Lasten kanssa metsäretkelle - miten tehdä siitä kivaa?

ei onnistu ap:n asenteella. kyllä lapset huomaa, ettei mamma tykkää vaikka mamma yrittäisikin teeskennellä. lapset omaksuu ap:lta saman asenteen

Eväät mukaan ihan ehdottomasti. Vaikka se tarkoittaisi vaikka vain voileipiä ja mehua, se maistuu niiiin hyvältä ulkona metsäretkellä.

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Varmasti joka kaupungissa on niitä laavuja/nuotiopaikkoja joihin pääsee lähelle autolla tai julkisillakin ja helppokulkuinen polku vie perille. Semmoiset on hyviä matalan kynnyksen retkikohteita, kun on penkit ja huussikin siinä ja usein joku tehnyt jo valmiiksi nuotion. Välipalaa mukaan ja sopivasti vaatetta (ei saa tulla myöskään liian kuuma), parasta on jos lapset pystyy vähän kiipeilemään jossain perillä tai matkan varrella ja hyppimään kiveltä kivelle jne. puuhaa.

Eväät mukaan ja sellaiset vaatteet, joissa ei tule kuuma, kylmä tai kastu. Mutta siis voi kuitenkin rämpiä niissä lätäköissä

Älä ainakaan tee luontoretkestä pakkopullaa. Älä tee siitä kireää "pitäisi"-retkeä. Pois suorituspaineet luonnossa, letkeää oleilua ja tutkiskelua vaan. Paineet niskassa niin vanhemmalla kuin lapsilla tekee kokemuksesta vastenmielisen, jonka toistoa eivät muksut kaipaa.

Eväiden lisäksi tärkein mukaanotettava on mielikuvitus! Joku tuossa mainitsikin tontut ja peikot. Unohda aikuisten maailman tylsä rationaalisuus, heittäydy itsekin lapseksi - lapset vaistoavat kuinka eläytynyt ja innostunut itsekin olet ja innostuvat itsekin. Päinvastoin käy kun vaistoavat vanhemman takakireyden ja opettajamaisen asenteen ("nyt ollaan kangasmetsässä, kangasmetsälle tyypillisiä kasveja ovat... Nyt Jesse ja Jatta kerätkää viisi erityyppistä sammalta..."). Mieluummin tosiaan nähkää niitä peikonkoloja ja tontun jälkiä, kuin geologisia tuntomerkkejä tai biologisia biotyyppejä - niiden aika tulee myöhemmin, isompana, sitten kun rakkaus luontoon on ensin herätetty.

Rentouttavaa ja jännittävää luontoretkeilyä ap:lle lapsineen :)

Luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy oppaita ja ohjeita :)

Lyhyt eväsretki hyviä polkuja pitkin ja pientä saduttamista. Tehtäväksi bongailla esim. oravia, lintuja, kettuja ja näiden pesiä, sieniä ja tietysti keijuja ja menninkäisiä, ja kuka löytää isoimman kävyn. Karhuista ja susista ja käärmeistä kannattaa olla hiljaa, jos lapset ovat taipuvaisia pelkäämään. Jos matkanvarrelle osuu hyvä kallio, iso kivi tai vaikkapa suo, etsitte esim. onkaloita, koloja, suonsilmiä ja lapset saavat sepittää niille tarinoita ja asukkeja. Eväitä mutustellessa mietitte, että mitä kaikkia eläimiä siellä metsässä elää ja mitä ne syövät, tyyliin kenelle mahtaisi maistua tämä suklaapatukka. 

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei siinä ole mitään outoa. Me usein lähdetään ihan tarkoituksella välipalalle/iltapäiväkahville metsään, tai jopa trangian kanssa laittamaan ruokaa. Kivaa vaihtelua arkeen. Takapihan metsässä käydään toki ihan muutenkin, mutta se ei ole varsinaisesti metsäretki.

tuskaista rämpimistä saa aikaiseksi, jos kengissä/saappaissa on kasvuvaraa, vääränlaiset sukat hiertää möykkynä kengässä, liian iso takki roikkuu ja tarttuu joka oksaan ym. vaatetta on liikaa tai liian vähän (hiki tai kylmä). eli kävelykin on välineharrastusta

Vierailija kirjoitti:

Viisi ämpäriä molemmille mukaan ja teet lapselle selväksi, että metsästä ei lähdetä ennen pois, ennenkö kaikki ovat täynnä puolukkaa tai sieniä. Sienten tunnistusta voi harjoitella lapsen kanssa hauskalla leikillä, jossa lapsi tuo sinulle sieniä, ja jos kyse on myrkkysienestä, saa lapsi risua tai korvatillikan. Tätä toistetaan niin monta kertaa, että lapsi tuo vain ruokasieniä näytille.

Kuulostaa vähän samanlaisilta, kuin omat sieniretket isän kanssa 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Eväät mukaan! Herkuilla saa lapset houkuteltua vaikka mihin.

Vai niin...

Ottakaa joku pehmolelu mukaan ja etsitte sille pesäkoloa metsästä. Samalla lelu kohtaa kaikkia jänniä vaaroja. Syötte sitten lopuksi hyvät eväät kun pehmolelu on vaaroista huolimatta päässyt turvallisesti kotiinsa.

