuinka halpana joku avioliittokin nykyään nähdään ja sontaan tallataan.
"En minäkään ehkä tekisi miehelle eroa valmiiksi. Itse kun tuohon lähti, niin hoitakoon sitten.
Onko mies J?"
Kyllä minä tekisin. En alkaisi tekstareita aavee-palstalla analysoimaan, sillä aikaa kun aapee täällä jaarittelee olisi minun tapauksessa mies jo ollut kakkosensa riesana.
Ja ihan ennätysvauhtia olisi mies ulkona elämästäni.
Oli sitten maata tai mammonaa, perhettä tai nimi J.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taustalla vaihtopenkillä kyyliviä vaihtopelaajapanoja, eli näitä kakkosnaisia kutsutaan nykyisin rennosti kuvaavalla nimellä penis-parasiitit.
"Itsellä on esimerkiksi kakkosnaisena tilanne, että en edes haluaisi miestä kokoaikaiseksi. Ykkönen hoitakoon ja kestököön sen arjen.
Tunnen miehen ja itseni niin hyvin, että välimme pysyvät parempina kun vain tapailemme ja emme joudu ratkomaan käytännön asioita. Myös en jaksaisi sitä souvia mitä syntyisi kun vaimo saisi tietää.
Minä en kilpaile ns. ykköspaikasta ja vaimolle on tärkeää, että on se ykkönen.
Tämä sopii meille ihan hyvin ja ehkä sopii myös tälle ko. miehelle ja tälle kakkosnaiselle."
Siinä oikein esimerkki jokavaimon painajaistilanteesta, kun omaan kumppaniin on iskenyt sitkeä penis-parasiitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitto voi olla järkisopimus kahden aikuisen välillä ja lähteä siitä, että tullaan toimeen keskenään, on sama arvopohja ..........mutta toisaalta ei se kauheasti loukkaa, jos käy ilmi, että toinen on käynyt pökkimässä vähän vierastakin lihaa. Se ei tarkoita sitä, että toinen olisi jättämässä pesän, mitä se vieras liha ei välttämättä ymmärrä tai hyväksy lainkaan.
Ja siinä joku nimittää toista ihmistä "vieraaksi lihaksi", mitä voi käydä "pökkimässä" ja tämän ei muka tulisi olla vakituiselle kumppanille mikään sen kummoisempi asia?
Järkkyttävää millaisia kaatopaikkoja joillakin ihmisillä on omassa ajatusmaailmassaan ja millä tavoin ihan ihmisen herkimpiäkin asioita arvottavat.
Kuinka halpana joku avioliittokin nykyään nähdään ja sontaan tallataan.
No pöh, nuo on vain sanoja. Ei niistä pidä herneitä nokkaansa vetää. Pökkiminen on pökkimistä ja vieras liha on vierasta lihaa. Avioliittokin on menettänyt entisen merkityksensä. Naimisiin menee nykyään ihmiset kahdesta syystä, ne ketkä ovat romantiikan huumassa ja ne ketkä haluaa olla taloudellisesti järkeviä. Romatiikan huumaiset eroaa, jos rakkaus lopahtaa. Taloudelliset eroaa harvemmin. Vain pienen pieni osa avioliitoista on oikeita koko loppuelämän rakkausliittoja, jotka kestää mitä vain. Vanhemmilla ihmisillä avioliitot ovat kestäneet siksi, että niihin on aikoinaan suhtauduttu velvollisuutena ja sitä ei nykyään enää ole.
Aloitus on malliesimerkki hyvästä aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En minäkään ehkä tekisi miehelle eroa valmiiksi. Itse kun tuohon lähti, niin hoitakoon sitten.
Onko mies J?"Kyllä minä tekisin. En alkaisi tekstareita aavee-palstalla analysoimaan, sillä aikaa kun aapee täällä jaarittelee olisi minun tapauksessa mies jo ollut kakkosensa riesana.
Ja ihan ennätysvauhtia olisi mies ulkona elämästäni.
Oli sitten maata tai mammonaa, perhettä tai nimi J.