Roskia ei sitten heitellä luontoon ja muutenkin kannattaa kunnioittaa lintuja ja metsän eläimiä. Se on niiden koti, ei teidän.

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me saatetaan mennä ihan tarkoituksella lyhyellekin metsäkävelylle, tyyliin jopa vain vartin pyrähdys, ja syödä lounas tai päivällinen eväinä siellä metsässä. Ihan vaan, koska lapset rakastavat eväsretkiä. Ja ei sen herkun tarvitse olla iso.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan tee luontoretkestä pakkopullaa. Älä tee siitä kireää "pitäisi"-retkeä. Pois suorituspaineet luonnossa, letkeää oleilua ja tutkiskelua vaan. Paineet niskassa niin vanhemmalla kuin lapsilla tekee kokemuksesta vastenmielisen, jonka toistoa eivät muksut kaipaa.

Eväiden lisäksi tärkein mukaanotettava on mielikuvitus! Joku tuossa mainitsikin tontut ja peikot. Unohda aikuisten maailman tylsä rationaalisuus, heittäydy itsekin lapseksi - lapset vaistoavat kuinka eläytynyt ja innostunut itsekin olet ja innostuvat itsekin. Päinvastoin käy kun vaistoavat vanhemman takakireyden ja opettajamaisen asenteen ("nyt ollaan kangasmetsässä, kangasmetsälle tyypillisiä kasveja ovat... Nyt Jesse ja Jatta kerätkää viisi erityyppistä sammalta..."). Mieluummin tosiaan nähkää niitä peikonkoloja ja tontun jälkiä, kuin geologisia tuntomerkkejä tai biologisia biotyyppejä - niiden aika tulee myöhemmin, isompana, sitten kun rakkaus luontoon on ensin herätetty.

Rentouttavaa ja jännittävää luontoretkeilyä ap:lle lapsineen :)

Minusta taas olisi kauhean ahdistavaa yrittää keksiä jotakin peikko- ja tonttutarinoita, ei vaan yhtään ole se oma juttu. Ennemmin jutellaan niistä luonnon ihmeistä, eläimistä, maastonmuodoista ja erilaisista kasveista. Hyvin on lapset viihtyneet metsässä ilman satujen kertomistakin. Minusta tärkeintä olisi toimia niinkuin itselle tuntuu luontevalle, jos ne tonttutarinat on se juttu niin mikäs siinä, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Laita lapset leikkimään kuurupiiloa samalla kun kiven takana otat salarakkaalta pyllyyn. Kotiin rämmit mairea puna poskilla ja kiihottava pakotus juoksulegginseissä.

Siis onkohan tämä kommentoija aina se sama, puutteessa oleva pervo tai teini-ikäinen, joka juuri on kuullut seksistä, joka tunkee joka helvatan lankaan aiheesta riippumatta oksentamaan näitä p*llu/k*kkeli/pa*ojuttujaan, höhöhööö?

Oikeastaan käy sääliksi. Miten masentava ja yksinäinen hänen elämänsä mahtaa ollakaan, kun siihen täytyy keksiä tällaisia pieniä kohokohtia, jotta saisi edes hetken tunnetuksi itsensä rohkeaksi ja höhöhöö, tiedätte.... Ja hänelle ei voi edes sanoa, että hankkisi elämän,  sillä ko. henkilön älykkyys ei riittäisi edes siihen.

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me yleensä mennään pidemmäksi aikaa metsäretkelle. Lapsetkin tykkäävät olla useamman tunnin ja jos löytyy sieniä/marjoja, kyllähän niitä poimiessa kuluu aikaa. Saatetaan myös lähteä ihan varta vasten tekemään nuotiolle lounas eikä kävellä edes pitkää matkaa.

Kyllähän moni opettaa, että viikonloppu ja herkut kuuluu yhteen. Tai koulu ja lounas, päiväkoti ja välipala, koti ja päivällinen. Miksei siis luontoretki ja eväät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei siinä ole mitään outoa. Me usein lähdetään ihan tarkoituksella välipalalle/iltapäiväkahville metsään, tai jopa trangian kanssa laittamaan ruokaa. Kivaa vaihtelua arkeen. Takapihan metsässä käydään toki ihan muutenkin, mutta se ei ole varsinaisesti metsäretki.

MInä taas metsänomistajana kerään toistuvasti näitä eväsretkeilijöiden jätteitä maastosta enkä ymmärrä, miten jokainen 100 metrin pyrähdys edellyttää pillimehua ja piparkakkua.

Minkä ikäisiä lapsia? Voit myös selvittää onko teidän alueella metsämörritoimintaa, se on tosi kivaa 4-6 -vuotiaille lapsille.

Itse jos lasten kanssa lähdet niin valitkaa kuiva päivä, helppo reitti, juotavaa ja syötävää mukaan. Tunnin reissulla pärjää tietty vaan vesipullon kanssa. Nyt on hyvä aika mennä metsään ihan jo senkin puolesta ettei ole hyttysiä !