No sitähän tuo kakkonen yrittää. Minä en ainakaan laittaisi tikkuakaan ristiin tuollaisen sopan vuoksi. Lämmittäisin saunan ja nauttisin elämästä. Kaksi pösilöä saa kimpoilla vaikka seinille ihan itsekseen. Mies voisi itse selvittää eroaako vai ei ja minne muuttaa ja kakkonen saisi ihan itsekseen odotella viestejä puhelimeensa. Ai että kuinka kutkuttava tilanne.
Vierailija kirjoitti:
"Itsellä on esimerkiksi kakkosnaisena tilanne, että en edes haluaisi miestä kokoaikaiseksi. Ykkönen hoitakoon ja kestököön sen arjen.
Tunnen miehen ja itseni niin hyvin, että välimme pysyvät parempina kun vain tapailemme ja emme joudu ratkomaan käytännön asioita. Myös en jaksaisi sitä souvia mitä syntyisi kun vaimo saisi tietää.
Minä en kilpaile ns. ykköspaikasta ja vaimolle on tärkeää, että on se ykkönen.
Tämä sopii meille ihan hyvin ja ehkä sopii myös tälle ko. miehelle ja tälle kakkosnaiselle."Siinä oikein esimerkki jokavaimon painajaistilanteesta, kun omaan kumppaniin on iskenyt sitkeä penis-parasiitti.
Ja mies on syytön kaikkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä u7ketjussa on aivan vimmaisia ihmisiä huutamassa, että mies ei enää rakasta ap:ta ja tämä on läheisriippuvainen, kun ei lähde tuollaisen miehen luota. Ihan tiedoksi teille, että kaikki eivät mene rakkaudesta naimisiin. Avioliitto voi olla järkisopimus kahden aikuisen välillä ja lähteä siitä, että tullaan toimeen keskenään, on sama arvopohja, halutaan sellainen elämänmuoto, johon ei yksin ole mahdollisuutta. Esimerkiksi omakotitalo ja lapsia. Jotkut ovat etsineet kumppania ja rakkautta kauan, ja kun keski-ikä alkaa kolkutella eikä kumppania löydy, sitten voidaan tehdä tällainen ratkaisu. Ei siihen rakkautta tarvita, toveruus ja yhteinen halu tulevaisuuteen riittää. Siinä voidaan harrastaa seksiä perusvietin tyydyttämistä varten, mutta toisaalta ei se kauheasti loukkaa, jos käy ilmi, että toinen on käynyt pökkimässä vähän vierastakin lihaa. Se ei tarkoita sitä, että toinen olisi jättämässä pesän, mitä se vieras liha ei välttämättä ymmärrä tai hyväksy lainkaan.
Juurikin näin. Parisuhteita on monenlaisia. Meillä on miehen kanssa ystävyys- ja avunantosuhde. Me rakastetaan toisiamme ja side on vahva. Seksiäkin on, vaikka ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta kuitenkin ihan kelvollista. Me jaetaan samanlainen maailmakuva ja naimisissa ollaan aika pitkälti käytännön seikkojen vuoksi. Eläminen on halvempaa ja kätevämpää kun asuu kimpassa. Jos en asuisi miehen kanssa, niin asuisin jossain kommuunissa. Minua ei haittaa ollenkaan vaikka mies käy joskus vieraissa. Ihan sovitustikin jopa. Minullakin on siihen lupa. Meidän suhde on sen verran vahva, ettei tähän kukaan ulkopuolinen pysyvästi voi kytkeytyä mukaan. Ja jos mies sattuisi rakastumaan johonkuhun, niin sehän olisi onnellista vaikka minulle harmillista jos joutuisin luopumaan elämäntavastani.
Kerran eräs nainen ihastui mieheeni ja kuvitteli tekevänsä ison paljastuksen kun kertoi "salasuhteesta" joka minulla oli tiedossa. Luuli reppana, että heitän mieheni mäkeen. No mies tietenkin luopui tuollaisesta häiriköstä, naisen kilahdettuaan siitä ettei meidän suhde loppunutkaan.
En näe mitään syytä miksi tällaisessa suhteessa olevaa pitäisi halveksua, sääliä tai pitää jonain reppanana, kun tämä on ihan tietoinen ja erinomainen valinta. Jotkut elää vapaassa suhteessa ja toisten rajat on tiukat. Ihmisetkin ovat luonteeltaan ja rakastamisen kyvyiltään ihan omiaan ja erilaisia. Minulle ei sopisi alkuunkaan sellainen tiukan säännön suhde missä ei saisi tehdä mitään kenenkään muun kanssa. Ahdistuisin kuoliaaksi. Ei kukaan voi näitä muiden puolesta päättää tai moralisoida mikä on oikein.
Onko myös niin, että jos kieltäisit miehesi muut naiset, teidän kumppanuus olisi ohi? Eli oletko tehnyt välttämättömyydestä hyveen?
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on. Ap on ollut miehensä kanssa yhdessä vuodesta 1998. Eli pitkään. Miehensä on kyllästynyt ,ihan normi juttu,mutta ap ei näytä sitä hyväksyvän. Voi,kun ihmiset tajuaisivat,ettei aina avioliiton tarvitse kestää kuolemaan asti. Joskus voi kyllästyä ja rakastua johonkin muuhun ja silloin erotaan. Säälittää nämä,yleensä naiset,jotka eivät voi tätä hyväksyä.
No jos mies on kyllästynyt, miksi ei lähde.
Nuoruuden avopuoliso petti minua ja hänen tyttöystävänsä tuli haukkumaan minut, kun en päästä irti.
Siis minun olisi pitänyt tehdä ratkaisu. Ihan piruuttani en korvaani lotkauttanut. Annoin miehen kärvistellä ja odottaa, että heitän hänet ulos ja hän saa leikkiä marttyyria.
Toinen nainen uhkailu minua yöllisillä soitoilla.
Tilanne oli aika koominen. 8 kuukautta sitä huumoritilanbetta kesti, ennen kuin mies lopulta lähti ja ei saanut uhrin viittaa, kun kaikki tiesi, että lähti toisen matkaan.
Minua tilanne vain nauratti. Olin miehen kärvistelyn aikana hoitanut itselleni asuntolainan ja kun mies lähti, irtisanoin vuokra-asuntomne ja muutin omaan kuvaan sinkkukaksioon.
Heidän suhteensa kuulemma kesti kolme kuukautta. Näin tuttu ne minulle juorusivat. En tiedä, en ole kumpaakaan nähnyt sen jälkee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on aivan vimmaisia ihmisiä huutamassa, että mies ei enää rakasta ap:ta ja tämä on läheisriippuvainen, kun ei lähde tuollaisen miehen luota. Ihan tiedoksi teille, että kaikki eivät mene rakkaudesta naimisiin. Avioliitto voi olla järkisopimus kahden aikuisen välillä ja lähteä siitä, että tullaan toimeen keskenään, on sama arvopohja, halutaan sellainen elämänmuoto, johon ei yksin ole mahdollisuutta. Esimerkiksi omakotitalo ja lapsia. Jotkut ovat etsineet kumppania ja rakkautta kauan, ja kun keski-ikä alkaa kolkutella eikä kumppania löydy, sitten voidaan tehdä tällainen ratkaisu. Ei siihen rakkautta tarvita, toveruus ja yhteinen halu tulevaisuuteen riittää. Siinä voidaan harrastaa seksiä perusvietin tyydyttämistä varten, mutta toisaalta ei se kauheasti loukkaa, jos käy ilmi, että toinen on käynyt pökkimässä vähän vierastakin lihaa. Se ei tarkoita sitä, että toinen olisi jättämässä pesän, mitä se vieras liha ei välttämättä ymmärrä tai hyväksy lainkaan.
Juurikin näin. Parisuhteita on monenlaisia. Meillä on miehen kanssa ystävyys- ja avunantosuhde. Me rakastetaan toisiamme ja side on vahva. Seksiäkin on, vaikka ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta kuitenkin ihan kelvollista. Me jaetaan samanlainen maailmakuva ja naimisissa ollaan aika pitkälti käytännön seikkojen vuoksi. Eläminen on halvempaa ja kätevämpää kun asuu kimpassa. Jos en asuisi miehen kanssa, niin asuisin jossain kommuunissa. Minua ei haittaa ollenkaan vaikka mies käy joskus vieraissa. Ihan sovitustikin jopa. Minullakin on siihen lupa. Meidän suhde on sen verran vahva, ettei tähän kukaan ulkopuolinen pysyvästi voi kytkeytyä mukaan. Ja jos mies sattuisi rakastumaan johonkuhun, niin sehän olisi onnellista vaikka minulle harmillista jos joutuisin luopumaan elämäntavastani.
Kerran eräs nainen ihastui mieheeni ja kuvitteli tekevänsä ison paljastuksen kun kertoi "salasuhteesta" joka minulla oli tiedossa. Luuli reppana, että heitän mieheni mäkeen. No mies tietenkin luopui tuollaisesta häiriköstä, naisen kilahdettuaan siitä ettei meidän suhde loppunutkaan.
En näe mitään syytä miksi tällaisessa suhteessa olevaa pitäisi halveksua, sääliä tai pitää jonain reppanana, kun tämä on ihan tietoinen ja erinomainen valinta. Jotkut elää vapaassa suhteessa ja toisten rajat on tiukat. Ihmisetkin ovat luonteeltaan ja rakastamisen kyvyiltään ihan omiaan ja erilaisia. Minulle ei sopisi alkuunkaan sellainen tiukan säännön suhde missä ei saisi tehdä mitään kenenkään muun kanssa. Ahdistuisin kuoliaaksi. Ei kukaan voi näitä muiden puolesta päättää tai moralisoida mikä on oikein.
Tässäpä oikein omahyväistä tekstiä. Oletpa todella jalo ihminen. En usko puoliakaan. Ja ihanko totta mies luopui "häirikkönaisestaan" kun kilahti ettei teidän suhde loppunutkaan. Hohhoijaa, ja miehet valehtelevat vain muka kakkosnaisilleen ja vain he uskovat kaiken. Niin tuntuu uskovan ne ykkösnaisetkin. Kun se sopii heidän itselleen luomaansa elämänmuottiin, josta eivät halua luopua.
Rupattelet elämästänne kovin kevyesti ja niinkuin tuo elämäntyyli olisi pelkästään hauskaa. Se ei välttämättä aina hauskaa ole.
Jokaisella ihmisellä on tunteet ja en ole tavannut yhtään ihmistä, oli suhde sitten sovittu minkälaiseksi hyvänsä, keneen ei koskisi edes hiukan kun oma kumppani on toisen kanssa.
Se on vain eräs selviytymiskeino, ettei tunnu miltään, jos on jostain syystä suhteessa, jossa on lupa pettää. Koska ilmeisesti tietää, että kumppani pettäisi oli sitten siihen lupaa tai ei.
Ja jostain syystä siinä suhteessa haluaa yhdessä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsellä on esimerkiksi kakkosnaisena tilanne, että en edes haluaisi miestä kokoaikaiseksi. Ykkönen hoitakoon ja kestököön sen arjen.
Tunnen miehen ja itseni niin hyvin, että välimme pysyvät parempina kun vain tapailemme ja emme joudu ratkomaan käytännön asioita. Myös en jaksaisi sitä souvia mitä syntyisi kun vaimo saisi tietää.
Minä en kilpaile ns. ykköspaikasta ja vaimolle on tärkeää, että on se ykkönen.
Tämä sopii meille ihan hyvin ja ehkä sopii myös tälle ko. miehelle ja tälle kakkosnaiselle."Siinä oikein esimerkki jokavaimon painajaistilanteesta, kun omaan kumppaniin on iskenyt sitkeä penis-parasiitti.
Ja mies on syytön kaikkeen?
En ole tämän vaimon painajainen koska vaimo ei tiedä.
Eikä minun puolestani tarvitse tietää koskaan. Vaikka suhde joskus päättyisikin niin ei tulisi mieleenikään sittenkään kertoa.
Miehesi ei petä sinua, teillä on avoin suhde, itse olet antanut hyväksynnän miehen käytökselle.